jotkut parhaista ystävistäni

Tue Apr-22nd-2008 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

En sano, että Viivi Avellán on tyhmä, mutta väitän kuitenkin, että ihmisen pitää olla vähän eri tavalla älykäs, jos aikoo paikata aiempia, rasistiseksi tulkittuja puheitaan puhumalla siitä, kuinka oma miesihanne on arjalainen, ei mikään mokkakikkeli tai etelän hetelmä. Ja jos asia jäi jotenkin epäselväksi, sitä voi vielä ikään kuin jalostaa tätä aiempaa lausuntoaan vielä tarkentamalla, että suunnilleen Berliiniä etelämmästä on turha tulla hakemaan. Höhlät väärinkäsitykset ja aiheettomat rasistiset mielikuvathan hoituivat sitten semmoisella kätevällä lopullisella ratkaisulla. Se on hurjan helppoa, kun sen osaa!

Minun on vaikea ymmärtää, mitä Avellánin pään sisällä liikkui samalla, kun suu jauhoi ulos näitä puheita. Lienee turvallista olettaa, että hän itse uskoi aidosti, että näin luodaan jonkinlainen edes melkein vakuuttava mielikuva ihmisestä, joka ei ole rasisti. Mutta miksi? Toisaalta, ehkei tämä oikeastaan ole niin yllättävää. Ehkä on ihan johdonmukaista, että rasismiväitteet kieltävä Avellán puhuu samassa lauseessa mokkakikkeleistä, kun kyseessä kuitenkin on ihminen, jonka mukaan älykäs, itsenäinen ja vapaa nainen on sellainen, joka päättää ihan itse, mitkä kengät ostaa ja millä tavalla laihduttaa. Siinä on rasisminvastaisuus ja feminismi molemmat hienosti omissa pähkinänkuorissaan.

Alkaa ihan jännittää, mitä tämä kaikin puolin oivaltava ajatusmalli tuottaa seuraavaksi, sen verran lähellä orwellmaista “tietämättömyys on voimaa!” -kaksoisajattelua aletaan olla. Missäs puolueessa Avellán vaikuttikaan? Hei, Kokoomus! Älä koskaan muutu. Ei kun ehdolle vaan, hyvä tulee.

Niin paljon kuin Ilta-Sanomien edustamaa instituutiota inhoankin, on myös pakko myöntää, että nyt osui loppukaneetti oikeaan paikkaan, suoraan kohteen itse tarjoamaan lasileukaan. Radiotoimittajien kysellessä, miksi Viivi oli alun perin ryhtynyt puhumaan arjalaisista, vastaus oli ilmeisen tiedostamattoman rehellinen:

Viivin mukaan kyseinen sana lipsahti hänen puheeseensa vahingossa “sen kummemmin ajattelematta”.

Ai. Älä?


5 Comments

  1. En koskaan olisi uskonut puolustavani Viivi Avellania, mutta mielestäni kyseessä oli yhdistelmä ajatuskatkoa, huonoa seuraa ja yritystä olla hauska.

    Huono seura= kyseessä oli Radio Rockin aamushow, joka on jo saanut yhden huomautuksen Julkisen sanan neuvostolta (http://www.jsn.fi/Default.aspx?d=890).

    Ajatuskatko= tilanne tuntui varmaan niin intiimiltä (kuten kunnon haastattelija saa haastateltavan tuntemaan) että Avellan heitti sellaista läppää joka olisi mennyt läpi pienemmällä kaveriporukalla…

    Yritys olla hauska= …tai sitten ei.

    En voi olla miettimättä, että jos mokkakikkelin sijaan olisi sanottu arjalaiskikkeli, olisiko tästä noussut tällainen kohu? Tai jos hän olisi sanonut molemmat termit samassa lauseessa.

    Tärkeintä kuitenkin taitaa olla että Avellan on päässyt taas parrasvaloihin, mikä muuten saattoi olla koko homman tarkoitus…hmmm…

    Comment by t — April 23, 2008 @ 1208948190

  2. Ei. Voin itsekin keksiä sata ja yksi skenaariota, jotka selittävät, miksi Avellán sanoo jotain tällaista, mutta silloin ei nähdä metsää puilta: kyseessä on ihminen, joka puolusteli aiemmin rasistisiksi tulkittuja puheitaan puhumalla mokkakikkeleistä. Se on yksiselitteisesti tyhmää. Se, kuinka intiimi haastattelutilanne oli tai kuinka hauska hän yrittää olla voi selittää sen mekanismin, jonka mukaan näin tapahtuu, mutta minkäänlaiseksi puolustukseksi siitä ei ole.

    On myös turha spekuloida, minkälainen kohu olisi noussut tai jäänyt nousematta, jos Avellán olisi sanonut jotain muuta. Hän ei sanonut jotain muuta. On olemassa ihmisiä, jotka eivät ymmärrä, ettei kameran tai mikrofonin ääressä kannata heittää huonoa satunnaisläppää, mutta tässä tapauksessa kyseessä on ammattitoimittaja, jonka voisi olettaa tietävän edes jotain siitä, miten media toimii.

    Mutta sekin on oikeastaan vielä toisarvoista, koska tässä vaiheessa vähän tyhmänkin pitäisi tajuta, että arjalaisista puhuminen johtaa siihen, että luullaan rasistiksi. Miksi? Koska Avellán puhui arjalaisista, ja häntä syytettiin rasistiksi! Hän tiesi asian etukäteen ja osasi jopa odottaa, että asiasta kysytään. Siinä vaiheessa voisi ehkä kuvitella, että ymmärtäisi vähän katsoa, mitä sanoo, kun tarkoitus on juuri luoda sellainen kuva, että ei ole rasisti. Se on eri asia kuin tilanne, jossa vain sattuu lipsahtamaan jotain tyhmää. Tämä on se tilanne, jossa yritetään korjata aiemmin tehty vaurio. Tämä on melko suoraan rinnastettavissa tilanteeseen, jossa joku rikkoo ikkunan rehellisesti vahingossa, ja kun olisi aika selvitellä asiaa, anteeksipyynnön sijasta alkaa naurussa suin selittää, kuinka siistiä ikkunoiden rikkominen itse asiassa on, mutta siis oikeesti vahinkohan se oli. Tulee aika ensteksi vilpitön vaikutelma! Se alkuperäinen ikkuna rikottiin ehkä rehellisesti vahingossa, mutta tämä on ehkä huonoin tapa vakuuttaa joku muu tästä asiaintilasta…

    Kyseisen haastattelunpätkän voi myös kuunnella itse. Tai älä kuuntele, minäpä teen oikein taikatempun ja toistan keskustelun tekstimuodossa. En kuuntele radiota, joten en tiedä, keitä nämä toimittajat ovat, enkä etenkään sitä, kumpi on kumpi, enkä voi mitenkään saada tätä selville, joten kutsun heitä nimillä Silmäpuoli Rodriguez ja Mortimer “Viilto” McClintock, koska se tuo elämääni edes vähän jännitystä. Viivi Avellánia kutsun Viivi Avellániksi, koska ihmisen ei kuitenkaan sovi heittäytyä täysin pelleilemään. Olen dramatisoinut tämän kohtauksen, jotta saavutettaisimme täydellisen autenttisuuden. Tehkää hyvin.

    [Silmäpuoli Rodriguez pitää hattua silmillään. Kärpänen pörrää hänen kasvojensa parissa. Aina välillä hän tuhauttaa viiksiinsä ajaakseen sen pois. Junan vastapäisellä penkillä Mortimer “Viilto” McClintock kaivelee kynsiensä alta likaa — ehkä multaa, ehkä kuivunutta verta — veitsensä terällä. Käytävän toisella puolella istuu Viivi Avellán. Kukaan ei sano mitään. Konduktööri kävelee vaunun läpi ja ohittaa monissa liemissä keitetyn kaksikon hermostuneesti. Tämän sulkiessa helpottuneena oven perässään Rodriguez kohottaa hattuaan hitaasti etusormellaan ja suuntaa ainoan silmänsä pistävän tuijotuksen suoraan Viivi Avellániin.]

    Silmäpuoli Rodriguez: Viivi, kateltiin Ilta-Sanomien nettisivuilta Elle-lehden isoa promotilaisuutta, ja siellä sä kerroit, että sä tykkäät tällaisesta “arjalaisesta meiningistä”.

    Viivi Avellán: Arvasin! Mä arvasin, että [ei saa selvää, kun se nauraa]

    Silmäpuoli Rodriguez: [naurahtaa] Kerros vähän meille, mitä on arjalainen meininki, me ollaan mietitty.

    Viivi Avellán: No se meni vähän väärin, mä käytin ehkä väärää termiä “arjalainen meininki”, mut mä tykkään arjalaishenkisistä mielistä, elikkä muhun ei uppoo mokkakikkelit ja muut tämmöset niinkun etelän hetelmät, että mä tykkään suomalaisista… semmosista miehistä, jotka on… eteläisin paikka vois olla Berliini, että se on siitä ylös.

    [Silmäpuoli Rodriguez ja Mortimer “Viilto” McClintock vaihtavat keskenään epäuskoisen katseen, joka välittömästi muuttuu yhteiseksi innostukseksi — nanosekunneissa kautta koko Meksikon ja läntisten alueiden suunnilla pelätyn parivaljakon välillä kulkeva puhumaton viesti kuuluisi auki kirjoitettuna suunnilleen seuraavasti: “Ei jumalauta, kuulitsä ton? Kuvittelinko mä ton? Kuulitko sä, mitä tää vitun urpo just päästi suustaan? Mitä muuta me saadaan se sanomaan?” McClintockin ruokkoamaton parta tutisee hermostuneesti. Silmäpuolen vielä jäljellä olevan okuläärin nurkassa nykii sitkeä elohiiri. He purskahtavat pahaenteiseen nauruun. Avellán nauraa myös, kuin lopetettavaksi vietävä poikkeuksellisen iloinen tamma.]

    Mortimer “Viilto” McClintock: Kuinka ollakaan, juuri Berliini!

    Silmäpuoli Rodriguez: Mut ootsä siis rasisti?

    Viivi Avellán: En. En yhtään. Mutta eihän… jotkut miehet tykkää blondeista, jotkut miehet haluaa eksoottisia daameja, mulla on se, että pitää olla siniset silmät ja sen on oltava kotoisin Berliinistä ylöspäin.

    Mortimer “Viilto” McClintock: Nyt sä Viivi varmaan ymmärrät, että tää “arjalainen”… niin täähän on sellanen sana, minkä eräs itävaltalainen pieni suuri mies lanseeras aika isosti tossa joskus 30-luvun Saksassa, niin, tota, eihän tätä sanaa kukaan juuri käytä mitenkään muuten kuin negatiivisessa mielessä.

    Viivi Avellán: Apua. En mä käyttänyt sitä sillä tavalla negatiivisesti, ei mulle tullut mieleen sellainen pieni pippurinen mies ollenkaan, että…

    Mortimer “Viilto” McClintock: Joo-o…

    Viivi Avellán: …että tuli paha lipsahdus, kun yritin sanoa, että sen tyyppisistä miehistä, niin se tuli sieltä jostain… jostain sanavarastosta sen kummemmin jarruttelematta…

    Mortimer “Viilto” McClintock: Joo, joo…

    Viivi Avellán: …niinku yleensä mun lauseet.

    Mortimer “Viilto” McClintock: Mut sä tykkäät tällasista viikinkihenkisistä kavereista?

    Viivi Avellán: Hei! Toi olisi ollut hemmetti… hemmetin paljon parempi termi.

    Mortimer “Viilto” McClintock: Hyvä. Pukeudutsä kotioloissa kuitenkin uniformuihin silloin tällöin, missä on hihassa tämmönen tietty ristisymboli?

    Viivi Avellán: Ei, ei. Mulla on täällä semmosii niinku… mä kannan kaljaa miehelle pöytään semmosissa ihanissa… semmosissa saksalaisissa maalaistyttöasuissa.

    [Viivi Avellán nauraa. Silmäpuoli ja Viilto nauravat myös. Silmäpuoli kourii itseään pakkomielteenomaisesti ja kuolaa rinnuksilleen maanisella tavalla, joka on ansainnut hänelle hirvittävän maineen jopa New Yorkissa saakka. Viilto kuittaa pahimmat tappohalunsa ampumalla heittolaukauksella liikkuvan junan ikkunasta yksinäistä lehmipaimenta päähän. Yön laskeutuessa kojootit jolkottelevat raiteita pitkin, mutta pysähtyvät ammutun nuorukaisen (jonka tuore vaimo, kaino ja omenaposkinen Magdalene Silverstock, ei vielä tiedä olevansa leski) kohdalla. Kojootit seuraavat junaa, sillä Silmäpuoli Rodriguezin ja Mortimer “Viilto” McClintockin vanavedessä haaskaeläimet syövät aina hyvin.]

    Comment by Mikki — April 23, 2008 @ 1208954307

  3. Lakkasin muistamasta puolessavälissä tarinaa mistä me oikeastaan puhuimme, mutta sovitaan nyt näin meidän kesken että todennäköisesti sinä olet oikeassa ja minä väärässä.

    Comment by t — April 23, 2008 @ 1208963987

  4. Ei se mitään, tarinan kohdalla varsinainen argumentaatio-osuus oli jo turvallisesti takanapäin ja siirryimme ns. “mitäs hölmöä paskaa sitä tähän kehittäisi” -vaiheeseen.

    Se on sattumalta erikoisalaani.

    Comment by Mikki — April 23, 2008 @ 1208965228

  5. Hienosti dramatisoitu :-)

    Comment by Scully — April 23, 2008 @ 1208965829

RSS feed for comments on this post.

Sorry, the comment form is closed at this time.

 


Copyright © Mikko Rautalahti, All Rights Reserved
WordPress makes with the publishing.