myrkkyähän ne ovat

Wed Mar-3rd-2010 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Ilse Paakkinen kirjoittaa “uusateismista” Hesarin Vieraskynä-palstalla… melko tyhmästi.

Ensinnäkin ajatus siitä, että ateismi olisi ihan vaan niinku toinen uskonto niinku vaan eri nimellä on yksinkertaisesti typerä. Ateismin kutsuminen uskonnoksi on samalla tavalla nokkelaa kuin vaikka poliittisten puolueiden kutsuminen uskonnoksi: se on kivaa pikkunokkelaa retoriikkaa, mutta sillä ei ole mitään tekemistä tosimaailman kanssa. Se, että ihmisellä on vakaumuksia, näkemyksiä ja aatteita ei tarkoita sitä, että ollaan uskonnollisia — ellei sitten haluta lähteä sille linjalle, että mikä tahansa asia johon ihminen uskoo tai jota hän pitää totena on sama asia kuin uskonto. Silloin “uskonto” ei käsitteenä merkitse enää yhtään mitään, ja tarvitaan joku uusi sana kuvaamaan sitä, että esimerkiksi uskotaan, että Jumala on ihan oikeasti olemassa oleva olento tai taho, jota pitää palvella. Se nyt ei vaan ole sama asia, ei teoriassa eikä käytännössä. (Se, että monet ateistit voivat olla kusipäisiä fanaatikkoja on ihan totta, mutta ei se tee heistä uskovaisia.)

Myös väite siitä, että ateistit ovat juurettomia on pöyristyttävän typerä. Ateisteilla on esimerkiksi kotimaa, suku ja paikka yhteiskunnassa, noin kolme ihan päivänselvintä asiaa mainitakseni. Ateistit menevät naimisiin ja järjestävät hautajaisia siinä missä muutkin. Se, että sitä ei tehdä jonkinlaisessa siunauskontekstissa ei mitenkään tee näistä tapahtumista merkityksettömiä.

Erityisesti minua kuitenkin ärsytti tämä kappale:

Noitavainot ja pedofiliaan syyllistyneet papit ovat uusateistien vakiokalustoa, kun he pyrkivät osoittamaan uskontojen myrkyllisyyden. He johtavat yksittäisistä tapauksista universaaleja totuuksia eivätkä kiinnitä huomiota positiivisesti vaikuttaneisiin uskoviin henkilöihin ja uskonnollisiin tapahtumiin, edes tekojen tasolla.

Pedofiliaan syyllistyvä pappi ei sinänsä ole sen pahempi kuin pedofiliaan syyllistyvä perheenisä, opettaja tai kukaan muukaan lapsen elämässä oleva, tämän luottamuksen pettänyt aikuinen auktoriteettihahmo, mutta esimerkiksi katolisen kirkon parissa pitkään roikkunut (ja takuulla yhä roikkuva) pedofilian hiljaisen hyväksymisen kulttuuri on jotain, jonka juurikin uskonto mahdollistaa useammastakin syystä.

Ensimmäinen on koko asetelman naurettavuus: kielletään ihmiseltä seksuaaliset vietit. Esiaviollinen seksi on syntiä, muu kuin lisääntymistarkoituksessa harrastettu seksi on jos ei nyt syntiä niin ainakin paheksuttavaa ja likaista, ja ihan kaikki papin harjoittama seksi on syntiä. Sitten järjestetään asiat niin, että pannaan nämä papit — joiden seksuaaliset halut, tarpeet ja paineet eivät suinkaan mystisesti katoa ammatinvalinnan myötä, ne vain kielletään — koko ajan asioimaan lasten kanssa. Onko jotenkin kauhean vaikeaa oivaltaa, miksi tämä on asetelma, joka johtaa helposti hyvin ikäviin tilanteisiin? Se ei tietenkään tarkoita sitä, että kaikki katoliset papit olisivat lasten perässä, mutta ei se nyt ainakaan paranna tilannetta. Ja kyllä, totta helvetissä se johtuu uskonnosta, kun juurikin katolinen uskonto on se asia, joka selittää, etteivät papit saa mennä naimisiin tai harrastaa seksiä tai edes masturboida.

Toinen juurikin siitä uskonnoista — siis ei yksilöistä — kumpuava ongelma on katolisen kirkon järjestelmällinen toiminta, joka mahdollistaa tällaisten tilanteiden jatkumisen vuosikymmenestä toiseen: listat hiljaiseksi maksetuista perheistä, papeista jotka saivat pitää työnsä ja jotka siirrettiin toiselle paikkakunnalle jatkamaan ammatin harjoittamista, jne. ovat melko vaikuttavia.

Järjestäytyneen uskonnon kohdalla ongelma piileekin pitkälti siinä, että tällaisten organisaatioiden johdossa olevilla tahoilla on todella, todella paljon auktoriteettia ja resursseja ja vahvat intressit pitää niistä kiinni. Kaikki tämä valta perustuu siihen, että ihmisiä alistetaan osaksi järjestelmää, joka on täysin tekopyhä ja perustuu valheisiin ja hölmöihin satuihin. Samanlaista toimintaa tapahtuu toki muuallakin, mutta ainakin meitä johtavien poliitikkojen on edes jonkinlaisella teoriatasolla perusteltava päätöksensä jollain muulla kuin sillä, että tällainen on Jumalan tahto. Kirkon auktoriteetti taas perustuu siihen, että ylivaltainen ja täysin kritiikin yläpuolella oleva taho sanoo, että näin se on.

Se, että uskontojen parissa toimii myös positiivisia asioita aikaan saavia ihmisiä on naurettava argumentti niin kauan, kun nämä järjestöt itse kuitenkin perustuvat valheisiin ja taikauskoon. Kyse on siitä, minkälaista kulttuuria nämä instituutiot luovat, ei siitä, mitä yksittäiset kyseiseen instituutioon kuuluvat henkilöt tekevät — ja kun puhutaan uskonnoista, puhutaan käytännössä aina instituutioista.

Tilanne on vähän samanlainen kuin jonkun Homman kanssa: se on rasistinen organisaatio siksi, että se ei koskaan yritä olla mitään muuta kuin rasistinen organisaatio. Se, että asiasta kysyttäessä puhutaan ympäripyöreitä ja vakuutellaan, että eihän me nyt siis suinkaan rasisteja olla ei muuta porukan todellista luonnetta, kun samalla kuitenkin siedetään ja rohkaistaan aktiivisten osallistujien keskuudessa jatkuvaa ja päivänselvää rasismia. Se, että yksittäiset Homman tyypit saattavat hyvinkin olla vitun mukavia ja fiksuja ja altruistisia ja positiivisia asioita aikaan saavia ihmisiä on ihan yhtä tyhjän kanssa, kun Homma instituutiona antaa hiljaisen hyväksyntänsä siellä kurluttavalle henkiselle likaviemärille.

Ylläoleva ei kuitenkaan välttämättä ole mikään ateismin kulmakivi. Useimmille kyse on yksinkertaisesti siitä, että joko halutaan olla maailmassa, jossa päätöksiä tehdään järkipohjaisilla perusteluilla — jotka toivottavasti ovat oikeudenmukaisia — tai sellaisessa maailmassa, jossa esimerkiksi orjuus ja kansanmurha ovat hyväksyttäviä, tai jossa nainen ei saa puhua kirkossa, koska yhteiskunnallisesti ja moraalisesti primitiivisten paimentolaisjunttien keksimässä sadussa lukee niin, eikä sitä saa kyseenalaistaa.

Ensimmäinen metodi ei millään muotoa ole pomminvarma, mutta ainakin siinä lähdetään liikkeelle siitä, että asioita pitää edes jotenkin yrittää perustella jollain muulla kuin naurettavalla huuhaalla.


10 Comments

  1. Tuossa pääkirjoituksessa on pari todella paha looginen kämmi. Ironisin niistä on se, että kirjoittaja syyttää “uusateistien” käsittelevän uskontoa yksittäisten raamatunsäkeiden, henkilöiden tai hirmutekojen kautta – minkä jälkeen hän käsittelee ateismia vain kusipäisimpien ateistifanaatikoiden näkökulmasta. Fanaattiset ateistit ovat älyllisellä tasolla ihan yhtä raivostuttavia ja turhia tapauksia kuin fundamentalistiuskovaiset. Tekisi mieli sanoa, että he saavat käytännön tasolla vähemmän haittaa aikaiseksi, mutta noh – ainakin he antavat hyvää ponnistuspohjaa ja oikeutusta fundiksille, sekä ylläpitävät osaltaan riitatilaa ei-rakentavalla tavalla.

    Toinen ironinen ongelma on se, että kirjoittaja syyttää ateistien olevan “alempitasoisia kristittyjä” jotka seuraavat vain yksittäisiä raamatunkappaleita tekstitasolla – ja ohittaa sen, että juuri tällaisia on 99 prosenttia riviuskovaisista, joista suurin osa ei ole välttämättä edes lukenut raamattua, saati ymmärtänyt sen viitekehystä tai mitään tiukan kirjalliselta “älä tee näin” -tasolta syvemmälle menevää uskonnollista filosofiaa. Perususkovainen ei ole filosofinen raamatun tai uskonnonfilosofiantuntija, eikä moni pappikaan, ja on naurettavaa edes vihjata näin.

    Natsikortti on myös häkellyttävän nolo.

    Comment by Janos — March 3, 2010 @ 1267630720

  2. […] myrkkyähän ne ovat – Fun Pastimes for Stupid Children […]

    Pingback by Uskonto, ateismi ja tieteellinen maailmankuva « Eikö ketään edes hävetä — March 3, 2010 @ 1267655934

  3. Minua jäi jotenkin aivan erityisesti kalvamaan se, että kirjoittaja on otsikon mukaan tohtorikoulutettava. Jostain syystä olen elänyt sellaisen kuvitelman vallassa, että akateemisten ihmisten (ja tietysti mielellään muidenkin) tulisi edes tavoitella objektiivisuutta argumentoinnissaan. Missä vaiheessa koulutuksen taso on tipahtanut näin alas?

    Comment by Ninni — March 4, 2010 @ 1267679443

  4. Ninni:

    Teologia on se, mitä seuraa siinä vaiheessa kun uskontotieteestä pudotetaan pois tiede…

    Comment by Janos — March 5, 2010 @ 1267798604

  5. Jos tämä olisi tohtorinväitös, niin ehkä sitten alkaisin vetää palkokasveja sieraimeen. Mutta tämä on blogikirjoitus, sellainen yksityinen varaventtiili höyryn purkamiseen (eikä esimerkiksi nyt vaikka oman poliittisen ryhmän motivoimiseen tarkoitettu raapale), niin en nyt oikein jaksa edes miettiä murehtimista.

    Ja tottahan se on — seksuaalisuuden tukahduttamisesta ei tule kuin haittaa. Jälleen kerran jenkkilän puolella homovastainen republikaani jäi kiinni verekseltään humalassa ajamisesta… sen jälkeen kun oli paikallisesta homoklubista pokannut seuraa ja oli matkalla kotiin.

    Lisää täällä

    Comment by Skiriki — March 6, 2010 @ 1267900976

  6. Musta on kauheen ärsyttävää, että sä perusteluissasi pidät uskontoa katolilaisuuden synonyyminä. Koska katolinen kirkko on perseestä, ovat kaikki uskonnot perseestä.

    Comment by Heiccu — March 8, 2010 @ 1268075312

  7. Katolinen kirkko on esimerkki. Ne muutkin uskonnot ovat perseestä. Esimerkiksi suomalaisille tuttu ja turvallinen evankelisluterilainen kirkko on perseestä vaikkapa siksi, että se on misogynistinen organisaatio.

    Jos se ei olisi, se sanoutuisi jyrkästi irti Raamatusta, jossa naisten käsittely omaisuutena, jota saa raiskata ja pahoinpidellä ja murhata naurettavista syistä sen sijaan, että ohittaisi moiset osiot hiljaisella hyväksynnällä. Tietenkin jos asia otettaisiin oikeasti puheeksi, silloin pitäisi tietenkin hyväksyä se, että Raamattu on täynnä inhottavaa paskaa, ja jos hyväksyttäisiin se, pitäisi hyväksyä se, ettei sieltä löydy mitään ylimaailmallista, suurta ja pyhää totuutta, ja jos hyväksyttäisiin se… no, niin.

    Ylipäätänsä misogynismi, homofobia ja muut yhtä ihastuttavat piirteet ovat häkellyttävän vahvasti kuvassa mukana todella monessa uskonnossa. On tietenkin totta, että kaikki uskonnot eivät ole yhtä vastenmielisiä, mutta kyse ei edes ole siitä, vaan siitä, että koko touhu perustuu valheellisuuteen, jossa parhaimmillaankin ollaan taikauskoista maailmankuvaa edistävässä itsepetoksen kierteessä, josta kärsivät eniten etenkin ne, jotka ovat kaikkein paskimmassa asemassa.

    Comment by Mikki — March 8, 2010 @ 1268080581

  8. Minusta on ärsyttävää, etteivät uskovaiset pysty olemaan uskovaisia olematta samalla jonkin uskonnon edustaja.

    Itse pystyn olemaan uskomatta liittymättä samalla mihinkään uskomattomien ryhmään.

    Ärsyttävää on myös niputtaa kaikki uskomattomat ateisteiksi. Tai ajatella ateismia ‘uskontona’.

    Noin, siinä minun 2 cents.

    Comment by Scully — March 10, 2010 @ 1268221573

  9. Uskoa, että A on ihan yhtä paljon kuin uskoa, että -A. Noin niikuin lookisesti kelattuna. JOkainen uskonto, ideologia ja maailmankatsomus, joka kertoo, että mitä tulevaisuudessa tapahtuu, jos teet niin-tai-näin, perustuu uskoon.

    Aikoinaan uskottiin poppamiehen tanssin tuovan sateen tai television sivistävän ja kouluttavan ihmiskunnan. Ateistit lienevät yhtä mieltä siitä, siis sen lisäksi, että jumalia ei ole, että jos kaikki olisivat ateisteja, maailma olisi parempi paikka. Näin me muodostamme arvostelmia.

    http://topdocumentaryfilms.com/trouble-with-atheism/
    Channel4 v 2006 ohjelma ateismin ristiriidoista.

    http://topdocumentaryfilms.com/protestant-revolution/
    BBC’n dokkari protestanttisen liikkeen historiasta ja sen vaikutuksista yhteiskunnan monille osa-alueille, joita moni ulottuu aina tähän päivään saakka.

    Ja nyt tämä agnostikko poistaa kyl tän blogin suosikeistaan.

    Comment by kuilu — May 8, 2010 @ 1273343666

  10. Meillä ei valitettavasti taida olla suomen kielessä erillistä sanaa ns. uskonnolliselle uskolle, joka esimerkiksi ameriikassa on “faith”, mutta se on konseptuaalisesti hyvin pitkälle eri asia kuin se “syy ja seuraus” -usko, joka esimerkiksi saa meidät välttämään bensiinin juomista.

    Comment by Mikki — May 8, 2010 @ 1273345442

RSS feed for comments on this post.

Sorry, the comment form is closed at this time.

 


Copyright © Mikko Rautalahti, All Rights Reserved
WordPress makes with the publishing.