v niin kuin vellihousu

Thu Feb-22nd-2007 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

V-lehti julkaisi hiljattain artikkelin, jota useimmat lehteä säännöllisesti lukevatkaan ihmiset eivät ole koskaan nähneet — se kun käsitteli huumeita, ja siinä kehdattiin sanoa, että huumeiden käyttäminen voi olla jonkun ihan normaalin ihmisen mielestä kivaa, eikä se välttämättä tee ihmisestä rauniota. Artikkeli kuitenkin koettiin liian rankaksi, ja niinpä koko lehti vetäistiin kesken kaiken pois jakelusta.

Vastaavan päätoimittajan Janne Kaijärven mukaan näin toimittiin, koska “lehden pääartikkelissa käsiteltiin huumeiden käyttöä sellaisella tavalla ja sävyllä, joka ei ole hyväksyttävää vastuulliselle medialle.” Niin, herran tähden! Onhan toki kaikin puolin vastuutonta kertoa asioita, jotka pitävät paikkansa.

Vaan kuinkas muutenkaan, V-lehden verkkosivuilta löytyy sopivasti seurapiirireportteri Virginian kolumni otsikolla “Ihanasta viinasta”. Siinä sanotaan muun muassa seuraavaa:

Todellisuudessa ihminen tarvitsee alkoholia erittäin voimakkaasti kyetäkseen elämään selvien ja raittiiden keskellä edes jollakin tasolla ihmisarvoista elämää.

[…]

Onneksi alkuvuosi 2007 on vaikutusmahdollisuuksien aika! Juokaa viinaa tammi- ja helmikuussa ja maaliskuussa menette sitten kunnon krapulassa äänestämään joitain ihan muita kuin niitä omenamehupoikia.

Vaikka kieli on kuinka poskessa, ilmassa on nyt niin vitun paksu tekopyhyyden pilvi, että sylettää. Katsokaas, HUUME on niin vaarallinen asia, ettei siitä saa edes puhua julkisesti, mutta Kaijärvellä ei ilmeisestikään ole mitään ongelmia sen kanssa, että ihmisiä kehotetaan pämppäämään. Se ei vastuullisella medialla ole ongelma eikä mikään!

Ei, vaikka alkoholismi on klassinen suomalaisten kansantauti, ja viina jättää valtavan jäljen suomalaisten yleiseen terveydentilaan ja psyykeeseen. Täällä dokataan yhä kovaa ja keskittyneesti, ja vaikka valtaosa meistä onkin ihan asiallisia kohtuukäyttäjiä, jokainen kolmekymppinen tietää takuulla ystäväpiiristään ne tyypit, jotka ottavat liian paljon ja liian usein — ne, jotka tilastollisesti ovat todennäköisesti 40- tai 50-vuotiaina viettäneet jo valtaosan elämästään alkoholisteina.

Samoin joka suvusta löytyvät ne viinaan menevät ukot ja ämmät, jotka ovat joko leppoisia ja epämääräisen surkeita tapauksia, tai perkeleitä, jotka viinapirun mennessä korvaan potkivat jatkuvaan perhehelvettiin lisää höökiä. Jokainen meistä on luultavasti myös törmännyt siihen, miten näitä asioita vähätellään, koska ne ovat yksityisasioita, tai koska ei haluta nolata ketään, tai ei haluta ottaa vastuuta, tai ei haluta saarnata, tai ei haluta vaikuttaa tiukkapipoilta, tai…

Ehei. Viinaa saa juoda vapaasti. Se on hauskaa! Alkoholisti on aina poikkeustapaus, varsinkin kun ollaan nuoria ja viihdytään, nautitaan elämästä! “Pitää tietää rajansa”, meillä tiedetään. Alkoholismi on sitä paitsi ihan eri asia kuin riippuvuus, koska riippuvuus johtuu huumeista — yrittäkää nyt pysyä mukana! Ja huumeet ovat sitä paitsi senkin puolesta vaarallisia, että ne johtavat kovempiin huumeisiin. Paitsi tietenkin alkoholi, koska se ei suinkaan johda mihinkään. Eikä se edes ole huume, koska viinahan on viinaa ja huumeet ovat huumeita. Kaikki muut päihdeaineet ovat kuitenkin vaarallisia! Paitsi nikotiini. Ja kofeiini.

Mutta kaikki tietävät, että alkoholistit ovat usein herkkiä ja älykkäitä. Alkoholisti on selvin päin mukava tyyppi. Alkoholisti on vielä ihminen. Narkkari sen sijaan vaarallinen, riippuvuuden kourissa painiskeleva ja arvaamaton yhteiskunnan ulkopuolinen tekijä, joka on vaaraksi lapsille, naapureille ja yhteiskuntajärjestykselle… Tällainen pohjaton älyllinen epärehellisyys ei tietenkään ole mitenkään tavatonta. Harvoin sitä kuitenkaan harrastetaan näin julkisesti ja typerästi kuin Kaijärven toimesta.

Eikä tässä suinkaan ole kyse siitä, että minä olisin kovasti sitä mieltä, että tämä olisi ollut maailman paras artikkeli. Siitä ei ole pelkoa — minusta se oli aika keskinkertainen. En myöskään yritä väittää, että kaikkien pitäisi heti vetää päänsä mahdollisimman sekaisin. (Itse en edes käytä mitään päihteitä, koska olen liian vaikea lapsi, koska isäni on alkoholisti, koska olen kontrollifriikki, koska estoni pitävät minut kurissa, koska…) Mutta sehän ei suinkaan tarkoita sitä, ettenkö haistaisi selvää paskapuhetta — jos virallinen linja on se, että kaikki huumeet ovat pahasta, mutta silti monet käyttävät niitä ongelmitta, ja joitain huumeita myydään kaupoissa ja niitä verotetaan, ei tarvitse olla mikään nero tajutakseen, että nyt 1+1 ei olekaan 2 — että nyt valehdellaan epätoivoisesti.

Vaan minkälaisia kamalia asioita tässä artikkelissa sitten sanottiin? No, esimerkiksi tällaisia:

Kun huumeidenvastaista propagandaa täyteen ahdettu nuori alkoi käydä bileissä ja kohdata huumeiden käyttöä, hän oli ymmällään. Käyttäjät näyttivät ihan tavallisilta nuorilta. Ekstaasia popsivat tai pilveä polttavat tyypit eivät tehneetkään kuolemaa. He eivät varastelleet autoja tai ryöstelleet kioskeja. Kun aineiden vaikutus lakkasi, he eivät lähteneet kartoittamaan kotikaupungin heroiinitarjontaa.

Eivätkö huumeet olleetkaan niin vaarallisia kuin koulussa kerrottiin?

Vuodesta 1997 huumekulttuureja tutkinut, aiheesta pro gradu -tutkielman ja väitöskirjan kirjoittanut valtiotieteiden tohtori Mikko Salasuo hymähtää vastatessaan.

– Ne eivät varmasti ole niin vaarallisia kuin aikoinaan on peloteltu. Suurin ongelma muodostuikin siitä, että huumeet maalattiin hirvittävän vaarallisiksi, aivan fataaleiksi. Kun nuori tajusi, että asiat eivät olleetkaan kuten hänelle oli kerrottu, kaikki niiden oikeistakin riskeistä ja haitoista opittu työnnettiin syrjään.

Eli kun siis kymmenen vuotta asiaa tutkinut alan asiantuntija sanoo, että “valistus” on harhaanjohtavaa ja vaaroja on liioiteltu paljon, sen julkaiseminen on vastuutonta. Eikä artikkelissa suinkaan siis sanota, että huumeiden käyttö on kaikin puolin vaaratonta tai muuten selitetä, että vetäkää, ihmiset, vetäkää päänne hetimiten paksuksi! Päin vastoin:

– Viihdekäyttäjien periaatteena on, että käyttö on satunnaista eikä aiheuta fyysisiä, psyykkisiä tai taloudellisia ongelmia. Aineet ovat yleensä mietoja ja käyttö liittyy juhlimiseen. Suonensisäinen käyttö on täysin poissuljettu vaihtoehto, Salasuo sanoo.

Hänen mukaansa suonensisäinen käyttö luokitellaan ongelmakäytöksi. Suomessa suurin osa ongelmakäytöstä tapahtuu suoneen piikitettävällä amfetamiinilla, kun muualla Euroopassa “ykkösaine” on heroiini.

Suonensisäinen käyttö aiheuttaa fyysisen riippuvuuden, jonka hallitseminen tuottaa vaikeuksia. Lopettaminen on hankalaa, sillä aineeseen tottunut keho vaatii sitä lisää. Nimenomaan suonensisäinen käyttö voi johtaa pelättyyn huumehelvettiin, jossa elämä pyörii vain aineiden käytön ympärillä.

Niinpä. Useat tutkimukset ovatkin näyttäneet, että juurikin suonensisäinen käyttö on vakavan ja voimakkaan riippuvuuden — siis sellaisen, joka ei ole verrattavissa kofeiinin puutteesta johtuvaan päänsärkyyn ja vitutukseen, vaan oikeasti vaikuttaa käyttäjän elämään perustavanlaatuisella ja negatiivisella tavalla — syntymisen kannalta pahinta. Siihen on useita syitä, joista varmasti yksi voimakkaimmista on se, että suonensisäinen käyttö yksinkertaisesti kolahtaa paljon nopeammin ja kovemmin. Tämän sanominen ei varmasti ole mikään ongelma, mutta sen sijaan vastuuntuntoisia ihmisiä alkaa helposti pelottaa, kun päästään itse asiaan:

Suonensisäiseen käyttöön ajautuu vain harva huumeiden kokeilija. Toisin kuin meille on opetettu, huumeiden käyttö voi myös pysyä hallinnassa.

Ettäkö ihan hallinnassa! Artikkelissa haastatellaan tämän jälkeen Maunoa, Heikkiä, Elinaa ja Paavoa, joiden nimet on luonnollisesti muutettu. Mauno on 25-vuotias peruskoulun opettaja, Heikki on 29-vuotias hissien huoltaja, Elina on 25-vuotias kokki ja Paavo on 34-vuotias it-alan yrittäjä. Ja nämä kamalat ihmiset kehtaavat sanoa käyttävänsä huumeita, mutteivät kuitenkaan myönnä olevansa koukussa! Ja ne käyvät vielä töissäkin, eivätkä ollenkaan ymmärrä olla kadulla hakkaamassa mummeleita. Ja että huumeita on erilaisia, ja jotkut ovat voimakkaampia ja vaikeampia kuin toiset! Ei näin saa sanoa, koska silloinhan joku voi saada päähänsä, että huumeita voi käyttää ilman ongelmia. Se, että se on totta on toissijaista.

Tietenkin on myös totta, että joku näistäkin ihmisistä voi huomata olevansa ongelmissa käyttönsä kanssa, mutta miten tämä eroaa alkoholin käytöstä? Kuinka moni meistä puhuu vakavalla naamalla nenävalkaisuviikoista tai miettii, että edellisenä iltana meni överiksi, tai että nyt on kyllä ollut niin kostea kuukausi, että mopo on lähtenyt käsistä.

Ja kuinka moni meistä löytää itsensä 20 vuoden kuluttua juomasta pullon viiniä joka ilta — ihan sivistyneesti, tietenkin, mutta kuitenkin elävänsä niin, että kännissä ollaan joka päivä? Tilastollisesti aika helvetin moni, mutta sehän on aivan eri asia! Ja sitä paitsi kevyt ja sosiaalinen pämppäilyhän on vain sivistynyttä ja asiallista toimintaa, joka kertoo sofistikoituneesta mausta, ei mistään rappiotilasta. Viininmaistajaisia! Konjakkia ja kahvia! Saunakaljaa! Maagisesti kaikki muut päihteet ovat kuitenkin sellaisia, että ne ovat supervaarallisia.

Ja totta kai yhteiskunnallisesti jaksetaan vieläkin puhua ihan vakavalla naamalla siitä, kuinka elämä on parasta huumetta samalla, kun tällaisten kampanjoiden järjestäjät kittaavat kahvia, käyvät röökitauoilla ja illalla kavereiden kanssa kaljalla, siinä missä muutkin ihmiset. Samoin tehdään usein iso numero siitä, kuinka tärkeää on olla käyttämättä tällaisia luonnottomia kemikaaleja — että ihmiskehoa ei pitäisi saastuttaa. Samaan aikaan siihen ihan samaan kehoon kuitenkin pusketaan sisään buranaa ja yskänlääkkeitä, meikkejä ja silikoonia, aspartaamia ja lukemattomia E-kirjaimella alkavia numeroita. Tulehduksia hoidetaan antibiooteilla ja syöpiä kemoterapialla, puhumattakaan saippuoista ja deodoranteista, joita ilman harva kestäisi istua kahdeksaa tuntia päivässä tuottamassa verotuloja valtiolle. Ja toki sitä lopuksi muistetaan tehdä selväksi, että pitää pärjätä ilman mitään aineita, vaikka monella on päällä elintärkeitä lääkityksiä — puhumattakaan siitä, ettei pariutuminen ilman paria kaljaa, tai paikallaan olo ja jonkin asian odottaminen ilman röökiä onnistu monelta lainkaan — eikä näitä asioita häpeillä, vaan ne myönnetään aivan avoimesti, koska ne ovat osa normaalia sosiaalista kanssakäymistä.

V-lehden linja on yksinkertaisesti pelkurimainen. On surkuhupaisaa, että kun joku viitsii vaihteeksi kirjoittaa aiheesta edes joten kuten kiihkottomasti ja totuudenmukaisesti ja sanoo ääneen sen tosiasian, että monet ihmiset polttavat pilveä ryhtymättä yhteiskunnan vihollisiksi, siitä älähdetään. Se ei kuitenkaan suinkaan ole vielä mitenkään yllättävää. Tapauksesta tekee täydellisen surkean — ja toivoisin todella, että meiltä löytyisi tähän hätään tarpeeksi tyydyttävä vastine englannin kieliselle sanalle pathetic — vasta se, että nyt älähtäjä ei edes ole mikään ulkopuolinen taho, kuten joku irtoääniä kalasteleva kansanedustaja tai jonkun ahdasmielisen iltapäiväjulkaisun lukijapalsta, vaan selkäranka pettää ensin lehden oman toimituksen sisällä. (Herää tietenkin kysymys, mitä paskaa suljettujen ovien takana tapahtuu, kun päätoimittaja ensin päättää julkaista jutun, ja sitten vastaava päätoimittaja päättää jälkikäteen repiä numerot pois jakelupisteistä, mutta se ei onneksi ole minun ongelmani.)

Oli miten oli, tämä on pelkurimaista ja lyhytkatseista toimintaa. Siitä tiedetään, että menee lujaa, kun kenenkään ulkopuolisen ei enää tarvitse tulla sortamaan ja ahdistamaan — kun neljäs valtiomahti ottaa itse ja oma-aloitteisesti tekarinsa kiltisti pois, siinä alkavat olla pullat aika kivasti uunissa. Hieno homma, jätkät, samaa rataa vaan. Kiva kuulla, että V-lehdessä osataan ja uskalletaan. Se on sitä vastuullisuutta, se.


7 Comments

  1. Monta todella hyvää pointtia, toivottavasti jonain päivänä ihmiset alkaa tajuumaan ja näkemään asiat monelta kantilta.

    Vielä melkein kukaan ei viitsi, takerrutaan vaan mukaan massan pyörteisiin.

    Comment by timo — February 22, 2007 @ 1172169349

  2. Pakko huomauttaa, että ongelma on Sanomakaupunkilehtien, ei niinkään V-lehden. V-lehden päätoimittaja Saila-Mari Kohtala hyväksyi jutun ja seisoo (tai ainakin seisoi, nyt kun Sanomakarhu on ärjynyt, niin tilanne saattaa olla toinen) sen takan. Vastaava päätoimittaja, joka on käsittääkseni joku Sanomakaupunkilehtein patu, joka päsmäröi, sen sijaan veti herneen.

    Ero on tietty akateeminen. Se kuitenkin selittää kuinka lehti päätyi jakoon saakkaa.

    Comment by Jaakko — February 22, 2007 @ 1172171141

  3. Mm. En yhtään epäile, etteikö siellä ole joku ilkeä kustantajan edustaja olemassa tyhmä, mutta jos päätöksen tekee vastaava päätoimittaja, kyllä se on silloin joka tapauksessa lehden päätös — päätoimittajahan sitä pirun lehteä edustaa.

    Se on tietenkin paskempi nakki sille ihmiselle, joka oikeasti tekee sitä varsinaista päätoimittajan duunia ja joutuu jonkun käsikassaran torpedoimaksi, mutta minkäs teet, lehden linja on lehden linja. Se, että tyhmyys kumpuaa kustantajalta, eikä varsinaisesta toimituksesta varmasti tuntuu siellä, missä se sattuu tuntumaan, mutta muualla yhteiskunnassa se on aika yksi ja sama…

    Comment by Mikki — February 22, 2007 @ 1172171625

  4. Kuten sanoin, ero on akateeminen. Kohtala on päätoimittaja, Kaijärvi kantaa vain nimellistä vastuuta (kuten huomaa mm. siitä, että hän ei lukenut lehden sisältä ennen painoon menoa). Miehen titteli päätoimittajana oli mulle ylläri – jätkähän ei tee lehdessä mitään.

    Comment by Jaakko — February 23, 2007 @ 1172195750

  5. Jep jep. Tuohan haisee siltä klassiselta hauskalta tempaukselta, jossa joku organisaation yläpäässä on äkkiä saanut paskahalvauksen, ja sitten äkkiä ylireagoidaankin tällä tavalla tyylikkäästi — ja paska tietenkin valuu iloisesti alaspäin. Se on valitettavasti siellä päin ikään kuin talon tapa…

    Mä en todellakaan haluaisi olla sen sitä varsinaista lehteä tekevän päätoimittajan kengissä, kun ylhäältä joku superauktoriteetti tulee ja jyrää yli tuolla tavalla. Tee siinä sitten omaa lehteäsi iloisin mielin sen jälkeen, kun tietää ilman epäilyksen häivääkään, että tämä ammattisuhde menee sitten juuri näin — tee mitä teet, joku voi milloin tahansa tulla ja tehdä sinusta täyden pellen. Rohkaisee varmasti panostamaan.

    Comment by Mikki — February 23, 2007 @ 1172199308

  6. Ironiaa lisää vielä sekin, että jutun loppupuolella on osio siitä, miten huumeista ei vaan voi keskustella järkevästi Suomessa julkisesti (koski politiikkaa, mutta oli niin yleisellä tasolla) nostamatta yleistä lynkkausmentaliteettia. MOT. Ko. juttu löytyy muuten kuulemma ainakin tällä hetkellä täältä.

    Comment by wanmansou — February 23, 2007 @ 1172227978

  7. Follow-up: Sanoma Kaupunkilehdet sitten hyllyttivät päätoimittaja Kohtalan “huumekohun” seurauksena. Linkki: http://www.marmai.fi/doc.te?f_id=1128020&s=u&wtm=marmai-06032007

    Comment by Joonas — March 6, 2007 @ 1173197726

RSS feed for comments on this post.

Sorry, the comment form is closed at this time.

 


Copyright © Mikko Rautalahti, All Rights Reserved
WordPress makes with the publishing.