suvi lindén – pienten puolella

Fri Apr-25th-2008 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Eilen puimani lainmuutos, niin kutsuttu lex Nokia, ei ole myöskään herättänyt hirveästi riemua oikeusoppineiden parissa, jotka oletettavasti ovat päässeet perehtymään sen sisältöön paremmin kuin minä — onnistuin vihdoin löytämään Viestintäministeriön sivuilta tämän ehdotuksen, joka on tietenkin perinteiseen tyyliin mukavat 70 sivua pitkä kapulakielinen dokumentti. Se on luonnollisesti jäsennelty niin, että maallikon on mahdollisimman vaikea tajuta nopeasti, missä mennään. En ole siis vielä ehtinyt katsoa, mitä se oikeasti pitää sisällään.

Ennen kuin syvennyn varsinaiseen asiaan, sallinette, että puhun vähän sen vierestä. Tämä dokumentti nimittäin kuvastaa hyvin tyypillistä asiaintilaa, joka on mielestäni aika merkittävä yhteiskunnallinen ongelma. Jouduin metsästämään tätä esitystä kissojen ja koirien kanssa eri päättävien tahojen verkkosivuilta, kunnes löysin sen, ja nyt kun löysin sen, minun on tankattava läpi pitkähkö dokumentti, joka on kirjoitettu niin, että varsinaisen pointin löytäminen on tehty erityisen vaikeaksi — enkä todellakaan usko, että syy siihen on vain se, että byrokraattiset perinteet velvoittavat.

Päättäjille on selvästi eduksi, ettei ihminen ymmärrä heittämällä, mistä on kyse: kun selkokielinen ja luotettava selostus esimerkiksi juuri lakiehdotuksista puuttuu, kansalaisen kynnys reagoida tilanteeseen on hyvin korkea. Silloin ollaan poliitikkojen omien lausuntojen ja median varassa, ja se on vaikea asiaintila. Ei ole mitään syytä uskoa, että poliitikoilla olisi lähtökohtaisesti kansalaisen etu mielessä, eikä mediakaan usein kanna vastuutaan juuri sen paremmin: esimerkiksi Helsingin Sanomien eilinen uutinen aiheesta oli naurettavan ylimalkainen — sen perusteella koko ehdotetun lain sisältö jäi minulle hyvin hämäräksi. Siinä puhuttiin jotain epämääräistä “osoitetiedoista” ja “tavanomaisista sähköposteista”. Jos lukija ei erikseen kiinnitä asiaan huomiota, se saattaisi mennä ohi kokonaan, kun asia esitetään jonkinlaisena tylsänä virallisena hölinänä, ei suinkaan työntekijän yksityisyyden rajoittamisena.

Nyt kun aiheesta on älähdetty muidenkin kuin jonkun satunnaisen internetin mölöpään toimesta, Helsingin Sanomat vaivautuu puhumaan aiheesta vähän yksityiskohtaisemmin. Ja sehän ei ole kovin innostavaa materiaalia.

Helsingin Sanomien haastattelemat oikeusoppineet ovat yksimielisiä siitä, että lakia on valmistelu pitkälti yritysten tarpeisiin ja niiden painostuksesta. Tunnistamistietojen hyöty työnantajalle on myös kyseenalainen. “Rikosoikeudellisesti tunnistamistiedoista saatava tieto ei sellaisenaan riitä näytöksi yrityssalaisuuden suojan rikkomisesta”, Viljanen sanoo.

Ai, että tieto siitä, että joku on lähettänyt sähköpostia kilpailevan yrityksen edustajalle, ja että mukana on ollut liitetiedosto, ei nyt olekaan aukoton todiste syyllisyydestä? Mikä shokki! Tosin tunnistetietoihin jäänee kyllä liitetiedoston nimi. Jos sen nimi on vaikka “meirän_virman_salaisuuret.doc”, mikäs siinä sitten, mutta voisi tietty olla niinkin, että joku osaa vaikka nimetä tiedoston uudelleen. Esimerkiksi. Ja sehän on todennäköistä, että meilissä ne salaisuudet kulkevat, eikö?

Vaasan yliopiston oikeustieteen professori Asko Lehtonen pitää koko lakiesitystä turhana, koska sillä ei hänen mielestään pystytä todellisuudessa estämään yrityssalaisuuksien vuotamista.

“Ihmis- ja perusoikeuksia halutaan supistaa perusteettomasti. Liikesalaisuuksia ei todellisuudessa välitetä sähköpostilla”, hän toteaa.

No, ei sit. (En tiedä, kuinka hyvin Vaasan oikeustieteen laitoksella oikeasti ollaan perillä yritysten tietovuotojen mekanismeista. Minusta ei sinänsä välttämättä kuulosta epärealistiselta, että jotkut olisivat tarpeeksi tyhmiä välittääkseen liikesalaisuuksia sähköpostilla, koska ihmiset ovat usein aika tyhmiä. Oli miten oli, on päivänselvää, ettei tämä laki oikeasti estä ketään vuotamasta tietoja.)

Monet ovat Hesarin keskusteluissa edellisen uutisen yhteydessä — tiedän, tiedän, sinne ei koskaan pitäisi katsoa, koska siellä kokoontuu aina yhtä hilpeä ääliökuoro, mutta olin nuori enkä tiennyt, mitä tein — länkyttäneet siitä, että kyllähän työnantaja saa omistamiensa tietokoneiden sisältöjä ja käyttöä tutkia ihan niin paljon kuin haluaa, ei siellä pitäisi kuitenkaan olla mitään henkilökohtaista, kun kerran ollaan työajalla.

Tämä on tietenkin ääliömäinen näkökanta. Työnantajilla ei pääsääntöisesti edes ole mitään sitä vastaan, että ihmiset käyttävät koneita omaan käyttöön, kunhan se ei häiritse varsinaista työntekoa — se on rinnastettavissa esimerkiksi siihen, että monet ihmiset voivat esimerkiksi lainata työpaikoilta ajoneuvoja muuttoja varten tai vaikkapa sopia, että työnantajan omistamaa tilaa voi käyttää harrastuskäyttöön. Tämä on ihan tavallista toimintaa, ja sitä pidetään yhtenä tapana luoda hyvää työilmapiiriä ja ylläpitää työntekijöiden ja työnantajan hyviä suhteita. Vielä oleellisempaa on kuitenkin se, ettei tämä ole mikään mielipidekysymys — työnantajan sähköposti on yksityistä, piste. Se on fakta, kuten lainoppineetkin tietävät:

[Helsingin yliopiston valtiosääntöoikeuden professori] Tuomas Ojanen muistuttaa, että myös Eurooppa-oikeudessa yksityisyyden suojaa ja viestinnän luottamuksellisuutta käsitellään hyvin samalla tavalla kuin Suomen perustuslaissa.

“Sähköinen viestintä ja tunnistamistiedot ovat luottamuksellisia, vaikka ne lähtisivät työnantajan koneelta tai verkosta”, Ojanen sanoo.

Ajatus siitä, että työnantaja saisi ihan vain työnantajuuden nojalla urkkia työntekijän tekemisiä on siis täysin väärä. Se ei yksinkertaisesti pidä paikkaansa — paitsi jos joku menee ja tekee lakimuutoksen, tietenkin.

Ja entäs sitten se peräänkuuluttamani työnantajan vastuullisuus asiassa? No sehän on erityisen hyvissä kantimisissa, sillä toisin kuin itse arvelin, tähän ei ilmeisesti edes liity mitään vaatimuksia epäilysten konkreettisuudesta, vaan homma on kokonaan työnantajien harkinnassa — ja työnantajahan voi siis olla Nokia, Alepa tai oikeastaan kuka tahansa satunnainen urpo, joka sattuu olemaan jonkun yrityksen johdossa. Kun kriteerit ovat kerran näin vahvat, miksei sitten epäiltäisi kaikkia koko ajan? Varmuuden vuoksi!

Lakiesityksessä työnantajan ei tarvitse pyytää keneltäkään lupaa sähköpostiliikenteen seuraamiseen tai tietoverkon luvattoman käytön tarkkailuun. Työnantajalta ei myöskään edellytetä syytä epäillä yrityssalaisuuksien vuotamista vaan tarkkailu voidaan aloittaa työnantajan yhteistoimintamenettelyssä tekemän ilmoituksen jälkeen.

Oikeusoppineiden mielestä työnantaja saisi lakiesityksessä poliisia suuremmat toimivaltuudet. Vastaavien tunnistamistietojen hankkimiseksi poliisin pitää hakea lupa tuomioistuimelta, jos sillä on syytä epäillä rikosta.

Ja miksikö näin tehdään? No ei nyt ainakaan siksi, että pidettäisiin silmällä kenenkään kansalaisen etuja, vaan siksi, että isot firmat haluavat aina — aina — mahdollisimman paljon valtuuksia tehdä ihan mitä lystäävät. Hyvä esimerkki tästä on juurikin Nokia, joka jo rikkoi tuossa lakia tekemällä juuri tätä osoitetietojen urkintaa vuosikymmenen alussa, muttei jäänyt käpälälautaan, kun poliisi ei vaivautunut tutkimaan asiaa, ja nyt rikos on tietenkin jo vanhentunut. Nämä siis ovat niitä luotettavia yhtiöitä, joille haluttaisiin antaa oikeus urkkia työntekijöidensä asioita ilman mitään valvontaa. Vai onko logiikka ehkä se, että kun ne tekevät sitä joka tapauksessa, tehdään siitä nyt edes laillista, ettei tule kellekään mitään ongelmia?

Ja mitä sanoo viestintäministeri Suvi Lindén?

Viestintäministeri Suvi Lindén (kok) puolusti torstaina kiivasta vastustusta herättänyttä lakiesitystä. Hänen mielestään lakia pitää tarkastella kokonaisuutena. Yksittäiset kohdat voivat näyttää irrallaan huonoilta.

No niinpä tietenkin! Kiitos, Lindén, että taas vaihteeksi otat juuri tämän vastuullisimman mahdollisen lähestymistavan. Eli jos lakia tarkastelee, se vaikuttaa huonolta, mutta jos ei niin keskity niihin yksityiskohtiin, se on oikeasti ihan hyvä? Oikeasti, mitä helvettiä? Mistä lähtien lait ovat muka toimineet sillä perusteella, ettei yksityiskohdilla ole mitään väliä? Miljoonat lakimiehet ympäri maailmaa ovat tehneet kokonaisen teollisuuden siitä, että viilataan pilkkua ja tulkitaan sanamuotoja mahdollisimman ovelasti. Ei tämä nyt ole mitään katkaistulla haulikolla ammuskelua, jossa tarkkuus ei ole niin justiinsa.

Sen sijaan Valtioneuvoston sivuilla julkaistussa tiedotteessa puhutaan toista:

Kyseessä on äärimmäinen keino, johon kuitenkin on annettava mahdollisuus merkittävien liiketoiminnan tappioiden ehkäisemiseksi. Säännöksen soveltamisen kynnys on nostettu tarkoituksella hyvin korkealle. Toimintaa myös valvottaisiin tarkasti, Lindén selvittää.

Tämä tuntuu olevan merkittävässä ristiiriidassa lainoppineiden näkymyksen ja Hesarin raportoiman asiantilan kanssa. Miten “tarkka valvonta” ja se, ettei työnantajan tarvitse pyytää kenenkään lupaa sähköpostiliikenteen seuraamiseen suhteutuvat toisiinsa?

Aika perkeleen huonosti, epäilen.


8 Comments

  1. Jeah. Mahtava kirjoitus.

    Comment by Anne — April 25, 2008 @ 1209136909

  2. “Kyseessä on äärimmäinen keino, johon kuitenkin on annettava mahdollisuus merkittävien liiketoiminnan tappioiden ehkäisemiseksi” -Lindén

    Lindén jatkaa ansiokkaasti “jos sitä ei näy intternetissä, sitä ei ole olemassa” -linjallaan. Koska anteeksi vaan, mutta eihän tällaisen lain voimaantuloa halua estää muut kuin ihmiset joilla ei ole puhtaita jauhoja pusseissaan. Mitähän ongelmaa Lindén lähtee seuraavaksi ehkäisemään?

    Comment by Taika — April 25, 2008 @ 1209138364

  3. Petteri Järvinen ottaa tähän mielestäni yllättäen vallan toisen näkökannan: http://pjarvinen.blogspot.com/2008/04/urkintalaki-v-30.html

    Ennen en tajunnut politiikasta mitään, nykyään toivon, etten tajuaisi.

    Comment by Joonas — April 25, 2008 @ 1209139710

  4. Mjoo. Järvinen — ehkä aika tyypillisesti — puhuu minusta asian vierestä keskittyessään siihen, kuinka helppoa tai vaikeaa se kopiointi on muilla keinoilla. Haloo, saa sen datan räimittyä talteen vaikka kännykameralla tietokoneen ruudulta, jos vain haluaa. Siksi toisekseen, kirjoitus ei mitenkään ota kantaa siihen, miksei tehdä rikosilmoitusta, jos on syytä epäillä. Vastaus on tietenkin lopulta aika yksinkertainen: kun useimmiten ei ole mitään syytä epäillä, mutta halu on. Ei se perustu siihen, että epäillään jonkun vuotavan, vaan siihen, että pelätään jonkun vuotavan. Ihmisten pitäisi siis todistaa syyttömyytensä.

    Ei silti, minun nähdäkseni, jos joku yritys haluaa urkkia tai valvoa sähköposteja, ne voivat ottaa vaikka käytännön, että sähköpostia ja internetiä saa käyttää pelkästään työasioihin, ja että kaikki lähetetyt viestit pitää kopioida tiettyyn osoitteeseen, esimerkiksi. Tällainen pakko olisi helppo automatisoida ja silloin tiedetään, kuka on sanonut mitäkin kenelle, ja kaikki tietävät, missä toimitaan. Saako sillä yritys kusipään maineen? Ihan takuulla, koska se olisi todella kusipäistä. Ei kukaan halua työskennellä jossain McDonald’sin IT-vastineessa, esimerkiksi. Hyvää onnea vaan siinä hyvän työilmapiirin luomisessa. Mutta se olisi myös läpinäkyvää toimintaa, josta kaikkien työntekijöiden olisi koko ajan oltava tietoisia. Se on eri asia kuin tilanne, jossa sähköpostit ovat yksityisasia, paitsi silloin kun joku äkkiä päättää, että tänään ne eivät kuitenkaan sitä ole.

    Ja sitten loppuun vähän “Jos me ei anneta näiden firmojen tehdä, mitä haluavat, ne lähtee pois! Mitäs me sitten tehdään!” -pelonlietsontaa. Hieno homma.

    Comment by Mikki — April 25, 2008 @ 1209143299

  5. Samalla kun tankkaat sitä pumaskaa läpi — itse en jaksa — varmistappa huviksesi että puhutaanko siellä nyt oikeasti “sähköpostista” vai esimerkiksi “tietoliikenteestä”.

    Olettaisin, että Nokian huoli yrityssalaisuuksista on myös nyt aiheuttamassa sen, että Perä-Härmän pikkuvirkamies saa kenkää Playboyn sivujen selaamisesta työläppärillä. Koska jos esim. WWW-liikennettä saa seurata, sitä seurataan, ja jos weppivalvoja huomaa että Virtasen koneella liikkuu tissejä, kai weppivalvoja on siitä velvoitettu raportoimaan Perä-Härmän isommalle virkamiehelle, joka taas automaagisesti joutuu nostamaan asiasta haloon.

    (Ja sitten taas pohditaan mitä lakia Virtanen mahtoi rikkoa — koska eittämättä Lindan kuvien latailu nyt jotain lakia tai sääntöä rikkoo, pakkohan sen on).

    Mitä enemmän weppiä valvotaan, sitä enemmän työnantaja saa tietoa työntekijöidensä elämästä. Sellaistakin tietoa, jota työnantaja ei edes oikeasti halua saada. Jos Ylitornion seurakunta valvoo Järvisen viestiliikennettä ja saa tietää että Järvinen tykkää siitä kun tytöt pissii päälle, Ylitornion seurakunta ei voi enää väittää ettei se a) tietäisi b) olisi kiinnostunut. Onko toimiin ryhdyttävä, ja jos niin mihin? Tästä kärsii ehdottomasti eniten Järvinen, mutta myös Ylitornion seurakunta.

    Ja kun Halosen julistamaa uutta aikakautta eletään, tuon “seurakunnan” voi korvata halutessaan esim. sanalla “nuorisotoimi”, “poliisilaitos” tai vaikka “kunnallishallinto”.!

    – Markus

    Comment by Markus — April 26, 2008 @ 1209219656

  6. Ylläoleva “Järvinen” ei siis viitannut aiemmin keskustelussa mainittuun Järviseen. =)

    – M

    Comment by Markus — April 26, 2008 @ 1209219742

  7. Totta finlex.fi pitää sisällään vain eduskunnalle annetut hallituksen esitykset. Valmisteilla olevat, mutta vielä eduskunnan horisontin alapuolella olevat ovat vaikeammin löydettävissä.

    ps. minkäs takia silmäkuvasi alapuolella lukee: Fatal error: Call to undefined function

    Comment by sarkku — April 28, 2008 @ 1209379641

  8. Että sulla olisi jotain kysyttävää, tietenkin.

    Ei, kun palveluntarjoaja muutti vähän juttuja, ja minun pitää nyt muuttua mukana (siksi Hupaisa ajankulu oli viikonloppuna hyvin hiljainen). En ole vielä muuttunut tarpeeksi. Kohta mä olen kuitenkin ihan uusi ihminen.

    Comment by Mikki — April 28, 2008 @ 1209379810

RSS feed for comments on this post.

Sorry, the comment form is closed at this time.

 


Copyright © Mikko Rautalahti, All Rights Reserved
WordPress makes with the publishing.