suomikuvan raunioilla

Wed Mar-15th-2006 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Voi ei! Lordi, tuo kauhea hirviö, tulee ja pilaa Suomen maineen Euroviisuissa! Sen kertovat meille toki lööpit, mutta tämän surullisen asiaintilan huomioi myös Juhani Latvanen Helsingin Sanomain mielipidekirjoituksessaan:

Kuva, jonka kyseinen yhtye antaa Suomesta on mielestäni pahin mahdollinen, puhumattakaan siitä, miten se vaikuttaa oman kansan lapsi- ja vanhusväestöön, jotka eivät mitenkään voi käsittää tuota hirviöteemaa.

VOI EI! Vanhukset ja lapset ovat nyt pahassa pulassa, koska telkkarissa näkyy nyt mies, joka onkin hirviö, mutta onkin oikeasti vain mies, joka on pukeutunut hirviöksi, eikä näin ollen olekaan ihan oikea hirviö!

On päivänselvää, etteivät vanhukset ja lapset eivät mitenkään voi sisäistää tätä uskomattoman monimutkaista käsitettä. Ikävä kyllä Juhani ei selvennä asian taustoja tarkemmin, mutta uskon itse tämän johtuvan siitä, ettei vanhuksilla ja lapsilla tietenkään ole mitään aiempaa kokemusta siitä, että joku on meikattu kummallisen näköiseksi tai että joku teeskentelee tai näyttelee tai leikkii jotain, ja ennen kaikkea siitä, että vanhukset ja lapset ovat aika typeriä, esimerkiksi monet lapset eivät vielä osaa kunnolla kertotaulua ja toisaalta taas monet vanhukset ovat jo unohtaneet sen. Kun asiaintila on tällainen, miten kukaan voisi käsittää Lordia?

Ja kuten sanottu, kyseessä on todellakin pahin mahdollinen kuva, jonka Suomesta voi antaa! Tässä on nyt koko kansakunnan maine vaakalaudalla: esimerkiksi se, että Iso-Britanniassa tapettiin poliisin toimesta syytön mies metrossa ja Italiassa Berlusconi rypee jatkuvasti korruptiossa ei ole mitään verrattuna siihen vaurioon, jonka tekee mies, joka laulaa naamari päällä.

Juhani itse ei kuitenkaan jää näitä asioita sen turhemmin erittelemään, vaan jatkaa vahvalla linjallaan ja ilmoittaa, että Suomella on nyt hyvä maine Euroopassa, mutta nyt kun Lordi saa laulaa, Suomen hyvä maine ei pelkästään katoa vaan jopa muuttuu huonoksi maineeksi!

Lopuksi hän kysyy, ääni mahdollisesti väristen, seuraavan vaikean kysymyksen:

Eikö millään ole mitään väliä?

Voi, Juhani, oma rakas pieni marsipaanipalleroni, maailmassa on monia, monia asioita, joilla on mitään väliä, mutta Euroviisut tuskin ovat yksi niistä — etenkin, jos niitä katselee Suomen kannalta. Näitä kissanristiäisiä kun ei Suomi ole voittanut koskaan, eikä ole ollut edes lähellä. Suomen paras sijoitus englanninkielisellä laululla on vuodelta 1973, jolloin Marion Rung lauloi Suomen kuudenneksi kappaleella Tom Tom Tom. Paras suomenkielinen sijoitus, seitsemäs, oli vuonna 1989, jolloin Anneli Saaristo laulaa heläytti La Dolce Vitan. Sen jälkeen yksinumeroiselle sijalle ei ole ollut mitään asiaa.

Kautta vuosien Euroviisuissa on kuultu Suomen kansainvälistä kuvaa merkittävästi edistäviä, uskomattoman koskettavia ja ihmissielun kaukaisimpiakin kolkkia luotailevia kappaleita, kuten Tipi-tii, Hengaillaan ja Yamma, Yamma. Siinä missä monissa muissa maissa tehdään ihan oikeita lauluja, Suomessa viisuilemaan lähdetään lähes poikkeuksetta kepeillä humppaiskelmäralleilla, joissa ei ole sisältöä tai kunnianhimoa riippumatta siitä, onko esittäjällä karismaa tai ei.

Ja tärkeintä on tietenkin se, että muualla maailmassa ketään ei oikeasti kiinnosta. On jotenkin säälittävää, että meillä roikutaan fanaattisesti kiinni kilpailussa, jossa ei koskaan olla pärjätty — ei se kuudes sija yli 20 vuotta sitten nyt varsinaisesti ole mikään sellainen mestaruushetki, jota muistellessa isänmaallisuuden tipan kannattaa antaa herahtaa silmään. Ulkomailla se on yksi ja sama; jos joku edes kiinnittää viisuihin huomiota, varmaa on se, ettei Suomen vienti heilahda tippaakaan sen perusteella, miten Suomi pärjäsi. “Haloo, haloo, onko Helsingissä? Me täältä Sveitsistä vaan soitellaan ja meinattiin perua se meidän jäänmurtajatilaus kun teillä on se hirviö siellä laulamassa, mutta toisaalta kun teillä on kuitenkin noita formulakuskeja niin annettiin tällä kertaa armon käydä oikeudesta. Mutta ottakaa nyt kuulkaa hyvät ihmiset opiksenne ja kun tässä nyt kerran turistaan, niin ihan vaan vinkkinä että ei se Räikkönenkään enää voi kovin montaa kertaa keskeyttää jos haluatte että vienti vetää vielä ensi vuonnakin, nääs.”

Joopa joo.


3 Comments

  1. Heiheihei, Australiassa Euroviisujen seuraaminen on suurta kansanhupia. Ihmiset istuvat töllöjen ääressä ja naureskelevat toinen toistaan korneimmille lauluille ja esiintyjille.

    Väittäisin siis, että Euroviisuilla on ihan mitattavissa oleva merkitys australialaisten mielenterveydelle ja ylemmyydentunteelle.

    Tosin kyllä luulen, että EBU säästäisi paljon rahaa, jos se vain kierrättäisi ausseille vanhoja viisuja. Tokko niitä kukaan erottaisi uusista.

    Comment by Janne Jalkanen — March 15, 2006 @ 1142446215

  2. Ranskassa mä koin kauhun hetkiä kun paljastui,että oma, vähäinen Euroviisutietouteni ylitti jokaisen paikallisen vastaavan. Mä katsoin viisut viimeksi joskus nassikkana 80-luvun puolella, mutta monelle ranskalaiselle oli yllätys, että niitä vieläkin järjestetään.

    Journalismin huippu oli kyllä eilisissä Ilta-Sanomissa, joissa mentiin haastattelemaan brittiläistä lordia, että mikä on mielipide bändi Lordi. Eipä ollut aatelismiehellä paljoa sanottavaa.

    Comment by Juhana — March 16, 2006 @ 1142526108

  3. Katsoin talvella sen lähetyksen jossa oli parhaat Euroviisubiisit kautta aikojen. Sieltä löytyi mm Volare, yksi Serge Gainsbourgin biisi ja mulle uusi tuttavuus mutta erinomaisen kiva ‘Eres tu’. Jos nyt jostakin haluaa vauhkota, voisi pohtia onko mitään pointtia sävellys/sanoituskilpailuissa, joihin lähetetään KAIKKIEN osallistuvien maiden toimesta vain huonoja tai keskinkertaisen kliseisiä biisejä.

    Comment by Joc — March 24, 2006 @ 1143165563

RSS feed for comments on this post.

Sorry, the comment form is closed at this time.

 


Copyright © Mikko Rautalahti, All Rights Reserved
WordPress makes with the publishing.