suolaisissa liemissä lilluen

Thu Jul-7th-2005 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Tällä säällä — kun on satanut, mutta lämpötila on silti huipussa ja ilma on kuumaa ja kosteaa mämmiä — en niinkään hikoile kuin asetun eräänlaiseen yleiskosteaan habitukseen. Suihkun jälkeen hiukset eivät kuivu. Vaatteet ovat koko ajan epämääräisen nihkeät.

Ja mikäs siinä, nythän on kesä. Silloin pitääkin olla kuuma — pieni läkähtyminen kuuluu asiaan.

Vaan yöllä on hankalampaa. Kyllä kuumaa kestää muuten, mutta hikilammikossa maatessa elämä on välillä helvettiä. Ikkunat ovat itään, ja lämpötila alkaa nousta auringon noustessa — ja näin kesällä se nousee kovin aikaisin. Sängyn vieressä oleva räppänä on auki ja kämpän toisessa päässä avoinna oleva parvekkeen ovi takaa kätsyn läpivedon, joka ainakin pitää ilman hiukan liikkeellä ja puskee pahimmat ilmassa lilluvat lämpömassat pihalle.

Se ei juuri auta. Pienikin liikahdus johtaa usein heräämiseen; mikä tahansa kaistale ihoa, joka on postimerkkiä suuremmassa yhteydessä johonkin toiseen orvaskeden osaan, puskee välittömästi saumattomassa yhteistyössä esiin pari senttilitraa hikeä, joka muistuttaa olemassaolostaan aina liikkeen myötä. Parasta on se, kun kääntää jotain ruumiinosaa — mieluiten päätä, sieltä ne parhaat vibat tulevat — ja tuntee johonkin lammikoituneen hien lähtevän liikkeelle…

Toisaalta seikkailuista ei ole ollut pulaa viime öinä. Kun heräilee koko ajan, muistaa unensa hyvin — tarjolla on tuntikaupalla väkivaltaa, vauhtia ja kummallista draamaa, jonka varsinainen merkitys katoaa herätessä, mutta tunnekuohu jää silti. Se on oikein.

Kesän pitääkin tuntua kesältä. Eipä ainakaan tarvitse palella. Nyt voisi valtio vielä järkätä meille tunnollisille ja kunnollisille veronmaksajille pari parhaaseen vetoon viritettyä ukonilmaa — sellaisia kaikkia järjellisiä desibelirajoja rikkovia salamantäyteisiä perkeleellisiä myrskyjä, jotka tärisyttävät hampaita ja saavat aikaan salakavalasti tajuntaan hiipiviä huolestumisen fiiliksiä — ja johan olisi hyvin pullat uunissa.

Kävelin kotiin Sörnäisten suunnalta kello yhden maissa yöllä. Aurinko oli laskenut jo tunteja sitten. Kadun vieressä oleva seinä hohkasi yhä kuumaa.

Comments Off on suolaisissa liemissä lilluen

No Comments

No comments yet.

RSS feed for comments on this post.

Sorry, the comment form is closed at this time.

 


Copyright © Mikko Rautalahti, All Rights Reserved
WordPress makes with the publishing.