kunnallista, ei kunnollista

Tue Dec-27th-2005 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Hampaastani lähti pala kuukausi tai pari sitten. Se ei sattunut tippaakaan, mutta harmitti — hammasvaivat kun ovat harvemmin kovin huvittavia.

Otin yhteyttä kunnallisiin terveyspalveluihin ja kuvailin ongelmani. Tein amatöörivirheen — kun asiaa tiedusteltiin, menin epähuomiossa myöntämään, ettei hampaaseen satu, vaikka tiesinkin aiemmasta kokemuksesta, että ainoa järkevä vastaus on väittää, että sattuu niin helvetisti.

“No sitten meiltä ei saa aikaa”, sanottiin toisessa päässä. “Meillä hoidetaan vain akuutteja tapauksia.”

Tilanne ei ollut yllättävä. Yritin kuitenkin inttää periaatteen vuoksi: “No mutta eikö ole ihan älytöntä, että joudun odottamaan, kunnes hampaassa oleva reikä on kasvanut isommaksi, jolloin sen hoito vaatii lopulta enemmän aikaa ja tarpeita ja täten maksaa kaupungille enemmän? Eikä olisi halvempaa tehdä vakavia ongelmia ehkäisevää hoitoa?”

“Niinhän se on”, kyllästyneeltä ja voipuneelta kuulostava puhelintäti sanoi. “Mutta näin se nyt on. Ei meiltä saa aikoja edes tarkastuksiin. Meillä hoidetaan vain akuutteja tapauksia.”

Tässä tapauksessa homman olisi toki voinut hoitaa soittamalla uudelleen ja valehtelemalla kuten rehellinen veronmaksaja ainakin, mutta muiden kiireiden painaessa päälle annoin asian olla. Toissaviikolla, eräänä kauniina torstaina, hampaaseen alkoi kuitenkin sattua — virka-ajan jälkeen, kuinkas muutenkaan. Se on ensimmäinen kerta, kun minulla on ollut hammassärkyä — aiemmista hammasvaivoista merkittävin oli lohjennut hammas, joka jätti jälkeensä poskea ikävästi viiltelevän terävän reunan, mutta silloinkaan itse hammas ei ollut kipeä. Nyt sattui, ja kipu kiihtyi huimaa vauhtia — pian siihen sattui niin paljon, että ajatus yhdestäkin yöstä kivun kanssa oli mahdoton. Vihlonta leikkasi läpi kaikesta aivotoiminnasta, raastoi kaiken sivistyksen ja järjen mukaansa ja jätti jälkeensä hädin tuskin puhekykyisen vainohullun eläimen. Ei ihme, että hammassärkyjä pelätään niin mahdottomasti.

Ei kun Google auki, puhelin kouraan ja päivystävää yksityistä metsästämään. Sellainen löytyikin; sain ajan kello kahdeksaksi illalla. Lekuri oli maahan muuttanut britti, joka jutteli mukavia ja kohteli minua silkkihansikkain samalla, kun antoi lausuntoja kotimaisen hammashoidon suhteellisesta tasosta. “Täällä on kaikilla poliitikoillakin niin kauniit hampaat. Englannissa niiden suut ovat ihan kauheat. Suomalainen hammashoito on ollut niin hyvää”, tohtori sanoi ja lisäsi sitten merkitsevään sävyyn, “…tähän mennessä.”

Olin niin selkeästi samaa mieltä kuin ihminen nyt voi vain olla suu täynnä kirurgista terästä ja vieraan miehen käsiä.

Puudutuksen turrutettua raivostuneen hermon mikään ei sattunut, mutta se ei ollut mikään yllätys — hammaslääkärissä käynti ei koskaan ole tehnyt kipeää millään merkittävällä tavalla. Olin itse asiassa suunnilleen täysi-ikäinen, kun jouduin ensimmäisen kerran porattavaksi. Sillä taholla olen tiettävästi onnekas. Puudutuksen poistuessa tilalle tuli toki sitkeä jomotus, mutta verrattuna hampaan aiempaan vihlontaan kyseessä oli mitätön kipu.

Hupi kustansi lopulta päivystyslisineen 200 euroa, mikä on ihan perkeleen paljon rahaa, mutta minkäs teet. Huomenna on uusi aika — korjataan nyt sitten samalla vaivalla loputkin legoista löytyvät viat. Verorahoilla kustannettava hammashoitohan ei sitä kuitenkaan tee ennen kuin aivan viime tingassa, jolloin saatetaan jo tarvita useita käyntejä vaativia dramaattisempia hoitotoimenpiteitä.

Comments Off on kunnallista, ei kunnollista

No Comments

No comments yet.

RSS feed for comments on this post.

Sorry, the comment form is closed at this time.

 


Copyright © Mikko Rautalahti, All Rights Reserved
WordPress makes with the publishing.