miksi sillä on väliä

Fri Aug-25th-2006 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Olen hiljattain — kuinkas muutenkaan — päässyt käymään erinäisiä keskusteluja siitä, miksi jaksan keuhkota Nokia Mission kaltaisista tapauksista. Tässä yhteydessä usein esitettyjä argumentteja ovat, että kyseessä on jokaisen ihmisen yksityisasia, jokaisen täytyy uskoa johonkin ja ennen kaikkea se, ettei siitä ole mitään haittaa kellekään.

Kaksi ensimmäistä väitettä eivät oikeastaan liity mitenkään itse asiaan, mutta kolmas on merkittävästi mielenkiintoisempi. Etteikö Missiosta ole haittaa? Paitsi että ihmisiltä yritetään nyhtää suoraveloituksena merkittäviä rahasummia, joilla he voisivat tehdä jotain oikeasti hyödyllistäkin, hurmoshenkinen itsepetos on usein valitettavan vaarallista.

Loistava esimerkki löytyy, kuinkas muutenkaan, Nokia Mission omilta sivuilta:

Parantumisia tapahtui. Kun Heikki Uusikylä antoi tiedonsanat silmäoireista kärsivästä henkilöstä, eräs iäkäs nainen huomasi epäluulostaan huolimatta silmissään tapahtuvan jotain. Pari päivää myöhemmin hän vahvisti puhelimitse parantumisen: ”Valonarkuus ja kuivuus on poissa, silmätippoja ei tarvitse enää käyttää, verhoja ei tarvitse pitää ikkunoissa. Terveet ovat!”

Niin varmaan ovat, joo. Kahdessa päivässähän voidaan lopullisesti todeta vaivan tila, varsinkin kun silmälääkärilläkin on varmasti käyty, eikö vain? (Puhumattakaan siitä, että nimetön “iäkäs nainen” joka “vahvisti puhelimitse” parantuneensa on lähtökohtaisesti suunnilleen yhtä uskottava hahmo kuin poliisina työskentelevä ja karatea osaava isoveljeni, jolla on susikoira — tiedättehän, se joka tulee vetämään isompia poikia turpaan jos ne kiusaavat minua koulun pihalla. Voihan toki olla, että hän on olemassa, mutta ilman näyttöä meillä on vain puhetta.) Ei silti, tällaiseen silmävaivaan kukaan tuskin kuolee, mutta jos kyseessä sattuukin olemaan jokin vakavampi sairaus, ollaan pahassa tilanteessa. Kun joku pässi jossain ilmoittaa Jeesuksen parantavan kaikki vaivat, ja syöpäpotilas päättää välittömästi lopettaa lääkinnän ja lekurilla ramppaamisen, koska Jessehän hoitaa homman kotiin, tilanne on pian hyvin kriittinen.

Suuremman skaalan esimerkki tästä samasta ilmiöstä tulee Etelä-Afrikasta, jossa terveysministeri Manto Tshabalala-Msimang ei viitsi tehdä mitään maassa riehuvalle AIDS-epidemialle, joka tappaa päivittäin lähes tuhat ihmistä. Kun taikauskoiset sairastuneet ihan tosissaan uskovat neitsyen nussimisen parantavan AIDSin ja kuolemanpelossaan raiskaavat alaikäisiä, jopa vauvoja, aivan yhtä taikauskoinen Tshabalala-Msimang naureskelee antiviraalisille lääkkeille ja suosittelee niiden sijaan vakavalla naamalla oliiviöljyn, sitruunan ja valkosipulin kaltaisia rohtoja vaivan hoitoon. Helvetin hienoa! Business Day Weekender -sanomalehden kolumnisti Vukani Mden mukaan Tshabalala-Msimangin toiminta ei enää ole idioottimaista, vaan lähentelee murhanhimoista. Tilastoja katsellessa siihen on vaikea väittää vastaan. On käsittämätöntä, että Tshabalala-Msimang on kuitenkin ihan oikea lääkäri.

En tietenkään yritä väittää, että Nokia Missio johtaa lastenraiskauksiin — se olisi ääliömäistä. On kuitenkin syytä tiedostaa, että täysin sama ja potentiaalisesti hengenvaarallinen sokean taikauskon mekaniikka sielläkin on taustalla. Tällainen esimerkki löytyy myös Missiosta:

Sirkka Nevala sairasti haavaista proktiittia, suolistotulehdusta. Diagnoosi oli tehty vuonna 1989. Tuolloin tauti rauhoittui heti lääkehoidon aloittamisen jälkeen. Silloin hän ei ollut vielä uskossa. Yhden kerran taudin alun jälkeen oireet uusiutuivat, mutta rauhoittuivat heti lievällä lääkityksellä.

Pitkään Sirkan tauti oli oireeton, mutta kesällä 2005 hän alkoi oirehtia uudelleen: vereslimaiset ulosteet sekä alavatsa- ja selkäkivut. Nyt tauti uusiutui todella pahana; siksi aloitettiin vahva lääkitys kolmella eri lääkkeellä.

Yksi niistä oli sama lääke, joka kahdella ensimmäisellä kerralla oli tehonnut erinomaisesti. Kovien oireiden ja kipujen takia lääkitykseen lisättiin 30.8.2005 vielä neljäs lääke, vaikka lääkitykseen sisältyi jo reilu annos kortisonia suun kautta. Tauti ei silti yhtään rauhoittunut eikä mikään näyttänyt auttavan.

[…]

17.9.2005 Sirkka tuli ystävien kanssa Kulttuuritalolle Nokia Mission kokoukseen ja meni eteen rukoiltavaksi. Aikaisemmin hän oli pyytänyt rukousta perheensä puolesta, mutta nyt hän pyysi itselleen parantumista. Rukouksen yhteydessä hänelle tulivat sanat: ”Ota vastaan: ole terve!” Mitä valtavaa iloa ja riemua hän kokikaan sillä hetkellä! Sirkka kiitti siitä, mitä Jumala teki hänelle. Hänen oli vaikea päästä ylös ja istumaan penkkiin sen Herran kosketuksen jälkeen. Samana iltana hän jätti pois lääkkeet, ja hänen vointinsa alkoi päivä päivältä muuttua paremmaksi.

[…]

Sen jälkeen Sirkka kertoi, ettei ole ottanut yhtään lääkkeitä syyskuun puolivälin jälkeen, sillä hänen puolestaan on rukoiltu ja Jumala on parantanut hänet. Lääkäri kysyi: ”siis mitä sinä sanoit?” Sirkka kertoi lääkärille tämän kuulleen aivan oikein: Jumala on parantanut hänet!

Lääkäri iloitsi ja kirjasi tiedon sairaskertomuspapereihin. Nyt kesäkuussa Sirkka oli taas kontrollissa. Verikokeet olivat edelleen normaalit ja kaikki vaivat ovat olleet poissa. Kiitos kuuluu Jumalalle!

Siis Nevalalla oli parantumisen aikaan päällä lääkekuuri, mutta parantumisesta olikin vastuussa Jumala? On toki hyvää onnea, että tauti asettui, vaikka Nevala jättikin lääkekuurinsa kesken, mutta todisteena tämä on naurettava. Vaikka kyseessä olisikin todellinen ihme ja malliesimerkki taivaallisesta väliintulosta, tämä ei vielä mitenkään todistaisi sitä, kun tapausta ei ole dokumentoitu asiallisesti. Jättikö Nevala esimerkiksi todella lääkkeensä syömättä? Voi hyvin olla, mutta pirustako sen tietää?

Nevala on kuitenkin yksittäistapaus, eikä edes kovin mielenkiintoinen sellainen. Itsesuggestion ja uskomisen tarpeen yhdistelmä on hyvin dokumentoitu ja tunnettu ilmiö; uskon kohde saa aina pisteet sekä todellisista että kuvitelluista hyvistä asioista, ja kaikki ikävämmät asiat joko jätetään huomiotta tai ainakin sivuutetaan täysin, kun uskon kohteen ansioita pisteytetään. Tuttu juttu. Niinpä armollinen Jumala muka puuttuu yhden ihmisen suolivaivoihin, mutta antaa silti suoliston tulehtua alun perin tai, jos katsotaan vähän suuremmalla skaalalla, sallii lapsenraiskausepidemian jatkua Afrikassa — ja silti moista uskomatonta paskiaista pitäisi rakastaa, arvostaa ja ylistää, eikä tässä ole mitään ristiriitaa tai kyseenalaistettavaa. Nevala itse uskoo varmasti tapaukseen täysin, ja Nokia Missio luonnollisesti hyödyntää tapausta ilman mitään lähdekritiikkiä.

Tässä ei ole mitään uutta, eikä se yksittäistapauksena ole kovin merkittävä. Paljon oleellisempi kysymys on tämä: kuinka moni sairas ja hyväuskoinen ihminen kokee parantuvansa samalla tavalla ja pahentaa tilaansa tai ainakin pitkittää paranemistaan vain siksi, että joku mouhoava pässi mikrofonin kanssa vakuuttaa heidät siitä, että kyllä Jumala hoitaa? Tällöin kyse ei enää ole yksittäistapauksista vaan siitä, minkälaista kulttuuria luomme. Jos ihmisillä on yleinen “ei sitä voi kritisoida” -asenne, se vaikuttaa omalta osaltaan merkittävästi siihen, minkälainen ilmapiiri yhteiskunnassamme vallitsee ja kuinka helpoksi ihmisten huuhaaseen repsahtaminen tehdään. Kaikilla ei tule olemaan yhtä hyvä säkä kuin Nevalalla.


5 Comments

  1. Itselleni on aina ollut täydellisen epäselvää, miten aktiivista lähetystyötä tekevien kirkkojen uskontoa voisi pitää vain kirkon jäsenten ykstyisasiana.

    Sen tietysti käsitän, että jos joku kotonaan yksin rukoilee tai meditoi, niin siihen ei tartte kenelläkään olla mitään ipisemistä. Mutta kun näihin tiettyihin oppeihin nimenomaan sisältyy erittäin oleellisena osana se, että uskosta pitää tehdä kaikkien asia…

    Comment by Janka — August 25, 2006 @ 1156522944

  2. Uskonto ja uskonnollisuus on jokaisen ihmisen yksityisasia, mutta lähetystyöhön panostavat kirkot ja herätysliikkeet tekevät siitä aktiivisesti julkista. Tämä johtaa siihen, että ne asettavat itsensä täsmälleen samanlaisen kritiikin ja tarkastelun kohteeksi kuin mikä tahansa muu julkisuuteen pyrkivä toiminta. Tässä vaiheessa on turha naukua, että ei saa arvostella toisten yksityisasioita. Lystiä sinänsä, että kyseiset liikkeet aika harvoin kestävät sitä tarkastelua ja kritiikkiä, jonka kerjätty julkisuus tuo tullessaan.

    Comment by Janos — August 31, 2006 @ 1157026225

  3. Kristinusko on vain satanistien poliittinen siipi

    Comment by Petja Jäppinen — September 6, 2006 @ 1157576439

  4. Itse asiassa vielä…
    Minä en tunne ainuttakaan uskontoa, joka olisi yksityisasia, sillä uskontoihin liittyy aina yhteisöllinen ja sosiaalinen aspekti. Kristinuskossa siihen vaikuttaa vielä lähetyskäsky ja uskonnon rakenteelliset yhteiskunnalliset tekijät, joista voisi vaikkapa mainita “Synnin palkka on kuolema”.
    1866 kirkko tulkitse sen niin, ettei kirkon viljaa voida jakaa nälkää näkeville.
    Nyt tulkinta on toinen, mutta miksi? Onko jumala muuttanut mielensä?

    Comment by Petja Jäppinen — September 6, 2006 @ 1157576758

  5. Yhtä hyvin sitä voi kysyä, miksi katolisen kirkon mielestä aurinko ei enää kierräkään maata, vaikka vielä 1633 toisin väittänyt Galileo Galilei tuomittiin kirkon toimesta istumaan kotonaan yhdeksän vuoden ajaksi. (Tuomio olisi ollut pidempi, mutta Galilei pilasi koko jutun kuolemalla kesken kaiken.) Vuonna 1758 heliosentrismiä vastaan sai kuitenkin jo puhua (ja vuonna 1992 paavi Johannes Paavali II sanoi ihan julkisesti, että ehkä tää Galileo-keikka ei mennyt ihan putkeen). Kosmos varmaan muuttui siinä välissä.

    Älkää kuitenkaan esimerkiksi käyttäkö kondomeja tai tehkö abortteja tai nimittäkö naispappeja tai runkatko tai homoilko tai uskoko evoluutioon, sillä näiltä osin katolinen kirkko on kyllä ihan sataprosenttisen oikeassa. Yhä.

    Comment by Mikki — September 6, 2006 @ 1157579773

RSS feed for comments on this post.

Sorry, the comment form is closed at this time.

 


Copyright © Mikko Rautalahti, All Rights Reserved
WordPress makes with the publishing.