vakaumuksen kuppi onkin tyhjä

Tue Oct-5th-2010 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Tiedän, että tämä on oikeastaan menneen viikon asioita, mutten ehtinyt kirjoittaa aiheesta aiemmin: Helsingin Sanomat kertoi meille uutisen! Otsikko kertoi meille kaiken oleellisen: “HS.fi:n nettikeskustelijat tyrmäsivät nopeusrajoitusten alentamisesityksen”.

Jösses! Ettäkö joku halusi, että jotain vallitsevaa käytäntöä muutettaisiin aiempaa tiukemmaksi, ja internetissä suhtauduttiin asiaan äänekkäästi ja hyvin kielteisesti? Jymyuutinen! Kas kun ei ruveta saman tien ruveta raportoimaan siitä, mitä mieltä Perä-Hyppylän pitäjän Esson baarin kantapöydässä ollaan maataloustuista.

Internetin ikävimpiä puolia on se, että ihmiset voivat kommunikoida keskenään helposti. Niinpä monelle tulee jotenkin sellainen illuusio, että koska siellä nyt on X kappaletta ihmisiä huutamassa samasta asiasta, sillä on jotain painoarvoa.

Valitettavasti mielipiteet ovat kuitenkin tyypillisesti arvottomia niin kauan, kun ne tulevat anonyymeilta ja vihaisilta ihmisiltä, joilla ei ole mitään pelissä. Ikään kuin mielipiteen omistaminen olisi jonkinlainen hieno saavutus, jonka ansiosta pitäisi antaa hali ja pipari. Perusteltu ja järkipohjainen argumentointi — jota siis ei ole esimerkiksi “olen vihainen ja tiedän, että tämäkin on liberaalien mamuilijoiden syytä” — on sitten asia erikseen, mutta sillä ei ole mitään tekemistä Hesarin keskustelujen kanssa. Paitsi että keskustelun taso on melkein poikkeuksetta bauttiarallaa viittä vaille perseestä, sillä ei myöskään ole mitään merkitystä. Ei se ole poliittista vaikuttamista sen enempää kuin pihalla huutelu tai ratikassa rähjääminen — tervetuloa internetiin. Penny Arcade -sarjakuvassa nähtiin männävuosina John Gabrielin suurempi internetin vittunaamateoria, jonka voisi suomeksi tiivistää seuraavaan muotoon:

tavallinen ihminen
+
anonymiteetti
+
yleisö
=
täydellinen vittunaama

Kyseessä on tietenkin vitsi, mutta valitettavasti siinä on hyvin vinha perä: kun pääsee pätemään eikä tarvitse välittää seurauksista, ihmisistä tulee valitettavan usein sietämättömiä ultrapässejä.

Etupäässä tämä koko tilanne johtuu siitä, että elämme murrosvaiheessa: minä itse aloitin netin käytön parikymmentä vuotta sitten, mutta silloin siihen vaadittiin jos ei nyt erikoistaitoja, ainakin melkoista harrastuneisuutta. Silloin joka jantterin kännykällä ei voinut surffata pornoa tai lollotella sydämensä pohjasta sosiaalisessa mediassa. Kynnys osallistumiseen oli melko korkea niin teknologisesti kuin kulttuurillisestikin. Näinhän ei ole tänä päivänä — kansalainen kuin kansalainen pääsee nykyisin nettiin avautumaan asiasta kuin asiasta. Ei ole mitään netikettiä, käytäntöjä tai mitään muutakaan, ja ero impulssin ja julkisesti tapahtuvan länkytyksen välillä on olematon. Monelle pelkästään se, että pääsee vuodattamaan ja avautumaan on enemmän terapiaa kuin viestintää — se, että voi sanoa jotain, jonka muut näkevät on uusi ja hieno kokemus.

Ja se on ihan okei! Virhe tapahtuu siinä, kun kuvitellaan, että sillä on oikeasti jotain väliä. Vanhat standardit eivät enää päde. Jos eduskuntatalon rappusille kokoontuu tuhat ihmistä, se on merkittävä mielenosoitus, mutta 20 000 ihmistä internetissä on yksi kärpäsen pieru. Niinpä esimerkiksi Facebookissa puuhatulla “yleislakolla” ei myöskään ole yhtikäs mitään merkitystä. Kuinka moni kyseiseen ryhmään liittynyt oikeasti tietää, mikä on yleislakko? Kuinka moni on oikeasti valmis ryhtymään laittomaan lakkoon siksi, että klikkasi jotain nappulaa internetissä? Kuinka moni edes muistaa klikanneensa sitä varttia myöhemmin, kun samaan aikaan on tullut hoonattua karjaa Farmvillessä ja naurettua sille linkille jolle kaikki muutkin nauravat?

Eikä ongelma edes piile siinä, etteivät nämä ihmiset olisi ikinä tosissaan. Varmasti moni onkin, mutta mitä sitten? Signaalin ja kohinan välinen suhde nyt vain on internetissä niin huono, että etenkin anonyymeissä ympäristöissä kuka tahansa voi olla mitä mieltä tahansa ilman minkäänlaista sitoutumista mihinkään, ja hetken vitutus johtaa helposti mielenilmaisuihin, joiden takana käyttäjällä ei ole minkäänlaista aikomusta ikinä seisoa tosielämässä. Jos joku tulisi istumaan siihen olkkariin ja vähän kyselemään, että kerrotko tästä sun ajatuksesta tarkemmin, siinä olisi mahtavan kansanliikkeen edustajalla aika pirun äkäseen katse varpaissa ja itku kurkussa. Milläs perustelet, kun et oikeasti edes tiedä mistä puhutaan.

Tai yksinkertaisemmin ilmaistuna: kuka muka vakavissaan uskoo, että edes 10% niistä nutipäistä, jotka liittyivät siihen Facebookin “olen valmis istumaan muutaman vuoden Astrid Thorsin taposta” -ryhmään ihan oikeasti a) olisi valmis tappamaan jonkun, b) olisi valmis istumaan linnassa viikkoakaan, c) tietää, kuka on Astrid Thors tai d) edes käsittää, mitä ministeri tekee? Ei niin, että moinen porsastelu olisi pitänyt painaa villaisella, mutta ajatus siitä, että ihmisten nettikäyttäytyminen edustaisi jonkinlaista todellista vakaumusta on nyt vaan hölmö.

Väitän, että perimmäisin ongelma piilee siinä, ettei suuri yleisö — olipa se sitten media, päättäjät tai ihan vain me netissä roikkuvat tyypit — vielä ole suostunut sisäistämään tai hyväksymään sitä, ettei näillä mielipiteillä ole oikeasti mitään väliä. Tyypillisesti ne eivät ole mitään harkittuja näkemyksiä. “Kyllä kansa tietää.” Mutta kun ei tiedä, ei ainakaan silloin kun sitä tietämistä ei ikinä tarvitse kyseenalaistaa, puolustaa tai käsitellä millään konkreettisella tasolla, eikä siitä voi ikinä jäädä kiinni. Ei se ole mikään vakaumus.


9 Comments

  1. Hyvä. Nuo yleislakko-whatever-mielipiteethän ovat tyypillisesti sitä kamaa, jota ihmiset epämuodollisissa tilanteissa kavereilleen puhuvat, “vittu verot pitäisi laittaa nollaksi, vapa yritteliäisyys, saatana”. Eivät ne ole sen kummemmin mietittyjä teesejä eivätkä varsinkaan toimintasuunnitelmia. Kunhan päästellään höyryjä. Jengi ei vaan aina tajua sitä, että toisin kuin sen naapurin Kikan kanssa käydyn keskustelun, sen FB-ryhmä sivun voi nähdä ziljoona muutakin ihmistä.

    Comment by Laura — October 5, 2010 @ 1286237781

  2. Thors-vihasivu on tosin musta erityistapaus: kun hyökätään jonkin tietyn ihmisen kimppuun ja vaaditaan sen kuolemaa, se on jo sitten toisen levelin asia.

    Eikä vain yhteiskunnallisella tasolla, vaan konkreettisellakin. Vaikka ne sivulle liittyneet ziljoona apinaa eivät varmasti koskaan tarttuisi tuumasta toimeen, se ziljoonasjayhdes seko-idari saattaa tulkita, että sillä on veriteolle “kansan tuki” takanaan.

    Comment by Laura — October 5, 2010 @ 1286238100

  3. Kuten sanottu, en minäkään yritä sanoa, että se Thors-keikka olisi pitänyt painaa villaisella. Siinä oli silti mielestäni kyse enemmän siitä, ettei mitä tahansa typerää porsastelua pidä katsoa kuin siitä, että nyt ministerin henki oli oikeasti vaarassa.

    Comment by Mikki — October 5, 2010 @ 1286238234

  4. On kai teoriassa mahdollista, että joku henkilö, jolla oikeasti on mahdollisuus vaikuttaa päätöksentekoon sattuu vilkaisemaan sitä Facebook-sivua, ja huomata että ziljoona ihmistä väittää olevansa tätä mieltä, mutta mahdollisuus on aika pieni; ja todennäköisyys sille, että vaikka henkilö sattuisikin visiteeraamaan sillä sivulla ja sattuisi oikeasti uskomaan ihmisten olevan tätä mieltä JA oikeasti välittäisi hittoakaan aiheesta tai siitä mitä mieltä ziljoona piipittäjää asiasta on lähestyy asymptoottisesti nollaa.

    Comment by Scully — October 5, 2010 @ 1286268246

  5. Mä järjestin viime vuonna korruption vastaisia mielenosoituksia ja yhtenä tärkeänä värväyskanavana oli Facebook-ryhmä. Siinä kyllä huomasi sen, kuinka tehotonta meininki oli: Ryhmässä tuhansia jäseniä, mielenosoituksessa kymmeniä ihmisiä. Ryhmää pystyi käyttämään viestimiseen, mutta varmaan parempaa ajankäyttöä olisi ollut liimailla julisteita sähkökaappeihin kuin ylläpitää ryhmää, lähetellä kutsuja, tiedottaa ryhmän jäsenille jne.

    Comment by Mike — October 5, 2010 @ 1286278865

  6. Hyvä kirjoitus!

    Mä olen Nuamalaamassa yrittänyt pitää sellaista periaatetta, että liityn vain positiivisiin ryhmiin, esim. Plan: Koska olen tyttö – Because I am a Girl.

    Viharyhmät ovat jotenkin pelottavan oloisia. Positiiviset ryhmät ovat mielestäni sellaisia, jotka ajavat jotain hyvää asiaa. Miken mainitsema FB-ryhmä voisi hyvinkin olla sellainen:o)

    Mutta – ehkä Nuamalaama ei tosiaan olekaan koko maailma! Eikä Hesarin keskustelupalstat…

    Comment by Äite — October 5, 2010 @ 1286279722

  7. […] edellisen kirjoitukseni suhteen oli selvästi poikkeuksellisen oivallinen, sillä asia on Hesarinkin mielestä […]

    Pingback by Fun Pastimes for Stupid Children » oho, olinkin ajankohtainen — October 5, 2010 @ 1286299611

  8. Kuvaat kyllä aika hyvin, kuinka tyhmiä ihmiset ovat. Itse olet kuitenkin niiden tollojen yläpuolella, eikö vain? Itse en liittynyt kyseiseen Yleislakkoa koskevaan ryhmään, mutta luulisin, että moni ryhmään liittynyt ei klikannut sen takia, että olisi ollut tarkoitus oikeasti toteuttaa uhkausta. Ehkä se oli ennemminkin hätähuuto.

    Mutta se, että että arvostelet ihmisiä heitä tuntematta, tekee sinusta tollon! Jos et ole tullut miettineeksi, ongelma taitaakin olla sinussa itsessäsi eikä siinä, että muut ovat idiootteja. Meitä on täällä monenlaisia ja ihmisinä olemme kaikki yhtä arvokkaita. Jos kaikki ne Farmvilleä pelaavat tollot hävitettäisiin maailmasta, et sinäkään pärjäisi kun ei olisi ruokaa mitä syödä…

    Comment by Minä Vain — October 9, 2010 @ 1286626861

  9. Pointtini ei ollut, että ne ryhmiin liittyvät ihmiset ovat tyhmiä — toki sekin pitää varmasti monessa tapauksessa paikkansa, mutta monelle se voi juurikin olla hätähuuto, tai yksinkertaisesti jonkinlaista viihdettä. Ei siinä ole sinänsä mitään ongelmaa. Vitutukseni kohdistuu siihen, että näille ryhmille kuitenkin annetaan usein sekä mediassa että ihmisten mielissä painoarvoa täysin kritiikittömästi, vaikka niiden jäsenet eivät kuitenkaan tyypillisesti ole tosissaan. Kuten itsekin sanot, “moni ryhmään liittynyt ei klikannut sen takia, että olisi ollut tarkoitus oikeasti toteuttaa uhkausta.” En tiedä, oliko sinulle jotenkin epäselvää, että olemme täysin samaa mieltä tästä asiasta.

    Mitä tulee jälkimmäiseen kappaleeseesi, minua turhauttaa ja masentaa ajatus siitä, ettet tiedosta sen ensimmäisen lauseen ironiaa.

    Comment by Mikki — October 9, 2010 @ 1286628415

RSS feed for comments on this post.

Sorry, the comment form is closed at this time.

 


Copyright © Mikko Rautalahti, All Rights Reserved
WordPress makes with the publishing.