tällä kertaa kauhajoki

Thu Sep-25th-2008 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Kirjoitin tästä aiheesta jo aiemmin Jokelan aikoihin, ja se, mitä sanoin silloin pätee oikeastaan ihan yhtä hyvin tälläkin kerralla. Ero Kauhajokeen ei ole kovin suuri.

Jomman kumman Iltaroskan (en muista kumman, eivätkä ne näemmä enää pidä lööppejään verkossa) lööppi huusi tänään, “Miksei tätä estetty?” Sitähän koko kansa kyselee. Jonkun pitää jälleen olla vastuussa! Se on typerä kysymys. On totta, että ehkä Matti Saari oltaisiin voitu riisua aseista etukäteen, mutta herran tähden, jos joku nyt haluaa saada aikaan hirvittävästi tuhoa ja tuskaa, se onnistuu esimerkiksi bensakanisterilla ja sytkärillä. Tai muutamalla radikaalilla ohjausliikkeellä auton ratissa. Ongelma ei viime kädessä ole valittu metodi, vaan tekijän halu. Millä helvetin ilveellä sen muka estää? Tämän vuoksi terrorismi toimii: se on helppoa, eikä sitä vastaan voi oikeasti puolustautua.

(Asiaa ei tietenkään helpota se, ettei poliisilla ole järkeviä keinoja puuttua asiaan, tai edes tutkia niitä. Se ei edes johdu pelkästään rikosten luonteesta, vaan siitä, ettei hallintokaan oikein ymmärrä mistä on kyse: Helsingin Sanomat kertoo meille, että joku oli tehnyt ilmiannon Saaren YouTube-videoista etukäteen, mutta asiaa tutkiva poliisi ei päässyt katsomaan niitä, koska eihän nyt poliisi voi missään YouTubessa hummailla “tietoturvasyistä”. Niistäpä hyvinkin! Se on hyvä pohja, jolta ponnistaa. Eikö sulkulistojen pitänyt olla hyvä asia?)

Onneksi voidaan jälkikäteen sitten teeskennellä, että nyt toimitaan rivakasti ja parannetaan maailmaa, kun vaaditaan, että sisäministeri eroaa. Joo, sisäministerinhän estettävissä tämä oli. Jos se vaikka olisi järkkäillyt sellaisen lain, että on kiellettyä olla ihan vitun sekaisin, sitten näin ei olisi käynyt, koska se olisi ollut laitonta!

Äh. Ei tarvitse olla mikään nero oivaltaakseen, että yksi tällaisten tempausten tärkeimmistä motiiveista on halu kuolla. Ei kyse edes ole siitä, että ollaan kilahtaneita, vaan siitä, ettei kyetä elämään. Ihmisen itsesäilytysmekanismit ovat kuitenkin melko sitkeitä — niitä ei ohiteta ihan tuosta vain, vaikka olo olisi kuinka paha. Se vaatii paitsi melkoista tahdonvoimaa, myös varman uskon siihen, ettei ole mitään syytä elää. Kun ampuu joukon viattomia ihmisiä, tietää ihan tasan, että kaikki mahdollisuudet minkäänlaiseen elämään ovat ohi. Kun tekee sen rituaalinomaisesti, tiettyä kaavaa seuraten, seuraava askel on aina tiedossa, ja jokainen askel helpottaa seuraavaa merkittävästi. Lopulta kynnys maistaa kordiittia on tarpeeksi matala.

Arvaan, että monelle tämä ei ole helposti, jos lainkaan, käsitettävä ajatus. Ja siinä piileekin iso osa ongelmasta: kun ihmiset ovat tarpeeksi rikki, sitä syrjäytyy, ja aika harvalla perusjantterilla on käsitys siitä, mitä se tarkoittaa tai miltä se tuntuu. Vielä harvempaa asia kiinnostaa. Ja siinä se ongelma lopulta eniten piilee, koska kaksi ampumatapausta vuodessa tuskin tulee vaikuttamaan ihmisten käytökseen. Uskooko joku todella, että nyt Suomen oppilaitoksissa ei enää koulukiusata ihmisiä? Tai että kukaan ei enää hakkaa tai systemaattisesti henkisesti murskaa lapsiaan? Tai että kukaan ei työpaikalla alista toista? Tai että kukaan ei armeijassa simputa ketään? Tai että kukaan puuttuisi siihen sen enempää kuin yleensäkään? Hiljainen hyväksyntä on jyllännyt läpi koko ihmiskunnan historian, ja se tuskin pysähtyy tähän. Ja useimmathan meistä selviävät siitä enemmän tai vähemmän arpeutuneena, kasvavat isoiksi ja nauttivat siitä, etteivät enää joudu haaskaamaan elämäänsä typerissä instituutioissa.

Paitsi ne, jotka eivät selviä.

Mutta se selviämisen puutehan ei nyt herran tähden voi johtua mistään perustavanlaatuisesta ja sisäänrakennetusta yhteiskunnallisesta asenneongelmasta, vaan siitä, että kuunnellaan heviä, käytetään internetiä, pelataan tietokonepelejä tai katsellaan telkkaria. Ja siitä, ettei sisäministeri ole ratkaissut ongelmaa. Jos jotain kielletään ja säädetään pari lakia, sitten ongelma on ehkäisty!

Missään tapauksessa siihen ei ainakaan voi vaikuttaa se todellinen kulttuuri, jota luodaan peruskouluissa, työpaikoilla ja mediassa koko ajan, joka päivä. Tai se, että opettajat, jotka tekevät suunnilleen tärkeintä mahdollista työtä koko yhteiskunnassa ja ovat niitä ihmisiä, joiden kanssa lapset käyttävät tärkeimpinä kehitysvuosina suunnilleen kolmasosan arkipäivistään, ovat alipalkattuja, aliarvostettuja ja pitkälti sen mukaan valikoituneita. Tai se, että sosiaalityöntekijä on ammatti, jolle naureskellaan avoimesti.

Kirjailija, asianajaja ja lastensuojeluasiantuntija Andrew Vachss on puhunut paljon siitä, miksi lapsista huolehtiminen sekä yleinen alistamiskulttuuriin ja henkiseen väkivaltaan liittyvä asennemuutos on ensiarvoisen tärkeää yhteiskunnalliselta kannalta: ei edes siksi, että lapsia pitäisi rakastaa, vaan siksi, että vaihtoehto on järjestelmä, joka tuottaa koko ajan uusia sosiopaatteja, eräänlaisia aikapommeja, jotka piilevät yhteiskunnassa ja kylvävät sitä, mitä ovat niittäneet. Se on minusta varsin perusteltu näkemys.

Ei tästä kannata syyttää ketään muuta kuin Matti Saarta — ellei jossain sitten ole joku, joka todella tiesi tästä etukäteen, muttei toiminut. Mutta jos haluaa tietää miksi näin tapahtuu, sitä voi miettiä, mitä on tehnyt elämänsä aikana ja mitä on jättänyt tekemättä — vastoin parempaa tietoaan. Sellaisia pieniä puroja piisaa itse kullakin, ja nyt se virta vie meitä kaikkia.

Vaan niinhän se on vienyt aina.


16 Comments

  1. Hyvä kirjoitus, tuohon ei ole enää juurikaan lisättävää. Puheiden ja tekojen, tai ideaalin ja todellisen kulttuurin ristiriita on asia joka tuottaa myös minulle tuskaa, etenkin kun se tällaisessa tilanteessa rävähtää silmille.

    Kun vain voisin sanoa uskovani, että tästä opitaan jotain, jolla on todellista merkitystä. Valitettavasti uskoni tähän ei ole järin korkealla, etenkään kun näkee miten röyhkeästi aihetta ryöstökalastetaan ties minkälaisen agendan ajamiseen. Ihminen on ihmiselle peto.

    Comment by Jokivaris — September 25, 2008 @ 1222346123

  2. …ja voiko sitten edes sita Matti Saarta syyttaa siita etta tama oli sairas…

    Eipa sitten muuta. Hyvin puhuit.

    Comment by hdcanis — September 25, 2008 @ 1222348412

  3. Ei tietenkään siitä, että hän oli sairas. Mutta oleellinen (ja tässä vaiheessa täysin akateeminen) kysymys on, oliko Saari syyntakeeton.

    Ei alkoholistikaan ole vastuussa alkoholismistaan, mutta se ei tarkoita sitä, että kaikki vastuu kännipäissä tehdyistä törttöilyistä katoaa. Se, että on sairas, ei tarkoita sitä, ettei ymmärrä oikean ja väärän välistä eroa. En usko, että Saarella oli tämän kanssa ongelmia — hän ei vain välittänyt. Se tekee Saaresta aika yksiselitteisesti kusipään riippumatta siitä, kuinka paljon häntä potkittiin päähän.

    Mutta — ja tämä on oleellista — se ei kevennä päähänpotkijoiden moraalista taakkaa.

    Comment by Mikki — September 25, 2008 @ 1222350052

  4. Mullakaan ei paljoa lisättävää, aivan loistavia ajatuksia. Ja mie oon vielä ajatellut olevani ihan yksin eriävien ajatusteni kanssa.

    Comment by Midria — September 26, 2008 @ 1222430853

  5. En nyt tiedä puhuitko tuossa yleisesti vai tästä nimenomaisesta tapauksesta, mutta täytyy kommentoida: yleisesti ottaen se että on sairas saattaa nimenomaan tarkoittaa, ettei “ymmärrä oikean ja väärän välistä eroa”. Saaren sairaudesta on paha sanoa mitään, en ole lukenut paljoakaan miehen taustoista.

    Comment by J — September 26, 2008 @ 1222464725

  6. Joo, niin saattaa. Jotkut ovat sillä tavalla sairaita — esimerkiksi vuosituhannen vaihteessa HSC:llä riehunut Sanna Sillanpää todettiin paranoidiksi skitsofreenikoksi ja sen johdosta syyntakeettomaksi. Mutta se on aika harvinaista; on vissi ero sen välillä, ettei tajua, ja sen, että vihaa ja/tai ei välitä.

    Käsittääkseni ei ole esimerkiksi mitään syytä uskoa, että Saari olisi kärsinyt jonkinlaisista harhoista, tai että hän ei ymmärtänyt tekojensa seurauksia. (Mikä ei tietenkään tarkoita sitä, etteikö näin voisi silti olla, mutta se on aika epätodennäköistä.) On helppo ajatella, että kun teko on näin älytön, se on merkki siitä, että tekijä on ihan täydellisesti päästään sekaisin, mutta se ei ole ihan niin yksinkertaista. Se, että ihminen päätyy hirveisiin tekoihin ei suinkaan välttämättä (tai edes useimmiten) tarkoita sitä, että tekijä olisi täysin sairauden vietävänä.

    Comment by Mikki — September 27, 2008 @ 1222479673

  7. Toisaalta juuri näille KOULUtappajille niin Suomessa kuin USAssakin tuntuu olevan tärkeää se, MITEN he tappavat: on oltava tuo machoase, on ammuttava silmittömästi, on ammmuttava KOULUSSA. Silloin EI ole yhdnetekevää, millainen aselaki meillä on. Se ei tietenkään estä nuoria miehiä syrjäytymästä kouluyhteisöstä, luiskahtamasta mustiin aukkohin, mutta se kenties estää tuollaisen teurastuksen – se kun oli yksi heidän tavoitteistaan.

    Comment by Hilma — September 27, 2008 @ 1222526344

  8. […] bloggaajille, esimerkiksi Mikki, Caideman (Tiistai 23.09.2008, koska tuonne ei voi linkittää suoraan postaukseen), yhteys […]

    Pingback by Going postal « Neulasia — September 27, 2008 @ 1222529079

  9. Löysin vuonna 2005 julkaistun kirjan Going Postal, joka käsittelee jenkeissä tapahtuneita työpaikka- ja kouluammuskeluja selitysmallilla “sorretun epätoivoinen viimeinen kapina”, ja vertaa niistä käytyä keskustelua 1800-luvulla orjakapinoista käytyyn keskusteluun.

    http://www.amazon.com/dp/1932360824/

    En ole vielä kirjaa lukenut, mutta kirjoitin blogiini vähän pidemmin mitä tietoa sain siitä netistä kaivettua:

    http://neulasia.wordpress.com/2008/09/27/going-postal/

    Comment by Sampo — September 27, 2008 @ 1222535852

  10. Haluaisin ihan selvyyden vuoksi tarkentaa, etten ole tietääkseni väittänyt, että olisi yhdentekevää, minkälainen aselaki meillä on.

    Comment by Mikki — September 27, 2008 @ 1222555137

  11. Kyynikko pohtisi seuraavaa: Sen nyt luulisi olevan tiedossa että kun sosiaali- ja mielenterveyshuollon resursseja leikataan niin 5-10 vuoden päästä näkyy nousua nuorten ongelmissa. Tähän mennessä ne epätoivoisimmat tapaukset on yleensä tappaneet vain itsensä joka tietysti aiheuttaa erinäisiä välillisiä kustannuksia mutta se on vielä pientä verrattuna leikkauksilla saatuihin säästöihin, sitäpaitsi ei kansa enää muista ketkä silloin oli näistä asioista päättämässä

    (jos oikeasti vastuullisia haetaan niin olisi syytä katsoa aikaa taaksepäin ja todennäköisesti peiliin, kiusaamisesta on kaikilla vastuu)

    Nyt sitten jotkut ovat saaneet päähänsä viedä mahdollisimman monta muuta mukanaan, iltapäivälehtien mässäilevä otsikointi ei ainakaan vähennä käsitystä siitä että tämä voisi olla “tyylikäs” tapa päättää päivänsä. Tämä toivottavasti muuttaa ensimmäisenä mainitun riskianalyysin muuttujia oikeampaan suuntaan, koska paitsi että välilliset kulut kasvavat räjähdysmäisesti uhrien määrän myötä niin jossain vaiheessa voi myös joutua selittelemään sosiaalipolitiikkaansa.

    Nyt on kuitenkin syytä olla varpaillaan koska varmasti tälläkin verukkeella aiotaan runnoa läpi ties mitä lakeja jotka vievät meitä lähemmäksi 100% valvottua poliisivaltiota.

    Ja en todellakaan usko että käsiaseiden saatavuuden rajoittaminen juurikaan auttaa varsinkin maaseudulla luulisi saavan metsästyskortin ja haulikon helposti ja sillä haulikolla vasta onkin hyvä räimiä luokkahuoneisiin. Eikä luvattomankaan aseen hankkiminen mikään merkittävä ongelma ole jos sille tielle lähtee.

    Ja jos oletetaan että tuliaseita ei vaan saa niin kyllä puukollakin saa nopeasti ja paljon väkeä hengiltä kun vaan tietää mitä tekee, itsensä tappaminen (niin että varmasti kanssa kuolee) puukolla tosin on aika paljon haastavampaa.

    Lisäksi ehkä mahdollisesti jos aseena on “vain” puukko (“there are no winners in a knife fight”, se on paha ase osaavissa käsissä) niin uhrit saa päähänsä tulla kaikki kerralla kimppuun jolloin lähes varmasti jää häviölle (jää muuten sen .22:nkin kanssa, mutta olisi aika paksua vaatia rivikansalaista lähtemään ottamaan niitä ensimmäisiä luoteja, seuraavien hengissä selviytymisen todennäköisyys olisi jo huomattavan hyvä, erityisesti verrattuna siihen että odottaa ja toivoo että ei sittenkään tulisi teloitetuksi)

    Comment by Mashiara — September 28, 2008 @ 1222561783

  12. “Tai se, että opettajat, jotka tekevät suunnilleen tärkeintä mahdollista työtä koko yhteiskunnassa ja ovat niitä ihmisiä, joiden kanssa lapset käyttävät tärkeimpinä kehitysvuosina suunnilleen kolmasosan arkipäivistään, ovat alipalkattuja, aliarvostettuja ja pitkälti sen mukaan valikoituneita. Tai se, että sosiaalityöntekijä on ammatti, jolle naureskellaan avoimesti.”

    Tällaista kirjoitit tuolla ylempänä. Kannattaisi ottaa asioista selvää ennen kuin kirjoittaa. Luokanopettajan koulutus on yksi suosituimpia yliopistotutkintoja. Pyrkijöitä on moninkertaisesti sisäänpääsijöihin nähden. Samoin aineenopettajiksi, siis lähinnä humanistisiin tiedekuntiin, pyrkii tuhansia ylioppilaita vuosittain, vain pieni osa heistä saa opiskelupaikan. Ainostaan matematiikan opiskelijaksi on “helppoa” päästä, mitä tulee opettajakoulutukseen. Paljon helpompaa on päästä teknilliseen yliopistoon, jos on sattunut opiskelemaan lukiossa pitkän matematiikan.
    Tarkkoja tilastoja voi käydä lukemassa vaikkapa Tampereen yliopiston sivuilta. Ne kertovat, ettei opettajaksi tosiaankaan valikoidu heikkoa reppanaa ainesta, kuten kirjoituksestasi on selvästi luettavissa. Enkä ole missään yleisesti kuullut sosiaalityöntekijöille naureskeltavan. Ainakin minä omassa opettajan työssäni arvostan heitä kovasti, ja teen heidän kanssaan viikoittan yhteistyötä.

    Comment by Hilma — September 30, 2008 @ 1222801849

  13. Tarkoitan siis, että jos tahtoo vaikuttaa vallitseviin asenteisiin, kuten sinä ilmeisesti edellisessä kirjoituksessasi tahdot tehdä, ei kannata omilla kirjoituksillaan vahvistaa ennakkoluuloja vaan olla itse tarkkana siitä, mitä kirjoittaa. Provosoiva tyylisi ampuu liian usein yli. Se ei ole tehokasta, jatkuvasti käytettynä.

    Comment by Hilma — September 30, 2008 @ 1222809032

  14. Se, kuinka monta ihmistä hakee johonkin tiettyyn koulutukseen ei todista mitään siitä, mikä on motivaatio varsinaisen ammatin harjoittajien parissa esimerkiksi 5, 10 tai 15 vuotta valmistumisen jälkeen. Perusasteen opettajien palkat eivät ole suuret, eikä työ ole helppoa. Nämä asiat eivät tyypillisesti motivoi ihmisiä etenkään pitkällä tähtäimellä.

    (Ja sikäli kun tämä on epäselvää: kun sanon, että alalla ollaan mielestäni alipalkattuja ja aliarvostettuja, en suinkaan kritisoi opettajia. Tietenkin vaihtoehtoisesti voidaan päättää, että opettajat eivät ole alipalkattuja ja aliarvostettuja, jos koet, että tilanne on nyt ihan hyvä. Tuntemani opettajat ovat olleet asiasta vähän eri mieltä, mutta mitäs pienistä.)

    Mitä tulee siihen, kuinka selvästi on luettavissa, että mielestäni opettajat ovat “heikkoa reppanaa ainesta”, voin vain sanoa, että luet väärin. Riippumatta siitä, miten haluat tulkita tekstin, se ei maagisesti muuta sen varsinaista sisältöä ja tarkoitusta toisenlaiseksi. Olet väärässä. On toki kaikin puolin mahdollista, että kirjoitan huonosti ja epäselvästi, mutta pidän tämän keskustelun valossa suoraan sanoen vähän todennäköisempänä, että ilmassa leijuu nyt projektion vieno tuoksu.

    Ei silti, eittämättä valitettavan provosoiva ja yliampuva tyylini on aika kurja! Toisaalta, jos tulee ehdoin tahdoin asioimaan vastenmielisen kylähullun asuttamalle tunkiolle, on turha kuvitella sen johtavan mihinkään hyvään. Kun painii sikojen kanssa, tulee paskaiseksi.

    Comment by Mikki — October 1, 2008 @ 1222827597

  15. “ovat alipalkattuja, aliarvostettuja ja pitkälti sen mukaan valikoituneita.”

    Teen työkseni tekstianalyysia, opetan sitä, olen opiskellut sitä aika lailla. Tuosta siteeraamastani lauseesta ei voi mitään muuta lukea kuin sen, että huonon palkan ja arvostuksen vuoksi opettajan ammattiin valikoituu ihmisiä, jotka eivät ole ole ikäkautensa parhaita. Mitenkään en kommentoinut sitä, mitä sanot aliarvostuksesta ja huonosta palkasta. Siitä olen yhtä mieltä.

    Kun johonkin koulutukseen hakeutuu liki 2000 nuorta ihmistä, siis osallistuu valintakokeisiin, kuten Tampereen yliopistossa viime keväänä, se kyllä kertoo innostuksesta ja tahdosta tehdä opettajan työtä. Aivan varmasti joukossa on ikäkautensa parhaimmistoa. Ne, jotka sisään on otettu, ovat käyneet läpi kaksivaiheisen pääsykokeen. Tilastotiedot TaY:sta luokanopettajan koulutukseen pyrkineistä:

    2163 ensisijaisia hakemuksia

    1802 valintakokeeseen osallistuneita

    73 koulutukseen valittuja

    Kirjoittajan kannattaa sanoa tarkasti se, mitä tahtoo sanoa, silloinkin kun tahtoo provosoida. Kannattaa myös olla tarkka lukemisessa. Samanmielisten kanssa on tietenkin aina mukava hehkuttaa, kenestäpä ei olisi. Provosointia ja sarkasmia tarvitaan, mutta sen alle ei itse asia saisi koskaan hukkua eikä sitä kannata käyttää itseään vastaan, kuten käy kun innostuu liikaa.

    Tässä asiassa, josta siis kirjoitin, opettajan ammattiin hakeutuvista, olen oikeassa. Sen asian hallitsen varsin hyvin ammattini kautta. Olen myös opo, ja olen tehnyt sitä työtä vuosikaudet. Siinä oppii paljon niin koulutuksesta kuin nuorista, jotka koulutukseen hakeutuvat.

    Comment by Hilma — October 1, 2008 @ 1222845343

  16. Se valikoituminen ei nyt kuitenkaan riipu pelkästään siitä, ketkä hakeutuvat sinne opiskelemaan, eikä se edes koostu pelkästään siitä, että jotkut jäävät ammattiin ja jotkut lähtevät. Etenkään kyseessä ei ole staattinen järjestelmä, jossa jokainen heti lukion jälkeen ammattiin hakeutunut kirkasotsainen idealisti pysyy tasan sellaisena myös 20 alipalkatun ja aliarvostetun vuoden jälkeen. Se, miten pärjää pääsykokeessa ei myöskään kerro ihan kauheasti siitä, miten sitä varsinaista ammattia sitten hoidetaan. Ja joka tapauksessa se, paljonko tällä hetkellä hakeudutaan koulutukseen on siksikin varsin epäoleellista, etteivät ne hakeutujat ole niitä ihmisiä, jotka tällä hetkellä työskentelevät opettajina…

    …ja kaikki tämä on epäoleellista länkytystä, koska se ei juuri liity varsinaiseen asiaan. Oletetaan, että olen täysin väärässä, ja kaikki opettajat ovat ehdotonta eliittiä niin tietotaitonsa, ammattietiikkansa, motivaationsa kuin inhimillisyytensäkin puolesta. (Oletetaan samalla, että poliisit ovat aina rehellisiä, isot firmat pitävät asiakkaidensa puolia, poliitikot kantavat vastuunsa ja pohjimmiltaan ihmiset ovat hyviä toisilleen.) Jos näin onkin, se ei kuitenkaan muuta sitä tosiasiaa, että alistus- ja nöyryytyskulttuuri on sen verran hyvin voimissaan, että koulukiusausta esiintyy jatkuvasti, ja ne ihmiset, joiden siihen pitäisi koulupäivän aikana puuttua, ovat juurikin opettajat.

    Onko reilua olettaa, että opettajat ratkaisevat nämä ongelmat? Ei, ei tietenkään ole. Mutta se nyt kuitenkin vähän niin kuin kuuluisi siihen vastuualueeseen ihan vain siksi, että opettajat ovat niitä ainoita aikuisia siinä päivittäisessä koulutilanteessa — se on yksi syy sille, miksi opettajan työ on niin älyttömän tärkeää. (Jos tällainen mahdoton tehtävä tuntuu kohtuuttomalta tai ahdistavalta, se on ihan luontainen reaktio. Se lienee yksi asia, joka syö sitä motivaatiota.)

    Riippumatta siitä, miten verisesti olen loukannut koko tätä ammattikuntaa, haluaisin kuitenkin tarkentaa, etten puhu mistään enemmistöstä, enkä ole koskaan puhunutkaan. Juju kun piilee siinä, ettei tähän tarvita mitään enemmistöä, vaan vähällä pääsee pitkälle: kusipäisillä tai välinpitämättömillä auktoriteettihahmoilla on tyypillisesti vaikutus, joka ulottuu paljon pidemmälle kuin niihin tilanteisiin, joissa he ovat suoraan mukana.

    Tämä kirjoituskoulu on hyvin kiehtova! En tiennytkään kirjoittaneeni väärin, mutta sellaista se nyt vain on, kun olen niin hirveän innostunut koko ajan.

    Comment by Mikki — October 1, 2008 @ 1222872023

RSS feed for comments on this post.

Sorry, the comment form is closed at this time.

 


Copyright © Mikko Rautalahti, All Rights Reserved
WordPress makes with the publishing.