kipulima nyt ja ennen

Wed Aug-3rd-2005 // Filed under: Höpöhöpö

Olen usein aiemminkin huomannut tämän ilmiön, mutta mistäköhän johtuu, että ilmeisesti liman määrä vaikuttaa suoraan kurkun kipeyteen?

Tässä tilassa nukahtaessa käy tietenkin aina niin, että kurkku peittyy hiljalleen sitkeään möhnään, ja pari kolme tuntia myöhemmin herää yöllä ihan älyttömään kipuun; yskiä ei oikein voi, kun se tuntuu siltä kuin joku raapisi kurkun sisäpintaa polkupyöränkettingeillä, joita on terästetty mukavasti partaveitsillä, mutta niin kauan kuin lima on paikallaan, kurkku on julman kipeä, eikä tilanne parane kuin yskimällä. Se on sellainen tosielämän härkää sarvista -tilanne.

Näin yösydännä herättyäni ja lopulta yskittyäni saan nyt odotella hetken, jotta kurkku rauhoittuu — kuuma Finrexin tuntuu sentään turruttavan sitä sopivasti. Kuumetta ei ole, eikä tainnut olla oikeastaan koko tiistaina. Se on jo merkittävä parannus.

Äkkiä jokin — syynä saattaa hyvinkin olla pohjattomalta tuntuva väsymys ja Finrexinin esanssinen, mutta kuitenkin etäisesti mehua muistuttava tuoksu — tuo uskomattoman voimakkaan sarjan muistikuvia jostain lähes vuosikymmenen takaa: toistuvia herätyksiä, kun vieressä flunssaa poteva ihminen heräilee vähän väliä — tai siltä se ainakin tuntuu — ja pyytää surkeana kuumaa mustaviinimarjamehua kurkkuaan varten. Nuokun toistuvasti alakerran keittiössä — aina kun suljen silmäni mikrounet iskevät; välillä huomaan huojuvani uhkaavasti — ja kuuntelen mikroaaltouunin hurinaa; odottelen kilausta, joka kertoisi, että kuppi kuumaa on valmis. Jokainen matka alakertaan tuntuu uskomattoman pitkältä; matka takaisin ylös kuuman kupin kanssa tuntuu vielä raskaammalta. Osa minusta kimpaantuu siitä, että joudun näkemään vaivaa; osa taas on tyytyväinen, kun voin edes jotenkin helpottaa oloa. En ole tarpeeksi hereillä erotellakseni tuntemuksia; irti päässeiden unien lisäksi päässä kohisevat epämääräiset häpeän ja onnistumisen aallot… luulen, että olen taas unessa ennen kuin pääni koskettaa tyynyä.

Nykyisin sänky on yhä sama; kaikki muu taitaakin olla muuttunut. Mikäs siinä — saahan sitä maailma kääntyä, vuosikymmenessä.


3 Comments

  1. Miekin olen kipeänä ja mustaviinimarjamehua kuluu. Sympatiaterveiset sinnekin. Kesäflunssat on ihan tymiä!

    Comment by sarrig — August 3, 2005 @ 1123083569

  2. En muistanut tuota itse ollenkaan, mutta kuvaus tuo mieleen valayksia kuumasta mehusta pimeassa huoneessa.

    Mita kesaflunssaan tulee, meinaisn eilen aamulla pistaa vittuilevan kommentin siita kuinka tyhmaa on olla flunssassa kesalla ja etta mina sairastan vaan talvella… mutta hyva etta unohdin, silla eilisen illan ja taman aamun kurkkukipu olisi saanut mut nayttamaan tyhmalta ;)

    Comment by kolibri — August 4, 2005 @ 1123193113

  3. Ei ihme, jos et muista kunnolla, kun kondis kerran oli mitä oli. Kuumeen noustessa koherenssi katosi aika tehokkaasti… pari yötä sitä taisi kestää, sitten onneksi helpotti.

    Kesäflunssat ovat kurjimpia. En kyllä muista, mihin vuodenaikaan tuo sun tautisi oli.

    Comment by Mikki — August 5, 2005 @ 1123205517

RSS feed for comments on this post.

Sorry, the comment form is closed at this time.

 


Copyright © Mikko Rautalahti, All Rights Reserved
WordPress makes with the publishing.