no tästä ei kukaan suutu

Mon Dec-6th-2010 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Itsenäisyyspäivä on tyypillisesti erityisen hieno juhla sellaisten ihmisten mielestä, joista en erityisesti pidä.

En ole erityisen isänmaallinen. Patriotismi ja nationalismi ovat minusta käsitteinä lähinnä huolestuttavia; en suhtaudu asiasta kohkaaviin yleensä sen positiivisemmin kuin niihin, jotka uskovat vakaasti yhden lätkäjoukkueen olevan parempi kuin toisen. Tämä liittyy varmasti siihen, etten ylipäätänsä ole hyvä liittymään asioihin enkä erityisesti pidä ryhmistä, mutta takana on myös tietty ajatus yhteiskunnallisesta evoluutiosta: heimoajattelu on primitiivistä ja typerää. Niinpä esimerkiksi ihmiset, jotka suuttuvat silmittömästi esimerkiksi islloin, kun joku antaakin Suomen lipun koskea maata ovat lähinnä ärsyttäviä mouhottajia, ja itsenäisyyspäivä on juuri tämän kansanosan auvoisinta aikaa. Se on hieno mahdollisuus oksennella esiin oikeistolaisuus, erityisesti muukalaisviha ja siihen liittyvä hysteriaa, jotka valitettavan usein rönsyilevät kovasti isänmaallisten ihmisten parissa. (Vitsi vitsi! Oikeasti kaikki tietenkin tietävät, etteivät kiihkeimmät isänmaallisuustoitottajat ole mitään natsifaneja ja rasisteja!)

Minusta ei ole erityisen hienoa olla suomalainen, joskin haluan samaan hengenvetoon lisätä, että tiedostan asuvani yhdessä edistyksellisimmistä yhteiskunnista tällä planeetalla, ja arvostan sitä. Jos tämä tuntuu ristiriitaiselta, olen pahoillani.

Eniten minua ehkä ärsyttää se, että itsenäisyyspäivään liittyy roima annos metkaa mytologiaa. Sillä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, mutta jota pitäisi kuitenkin kunnioittaa. Mannerheim oli suurin suomalainen! Suomalainen korpisoturi on urhein koskaan maan päällä kulkenut olento, joka yksin jalosti puolustautui jättiläistä vastaan!

Uskallan väittää, että jos aikapyörre pyyhkäisisi näistä asioista innostuneet tyypit ~70 vuotta taaksepäin ja oikeasti katsottaisiin, kuinka paljon hienompaa ja ylväämpää elämä silloin oli, aika monella palaisi aika pikaisesti hermo itsepäisen ja sivistymättömän metsäläiskansan perseilyyn. Se poppoo ei ollut sitä väkeä, joka tuottaa tällaisen elintason, eikä se elämä siellä ihanalla, ihanalla sankaririntamalla sankarisotaa käyvien sankareiden parissa ollut mitään vitun eldankajärvenjäätä, vaan melko kurjaa menoa. En tiedä, minkälaista itsepetosta tarvitaan, että samaan aikaan voidaan yleisesti ottaen tiedostaa kaikkien sotien olevan täynnä epätoivoisia ihmisiä, jotka tekevät kamalia asioita viime kädessä siksi, että vaihtoehto on joutua omien ampumaksi, mutta meidän omassa ihanassa ja kaikkien aikojen oikeutetuimmassa sodassamme oli ilmeisesti etupäässä moraalisesti puhtaita yli-ihmisiä.

Itsenäisyyspäivän merkeissä Vihreät ottivat juuri käyttöönsä Suomen leijonan vaalitunnuksenaan. Kansanedustaja Jyrki J.J. Kasvi kommentoi asiaa blogissaan:

Minua on jo pitkään suututtanut, miten suvaitsemattomat arvokonservatiivit ovat viime vuosina omineet isänmaallisuuden ja sen symbolit.

Ymmärrän ajatuksen, mutten silti voi olla näkemättä tätä laskelmoituna yrityksenä kalastaa juurikin näiden arvokonservatiivien ääniä. “Hei, oikeisto, mekin voidaan olla oikealla! Eläköön suomalaisuus!” (Se saattoi olla muutenkin tyhmä veto, mutta jos näin on, se nyt menee perinteisen puoluepelleilyn piikkiin.)

Mutta Kasvilla on pointti: Suomen leijona on symboli, joka ei eteeni ilmestyessään herätä mitään kovin positiivisia reaktioita. Syy lienee yksinkertaisesti siinä, etten muista, milloin olisin nähnyt sen positiivisessa asiayhteydessä. En ehkä koskaan. Ajoittain se toki tupsahtaa eteen neutraalissa tilanteessa, mutta useimmiten sen näkee avoimesti rasististen kusipäiden hynttyissä tai — vielä parempaa! — tatuoituna. Se on symboli, jota ihmisen ei nykyisin ole mahdollista pukea päälleen tiedottamatta ympäristölleen olevansa tietynlainen kusipää — tietyt viralliset asiayhteydet poislukien, tietenkin. Se on sikäli kurjaa, että jos ei oikeasti ole sellainen kusipää, viesti ei pidä paikkaansa, mutta minkäs teet? Ei se kakku enää maistu hyvältä, kun joku on tuhrinut sen omalla paskallaan.

Ihan käytännön tasolla itsenäisyyspäivä tietenkin tunnetaan siitä, että että ihmiset laittavat päälleen pukuja mennäkseen linnan juhliin, ja se on idioottien mielestä niin mielenkiintoista, että sitä puida etukäteen, juhlien aikana ja niiden jälkeen.

“Naisella oli vaate – katso kuvat!”

No, tärkeintä on kuitenkin, että kotimaamme onpi Suomi ihanaa Leijonat ihanaa Kollaa kestää sinun puolestas elää ja kuolla isänmaa raa raa raa raa raa raa raa


6 Comments

  1. Osuit useampaankin ytimeen.

    Comment by Armu — December 6, 2010 @ 1291657673

  2. Asiaa, taas.
    Tuohon vedon tyhmyyteen, toisaalta Virolainen on päinvastaista mieltä:
    http://jyrkivirolainen.blogspot.com/2010/12/356-itsenaisyyspaivan-kohokohta.html

    Comment by J — December 6, 2010 @ 1291658807

  3. Olen vähän erimieltä vihreiden leijona-tunnuksesta, minusta se ei viesti siitä että oltaisiin oikealla, vaan juuri että on muunkinlaista isänmaallisuutta kuin sitä neekerivihaa ja talvisodan henkeä. Tämä maa on meille muillekin tärkeä ja rakas, mutta usein päinvastaisista syistä kuin yltiönationalisteille.

    Symbolien merkitykset onneksi muuttuvat ajan kuluessa. Ehkä parin vuosikymmenen päästä leijonahupparia kantava mielletään avointa ja kaikille reilua yhteiskuntaa kannattavaksi tyypiksi, eikä muukalaisvihamieliseksi kusipääksi.

    Joskus on pakko yrittää olla positiivinen.

    Comment by rossi — December 6, 2010 @ 1291672641

  4. Mielestäni siinä ei ole mitään pahaa jos on isänmaallinen tai tykkää olla suomalainen. Ongelmallista on kun tämmöiset isänmaalliset ja suomalaisena olemisesta tykkäävät liittyvät yhteen ja alkavat ajamaan asioita joilla ei ole mitään tekemistä isänmaallisuuden tai suomaisena olemisesta tykkäämisen kanssa.

    Suomen leijona on ihan hieno symboli, kuten myös hakaristi, mutta molemmat ovat juuri nyt vähän kyseenalaisia. Toisen painolastina on vain tämä nykyajan pellelauma, toista rasittaa pellejen lisäksi tunnettu historiallinen tausta. Adolfkin on ihan OK nimi, mutta harva sitä lapselleen antaa, vieläkään.

    Ja sanotaan nyt vielä, että ei siinäkään ole mitään vikaa vaikkei kokisikaan itseään erityisen isänmaalliseksi tai vaikkei tykkäisikään erityisesti olla suomalainen :-)

    Comment by Scully — December 7, 2010 @ 1291738183

  5. Mä en kyllä usko sekuntiakaan, että Vihreät olis niin sekaisin että kuvittelisi saavansa jotain yrmyoikeistolaisten ääniä pelkästään omimalla leijonan. Vaikka persut ovat hölmöjä, kyllä siellä aivojen hämärässä kuitenkin aika kirkkaana palaa viha vihreitä ja punaisia kohtaan.

    En tiiä onko se yritys vallata leijona takaisin järkevä vai ei, mutta on se ainakin rohkea veto, siitä pisteet.

    Comment by Antti L — December 12, 2010 @ 1292190216

  6. Noinpa noin. Kuulun suomalaiset-nimiseen kansaan puhumani harvinaisen kielen perusteella, jota en saanut valita. Kuten Juice-vainaalle, itselleni on tärkeämpää äidinkieli kuin isänmaa – mutta sen puhumisen vapaus ilman isänmaata on kovin epävarmaa varsinkin harvinaisten kielten puhujille. Se, että ajattelun tärkein työkalu, jolla käsitteitä ja käsityksiä muodostetaan ja muokataan, on vapaasti käytettävissäni näiden rajojen sisällä, missä kieltäni ymmärretään, on siksi mielestäni arvokas asia. Vaikka sitä merkitäänkin Götan leijonalla.

    Comment by Matti J — March 2, 2011 @ 1299060202

RSS feed for comments on this post.

Sorry, the comment form is closed at this time.

 


Copyright © Mikko Rautalahti, All Rights Reserved
WordPress makes with the publishing.