ja tapahtui niinä päivinä

Sat Nov-5th-2005 // Filed under: Höpöhöpö

Viime torstailta:

Kampin keskukseen mennessäni nousen rullaportaita pitkin ylös metroasemalta. Viereisissä portaissa on poikakolmikko, joka köröttelee samaan suuntaan. Yksi pojista — mitähän sillä nyt olisi ollut ikää, varmaan jossain 10-11 ikävuoden paikkeilla — roikottaa suustaan ison räkäklöntin suoraan rullaportaiden kaiteelle. Se on ilmeisen hauskaa.

En arvosta. “Pyyhipä se pois siitä”, sanon. Ei pyyhi — tajuaa kyllä, että hänelle puhutaan, muttei oikein tunnu edes oivaltavan, että joku ihan oikeasti puuttuu asiaan. Rullaportaat puksuttavat ylöspäin. Ylätasanne on jo melkein näkyvissä — vielä hetki, ja räkäklöntti livahtaa kumikaiteen mukana koneiston sisuksiin, kuin koira veräjästä.

Ajatus ärsyttää. Sellainen peli ei vetele. Joku roti. Otan askeleen lähemmäs, kurotan kaiteen yli, nappaan kundin hihasta kiinni ja pyyhkäisen klöntin sillä talteen.

Kaveri pelästyy — ei, kauhistuu — ampaisee omien portaidensa kauimmaiseen reunaan ja huutaa ääneen apua. Portaiden yläpäässä kaveri palloilee pelästyneenä ympäriinsä, yrittää juosta joka suuntaan samaan aikaan ja pitää minut näköpiirissään. Asetun parinkymmenen metrin päähän odottelemaan kaveriani, jonka pitäisi saapua tähän juuri näillä hetkillä. Se, että jään paikalleni ilmeisesti pahentaa tilannetta entisestään — apua, nyt se iso kaveri jäi tohon vielä. Ilmassa haisee pelko. Kolmikko erkanee viereiseen Anttilaan, jossa tohina ilmeisesti jatkuu. Menee muutama minuutti; kersan kaverit kävelevät ulos ja ilmeisesti hylkäävät kaverinsa sisään. Kohta sisään marssii myös pari stevaria.

Jep jep.

Noh. Ystäväni saapuu paikalle, ja sattumalta minullakin on ihan oikea tarve käydä Anttilassa, sillä tarvitsen laitetestiin minkä tahansa cd-levyn — ja tässä vaiheessa kävisin paikalla joka tapauksessa.

No, stevarit ja kersa ovatkin siinä paikalla. Juniori bongaa minut ja jähmettyy — stevarit osaavat seurata kundin katsetta ja oivaltavat, missä mennään. Molemmat menevät heti vartijamoodiin — siinä se on, hullu tai pedofiili—

“Terve, täällä puhutaan varmaan musta”, sanon. Stevarit tipahtavat vartijamoodista.

Mennään sivummalle selventämään tilannetta. Stereotyypeistä huolimatta molemmat vartijat ovat kauttaaltaan asiallisia ja fiksuja. Selvitän, mitä tapahtui ja sanon, ettei tarkoitus tietenkään ollut satuttaa tai edes pelästyttää — en vain pidä tuollaisesta käytöksestä, enkä halua, että kuvitellaan, että niin voi tehdä ilman, että kukaan puuttuu asiaan, ja näin jälkikäteen ajateltuna asian olisi voinut varmaan hoitaa toisinkin, mutta tehty mikä tehty, enkä varsinaisesti odottanut, että kakara, joka käyttäytyy näin julkisilla paikoilla on jotenkin näin kykenemätön käsittelemään sitä, että joku aikuinen puuttuu asiaan. Ehkä juuri tämä oli kersan ensimmäinen yritys olla paha jätkä — joskushan sekin täytyy aloittaa…

Yllättäen poika ei kertonut stevareille, että kohtausta edelsi se, että hän sotki tahallaan ruumiineritteillään paikkoja, joihin muut länttäävät kätensä. Toinen stevareista menee kysymään kersalta, pitääkö tämä paikkansa. Minä jään toisen kanssa odottelemaan. Tunnelma on nyt rennompi — jos olen hullu tai pedofiili, feikkaan hyvin.

Kersa myöntää, että näin taisi käydä. Meidät tuodaan yhteen. Pyydän nasulta anteeksi pelästyttämistä ja kerron, etten missään tapauksessa halunnut hänelle mitään pahaa — en vain tykkää tuollaisesta meiningistä. Kakara näyttää helpottuneelta, mutta yhä puulla päähän lyödyltä.

Ja siinä se.

Okei. Olisi luultavasti pitänyt jättää koskematta. Tämän olisi ehdottomasti voinut hoitaa merkittävästi fiksummallakin tavalla. Muistelen kuitenkin niitä aikoja, kun itse tein kakarana tyhmyyksiä — kun joku aikuinen puuttui siihen, vaikka tarttumalla kiinnikin, saatoin kyllä pelästyä, mutta ainakin ymmärsin, että se johtui porsastelustani. Tällä poitsulla tämä syy-seuraussuhde tuntui katoavan heti tapahtuneen jälkeen aivan täysin; ilmeistä ja reaktioista päätellen hän todella uskoi, että saattaisin hetkenä minä hyvänsä olla todella vaarallinen. Se tuntui kummallisen voimakkaalta reaktiolta. Olenko paljon pelottavampi kuin tajuankaan? Vai oliko tämä poikkeuksellisen herkkä kaiteelle syljeksijä? Vai?

Mene ja tiedä.

Toisaalta minusta on tästä huolimatta positiivista, että kersa meni kertomaan asiasta jollekin aikuiselle, jos kerran oikeasti pelotti, ja joku aikuinen kävi juuri käsiksi.


17 Comments

  1. Oli varmaan saanut räkiä kaiteille ja mellastaa kavereidensa kanssa ihan rauhassa tähän asti, mitä nyt saanut enintään paheksuvia katseita. Sen verran olen Täti, että taputan “hyvähyvähyvä” kun puutuit tilanteeseen. Kun ei sanomalla mennyt perille, märkä hiha avittaa, ei tuollaisissa tilanteissa kovin pitkää miettimisaikaa saa. Niinhän sitä lemmikkiäkin koulutetaan, että kun eritteitä löytyy väärästä paikasta niin kuono kiinni. Et sentään pistänyt sitä kersaa nuolemaan klimppiään takaisin, että kyllä tuo minusta ihan hallussa pysyi.

    Comment by Jaana-Mari — November 6, 2005 @ 1131276086

  2. Sä olet sankari! Aivan liian harvoin nykyisin huonolla käytöksellä on joku seuraus. Poika varmasti miettii kahdesti ensi kerralla ennen kuin tekee jotain tyhmää. Mä taidan äänestää sua Idolseissa ;)

    Comment by Laura — November 6, 2005 @ 1131278235

  3. Voittoni on siis taattu.

    Comment by Mikki — November 6, 2005 @ 1131278420

  4. Mikki, olet mun sankari. Itse kun aina jää siihen että haukkuu kakaran mielessään, tai jos oikein haluaa tehdä vaikutuksen niin saattaa mulkaista, ehkä jopa rykäistä.

    Respect!

    Comment by Lin — November 8, 2005 @ 1131473995

  5. Respect!

    Comment by Hedari — November 8, 2005 @ 1131479069

  6. Noin sitä pitää, hyvä Mikko! Saatana näitä nykyajan lökäpöksyisiä pitkätukkasivareita, räkivät minne sattuu perkele! Hyvä että sinä suoraselkäinen reservin alikersantti Rautalahti pidät niille vähän kuria! Kun nuo nykyajan neekerimusiikkia kuuntelevat hiphophintit eivät edes armeijaa käy niin ei ne ikinä opi kuriin ja järjestykseen ellei me näytetä niille kuka käskee.

    Comment by au-kurssikaveri — November 9, 2005 @ 1131534063

  7. Tulihan sieltä tämäkin — aloin jo pikku hiljaa huolestua.

    Ei silti, oikein oivallisesti panit maailmankatsomukseni pähkinänkuoreen, koska juuri tämä yleinen kurin puute ja ennen kaikkea tarve oli eittämättä militaristisen kirjoituksen kantava voima, ja juuri siitä on kyse, jos puuttuu siihen, että tarkoituksella limaistetaan paikkoja, joihin muut ihmiset koskevat.

    Comment by Mikki — November 9, 2005 @ 1131534606

  8. Hyvä Mikki, pistä vaan HÄIRIKÖT KURIIN!!!

    Comment by Kauppakeskuskyttääjät.net — November 11, 2005 @ 1131716521

  9. Oikein teit mun mielestä. Ja hyvä havainto vielä tuo loppukommenttisi aikuiselle kertomisesta.

    Comment by Tuija — November 14, 2005 @ 1131957145

  10. Oikein, niin täysinoikein. Nappaisipa joku kiinni minunkin kakaroistani mikäli opit eivät mene perille!!

    Comment by Bigmama — November 15, 2005 @ 1132044628

  11. Näin entisenä nuoriso-ohjaajana, täytyy nostaa hattua, kun viitsit puuttua. Olen myös sitä mieltä, että toimintasi oli luonteeltaan varsin rakentavaa.

    Puhuit ensin ja jos sanasi olivat edes suunilleen samat, kuin tuossa tekstissä näkyvät, niin ihan ystävällisesti… ja sen jälkeen toimit. Kundin hihan käyttäminen oli oikeasti hyvä ajatus.

    Jannun reaktio vaikuttaa kohtuullisen jännältä, itse olisin toden näköisesti luullu sitä vitsiksi, ehkä se tosiaan miettii ensi kerralla kun tekee mieli olla pahis.

    Comment by dugi — November 16, 2005 @ 1132127428

  12. Minua vieläkin puistattaa sellainen tapaus, että vähän snadimpana pitäessäni jalkojani metron penkillä, niin joku ihme papparainen tarttui yllättäen takaapäin hiuksiini, ja sitten siinä tukistaen selitti jotain niistä jalkojen pitämisistä. En muista edes tarkkaan, että mitä.

    No – tapauksissa on eroja, äijä toimi vartoituksetta, mutta voin sanoa että kyseinen toiminta ei minua ainakaan hillinyt, pisti vain vituttamaan enemmän.

    Räksyttävät ukkelit ja teollisuusvartijat olivat pienenä luontaisia vihollisia, ei niiden asioihin sotkeentuminen mitään käytöstä korjannut. Näin vähäsen vanhempana olen kyllä oppinut tavoille ihan omine päättelyineni.

    Ainakin nykyään fyysinen kosketus tai väkipakko on sen verran “kova juttu” etten lähtisi ihan noin kevyesti sitä käyttämään. Huomautus on erittäin ok, ja jos huomautusta ei kuunnella voi seurata toinen kovaäänisempi huomautus.

    Kiinni voi käydä siinä vaiheessa jos toinen käy kiinni, tai jos toinen juoksee karkuun jotain todella törkeää tilannetta ja kyseinen herra/rouva pitää pysäyttää.

    En mä itse ole ainakaan havainnut, että sellasesta “lapsille raippaa” -kasvatuksesta olisi muuta kuin haittaa, sellaisen rakastavan kasvatuksenhan juuri monet syrjäytyneimmät tapaukset on saanut.

    Comment by Ohikulkija — July 5, 2006 @ 1152114847

  13. Niin, no. Kuten alun perinkin sanoin, “tämän olisi ehdottomasti voinut hoitaa merkittävästi fiksummallakin tavalla” — en (riippumatta siitä, miten jotkut ehdoin tahdoin haluavat tekstin tulkita) suinkaan yritä väittää, että lapsiin pitäisi käydä käsiksi ja että tiukalla kurilla, intillä, Raamatulla ja hauskanpidon kieltämisellä saadaan kunnon suoraselkäisiä suomalaisia.

    On kuitenkin aika surkeaa, että tässä viimeisimmässäkin kommentissa vetäistään aika surutta jonkinlainen virtuaalinen =-merkki hihalla pyyhkäisyn ja tukistamiseen tai raipan antamisen välille. Se nyt ei vaan ole sama asia, ei edes melkein. Kyse ei millään muotoa ollut päällekarkauksesta, vapaudenriistosta, turpaanvedosta, kidutuksesta tai yleisestä fasismista, kunhan nyt pyyhkäisin kundin hihalla tämän kaiteelle sylkäisemän räkäklimpin talteen. Saatan tietenkin olla väärässäkin, mutten kuitenkaan ihan jaksa uskoa, että juniorin rankka syrjäytymiskierre alkaisi tästä brutaalista teosta.

    Comment by Mikki — July 5, 2006 @ 1152116613

  14. Eihän sitä tiedä, jos se nyt jo traumoihinsa tukehtuen ja silmät kiiluen huutaa jossain suljetussa huoneessa. Köh.

    Raippakommenttihan ei kohdistunut suoraan tekoihisi. Sen oli vain tarkoitus jollain tavoin anti-temaattisesti kuvata sitä, että millainen voisi olla hyvä tapa kasvattaa lapsia. Jos haluaa olla johdonmukainen niin pidättäytyy muustakin fyysisesti pakottamisesta.

    Tukistamisessa näen sen yhtäläisyyden, että vaikka ei sekään sattunut, niin kyse oli nimenomaan henkilökohtaisen koskemattomuuden luokkaamisesta jonkin tuntemattoman tahon toimesta. Vai onnistuitko jotenkin liikuttamaan nassikan hihaa ilman pakottamatta hänen kättänsä johonkin suuntaan?

    Ei minua niinkään häirinnyt sinun oma merkintäsi, joka tuntui suhteellisen maltilliselta. Enemmän ehkä ne irstaiden vallanhaluisten ihmisten hurraahuudot.

    Comment by Ohikulkija — July 8, 2006 @ 1152378008

  15. Tulipa mieleen tämä postauksesi, kun luin Hesaria:

    VERKKO-HESARI – MIELIPIDE
    KESKIVIIKKONA 23.8.2006

    Aikuiset, älkää kulkeko kiusaajien ohi!

    Kuljin 28. 8. päivällä kaverini kanssa sisäkautta Forumista Kampin keskukseen. Kävelimme suoraa tunnelia pitkin ennen Simonkenttää ja näimme 11–13-vuotiaan pojan maassa.
    Pojan ympärillä seisoi neljä tai viisi nuorta, jotka kiusasivat ja hakkasivat häntä. He olivat yli 15-vuotiata. Poika huusi äitiään, ja samalla huomasimme pojan kaverin, jolla oli kainalosauvat. Hän sanoi kaverilleni, että haluaa pian pois.
    Juoksimme Kamppiin ja etsimme vartijaa. Emme löytäneet yhtäkään, joten menimme sanomaan erään lastenvaatekaupan myyjälle asiasta. Hän hälyytti vartijat.
    Kaverini kävi myöhemmin katsomassa, onko paikalla ketään. Siellä oli vain hakatun donitsirasia.
    Kaikista oudointa tapahtuneessa oli, että käytävästä tuli järkyttyneen näköisiä aikuisia, jotka eivät olleet tehneet mitään. Osa heistä oli isokokoisia miehiä!
    Ilmeisesti joku oli kuitenkin puuttunut asiaan ennen vartijoiden tuloa. Kuitenkin käytävää pitkin käveli kymmeniä aikuisia, jotka eivät tehneet yhtään mitään. Minusta on törkeää, että he eivät puuttuneet asiaan.
    Aikuiset taitavat pelätä teini-ikäisiä lapsia, vaikka itse ovat paljon isompia! Miltä tuntuisi, jos oma lapsi tulisi kotiin hakattuna? Tuntuu pahalta, että aikuisiin ei voi luottaa.

    SUSANNA HASSINEN

    koululainen
    Helsinki

    Comment by Suviko — August 23, 2006 @ 1156345674

  16. Juuri tämä ihmisten ahkerasti harrastama “kai joku muu hoitaa, ei oo mun ongelma” -refleksi on valitettavan yleinen. Ei voi hyväksyä. Ei vaan voi.

    Comment by Mikki — August 23, 2006 @ 1156348318

  17. @Hedari: “Noin sitä pitää, hyvä Mikko! Saatana näitä nykyajan lökäpöksyisiä pitkätukkasivareita, räkivät minne sattuu perkele! Hyvä että sinä suoraselkäinen reservin alikersantti Rautalahti pidät niille vähän kuria! Kun nuo nykyajan neekerimusiikkia kuuntelevat hiphophintit eivät edes armeijaa käy niin ei ne ikinä opi kuriin ja järjestykseen ellei me näytetä niille kuka käskee.”

    Mikko teki ihan asiallisen teon mutta sitten nettiin ilmestyy Hedari räkälöntit suupielista valuen pilaamaan hyvän työn.

    Mitääs jos porukalla pyyhittäisiin tällä Hedarilla nuo jätöksensä pois jos ei itse älyä ettei noin pidä sanoa.

    Hyvät kohteliaat käytöstavat, muiden ihmisten kunnioittava käytös kaunistaa kenet tahansa. :)

    Comment by Pipsa — November 11, 2010 @ 1289500992

RSS feed for comments on this post.

Sorry, the comment form is closed at this time.

 


Copyright © Mikko Rautalahti, All Rights Reserved
WordPress makes with the publishing.