pysäyttäkää painokoneet

Thu Apr-17th-2008 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Toivottavasti istutte tätä lukiessanne, koska nyt on isot asiat kyseessä. Tästä ei perkele toivuta ihan heti. Ehkä näittekin asiaa koskevan lööpin? Ettekö nähneet? Miten voitte olla näkemättä, miksette te seuraa asioita! Mikä teitä vaivaa? Mikä teitä vaivaa! Siis ihan uskomatonta! En tajua, miten tästä toivutaan tai miten enää jatketaan tai onko millään enää mitään väliä, siis miten kukaan voi muka olla–

Anteeksi. Anteeksi, minä höpisen ihan sekavia. Se johtuu hermoista, olen ihan palasina. Yritän rauhoittua. Anteeksi, anteeksi nyt.

Siis kansanedustaja Tanja Karpela veti röökin! Voitteko ymmärtää? Onneksi oli niin hyvä onni, että Ilta-Sanomien toimittaja sattui oikeaan aikaan paikalle, ettei tämäkään kansaa kohauttava suurtapahtuma suinkaan päässyt livahtamaan ohi. Aihetta käsittelevässä artikkelissa — tässä artikkelissa, jota luultavasti tullaan yliopistojen viestinnän laitoksilla kautta maailman käsittelemään tulevien sukupolvien toimesta definitiivisenä esimerkkinä journalismista puhtaimmillaan — isketään lukijan eteen rankkoja ja armottomia faktoja.

Kansanedustaja Tanja Karpela (kesk) pisti tupakaksi odotellessaan tiistaina taksia Eduskuntatalon edustalla.

Karpela määrittelee itsensä satunnaistupakoijaksi. Puoliso Olli Saarela polttaa säännöllisemmin.

Tiistainen tupakka Eduskuntatalon portaiden juurella oli Karpelan mukaan hänen ainoa savukkeensa koko päivän aikana.

Anteeksi, minua ihan heikottaa. Mikä hetki! Mikä uutinen! Siinä on varmaan kyllä ollut toimittajallakin suu kuivana ja tunteet pinnassa, vähän niin kuin olisi Hindenburgin räjähdystä katsomassa tai Taivaallisen rauhan aukiolla yksinäisen miehen pysäyttäessä tankkien etenemisen.

Haluaisinkin todella tietää, mitä tällaisen uutisen tekevän toimittajan päässä liikkuu. Miten tärkeäksi sitä onkaan pakko tuntea itsensä, mutta siitä huolimatta harteilla painaa — jopa ahdistavan raskaasti — vastuu siitä, että tieto tapahtumasta viedään koko maailmalle nopeasti, tarkasti ja puolueettomasti. Ehkä sitä rupeaa silloin pohtimaan, miten tähän hetkeen on tultu.

Onko kyseessä ehkä ihan spontaani tempaus, jossa taksia odotteleva Karpela kaivaa taskustaan röllöt ja sytyttimen, ja sattumalta ihan oikeallakin asialla Eduskuntatalossa oleva toimittaja huomaa tilanteen ja päättää ensin napsaista kuvan ja sitten vielä haastattelee ihan vain siltä varalta, että päätoimittaja innostuu?

Vai onko toimittu komentoketjun mukaisesti niin, että kun Karpelalla vilahtaa nikotiinipötkö suuhun, toimittajan kännykkä laulaa heti?

“Hei, mä olen täällä nyt, mutta nyt on tässä ulkona kuule Karpela ja se vetää röökiä! Mitä mä teen?”

“Voi pyhä Kristuksen veri ja Vapahtajan rakkaus, sano että sulla on kamera mukana?”

“No on mulla taskussa toi digipokkari—”

“Digipokkari! Hallelujaa! Mutta miksei se jo laula?”

“No mä—”

“Suu kiinni! Kuvaa jo, entä jos se taksi tulee heti ja se tumppaa ja sä vaan puhut puhelimessa? Miten sitten suu pannaan? Toimi jo! Ja panet sen sanomaan jotain siitä röökistä kanssa!”

“No mitä se nyt siitä…”

“No toivottavasti jotain muuta kuin “en kommentoi”, hyvä nuija! Mikä sua vaivaa?”

“Okei. Anteeksi. Roger that, mä oon täysin on the case.”

“Tää on nyt sun harteilla, tajuutsä? Tätä et mokaa, tai saat ruveta ettiin uusia duuneja. Vittu skuuppi.

Vai onko tilanteeseen ehkä varauduttu jo etukäteen? Onko joku urhea tutkiva journalisti lähetetty passiin Eduskuntatalon eteen siltä varalta, että joku tulee ulos ja panee tupakaksi? Koska, herran tähden, kyllähän ne polttavat siellä siinä missä muutkin kansalaiset, ne vain tykkäävät tehdä sitä muualla kuin kameroiden edessä, kuin mitkäkin rikolliset ja muut salakähmäilijät. Mutta entä jos joku kuitenkin taas mokaa ja tekee sen julkisesti? Se olisi melkein parempaa kuin vaikka jonkun missin tissit tai joku raaka kaksoismurha jossain, ja ainakin takuulla parempaa kuin esimerkiksi joku kansalaisoikeuksia polkeva lainsäädäntö tai muu täysin merkityksetön uutinen.

Vai oliko ehkä oikein uutisvihje joltain kunnolliselta kansalaiselta? “Anteeksi, mutta sinähän olet lehdistöä? Voi ihmispolo, juokse nyt äkkiä ulos, siellä polttaa se Karpela tupakkia! Juokse nyt äkkiä, niin kerkiät ennen kuin taksi tulee! Voi hyvä vahtimestari, antakaa lasi vettä, nyt pitää kyllä laittaa oikein julmetun iso nitro kielen alle! Aargh!”

Sitä ei voi tietää. Vain se on varmaa, että kyseessä on todellakin neljäs valtiomahti, ja kansalaiset voivat nukkua hyvin ja luottavaisin mielin tietäessään, että se pitää heistä huolta, kertoo kaikki maailman tärkeimmät tapahtumat reilusti ja rehellisesti ja ennen kaikkea asettaa ne oikeaan perspektiiviin.

Ja entäs Karpela itse! Emme voi unohtaa häntä. Kovasti minäkin olen tätä kansanedustajien kuningatarta kritisoinut vuosien varrella, mutta tällainen hetki yhdistää ihmiset yli puoluerajojen tai eroavien henkilökohtaisten poliittisten näkemysten. Kuinka onnellinen hän varmasti onkaan, kun saattoi käyttää muutaman minuutin päivästään tämän asian selvittelyyn toimittajan kanssa. Vahvalla äänellä ja selkä suorana, silmät ehkä hiukan kosteina mutta — huomautan! — kirkkaina ja terävinä hän on tiedottanut asiasta, ehkäpä juuri tuo kyseinen savuke eleganteissa sormissaan, kohotettuna toimittajan tutkittavaksi, jotta tällä kansainvälisen kriisin hetkellä tiedonvälitys olisi mahdollisimman tehokasta ja paikkansa pitävää.

“Kuinka hienoa, että joku älykäs ja vastuunsa vakavasti ottava taho tuli paikalle juuri silloin, kun heitä eniten tarvitaan”, Karpela on varmasti miettinyt oivaltaessaan tulleensa juuri valokuvatuksi. “Se täyttää minut pohjattomalla ja puhtaalla ilolla. Kunpa hän vain tulisi vielä kyselemään tästä asiasta, että se varmasti saataisiin dokumentoitua jälkipolville!”

Niin sen on täytynyt mennä.

Jjjep.

Hei, kaikki Iltiksen — ihan kumman tahansa — tyypit?

Kiitos. Kiitos tästä. Kiitos ihan pohjattoman hevonvitun paljon panoksestanne paitsi koko ammattikunnan kokeman kunnioituksen, myös koko yhteiskuntamme ja kulttuurimme eteen. Ehdottaisin, että menisitte vähän itseenne, mutta turhaahan se olisi, kun ette te raasut selvästikään yhtään tiedä, mitä siellä oikein pitäisi tehdä.


6 Comments

  1. Mmm. Tupakkaa.

    Comment by Merten — April 17, 2008 @ 1208415895

  2. Merten… arvaa kuka osti ekan pikkuaskin viime viikolla. Ja tokan tällä viikolla. Just muuten samaan aikaan kun lööpit esittelivät Karp… HEI SEN VIKA!

    Comment by Zepa — April 17, 2008 @ 1208437364

  3. Toisinaan ihan oikeasti pohdin, miltä se mahtaisi tuntua, kun ensin olisi taistellut tiensä pääsykokeista sisään yliopistoon lukemaan viestintää (nykyäänhän ei muita kuin yliopiston käyneitä tsuurnalisteja palkata minnekään), pyrkinyt pysymään hereillä tylsillä viestinnän teorian tunneilla ja kuvitellut sen kaiken olevan sen arvoista, koska lopulta pääsee kirjoittamaan pitkiä tutkimuksia ja taustatyötä vaativia reportaaseja, jotka parantavat maailmanlaatua.

    Kun sitten ensimmäisen kerran olet alan oikeissa töissä, sanotaankin: “joo toi Reiska sai kuvia kun Karpela kävi spaddulla. Teeksä siitä 10 000 merkin jutun illaks, siitä tulee meiän huomisen pääjuttu.”

    Ja jos alat ryppyilemään, siihen paikalle on 200 muuta hakijaa.

    Ei ihme että toimittajista tulee juoppoja.

    Comment by t — April 17, 2008 @ 1208457603

  4. Kävin katsomassa sitä edellistä Tanja-juttuasi mutta se olikin Iltalehti joka silloin tulkitsi omalaatuisesti…eli joko anti- Tanja Karpela -salaliittoa ei ole olemassa tai se on laajempi kuin kuvittelinkaan…

    Tai ehkä tämä onkin kieroa julkisuuspeliä jolla saadaan nuoret kaupunkilaiset symppaamaan Tanjaa ensi vaaleihin, ainakin minuun toimii jo.

    Comment by hdcanis — April 18, 2008 @ 1208531035

  5. Ajatus siitä, että Iltalehden ja Ilta-Sanomien välillä olisi jonkinlainen merkittävä laadullinen tai moraalinen ero on sinänsä viehättävä, mutta, no, haloo. Samaa ahdistavaa paskaa, eri logo.

    Comment by Mikki — April 18, 2008 @ 1208532519

  6. Etäisesti vielä muistan ajan jolloin IS oli vielä ihan vakavasti otettava lehti, mutta nykyään laskevat rimaa kilpaa alaspäin…

    Comment by hdcanis — April 20, 2008 @ 1208707616

RSS feed for comments on this post.

Sorry, the comment form is closed at this time.

 


Copyright © Mikko Rautalahti, All Rights Reserved
WordPress makes with the publishing.