jos ne vaan olis hiljaa

Thu Dec-8th-2005 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Tavoistani poiketen katsoin kerrankin telkkaria, kun satuin bongaamaan, että siellähän oli presidenttiehdokkaita teeskentelemässä keskustelevansa asioista. Näin vaalien alla katsoin kansalaisvelvollisuudekseni tutustua meininkiin, kun siihen kerran on tilaisuus. Ja olipa taas, olipa!

Lähes kaikille ehdokkaille ajatuskin siitä, että vastataan johonkin suoraan ja selväsanaisesti on ilmeisen vieras. Tästä huolimatta ehdokkaita yhdisti halu puhua ja tuoda esiin omia näkemyksiään ja samalla välttää suorien vastauksien antamista hinnalla millä hyvänsä — ja vaikka oma näkemys olisikin tarpeeksi särmätön ja selvästi ilmaistavissa, se pitää kuitenkin tuoda esiin niin, ettei kukaan vain vahingossakaan luule ehdokkaan olevan eri mieltä jonkun kanssa jostain, paitsi tietenkin jonkun toisen ehdokkaan, ja silloinkin vain, mikäli kyseessä on avainkysymykseksi katsottu asia, kuten EU tai se, pitäisikö presidentillä olla veto-oikeus vai ei. Suut liikkuvat, ääntä tulee, vaan konkreettista asiaa kuuluu hyvin harvoin. Kaikki ovat kuitenkin sitä mieltä, että ihmisillä pitäisi olla hyvä olla ja että yrittäjyys on tärkeää ja talous pitää saada kuntoon ja että suurien ikäluokkien eläkeikää pitää ajatella. Kuka olisi uskonut?

Heti aluksi on pakko sanoa, että istuva presidentti Tarja Halonen erosi luonnollisesti muista ehdokkaista todella monella tavalla, muun muassa olemalla nainen ja tällä hetkellä presidentti! Hautalakin on toki nainen, mutta hänet erottaa Halosesta siten, että hän ei ole istuva presidentti ja siitä, että aina kun hän meinasi vaikuttaa liian persoonalliselta, hän muisti kertoa kaikille arvostavansa yksityisyrittäjiä. Vaaleissa on siis syytä olla tarkkana, siellä on kuitenkin esillä edustuksellisen demokratian koko kirjo!

Onneksi tarjolla oli myös viihdettä. Etenkin Niinistön säälittävän läpinäkyvät yritykset vähän väliä ampaista heppoisin perustein istuvan presidentti Halosen kimppuun vain luodakseen mielikuvan asioihin puuttuvasta haastajasta jaksoivat huvittaa. “Hei, katsokaa, olen dynaaminen mies! Äänestäkää minua! Pistän pressan koville!” Sauli hyvä, tällaiset temput vaativat karismaa ja sujuvaa sosiaalista tykitystä, ei siitä noin tule kuin hupia katsojille.

Mutta ainakin jännittävän ja kerrassaan kiehtovan debaatin aikana selvisi se, että hälyttävän monien mielestä hautakivien potkiminen on pahempi rikos kuin rasistinen nimittely. Hei, reikäpäät — ne ovat kuolleita, eivät ne enää välitä. Onhan se röyhkeää toimintaa, mutta jotain perkeleen prioriteetteja kuitenkin. Kalliksen mukaan hautakivien potkinta on yksiselitteisesti “Saatanasta”, mikä oli sentään muutaman hörähdyksen arvoinen heitto. Mielikuvitusukko on siis suurempi huolenaihe kuin rasismi.

Ihan oikeasti tahattoman hauskaa oli myös se, kuinka sitoutumaton ehdokas Arto Lahti muisti joka välissä kertoa olevansa eri aloilla pätevämpi kuin muut ehdokkaat ja aloittaa jokaisen kommenttinsa sillä, että marisi puheenvuorojensa vähyydestä. Hänellä oli ulottuvillaan paljon tilastoja, jotka muut ehdokkaat etupäässä ohittivat vain siksi, ettei ketään oikeastaan kiinnostanut, mitä Arto Lahden keräämät tilastot sanovat.

Ehdoton ennakkosuosikkini, perussuomalaisten suuri valtiomies Timo Soini sen sijaan oli huomattavasti persoonallisempi ja osasi hienovaraisesti muistuttaa vastustavansa aborttia ja huomautti kaupan päälle, että kyllä näistä tulevista työvoimaongelmista selvitään, kunhan kansa vain rupeaa lisääntymään ahkerasti. Se ei jaksanut huvittaa yhtä paljon kuin Lahden tuhina ja valitus.

Ajatus siitä, että tämän show’n jälkeen joku olisi muka paremmin selvillä siitä, ketä kannattaisi äänestää on aika naurettava, mutta ainakin tiedämme varmuudella, ettei Vanhasella vieläkään ole persoonallisuutta, ja että Henrik Laxilla ilmeisesti on, muttei mitään sellaisia mielipiteitä, jotka jäisivät mieleen. Ehkä nämä kaksi voisivat lyödä hynttyyt yhteen ja muodostaa jonkinlaisen superehdokkaan, joka voisi kultivoida itsestään jotain ensi vaaleihin mennessä.

Muissa uutisissa mainittakoon, että Niinistö tunnistaa erilaisia kasveja, mutta presidentti Halonen ei tunnista alikersantin natsoja. Näin siis pannaan ehdokkaat todella koville. Bravo!


2 Comments

  1. […] Mikko Rautalahti katsoi eilen kansalaisvelvollisuuden nimissä vaalikeskustelua televisiosta. Keskustelu ei vakuuttanut häntä. Ehdokkaiden lahnailu jätti kylmäksi: kylmäverinen laskelmointi, mielipiteiden epämääräisyys ja kysymysten välttely jäivät Rautalahdelle päälimmäisiksi mieleen. Keskustelussa rasismista ja hautakivien potkimisesta ilmeisesi sentään otettiin kantaa: Mutta ainakin jännittävän ja kerrassaan kiehtovan debaatin aikana selvisi se, että hälyttävän monien mielestä hautakivien potkiminen on pahempi rikos kuin rasistinen nimittely. Hei, reikäpäät — ne ovat kuolleita, eivät ne enää välitä. Onhan se röyhkeää toimintaa, mutta jotain perkeleen prioriteetteja kuitenkin. Kalliksen mukaan hautakivien potkinta on yksiselitteisesti “Saatanasta”, mikä oli sentään muutaman hörähdyksen arvoinen heitto. Mielikuvitusukko on siis suurempi huolenaihe kuin rasismi. […]

    Pingback by Vahtikoira » Palkintolehmiä — December 8, 2005 @ 1134052726

  2. Olen sanaton, hyvällä tavalla. Ikinä en oo äänestänyt, enkä äänestä nytkään.

    Comment by Bigmama — December 13, 2005 @ 1134516447

RSS feed for comments on this post.

Sorry, the comment form is closed at this time.

 


Copyright © Mikko Rautalahti, All Rights Reserved
WordPress makes with the publishing.