se pelottava provokaatio

Fri Jul-9th-2010 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

“Provokaatio” on hieno sana, jota käyttämällä voidaan oikeuttaa melkein mitä tahansa: esimerkiksi Pride-marssijoille saa tehdä väkivaltaa, koska marssi itsessään on provokaatio! Riippumatta siitä, mitä on juuri annetty ymmärtää, samaan hengenvetoon toki tarkennetaan, että ei tietenkään saa tehdä, mutta ainakin hyökkääjien toimintaa oikeutetaan niin paljon, että synninpäästö on kehuja vaille valmis.

Tälle linjalle napsahtaa myös kristillistä lähimmäisenrakkautta ylitsevuotavuuten asti pursuava Kristillisdemokraattien viestintäpäällikkö ja Jyväskylän kaupunginvaltuutettu Asmo Maanselkä, joka kommentoi asiaa tyylikkäästi Keskisuomalaisessa julkaistussa mielipidekirjoituksessaan. Valitettavasti en ole lukenut itse kyseistä kirjoitusta, joten jouduin tyytymään Ylen uutisointiin aiheesta. Siinä Maanselkää lainataan seuraavasti: “Pride-provokaatioiden sijasta marginaalin tulisi kunnioittaa enemmistön arvoja ja pitäisi ymmärtää jättää suomalainen valtakulttuuri rauhaan.” Samalla sektorilla luistelee myös kristillisten kansanedustaja Päivi Räsänen, joka myös tuo esiin raamatullista ehdotonta rakkautta kyselemällä blogissaan, voisiko “hyökkäyksen tulkita myös vastareaktioksi poliittisen eliitin voimakkaalle arvoliberalistiselle kehitykselle?”

Voih! Hölmöt homot! Jos saa kaasua naamaan, se on itse asiassa oma vika, kun ei osaa olla nätisti, eli hiljaa kaapissa ja poissa valtaväestön silmistä. Tämä on vähän sama asia kuin sanoisi, että totta kai raiskaaminen on väärin, mutta hei, jos on nainen ja kulkee kadulla, pitäiskö vähän miettiä mistä se raiskaus voisi johtua. Hienosti hoidettu, kristilliset, pitäkää ihmeessä toi lempeä linja.

En itse asiassa ole mikään Pride-tapahtumien fani. Ensinnäkin siellä on suuri joukko ihmisiä, jotka tekevät yhdessä asioita, ja sellainen toiminta on minusta aina vähän epäilyttävää… ja ajatus siitä, että seksuaalinen identiteetti on yhdistävä tekijä on minusta vähän hölmö. En ylipäätänsä erityisemmin pidä ihmisisjoukoista, ja niinpä olen ihan valmis inhoamaan Pride-marssijoita siinä missä muutakin ihmislaumaa. Mutta provokaatio? Oikeesti?

Provokaatioista puhutaan yleensä vain silloin, kun halutaan antaa ymmärtää, että joku kerjäsi verta nenästään. Priden pointti on, että ollaan porukalla avoimesti sitä mitä ollaan eikä suostuta olemaan hiljaa ja häpeissään, ja on totta, että se on suora vastalause konservatiivisille näkemyksille, mutta sen kutsuminen provokaatioksi on silti aika naurettavaa — paitsi tietenkin jos lähdetään liikkeelle siitä, että ihan kaikki julkinen toiminta, josta ei itse satu pitämään on provokaatiota.

Ja jos sille linjalle lähdetään, miten Pride sitten eroaa esimerkiksi siitä, että joku idiootti maalaa naamaansa jonkun maan lipun ja menee kadulle ulvomaan siksi, että joku muu tyyppi jossain on tehnyt tai edes melkein tehnyt maalin? Tai siitä, että joukko toisia idiootteja vetää päälleen opiskelijahaalarin kaupungilla liikkuessaan?

Ihmiset tykkäävät heimoutua. Se, että heimo on typerä tai ärsyttävä ei tee siitä provokaatiota, ja se, että sen ottaa henkilökohtaisesti tai jonkinlaisena hyökkäyksenä omaa maailmankuvaa kohtaan kielii lähinnä kehnosta itsetunnosta ja jatkuvasta epävarmuuden tunteesta.

Kaikista näistä homovastaisista kommenteista paistaakin hyvin ilmiselvästi läpi se, miten paljon eräitä ihmisiä yksinkertaisesti pelottaa. Kun sanotaan, että marginaaliväen on jätettävä valtakulttuuri rauhaan, sitä voisi kuvitella, että kyseinen jengi tulee jokaisen avuttomana tutisevan pikku heteron kotiovesta sisään haistattelemaan. Todellisuudessahan kyse on siitä, että jengi uskalsi kävellä kadulla sanomassa olevansa homo, ja pelkästään tietoisuus tästä on ilmeisesti liikaa.

Jos joku katsoo hinttikulkuetta ja kokee itsensä tai elämäntyylinsä olevan uhattu, se kertoo lähinnä jotain siitä, että oman pään sisällä on vähän liian vaikeaa, eikä minkäänlaisesta suhteellisuudentajusta ole puhettakaan. On naurettavaa, että niin monen mielestä selvästi kukaan ei länsimaisessa yhteiskunnassa ole niin sorrettu, uhanalainen ja ahdisteltu kuin valkoinen heteroseksuaali.

Mutta. Jos asiaa tarkastelee vähän pidemmällä aikajanalla ja yrittää laittaa sen järjellisen perspektiiviin, esiin nousee aika selkeä tosiasia: dinosauruksia ja moraalikääpiöitä on toki olemassa ja tulee aina olemaankin, mutta oikeastihan kyseessä on häviäjien puoli, se jengi johon suhtaudutaan luultavasti jo parin vuosikymmenen kuluttua ihan samalla tavalla kuin kaikkiin muihin vastaaviin historiankirjoista löytyviin kusipäihin, jotka epätoivoisesti yrittävät pyristellä muutosta ja kasvavaa ymmärrystä vastaan. Trendi on selkeä: tasa-arvoisuus — oli se sitten seksuaalista tai mitä hyvänsä — kasvaa yhteiskunnassa koko ajan, ja vaikka prosessi ei olekaan tuskaton, pitkällä tähtäimellä Maanselän ja Räsäsen kaltaiset tyypit asettuvat historialliseen perspektiiviin suunnilleen samalle häpeäsektorille kuin ne päättäjät, jotka esittivät eriäviä mielipiteitä kun orjuuden poistamisesta tai naisten äänioikeudesta puhuttiin. Se voi olla laiha lohtu juuri nyt, mutta kehityksen suunta on aika selkeä riippumatta siitä, mitä taikauskoiset ääliöt ja hysteerisesti erilaisuutta pelkäävät pässit länkyttävät.


9 Comments

  1. Pieni pähkinä purtavaksi: kun homovihaajat hyppivät homojen silmille, niin ulos kaivetaan Mauno Koiviston “Ei pidä provosoitua kun provosoidaan.” homovastustajien puolustukseksi; homovastustajien paskamainen käytös kuitataan tällä ja sanotaan, että homojen pitäisi sietää se.

    Mitenkäs päin se nyt meneekään tässä?

    En voi muuta sanoa, kuin kyllä perkeleesti hävettää, että joku pääsee taas kiillottamaan Jyväskylän kaupungin kuvaa, näin kaupunkiin juurtuneena. Eihän siitä olekaan kuin jotain viisitoista vuotta, kun kaupunginvaltuustossa haluttiin kieltää kirjoja.

    Comment by Skiriki — July 9, 2010 @ 1278707480

  2. “Kristillinen lähimmäisenrakkaus” – klassikko…

    Comment by Zepa — July 9, 2010 @ 1278710076

  3. Asmo Maanselän kirjoitus löytyy täältä: http://www.ksml.fi/mielipide/mielipidekirjoitukset/pride-paraati-on-my%C3%B6s-provokaatio/579061

    Se on parempi kuin ehkä kuvittelitkaan, Mikki:

    “Marginaali ei saa tuhota perinteistä suomalaista avioliittoa, uskonnonopetusta, suvivirttä, joululauluja vaan meillä on tehtävänä säilyttää uskonnollisperusteinen perinne sekä instituutiot elinvoimaisena tuleville sukupolville.”

    Comment by Syksy Räsänen — July 9, 2010 @ 1278716828

  4. Nämä mielipidekirjoitukset ja vastaavat huutelut, ne ovat juuri niitä arvomaailman kasvukipuja. Nämä ihmiset ovat vasta juuri oppineet sanomaan “on ihan okei olla homo”, se on varmaan ollut melko vaikeaa sekin, odotetaan että kasvavat vielä vähän tuosta.

    Comment by Anna Krokfors — July 9, 2010 @ 1278717873

  5. Kyllä minulla on ainakin identiteetti aika tiukasti ankkuroitu siihen, että kouluissa lauletaan suvivirttä. Jos se lakkaa, mitä tarkoitusta voi ihmiselämällä enää olla.

    Comment by hakkis — July 10, 2010 @ 1278720749

  6. Kuten jo jotkut ovat ilmaisseet, ihmettelen miten tällaisia kannanottoja voi tulla tyypeiltä, joiden pyhän kirja sanoo “rakasta lähimmäistäsi niin kuin rakastat itseäsi” ja “totisesti minä sanon teille: kaiken, mitä olette tehneet yhdelle näistä minun vähimmistä veljistäni, sen te olette tehneet minulle.”

    Tosin eihän tämä ole pelkästään suomalaisten ongelma. Isossa-Britanniassa ei edellisen hallituksen aikaan annettu homoseksuaaleille turvapaikkaa, vaikka näitä uhkasi kotimaassaan kuolema.

    Perustelu oli että jos he nyt vaan voisivat piilottaa sen faktan että ovat homoseksuaaleja, niin olot olisivat “suhteellisen siedettäviä”(http://news.bbc.co.uk/2/hi/uk/10180564.stm )

    Taas on ilmassa logiikan ilotulitusta O_o

    Comment by termostaattori — July 10, 2010 @ 1278753478

  7. Mistä valtakulttuurista kristillisten edustaja puhuu? Ovatko he tosiaan sitä mieltä, että kirkko edustaa nykypäivänä enää mitenkään Suomalaista valtakulttuuria? Minun ja monen muunkin mielestä kirkko sekä kristilliset voisivat jättää valtakulttuurin rauhaan, olla hiljaa kaapeissaan rukoilemassa paremman huomisen puolesta – näinhän hekin taitavat toivoa.

    Comment by Karo Holmberg — July 10, 2010 @ 1278761438

  8. No, tilastollisesti evankelis-luterilainen kirkko on tietenkin massiivinen voima Suomessa — 82,5% suomalaisista kuuluu siihen. Voidaan siis teknisesti ottaen hyvinkin puhua valtakulttuurista.

    Se on kuitenkin aika harhaanjohtavaa, koska kirkkoon kuuluminen on automaattista ja siitä eroaminen vaatii erillisiä toimenpiteitä. Jos joku painaisi äkkiä reset-nappia ja ihmisten pitäisi erikseen käydä liittymässä kirkkoon, jäsenmäärä putoaisi takuulla romahdusmaisesti. Ajatus siitä, että neljä viidesosaa suomalaisista on oikeasti uskovaisia, joille kirkko on tärkeä muuten kuin paikkana, jonne pitää välillä mennä jonkun tapahtuman vuoksi on mielestäni absurdi. Väitän, että valtaosa ihmisistä on tapauskovaisia, jotka kuuluvat kirkkoon siksi, että se on helppoa ja siksi, että mummolle tulee paha mieli jos Pertti eroaa kirkosta.

    Tarkennanpa vielä, etten suinkaan yritä uskotella, että kaikki nämä ihmiset ovat oikeasti ateisteja. Näiden tapauskovaistenkin joukossa voi hyvin olla aika paljonkin ihmisiä, jotka uskovat jonkinlaiseen jumalolentoon tai johonkin muuhun vastaavaan voimaan — en oikein tiedä, miten sitä määrää voisi luotettavasti arvioida — mutten pidä kovin todennäköisenä, että evankelis-luterilainen kirkko olisi näille ihmisille erityisen tärkeä tai sellainen asia, jonka he kokisivat omakseen. Kirkon pääasiallinen valttikortti on inertia.

    Comment by Mikki — July 10, 2010 @ 1278770105

  9. Mikki, kirkon oma tutkimuskeskus teetti vuosituhannen alussa tutkimuksen siitä, mihin suomalaiset uskovat ja löytynee edelleen ko. firman sivuilta. Silloisista kirkkoon kuuluvista puolet uskoi yliluonnolliseen niin kuin kirkko opettaa (eli about 40% koko väestöstä). En usko, että koko väestön prosentti on kovinkaan paljoa muuttunut kymmenessä vuodessa, mutta kirkkoon kuuluvien osalta prosentti saattaa olla isompikin, koska kirkon jäsenistöstä poistuu valtavasti niitä, jotka eivät usko ja entistä harvempi liitetään nimenannon yhteydessä kirkkoon.

    Erilaisia kristittyjäkin kirkkoon varmasti mahtuu, mutta kaikki eivät vain täytä ev-lutin “kriteereitä”. Kuitenkin, oikeastihan kyseessä on vähemmistön kirkko, vaikka kuinka moni kuuluisi. Tosin eipä tässä taida enää hirveän pitkään mennä että kirkon jäsenmäärä romahtaa kunnolla kun vanhaa polvea kupsahtelee ja uusia ei enää kasteta. Puhumattakaan sitten näistä kirkon omista skandaaleista, jotka ajaa ihmisiä eroamaan.

    Comment by Jonsi — July 18, 2010 @ 1279413635

RSS feed for comments on this post.

Sorry, the comment form is closed at this time.

 


Copyright © Mikko Rautalahti, All Rights Reserved
WordPress makes with the publishing.