tähtitorninmäen koiravarkausliiga

Sun Aug-18th-2013 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Taas on kansainvälinen koirille pahaa haluavien liiga liikkeellä. Tällä kertaa ei vain myrkytetä kaikkia maailman koiria, vaan nyt tarkoitus on pölliä viattomien ihmisten piskit. Näin kertoi minulle erään koiraihmisen statuspäivitys Facebookissa, johon törmäsin lähinnä siksi, että massahysteria jyllää aina niin mukavasti näissä tilanteissa — kirjoitusta tietenkin jaettiin ahkerasti.

Tarkoitukseni ei ole keskittyä keskustelijoihin, vaan puhua tästä ilmiöstä yleisemmin, joten tässä kuva statuspäivityksestä, josta olen poistanut asianomaisten nimet. (En sensuroinut koirien nimiä, koska ne eivät ole henkilöitä, enkä Eliaksen nimeä, joka on tarinan pikkupoika, koska hänen sukunimeään ei mainita, eikä hän osallistunut keskusteluun, ts. en usko, että hänet voisi tunnistaa.)

Kuvaa klikkaamalla saa isomman version.

Aion nyt olettaa, että Elias on oikeasti olemassa, ja kertoi statuspäivityksen kirjoittajalle tämän tarinan. (Siitä ei ole mitään todisteita, mutta se tuntuu uskottavalta — kersat tekevät sellaista.)

Ja, tota noin, hei. Oikeesti. Yrittäkääs nyt vähän käyttää sitä harkintakykyä. En väitä, etteikö kukaan ikinä koskaan milloinkaan ole varastanut koiraa tai tehnyt koiralle pahaa, mutta haloo. Tämä on kaikin puolin naurettava stoori, ja suoraan sanoen sen nieleminen purematta ei kerro kenenkään harkintakyvystä mitään hyvää. Kyllä, pikku Elias kertoi, että näin tapahtui. Mutta pikku Elias ei esittänyt mitään todisteita tapahtuneesta. Pikku Elias on pieni poika, ja pienet pojat keksivät juttuja — eivät siksi, että ovat ilkeitä valehtelijoita, vaan siksi, että lapsilla on vilkas mielikuvitus ja halu tulla otetuksi vakavasti. (Tarina ei kerro, minkä ikäinen Elias on, mutta “pikkupoika” antaisi ymmärtää, ettei kyseessä ollut esimerkiksi teini.)

Ja kyllä, tämä on hankalaa, koska joskus ne jutut eivät ole keksittyjä, vaan totta. Siksi pienten lasten jutut kannattaa arvioida aika tarkasti ennen kuin päättää, onko ne syytä ottaa vakavasti vai ei. Joten arvioidaanpa vähän.

Kuulostaako skenaario, jossa kolme mustapukuista miestä kulkee keskellä kirkasta päivää pick-upin kanssa mukanaan haaveja ja kerää peräkärryn pressun alle useita haukkuvia koiria a) realistiselta tilanteelta vai b) jutulta, joka voisi olla lähtöisin Aku Ankan sivuilta?

Tämäkö ei herättäisi muiden ihmisten huomiota lainkaan? Mitä itse tekisitte, jos törmäisitte tähän Matrixin mustapukuisten miesten riveistä karanneeseen kolmikkoon kaupungilla? Onko todellakin niin, että vain rohkea ja neuvokas Elias, joka selviää tilanteesta sankarillisena viestintuojana on nähnyt heidät, vaikka kaikki heidän olemuksessaan on omiaan herättämään huomiota? (Muistutan: tämä kopla ajelee pick-upilla pitkin Tähtitorninmäen kävelyteitä ja vetävät perässään peräkärryllistä haukkuvia koiria, jonka jälkeen heidän täytyy vielä ajaa jonnekin muualle läpi kaupungin päästäkseen karkuun. Kuulostaa uskottavalta.)

Mystisesti peräkärryllinen koiria ei ilmeisesti kuitenkaan ole poikinut yhtään rikosilmoitusta. Tästä voidaan päätellä, että koiravarkaat ovat onnistuneesti kohdistaneet operaationsa — joka siis on tässä vaiheessa netonnut peräkärryllisen koiria — kaikkiin niihin koirankusettajiin, joilta saa varastaa koiran ilman, että he välittäisivät koiristaan sen vertaa, että soittaisivat poliisille. Tai sitten tätä ei koskaan tapahtunut. Kumpi on uskottavampi skenaario?

Puhumattakaan siitä, että miksi kukaan ylipäätänsä haluaisi ottaa tällaisen riskin varastaakseen lukuisia koiria? (“Varsinkin rotukoiria”, alkuperäinen kirjoitus kertoo. Oletettavasti pieni Elias on koira-asiantuntija, joka paitsi tunnistaa rotukoirat, myös tietää, mitä elikoita sinne pressun alle on kerätty.) Myydäkseen ne hyvällä voitolla, vaikka heillä ei ole minkäänlaisia papereita niille, ehkä? Kotimaiset markkinat ulkomaalaisten myymille rotukoirille, joiden taustat eivät ole selvillä, eivät ehkä ole aivan niin suuret kuin voisi kuvitella. Tämäkö on helpoin mahdollinen tapa tehdä rahaa?

Ja tietenkin pahantekijät ovat tosiaan ulkomaalaisia! Inhottavat maahantunkeutujat ovat taas asialla. Ei niin, että tässä olisi minkäänlaista pelonlietsonta-aspektia mukana, tietenkään — eihän täällä mitään rasismia nyt sentään, asia tuodaan ihan vaan tunnistamissyistä esiin. (Ja Eliashan ei mitenkään voisi tiedostaa, että tällä yksityiskohdalla saadaan lisää tuulta purjeisiin, koska lapset eivät suinkaan kykene tunnistamaan tällaisia trendejä aikuisten parissa.)

Koko tarina on yksinkertaisesti silmittömän typerä. Tämä on lapsen — tai lapsenmielisen — käsitys rikollisuudesta. Vain sänget, raitapaidat ja naamiot puuttuvat.

Alkuperäinen kirjoittaja perustelee tapauksen aitoutta sillä, että häneltä yritettiin hiljattain varastaa koira, vaikka tämä tapaus ei edes hänen oman kuvauksensa mukaan luo sellaista mielikuvaa, että kukaan yritti varastaa mitään: joku tuli houkuttelemaan koiraa ja sanoi erehtyneensä eläimestä. En voi tietää, mitkä kyseisen henkilön motivaatiot olivat, mutta väitän, että eipä tiedä kirjoittajakaan. Vaikka kyseessä olisi ollut todellinen yritys varastaa hänen koiransa, en ymmärrä, miten se todistaa tästä Eliaksen väitetystä tapauksesta yhtään mitään — tilanne oli täysin erilainen.

Keskustelu tietenkin etenee perinteiseen malliin hyvällä tahdilla: muutaman kommentin jälkeen jo puhutaan “aseistetuista ukoista”, jotka ovat ulkona vaanimassa, vaikka kukaan ei ole edes raportoinut mitään sellaista. Ja kun joku yrittää olla järjen ääni tilanteessa, toki huomautetaan että kyllä on toinen ääni kellossa sitten kun se oma koira viedään käsistä. Ikään kuin tämä olisi todellinen ja varteenotettava uhka. (Kuinka moni koiranomistaja tuntee edes yhden ihmisen — siis ihmisen, joka ei ole serkun kaverin tuttu, vaan jolla on nimi, kasvot ja todellinen identiteetti — jolta on oikeasti varastettu koira kesken lenkin?)

Toisin kuin tietyissä koirapiireissä ilmeisen sitkeästi uskotaan, hysteerinen paniikinlietsonta ei ole mikään hieno asia, eikä se ole mikään merkki tai todiste siitä, paljonko sitä omaa koiraa rakastetaan. Enemmänkin se kertoo huonosta arvostelukyvystä, ja tällaisten juttujen jakaminen “varmuuden vuoksi” on typerää jo siksikin, että jos jotain oikeasti sattuu, on vaikeampi saada ihmisiä ottamaan sitä vakavasti. (Jotkut saattavat tässä vaiheessa muistaa tarinan pojasta, joka huusi “susi” — tarina ei muistaakseni kerro, oliko kersan nimi Elias, mutta yleinen ironiantajuni sanoo, että pitäisi olla.)

Se ei kuitenkaan ole ainoa syy välttää näiden juttujen jakamista. Jo periaatetasolla sitä voi miettiä, haluaako elää valheiden vai faktapohjaisen tiedon muokkaamassa yhteiskunnassa, mutta jos tämä on liian abstrakti ajatus, puhutaanpa asiasta käytännön tasolla. Nythän on niin, että tällaisten pelkotilojen edesauttamisella on myös tietty inhimillinen hinta, josta Jami Järvinen kirjoitti erityisen hyvin reilu viikko sitten. Suosittelen koiraihmisille, että perehdytte siihen, ja kun ensi kerralla tällainen stoori tulee kohdalle, ehkä sitä voisi vähän miettiä, onko kyseessä todellinen tapaus vai höpöhöpöjuttu, ennen kuin sen jakaa eteenpäin tietona. (Aika hyvä nyrkkisääntö on, että jos minkäänlaisia todisteita ei esitetä, ei ole tiedossa yhtään nimellä varustettua ihmistä, jolle tämä on tapahtunut, ja poliisi ei suostu tekemään mitään, koska tiedossa ei ole mitään, silloin ei ole syytä panikoida.)

Lopuksi koen tarpeelliseksi sanoa, että toisin kuin monet varmasti välittömästi tämän kirjoituksen lukemisen aloitettuaan päättävät, en suinkaan vihaa koiria. Päin vastoin, pidän koirista. Olen kasvanut koirien parissa, ja jos oma käytännön tilanteeni olisi toisenlainen, minulla luultavasti olisi koira.

Koirat eivät ole ongelma. Eräät koiranomistajat ovat.

Päivitys 19.8.2013, klo 22:25: Vähän samalle sektorille menee tämä Hesarin artikkeli. Sen mukaan kaksi noin 10-vuotiasta tyttöä pakotettiin ampuma-aseella varustautuneen miehen toimesta leikkimökkiin. Tämän jälkeen mies poistui paikalta, jonka jälkeen tyttöjen leikkikaveri saapui paikalle.

Poliisi ei tiedä epäillyn henkilöllisyyttä. Tyttöjen mukaan mustaan nahkatakkiin pukeutunut mies oli lyhyehkö ja tukevahko.

Epäilty oli muutenkin pukeutunut mustiin vaatteisiin. Miehen toinen silmä oli mustunut ja toisessa oli musta silmälappu.

…jep. Varma tieto.

Nämä ovat siitä hankalia juttuja, että tässäkin tapauksessa on vaikea tietää, mitä siellä tapahtui vai tapahtuiko mitään, mutta tuskin on ihan hirveän kohtuutonta olettaa, että jos siellä joku pahantekijä oli, se tuskin oli mustiin pukeutunut pyssymies, jolla oli silmälappu ja silmä mustana.

Maailma ei ole sataprosenttisen turvallinen paikka, ja täällä on ihan oikeita ihmisperseitä, jotka tekevät kauttaaltaan vastenmielisiä asioita, mutta heilläkin tuppaa yleensä olemaan jonkinlaisia ymmärrettävissä olevia motivaatioita. Operaatio “Näytä sarjakuvapahikselta ja tee ampuma-aserikos pakottamalla pikkutytöt leikkimökkiin, jotta voit karata paikalta” ei varsinaisesti ole sellainen rikos, jonka riski/hyötysuhde saisi edes Mustakaapua tai Karhukoplaa liikkeelle, mistään oikeasta ihmisestä puhumattakaan. Poliisi toki tutkii asiaa, koska se on poliisin duuni (ja hyvä onkin, että on), mutta jotenkin en usko, että tutkimuksesta vastaava taho pitää juttua erityisen uskottavana.

Koska, no. Siis. Haloo.


8 Comments

  1. Naamalaumassa oli myös parisen viikkoa sitten jakelussa puolalaisen auton kuva tällaisella tekstillä: HUOMIO! Tällänen Polakki passatti täynnä romua kiertelee mökkejä Padasjoella!!! Kolmen ukon ryhmä sisällä…voihan noi toki olla ostamassa omaa mökkiäkin mutta jotenkin ei vaikuta rahamiehiltä! Pankaahan jakaen!!!
    Toki kuvassa näkyi myös auton rekisterinumero.

    Kukaan ei siis ollut nähnyt mitään rikollista tapahtuvan, mutta silti auton kuva on jaossa. Vastenmielinen ilmiö!

    Comment by Äite — August 18, 2013 @ 1376846135

  2. Parasta näkemässäni Tähtitorninmäen liigan postauksessa oli kuitenkin aiemman viestin kirjoitusvirhe. Koiraa vaadittiin “progressiivisesti” mikä herätti monimutkaisia mielleyhtymiä.

    Comment by tino — August 19, 2013 @ 1376903224

  3. Hyvä kirjoitus. Ihmettelen tässä vaan tekstin koiranomistajien (eritoten punaisen henkilön) paranoiaa. Jos minä hukkaisin koiran lenkillä, menisin taatusti koirapuiston liepeille kyselemään onko kukaan nähnyt irrallaan loikkivaa kaveria. Mutta ilmeisesti tämäkin käytös on sitten epäilyttävää ja taatusti olisin muitten karvaisia nelijalkoja ryöväämässä heti kun silmä välttää.

    Comment by Gufi — August 19, 2013 @ 1376912029

  4. On myös hyvä muistaa, että kun pikkupoika (tai -tyttö) tulee kertomaan jotakin asiaa, joka on ollut hänen mielestään pelottava tai jännittävä kokemus ja huomaa saavansa aikuiselta aitoa kiinnostusta ja huomiota, on suuri kiusaus tehdä tarinasta vielä jännempi lisäämällä jänniä yksityiskohtia. Lapsi ei siis valehtele, vaan logiikka menee niin, että “en nähnyt takapenkillä haaveja, mutta jos olisin mennyt katsomaan, niin ihan varmasti niitä olisi siellä ollut.”
    Olen ollut itse mukana muutamassa tilanteessa, jossa lapsi tulee selostamaan asiaa, jonka sattumoisin olen itsekin nähnyt. Alkuun kertomus menee ehkä suunnilleen samoin, kuin mitä itsekin näin, mutta tuntuu, että koko ajan alkaa tulla lisää yksityiskohtia, jotka kuulostavat sitä hurjemmilta, mitä pitemmälle juttu etenee. Itsesuggestion voima on arvaamaton. Kun lapsi oikein mehuissaan kuvittelee, mitä kaikkea “pahojen miesten” autossa on voinut olla, siitä tulee lapselle totista totta. Ja totta kai ne olivat “pahoja miehiä”, kun kerran äiti on varoittanut vieraitten miesten autoon menemisestä.
    Kannattaa laittaa asiat oikeaan kontekstiin, vaikka pikku Elias olisikin teräväpäinen poika. Niillä teräväpäisillä ja älykkäillä pojilla on monesti myös se vilkkain mielikuvitus.

    Comment by aseameba — August 19, 2013 @ 1376926282

  5. Tämä ei ole mikään uusi juttu. Asuin Punavuoressa neljä vuotta ja kolmasti romani tms. mies tuli sanomaan suoraan minulle ulkoiluttaessani pientä koiraa että Give it to me! Ja lähenteli. Minä uskon poikaa, koska olen itse tätä kokenut. Ei ne kädestä revi jos ulkoiluttaa ihmisten ilmoilla, mutta varmasti sen vielä tekevät.

    Comment by jep — August 20, 2013 @ 1376999309

  6. Jos näin tapahtuikin — se on mahdollista, kyllä koiria pöllitään välillä — siitä on aika pitkä askel siihen Kasperin, Jesperin ja Joonatanin peräkärryoperaatioon.

    Onko nyt todellakin niin, että tällaiset asiat kuin skaala ja aste-erot ovat tuntemattomia käsitteitä? “Jos joku on joskus pöllinyt koiran, silloin mikä tahansa väite koirien pöllimisestä on uskottava.”

    Selvä.

    Comment by Mikki — August 20, 2013 @ 1377001760

  7. Pikkupojalta yritetään varastaa koira pyytämällä sitä autosta, oivaltaen aivan oikein että pikkupoika voi sen ymmärtämättömyyttään antaa.

    Tekeekö asianomainen asiastaan uskottavamman kirjoittamalla töksähtelevää tekstiä ja värittämällä asiaa: auton takapenkillä oli haaveja ja kolme mustapukuista miestä ja peräkärry täynnä koiria? No ei tee.

    Mutta ei se tee edellisestä skenaariosta mahdotonta – Suomen koirien varkaustilastoista en sitten tiedä. Ihan samoin on Aku Ankka -värittynyt tämä teksti jossa tehdään johtopäätöksiä riittämättömien tietojen perusteella, kun ärsyttää että Hesarissa on ollut koiriin liittymätön artikkeli.

    Vaikka onkin ihan hyvällä asialla, ravistelemassa.

    Comment by duduu — August 20, 2013 @ 1377010314

  8. Ja tiedämme, että koira todella yritettiin varastaa, koska… poika ei valehtelisi siitä, vaikka onkin keksinyt muut jutut päästään? (En sano, ettei varmasti yritetty. En tiedä, mitä on tapahtunut, mutta tiedän, ettei tarina ole uskottava. En tiedä, miksi minun pitäisi lähteä siitä oletuksesta, että taho joka valehtelee kaikesta muusta on kuitenkin rehellinen puhuessaan siitä yhdestä asiasta, jonka on kollektiivisesti päätetty olevan totta. Yleensä jatkuva valehtelu vähentää ihmisen uskottavuutta sen sijaan, että lisäisi sitä.)

    Mitä tilastoihin tulee, hiljattaisten artikkeleiden mukaan poliisi kertoo, että Helsingissä on tämän vuoden aikana varastettu kuusi koiraa, joista neljä on palautettu omistajilleen. Tästä voi ehkä vetää johtopäätöksiä siitä, minkälaisesta rikosepidemiasta on kyse — keskimäärin siis alle yksi tapaus kuukaudessa. Aion uljaasti olettaa, että tyypillinen koiranomistaja tekee asiasta rikosilmoituksen sen sijaan, että vain antaa asian olla, ts. tuskin on olemassa kovin merkittävää määrää koiravarkauksia näiden tilastojen ulkopuolella. Tätä pohtiessa voinee myös samalla vaivalla miettiä, kuinka usein tällaisessa tilanteessa koiran varastanut osapuoli on esim. erotilanteessa koiran itselleen ottanut taho, ja omaisuuden jakoa sitten selvitellään virkavallan kanssa. Kyseessä ei ole mikään yleinen katurikos.

    On toki mahdollista, että joku on yrittänyt viedä kersan koiran, mutta on myös mahdollista, että mitään ei ole tapahtunut. Emme tiedä. Jos joku onkin jotain yrittänyt, julkinen touhottaminen ulkomaalaiskolmikosta joka vaanii viattomia kansalaisia puistoissa on täysin naurettavaa. Tähän mennessä alkuperäistä kirjoitusta on jaettu 2 249 kertaa pelkästään Facebookissa, ja jakamisen yhteydessä nähdään harkittuja kommentteja kuten “kuula kalloon”, “eiks näit voi jo rupee lahtaamaan”, “palleista roikkumaa tollaset mulqvistit” ja “kohtahan ne sieppaa jo lapsia”. (Koska se on looginen johtopäätös, tietenkin.) Kyseessä on siis aika aktiivinen pelonlietsontameininki, johon liittyy hauska lynkkausmentaliteetti (jonka mahdollisia seurauksia voi ihastella oman alkuperäisen tekstini yhteyteen linkkaamani Jami Järvisen erinomaisesta kirjoitukssta) — vaikka koko juttu on epäuskottava, eikä ole mitään tietoa siitä, onko mitään oikeasti edes tapahtunut.

    Ja sillä on muuten väliä, onko jotain oikeasti tapahtunut vai ei. Paitsi tietenkin, jos haluaa uskoa kaikki jutut varmuuden vuoksi kunnes toisin todistetaan, ja siinä tapauksessa voisin sanoa kuulleeni, että duduu tykkää kulkea kaupungilla puukottamassa vastaantulevia pikkulapsia.(*) Se on väite, jota minä en voi todistaa todeksi, mutta sattumalta se on myös väite, joka on muiden hyvin vaikea todistaa valheeksi.

    Ja äkkiä saattaakin olla pikkuriikkisen selvempää, miksi todistustaakka on syyttävällä osapuolella.

    (*) Koska olemme internetissä, koen tarpeelliseksi lisätä tähän vielä ikään kuin vinkkinä liian tyhmille, että kyseessä on retorinen kikka, jonka tarkoitus on demonstroida sitä, miksi perättömien syytösten ja uhkakuvien uskominen ja levittely ilman todistusaineistoa on typerää, ja miksi olisi hyvä pyrkiä siihen, että oma reaktio olisi enemmän suhteessa tiedossa olevien faktojen määrään kuin siihen, kuinka voimakkaan tunnereaktion kyseinen asia herättää. En tiedä, kuka duduu on, eikä minulla ole mitään syytä uskoa, että hän olisi ikinä tehnyt mitään pahaa kellekään lapselle.

    Comment by Mikki — August 20, 2013 @ 1377013386

RSS feed for comments on this post.

Sorry, the comment form is closed at this time.

 


Copyright © Mikko Rautalahti, All Rights Reserved
WordPress makes with the publishing.