märät kadut eivät tuoksu ruusulta

Thu Oct-13th-2005 // Filed under: Höpöhöpö

Barcelonassa sataa. Itse asiassa Barcelonassa sataa niin, että yhtä hyvin voisi olla suihkussa vaatteet päällä — kengissä virtaa vesi, takki painaa useita kiloja, taskussa ollut kartta muuttui sellumössöksi. Lasit ovat niin vedessä, että mitään ei näe. Jos puhuu, on pakko nieleskellä suuhun heti kertyvää vettä. Hei, Espanjan aurinko, lämmitä meitä.

Aiemmin metrovaunun autioituneessa nurkassa langanlaiha mies kuljetti stendaria lusikan alla, imi keiton ruiskuun, tykitti itsensä kauas pois. Ihmiset katsoivat toisiaan äimistyneinä — näetkö sen, minkä minäkin? Keskellä päivää, metrossa. Mies nousi jaloilleen, käveli heiluen vaunun toiseen päähän, ja sitten taas toiseen, jalat lattialla mutta pää jossain kaukana muualla. Kaikki katsoivat alta kulmain ja supattivat. Kännykät olivat ahkerassa käytössä. Isossa kaupungissakaan ei olla totuttu ison kaupungin ilmiöihin.

La Rambla on loistava paikka asioida, jos haluaa maksaa kahdesta kaljasta ja yhdestä Pepsistä 30,80 euroa, ja joutua gorillan säikäyttämäksi. Näin pääsi käymään. Kahden korttelin päässä turistirysäkadulta saa reilulla kahdella kympillä etu-, pää- ja jälkiruuan sekä pari kaljaa kyytipojaksi, eikä gorilloja näy missään.

Pitäisi jotenkin taikoa vaatteet kuivaksi huomiseksi.


2 Comments

  1. Mistä lähtien on kalja kuulunut juomapreferensseihisi? Näin se muailma muuttuu…

    Comment by Dragon — October 15, 2005 @ 1129368207

  2. No enhän minä niitä kaljoja juonut. Se on sellaista isojen poikien hommaa.

    Comment by Mikki — October 15, 2005 @ 1129384644

RSS feed for comments on this post.

Sorry, the comment form is closed at this time.

 


Copyright © Mikko Rautalahti, All Rights Reserved
WordPress makes with the publishing.