isot edellä, markku perässä

Mon Sep-12th-2011 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Olen jo jonkin aikaa halunnut pitkästä aikaa kommentoida Nokia Mission entisen ykkösmiehen, Markku Koiviston hiljattaisia meiningsejä, mutta kun en ole ehtinyt! Tänään on kuitenkin pakko.

Nokia Missiohan on — sikäli kun poppoo on jostain syystä lukijalle tuntematon — Koiviston johdolla lanseerannut Suomessa amerikkalaismallista supersaarnausta, johon liittyy karismaattinen henkilökultilta haiskahtava meno ja hilpeän hurmoksellinen fanaattisuus. Olen kirjoittanut aiheesta useasti aiemminkin, esimerkiksi näin, tällä tavalla ja tolviisiin.

Nokia Mission repertuaariin ovat kuuluneet paitsi “armolahjat”, joiden avulla muka parannellaan tauteja ja puhutaan kielillä ja muu vastaavanlainen häpeämätön hihhuilointi, myös haluttomuus hyväksyä naispappeja tai olematta suunnilleen millään muullakaan tavalla edistyksellinen tai edes reilu. Ja totta kai kuvassa on mukana myös se perinteinen homofobia ja länkytys siitä, kuinka homot ovat saatanasta ja kaikki on kamalaa, jos ei ole mies ja vaimo ja papin aamen. Homojen pitäisi eheytyä ja heidän pitäisi saada apua ja… en oikeasti viitsi edes avata asiaa enempää, koska kuka tahansa, joka tietää yhtään mitään näistä asioista tietää, mistä puhutaan. Yhteenvedonomaisesti voi sanoa, että jos joskus mieleesi tulevat stereotyyppiset hihhulit, joilta tulee jesseä joka tuutista ja jotka haluavat sinun uskovan, että hauskaa ei voi olla ilman kaatajapappia, ajattelet luultavasti Nokia Missiota. Koivisto on jopa näillä standardeilla melko hyvässä vauhdissa: viime helmikuussa hän yritti nostattaa kuolleen henkiin. Vaaditaan aika pro-tason itsepetosta, että kuvittelee tämän olevan mahdollista — olettaen, että Koivisto todella uskoo siihen, tietenkin. Mene ja tiedä. Joka tapauksessa tämä asettanee Koiviston ja Nokio Mission oikeaan perspektiiviin: kyseessä ei ole mikään vähän ahkerammin rukoileva peruskristillinen poppoo, vaan uskovaisspektrillä mitattuna he asettuvat tukevasti pipipääsektorille.

Koivisto on ollut valtakirkon kanssa napit vastakkain jo pitkään; hänet pidätettiin pappisvirasta Tampereen hiippakunnan tuomikapitulin toimesta vuonna 2007, kun saarnojen sisältö ja tyyli ei miellyttänyt isompia setiä. Tapahtumassa oli useita käänteitä ja paljon häslinkiä — yhteenvedonomaisestivoitaneen sanoa, että hän on ollut kiistanalainen hahmo jo pitkään. Koivisto on nähdäkseni kuitenkin ollut omiensa joukossa hyvin suosittu, arvostettu ja rakastettu mies… kunnes ei enää ollutkaan. Kesällä Koivisto erosi vaimostaan, viime kuun lopulla hän sai kenkää kaikista Nokia Mission tehtävistä. Asiasta on liikkunut paljon huhuja, jotka ovat nyt vahvistuneet hänen tunnustuksensa myötä, kuten meille mm. Hesari osaa kertoa.

Syy häslinkiin on olisi oikeastaan hellyyttävän perinteinen, jos se ei olisi niin säälittävä: amerikkalaistyylistä karismaattista henkilökulttia itsensä ympärille rakentanut Koivisto on uskollisesti seurannut lukemattomien homovastaista retoriikkaa sylkevien esikuviensa tietä ja jäänyt kiinni aviorikoksesta — miehen kanssa. Kuinkas muutenkaan.

Ja kyllä, koen pohjatonta vahingoniloa. En pidä Koivistosta ja Nokia Missiosta. En ylipäätänsä ole uskonnon ystävä, mutta löydän itsestäni ihan erityistä inhoa tyypeille, joilla on pokkaa valehdella parantelevansa syöpiä tai muita vakavia sairauksia rukouksella — sillä on merkittävä, ei-teoreettinen vaikutus oikeiden ihmisten elämään, ja se on läpikotaisin halveksittavaa puuhaa. (“Mutta jos ne itse uskovat siihen ihan oikeasti! Eikö se ole hienoa, että niillä on vakaumus!” Ei ole. Se on vastenmielistä, typerää, vaarallista ja valheellista, ja se, että monet niistä uskovat siihen aidosti ei tee asiasta mitenkään parempaa.)

Koiviston tilanne on jälleen kerran loistava esimerkki siitä, mitä tapahtuu, kun ollaan kaapissa ja yritetään inttää, että homoseksuaalisuus on paha ja luonnoton asia. Koivistolla on rikkinäinen perhe, entinen ura, julkinen häpäisy ja takuuvarmasti uskomattoman paha olla. En pidä Koivistosta, enkä erityisemmin toivo hänelle mitään hyvää, mutta tiedostan myös, että hän ei olisi tässä jamassa, jos hän ei olisi ehdoin tahdoin rakentanut itselleen valheeseen perustuvaa elämää: jos väittää olevansa heteromies, joka ei siedä homoilua ja tukee koko identiteettinsä tietyllä tiukalla moraalikoodilla, mutta todellisuudessa haluaa kuitenkin puuhata asioita, jotka eivät ole yhteensopivia rakennetun elämän kanssa, sitä joko lipsahtaa ja romauttaa kaiken, tai elää koko ikänsä onnettomana ja itseinhon vallassa.

Positiivisin asia, jonka pystyn Koivistosta sanomaan on se, että nyt hänellä on tilaisuus elää rehellisesti ja ehkä tehdä jotain aikaansaamalleen pahalle. En ole sen suhteen kovin optimistinen; hyvin suurella todennäköisyydellä hän seuraa esikuviaan “katumalla” ja “parantumalla” homoudestaan lähivuosina, ja kohta ollaankin taas satulassa. Hauskinta on, että katras hyvin suurella todennäköisyydellä pitää tapausta jonkinlaisena ihmeenä, joka todistaa, että Jumalan avulla eheytyminen on mahdollista. Niin varmasti.

Haluaisin kuitenkin tuoda esiin tämän: Koivisto ei ole mikään yksittäistapaus. Suomessa nämä tapaukset eivät saa niin paljon huomiota, mutta erityisesti jenkeissä, jossa homovastainen retoriikka tuppaa olemaan paljon, paljon tulenpalavampaa kuin Suomessa, äänekkäimmistä vastustajista häkellyttävän suuri määrä on yksi kerrallaan tupsahdellut ulos kaapista, tyypillisesti siksi, että jäivät kiinni jonkun kundin kalu suussaan. Yritä siinä sitten selittää, että kyseessä on väärinkäsitys, kun on suun täydeltä soiroa. En usko, että moni suomalainen ihan tajuaa, kuinka naurettavan pitkä lista tässä on kyseessä, ja kuinka usein näitä skandaaleja — se on pullollaan kuuluisia saarnamiehiä, poliitikkoja ja muita silmäätekeviä, joita yhdistää jatkuva homojen dissaaminen ja halu paneskella muiden poikien kanssa. Kuvio on niin yleinen, että tässä vaiheessa kukaan ei enää edes ole yllättynyt, kun joku senaattori tai uskonnollinen johtaja jää kiinni seksinostosta tai homosivustoilla hillumisesta.

Jos yhtään ymmärtää ihmisiä, ilmiö on viime kädessä aika simppeli. Kun kasvaa aikuiseksi yhteiskunnassa ja yhteisössä, jossa on ollaan avoimen homovastaisia (mikä pitää oikein hyvin paikkansa esimerkiksi Koiviston kohdalla — hän nyt on sitä ikäluokkaa, joka kasvoi huomattavasti nihkeämmässä Suomessa kuin nykyajan nuoret), tarve pysyä kaapissa on massiivinen. Ei tarvitse ihmetellä, mistä tulee hirvittävä pään sisäinen paine olla olematta homo. Vaihtoehto on aivan liian hirvittävä ajateltavaksi — kun kaikki ihmiset ympärillä antavat ymmärtää, että homoja ei tässä porukassa katsella, sitä joko teeskentelee tai on hylkiö, ja harva haluaa olla jälkimmäistä. Niinpä ainoa ratkaisu on kieltää omat halut täysin ja tehdä ympäristölle täysin selväksi, että tässä menee nyt sataprosenttinen hetero, joka ei siedä homoja edes teoriatasolla, ettei kukaan vahingossakaan saa tietää totuutta. Asiaa ei tietenkään helpota se, ettei ole mitenkään tavatonta, että moni naisista rehellisesti kiinnostunut mies on saattaa kuitenkin olla tietyissä olosuhteissa myös vähän miesten perään fantasiatasolla. Seksuaalisuus on sillä tavalla jännä juttu. Sillä ei sinänsä ole mitään väliä — paitsi tietenkin, jos tällaisiin ajatuksiin liittyy hirvittävät määrät häpeää ja pelkoa.

Tästä voidaan tietenkin vetää tiettyjä johtopäätöksiä, joista oleellisin on tämä: ne miehet, jotka huutavat kaikkein eniten siitä, kuinka väärin, paheksuttavaa ja paha asia homoseksuaalisuus on ovat mitä suurimmalla todennäköisyydellä juuri niitä, jotka vaimojaan ja tyttöystäviään kuksiessaan yrittävät epätoivoisesti olla ajattelematta peniksiä.

Nythän on nimittäin niin, että ne ihmiset, jotka tietävät olevansa heteroita ja joiden ei tarvitse vakuuttaa ketään asiasta — ihmiset, jotka tuntevat oman seksuaalisuutensa ja ovat sinut sen kanssa — eivät koe tarvetta tehdä numeroa siitä, mitä muut tekevät omissa makuuhuoneissaan. Sillä ei yksinkertaisesti ole mitään väliä heille sen enempää kuin sillä, syödäänkö naapurissa maksalaatikkoa vai pizzaa.

Tämä ei tietenkään päde jokaisen homovastaisen mouhottajan kohdalla — jotkut ovat vaan ihan rehellisesti tyhmiä ja tekevät sitä, mitä näkevät muiden tekevän ihan vain kuuluakseen porukkaan. Esitän kuitenkin tällaisen väitteen: jos löydätte itsenne porukasta, jossa useampi tyyppi länkyttää sitkeästi perhearvoista ja perversioista ja siitä, miten ällöttäviä ja vastenmielisiä homot ovat, siinä vaiheessa voidaan vetää jengistä tiettyjä johtopäätöksiä. Olisin itse valmis lyömään aika rankasti vetoa sen puolesta, että kyseisten tyyppien joukosta löytyy valtaväestöön verrattuna poikkeuksellisen suuri prosentuaalinen määrä niitä, joiden selainhistorioissa vilkkuu sellaisia linkkejä, joissa piisaa tuhteja pippeleitä ja vekkuleita kundeja, jotka eivät pelkää käyttää niitä. Useimpia läpeensä heteroita asia ei nimittäin kiinnosta tippaakaan, koska se ei vaikuta heidän jokapäiväiseen elämäänsä millään tavalla.

Edit: Kyllä, biseksuaaleja on olemassa. Ei, ilmiö ei ole minulle mitenkään vieras. Se ei nyt kuitenkaan ole tämän tilanteen kannalta mitenkään oleellista, koska asiaan liittyvän poliittisen, uskonnollisen ja yhteiskunnallisen aspektin kannalta on herttaisen yhdentekevää, tekikö Koiviston mieli saada aisaa homoseksuaalina vai biseksuaalina.


7 Comments

  1. Mä en jotenkin voi olla miettimättä, että miten noi kaappihomotjulkihomoudenvastustajat ikinä saa seuraa. Jotenkin se “Palat ikuisesti helvetin tulessa, otatko suihin?” ei vaan oikein tunnu toimivalta iskurepliikiltä ja ilmeisesti kuitenkin kyse on Koiviston tapauksessa ainakin jonkinmoisesta suhteesta, eikä maksullisesta seuralaisesta.

    Toisaalta kai se karismaattisen liikkeen johtaminen vaatii sen verta hyvää verbaliikkaa ja karismaa, että se viettelykin sit sujuu.

    Comment by Heiccu — September 12, 2011 @ 1315833244

  2. Mulla on aika iso lista noista kärähtäneistä jenkkilän puolella ja netissä taisi olla oma saittinsa kanssa asialle.

    Tässä kuitenkin lista kuudesta huonoimmasta selityksistä.

    Meth and man-ass on a Sunday morning… (asiaan sopiva kappale)

    Comment by Skiriki — September 12, 2011 @ 1315846546

  3. Koiviston ulostulo/katumus/anteeksipyytely/sun muu -mäyryämisen uutisoinnissa on unohdettu sellainenkin tosiseikka, että hän on lähenteli ja ahdisteli myös – ilmeisesti halukkaiden kumppaneiden lisäksi – ihmisiä, joihin hänellä oli jonkinlainen sielunhoidollinen terapiasuhde. Vaikka miehen toimintaa ajattelisi vain pahimman luokan hihhulointina ja itsekieltämisen seurauksina, on kuitenkin terapiasuhteen ja luottamuksen väärinkäyttö (vaikka Koivistolla tuskin on terapia-alan koulutusta) mielestäni melko vakava rikos. Siinä tallotaan karismalla ja omalla yhteisön sisäisellä valta-asemalla ihmisoikeuksia mennen tullen.

    Ilmeisesti homous on näille hihhuleille syntiasteikossa huomattavasti suurempi asia kuin oman aseman väärinkäyttö. Koivisto selvinnee jutusta kaunopuheisuudella, mutta entäs ilmeisen heitteille jätetyt “terapioitavat”? Mutta onhan tätä nähty/luettu ennenkin; kohteiden alaikäisyys, insesti, pahoinpitely tai muut, arkiajattelijasta huomattavasti suuremmat rikokset, pyyhkäistään kätevästi homokatumuksen alle.

    Comment by Taru — September 12, 2011 @ 1315846876

  4. En ole eri mieltä, mutta “terapioitavien” prospektit ovat kyllä alun perinkin aika kehnot, jos kääntyy Nokia Mission puoleen. Mikä olisi paras mahdollinen skenaario sillä premissillä? Että pääsee hurmokseen ja antaa rahansa Jeesukselle? Tällä arvalla ei nyt vaan voi voittaa.

    Comment by Mikki — September 12, 2011 @ 1315848331

  5. http://gayhomophobe.com/

    Comment by Jaakko — September 12, 2011 @ 1315854755

  6. No juuri tuota saittia yritin löytää tätä varten, Jaakko, mutta valitettavasti sen googlettaminen osoittautui aika hankalaksi. Hittejä kyllä löytyi, en mä sitä sano, mutta…

    Comment by Mikki — September 12, 2011 @ 1315855239

  7. Musiikkia asian tiimoilta:

    http://youtu.be/HZmHC75FDqQ

    http://youtu.be/GIsLFjWCTsk

    Toisen videon lopussa on kätevä lista, siitä voi alkaa googlettamaan tai wikittämään nimiä. Vaikea olla kauhean eri mieltä Mikin kanssa siitä että tässä on jokin psykologinen mekanismi takana.

    Onko muuten sitten ihme että miehet jotka vihaavat omia homoseksuaalisia tendenssejään näkevät homoseksuaalisuuden jotenkin koko ajan vaanivana korruptiona ja aktiivisena vaarana kaikille ihmisille? Ihmiset mieltävät tyypillisesti huonot puolensa (siis ne jotka he itse näkevät huonoiksi) hyvin yleisiksi – pettäjät uskovat että kaikki pettävät, ja niin edelleen. Joten toki kaapissa olevat homofoobikot uskovat että kaikki muutkin taistelevat koko ajan muhkeiden mulkkujen kiusausta vastaan.

    Comment by Thlin — September 15, 2011 @ 1316066707

RSS feed for comments on this post.

Sorry, the comment form is closed at this time.

 


Copyright © Mikko Rautalahti, All Rights Reserved
WordPress makes with the publishing.