vähemmän joviaali ilmiö

Sun May-17th-2009 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Kuten tiedämme, nyt homot saavat vihdoin adoptoida — ainakin vähän. Tässä ei selvästikään menty tarpeeksi pitkälle, mutta ehkä asiaan kannattaa suhtautua sikäli realistisesti, että vähän kerrallaanhan nämä asiat etenevät — onpa sentään selkeä askel oikeaan suuntaan, ja asian loppuun vieminen tuskin enää vie kovin pitkää aikaa. Toivottavasti.

Tätä hirvittävää lakiuudistusta toki vastustettiin eduskunnassa, koska on selvästi kaikin puolin moraalitonta ja väärin, että ihmiset haluavat olla lasten vanhempia myös lain silmissä. Kristilliset ovat tietenkin ihan erityisesti vastustaneet tätä menoa, koska a) Jeesus ei tykkää siitä, että homoilla on lapsia ja b) tässähän on kyse perinteisistä perhearvoista, kuten siitä, että naisen paikka on olla kotona synnyttämässä kun miehet käyvät töissä.

Länkytystä vastaan on kuitenkin kuultu muiltakin tahoilta. Se, että perussuomalaisten riveistä kaikuu itkua asian johdosta ei ole mikään yllätys, mutta siitä huolimatta kansanedustaja Pentti Oinosen lausunnot herättävät ihmetystä. Hän kun perusteli vastustustaan kysäisemällä, että pitäisikö tässä alkaa huolestua siitä, että pitäisikö kohta ihmisten päästä naimisiin hauveliensakin kanssa! Yllättäen tähän ääliömäiseen retoriikkaan puututtiin, ja Oinonen yritti sitten kovasti selitellä puheitaan.

Ja mikä sitten toikaan Oinosen suuhun sammakon? Kas, kun Oinonen kertoo olevansa maalta, eikä vain osaa ilmaista itseään paremmin! Jää vähän epäselväksi, miten tämä tekosyy muka parantaa tilannetta. “Anteeksi, mutta puolustaudun sillä, että olen takapajuinen juntti.” Ymmärrän, että Savossa on takuulla sellaisiakin tyyppejä, jotka ovat vaan ihan vitun dillejä, mutta väitän silti, että keskivertosavolainen ei tyypillisesti perustele kömmähdyksiä sillä, että on savolainen. “Pahoittelen tätä housuun paskomista, mutta meillä Savossa ei vaan osata kakata siististi. Olen olosuhteiden uhri!”

Hauvojen siviilisäädyn lisäksi Oinosta toki huolestuttavat muutkin asiat. Esimerkiksi se, että jos lapsi sattuu näkemään tai kuulemaan isukkien sänkypuuhat — siitä kun voi jäädä “valtavan syvät haavat”.

Tämä näkemys kertoo niin paljon Oinosen pikkuruisesta maailmankuvasta, että on vaikea päättää, mihin tyhmyyteen tässä ensiksi tarttuisi. Esimerkiksi tähän: jos kyseessä onkin kahden iskän sijasta iskä ja äiskä, silloin valtavia haavoja ei tietenkään tule! Oinonen ei ehkä ihan ymmärrä sitä, että vaikka hänelle ajatus on niin vaikea, että sitä menee ihan lukkoon, lapselle se tuskin on sitä, koska tällaista lasta tuskin on kasvatettu homofobiseksi maalaisjuntiksi, joka ei vaan osaa ilmaista eikä ymmärtää.

Pienelle lapselle on ihan yksi ja sama, mitä sukupuolta ne siellä sängyssä ähisijät ovat. Isompi lapsi taas osaa jo käsitellä sitä, ja jos ei osaa, sitten on aika oppia — koska herran tähden, sitähän aikuiseksi kasvaminen on, että eteen tulee juttuja, joiden sisäistämiseen ja ymmärtämiseen vaaditaan sitä kuupan käyttöä. Nämä ovat ihan normaaleja ihmiselämän juttuja, jotka kakaroiden on yksinkertaisesti pakko oppia jos aikovat toimia yhteiskunnassa. Terve ja järkevästi kasvatettu kakara ei traumatisoidu näistä asioista. Tynnyrissä kasvatetut ja ylihuolehtimalla pehmeäseinäiseen huoneeseen valmistetut kersat ovat sitten asia erikseen — mutta sellaisilla lapsilla elämä on muutenkin yhtä helvetin karua ylämäkeä ihan kaikkialla, kun ulkomaailma ei olekaan yhtä lempeä kuin se lintukoto, jossa ei tarvitse koskaan sopeutua yhtään mihinkään.

Tämä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö ajatus vanhemmista kuksimassa voisi vähän järkyttää maailmankuvaa, mutta useimmat meistä ovat sen joutuneet tiedostamaan tai jopa kuulemaan ja — jos on oikein kehno säkä — näkemään. (Itse opin tietyssä vaiheessa koputtamaan, jos se makkarin ovi oli kiinni riippumatta siitä, kuuluiko sieltä jotain. Kantapään kautta ne parhaat läksyt tulevat, sano.)

“Perinteiset perhearvot” on siitä hauska käsite, ettei se käytännössä tarkoita mitään, koska oikeasti siitä nostetaan meteliä vain silloin, kun kyseessä on asia, joka ei oikeastaan liity mitenkään niihin. Todellisten perinteisten perhearvojen mukaan lapsia ja eukkoa saa lyödä, jos vain on itse mies, ämmät eivät pääse äänestämään tai omistamaan mitään, ja niin pois päin — se on sitä primitiivistä menoa niiltä päiviltä, kun suo, kuokka ja Jussi olivat jokaisen kansalaisen akkunan ulkopuolella ja se, että joku osasi lukea oli vielä merkittävä saavutus.

Ei kukaan todellisuudessa halua sellaista, vaan kyseessä on tietenkin koodi — “kannatan perinteisiä perhearvoja” tarkoittaa “vastustan asioita, joita en ymmärrä ja joita pelkään”. Se on kerrassaan hieno tapa vastustaa asioita, joita vastaan ei osaa rakentaa mitään argumentteja ja etenkin niitä asioita, joita vastaan ei ole mitään järkiperäisiä argumentteja. “Ei oo täällä ennenkään homojen pelleilyä katottu, ei vittu katota nytkään!”, esimerkiksi. Sen osaa idioottikin, vaikka todellinen syy vastustukseen on jotain, jonka artikulointi vaatisi luultavasti terapiakierroksen ja sellaista itsetutkiskelun tasoa, jota Kontiolahden Esso ja routainen pelto eivät ilmeisestikään kovin helposti tarjoa.

Kirjailija Luc Sante sanoo nostalgiasta, että se voidaan yleisesti ottaen määritellä huonosti ilmaistuksi nykyhetken halveksunnaksi ja tulevaisuuden peloksi, johon yhdistyy halu kokea järjestystä, jatkuvuutta, turvallisuutta ja yhteisöllisyyttä, ja koska näistä on viimeksi saanut nauttia lapsena, sitä kuvittelee, että sellaista elämä oli aina myös ennen omaa syntymää. Jotenkin Oinosen kommentit tuntuvat sopivan tähän kuvaan oivallisesti: hänen mukaansa 30 vuotta sitten tällaisen lain ehdottaja olisi saanut sakinhivutuksen.

Se pitänee suunnilleen paikkansa, mutta toisaalta, 30 vuotta sitten meillä ei vielä kielletty lasten ruumiillista kuritusta, meillä oli itsevaltiaan elkein toimiva presidentti, homous oli ihan oikeasti laitonta (no, okei, siitä on jo 38 vuotta, mutta kuitenkin) ja se oli virallisesti sairaus, keskivertoihmisen elintaso ja elämänlaatu oli merkittävästi nykyistä matalampi, ihmiset polttivat ja pämppäsivät varsin vapaasti raskauden aikana ja Suomi oli yleensä ottaen paljon, paljon takapajuisempi paikka kuin aiemmin. Se, että ennen tehtiin toisin ei ole mikään peruste yhtään millekään — oleellistahan on se, mitä muutoksesta oikeasti seuraa, ei suinkaan se, paljonko kyseinen muutos jotain itseilmaisuongelmaista metsien miestä pelottaa.


9 Comments

  1. Hesarin palstoilla oli taas masentavaa kommenttia.

    Koskahan sitä jo oppisi sen sanonnan, “älä koskaan lue vapaita kommentteja Internetissä”?

    YouTubessa olen jo oppinut olemaan lukematta niitä, mutta näköjään Hesari pistää masokistiseksi…

    Comment by Skiriki — May 17, 2009 @ 1242559977

  2. Hei eiks tossa ollut kyse perheensisäisestä adoptiosta, siis lapsen viralliseen oikeuteen molempiin vanhempiinsa? En käsitä, miten se liittyy vanhempien seksielämään – voiko sitä seksiä oikeasti sitten vasta harrastaa kotona, kun lapset on virallisesti adoptoitu?

    Sit toisekseen vähän huolettaa toi Oinosen kiinnostus eläimiin, naimisissa yleensä harrastetaan seksiä nääs. Eikös eläimiin sekaantumiseen ole kiellettyä?

    Joo ei mulla muuta, ehkä nämä askartuttavat kyssärit pitäs pistää Oinoselle, kun oma päättelykyky ei näköjään ihan riitä.

    Comment by MissJenny — May 17, 2009 @ 1242567289

  3. Skiriki luulen että lehtien kommenttiosioissa on jo vaikutusta muutamasta kotimaisesta foorumista joilla asioita retostellaan hieman Amerikkalaisen Free Republic foorumin tapaan. Kunnallisvaaleistakin tulee mieleen ainakin yksi tapaus kun oli selvästi on mobilisoitu väkeä suoltamaan herjauksia joihinkin ehdokasblogeihin.

    Comment by JJKM — May 17, 2009 @ 1242569111

  4. Mäkin kiinnitin huomiota siihen, että mahtaa nyt savolaiset ja muut maalaiset kiittää Oinosta tästä identiteetin terävöittämisestä.

    Rokrok. Hyvin männöö edelleen kristillisillä ja persuilla, ei mitään uutta auringon alla…

    Comment by Zepa — May 17, 2009 @ 1242586525

  5. Hesarin keskusteluthan on moderoitu. Jos oikein vastenmielistä kamaa haluaa nähdä kannattaa käydä esim. Iltalehden palstoilla, joiden moderointi näyttäisi olevan reilusti kevyempi. Herja lentää molemmin puolin ja äly loistaa: “miltä tuntuis elää lapsuus homojen kans… eihän tässä ole enää mitään järkeä… ei edes eläimet ole näin pöljiä… EHDOTON EI KOKO EHDOTUKSELLE!!!”

    (Erehdyin lukemaan noita IL:n ketjuja vähän enemmänkin ja siellä se kansan äänekäs öyhö-osa dominoi keskustelua ainakin 90% enemmisöllä.)

    Kas kun homot eivät osaa ajatella miltä lapsesta tuntuu, koska ne eivät koskaan ole olleet lapsia, eikun…

    Ja se, mikä on kelvannut välimeren alueen paimentolaiskansojen moraaliseksi ohjenuoraksi ja valtapolitiikan välikappaleeksi 2000 vuotta sitten, kelpaa ihan hyvin myös meille. 40 vuotta sinne tai tänne on kristillisdemarien aikajanalla yks hyttysenpaska.

    Comment by Henri — May 17, 2009 @ 1242603427

  6. MissJenny:
    “Suomen rikoslaista eläimiin sekaantuminen poistui vuonna 1971.”
    http://fi.wikipedia.org/wiki/Zoofilia

    Comment by Sampo — May 19, 2009 @ 1242696379

  7. Mutta tänään on sitten noussut haloo, kun Ortodoksinen kirkko on erottamassa eurovaaliehdokkaaksi ryhtynyttä Isä Mitroa vedoten 2000 vuotta vanhaan sääntöön.

    Otsikoiden tahaton (?) ironia menee varmasti suurimmalta osalta täysin ohi. Mutta ei kai niiden sääntöjen pappeja ole ennenkään pitänyt koskea?

    Comment by Henri — May 19, 2009 @ 1242727106

  8. Mikki sä oot kyllä sanasankari.

    Comment by Kai — May 24, 2009 @ 1243190502

  9. […] sekunteja. 5… 4… 3… 2… 1… ja sieltä se tulee, jonkun tunkkaisen oikeistopopulistin suusta tai mielipidepalstan kirjoittajan kynästä: “NYT JOS ANNETAAN HOMOILLE OIKEUKSIA NIIN […]

    Pingback by Homot, lesbot, eläimiinsekaantujat ja pedofiilit « Eikö ketään edes hävetä — June 22, 2009 @ 1245661849

RSS feed for comments on this post.

Sorry, the comment form is closed at this time.

 


Copyright © Mikko Rautalahti, All Rights Reserved
WordPress makes with the publishing.