taivaalliset tilastot

Mon Jan-3rd-2011 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

“Kirkosta eronneiden määrä kaksinkertaistui viime vuonna”, uutisoi Helsingin Sanomat, mikä tuskin tulee yllärinä kellekään joka yhtään jaksoi seurata, kuinka Päivi Räsäsen ja kumppaneiden avoin homovihamielisyys syletti ihmisiä. (Paitsi ettei se ollut homovihamielisyyttä, koska Räsänen rakastaa myös homolähimmäisiään, kuten hän on toistuvasti jaksanut muistuttaa. Sen tietää siitä, että hän muistuttaa asiasta — varsinaiset teot ovat sitten asia erikseen, mutta niitä ei lasketa.)

Saman uutisen mukaan kirkkoon on myös näemmä vuoden 2010 aikana liittynyt ennätysmäärä ihmisiä — 13 816 henkilöä, eli reilut 1 600 ihmistä enemmän kuin vuonna 2009, joka oli edellinen ennätysvuosi. Kokonaisuudessaan jäsenrekisteri kuitenkin karttui reilusti enemmän, sillä papit kastoivat yhteensä 47 943 lasta vuonna 2010, jolloin vuoden 2009 saldoksi saadaan 61 759 uutta kirkon jäsentä.

Eronneita puolestaan oli 80 612, ja näistähän suunnilleen puolet otti tosiaan pitkät Ylen Homoilta-ohjelman jälkimainingeissa lokakuussa.

On siis selvää, että eronneita on enemmän, mutta ensi vilkaisulla voisi kuvitella, ettei kirkko ole niin pahasti jälkijunassa. Haluaisin kuitenkin tuoda esiin kaksi tähän läheisesti liittyvää asiaa:

1) Näissä luvuissa ei mainita kuolleita. Kuinka moni poistui kirkosta potkaistuaan tyhjää? Jos kerran syntymät lasketaan, kaipa sitten kuolleetkin? En onnistunut löytämään vuoden 2010 lukua tähän hätään, mutta vuonna 2009 se oli 42 511 ihmistä (kun taas kastettuja oli 48 494), joten lienee turvallista olettaa, että tänä vuonnakin liikutaan suunnilleen samoissa suhteissa. Se on mielenkiintoista, sillä kun suuret ikäluokat alkavat tipahdella massoittain, epäilen, että kirkon jäsenluku ottaa samalla melkoisia hittejä, ja siinä vaiheessa uutta verta ei enää tulekaan samalla tahdilla sisään — kirkostahan eroavat erityisesti nuoret, ja heidän lapsiaan ei tietenkään kasteta.

2) Kirkosta eroaminen tai siihen liittyminen on valinta, ja se kertoo heti jotain merkittävää ihmisen vakaumuksesta. Kastetuksi tuleminen on jotain, mihin yksilö ei itse voi vaikuttaa, eikä se kieli yhtikäs mitään henkilön uskosta tai sen puutteesta… sen enempää kuin kastamatta jääminenkään, luonnollisesti. Kirkkoon kuulumattomuus ei välttämättä tarkoita ateismia, mutta kirkkoon kuulumisen pitäisi ainakin teoriassa tarkoittaa sitä, että uskoo kirkon opetuksiin.

Pidän tätä itse hyvin epätodennäköisenä. Suomalaisista kuuluu 78,1% evankelis-luterilaiseen kirkkoon, mutta suhtaudun yhä hyvin skeptisesti siihen, että edes puolet heistä oikeasti uskoo siihen, mitä kirkko opettaa — oli kyse sitten kirkon aatteista, Jumalan olemassaolosta tai mistä tahansa muusta asiasta. Se ei tietenkään tarkoita sitä, etteivätkö kirkon parissa aktiivisesti toimivat ihmiset oikeasti olisi uskovaisia, mutta oman kokemukseni mukaan vain murto-osa ihmisistä käy kirkossa muulloin kuin häissä tai hautajaisissa tai ylipäätänsä muutenkaan asioi koko instituution kanssa muutoin kuin pakkotilanteissa. (Tiedostan eläväni kuplassa pääkaupunkiseudulla, mutta silti.)

Tapauskovaisuuden ja traditioiden inertiaa on vaikea ylittää. Olen tainnut aiemminkin fantasioida siitä, että kirkon jäsenrekisteri tuhoutuisi mystisissä olosuhteissa, eikä olisi enää palautettavissa. Tällöin jokaisen kirkosta oikeasti kiinnostuneen pitäisi erikseen ajatella asiaa — ihan oikeasti päättää liittyä kirkkoon uudelleen sen sijaan, että pysyisivät kirkollisveron maksajien harmaassa massassa siksi, että aina aiemminkin ollaan oltu. Epäilen, että jäsenmäärä romahtaisi dramaattisesti, ainakin jos samalla syyllistävät sukulaiset ja Milja-täti, joka ei ikinä anna anteeksi jos ei tuu kirkkohäitä saisivat samassa mystisessä tapauksessa vähän jeesusteippiä leipäläpensä päälle. (Reiluuden nimissä voitaisiin tietenkin ulottaa sama edellytys päätöksenteosta myös kirkkoon kuulumattomiin.)

Tämä on tietenkin spekulaatiota. Olen joka tapauksessa varma kahdesta asiasta: siitä, että kirkossa uskotaan, että kansan parissa vallitsee paljon vahvempi ja laajemmalle levinnyt uskonnollinen vakaumus kuin tässä esitän, ja siitä, ettei siellä missään tapauksessa kuitenkaan oltaisi valmiita koettelemaan tätä vakaumusta.

Comments Off on taivaalliset tilastot

No Comments

No comments yet.

RSS feed for comments on this post.

Sorry, the comment form is closed at this time.

 


Copyright © Mikko Rautalahti, All Rights Reserved
WordPress makes with the publishing.