ilmassa vahva star trekin uhka

Mon Aug-6th-2007 // Filed under: Höpöhöpö

Kaivellaanpa vähän muistojen arkkua. Tämä sydäntälämmittävä ja elämänmakuinen tapaus sattui tuossa joskus suunnilleen kymmenen vuotta takaperin, kun olin palvelemassa uljaasti valtion etuja työskentelemällä säälittävällä paskapalkalla ja vankilatuomion uhalla Helsingin kaupungin taidemuseolla. Ah, siviilipalvelus!

Toimenkuvaani kuului tuolloin… no, ei nyt pelleillä, toimenkuvaani kuului ihan mikä tahansa, koska sivarihan on sellainen kaikkien pompoteltavissa oleva käyttöporsas. Pääasiallisesti kuitenkin huseerasin kahden asian parissa. Ensimmäinen niistä oli museon verkkosivuprojekti. Sen suunnittelivat taitelijat, jotka tiesivät muun muassa, että erilaiset kikkurat ovat hyvä tapa helpottaa sivustolla navigointia, ja samaan aikaan toisaalla vaadittiin, että fonttikoon pitää sitten olla tarpeeksi massiivinen, että mummotkin näkevät lukea. Se oli kynnyskysymys ja jatkuva riidan aihe, se mummojen lukemiskyky.

Toinen oli yleinen mikrotuki ja muiden tietokoneasioiden hoiteleminen. En itse asiassa ole koskaan ollut sellainen hardcore-tietokonenörtti, joka oikeasti tietää aina mitä tekee, mutta perustaidoillakin pääsi tuolla hyvin pitkälle. Kas, kun etenkin tuossa maailmanvaiheessa stereotyyppitaitelija oli sellainen ihminen, joka ei tunne teknologiaa, koska se on niin banaalia ja kylmää eikä lainkaan luovaa ja silleen aistikasta. Oliko stereotyyppitaitelija paikalla?

Oli. Oli se. Joukolla.

Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että eräänkin kansankynttilän luona sai käydä vähän väliä kääntymässä, koska “monitori oli rikki”. Korjasin monitorin joka aamu. Se tapahtui niin, että painoin monitorin virtanappulaa. Kun ihmisen asenne on tällainen, kyse ei enää edes ole tyhmyydestä tai tietämättömyydestä… tai, äh, kaiken rehellisyyden nimissä on pakko sanoa, että kyseisen tapauksen kohdalla kyse oli myös tyhmyydestä — kyseinen neropatti ei kykenisi päättelemään tietään ulos edes palavasta paperipussista, mutta silti voisi kuvitella, että parin viikon jälkeen tulisi mieleen painaa ihan itse sitä nappulaa sen sijaan, että soittaa puhelimella jonkun painamaan sitä. Vaan minkäs teet.

Tämä on kuitenkin vasta pohjustusta varsinaiselle anekdootille. Nythän on niin, että koska olin tuolloin vielä säälittävämpi nörtti kuin nykyisin, menin asentamaan työtietokoneelleni Star Trek -teemalla varustetun näytönsäästäjän, jossa pyöri ns. holokansianimaatio. Siitähän se riemu repesi, kuinkas muutenkaan. Esimieheni kutsui minut pari viikkoa myöhemmin puheilleen. Kutsun sävy oli sellainen “suljetko oven” -henkinen, joten oli selvää, että nyt tulee jonkinmoista satikutia.

“Kuule, Mikki, meidän pitäisi vähän jutella tosta sun internetin käytöstäsi.”

Ajattelin, että tuolloin varsin ahkera irc-harrastukseni oli herättänyt huomiota ja asetuin ns. puolustusasemiin — tiedättehän, “no se nyt on vaan siinä taustalla auki” ja niin pois päin. Turhaan! Asia koski aivan muuta. Esimieheni jatkoi puhetta hyvin vakava ihme kasvoillaan.

“Nyt on kuule niin, että internetistä on kadonnut tietoa.”

Minä olen supliikkimies, ja osaan sopeutua nopeasti muuttuviin tilanteisiin.

“Öö?”

“Niin, sieltä on kadonnut tietoa.”

“Öö, okei… Siis…”

“Katsos, kun siellä internetissä on sellainen paikka nimeltä Holodeck.”

“Tota, ei. Ei siellä ole. Puhutaanko me nyt tosta mun näytönsäästäjästäni?”

“On siellä.”

“Ei, kun se on sellainen ihan keksitty juttu tossa Star Trek -telkkarisarjassa.”

“Mutta se on siellä internetissä.”

“Ei se kyllä ole siellä.”

“On se.”

Koska olin typerä, tein myönnytyksen. “No, siellä on ehkä joku sen niminen sivusto, mutta kuka tahansa voi antaa sivulleen nimeksi—”

“No niin, siinä näet. Älä väitä vastaan. Katsos, kun X on nyt huomannut, että internetistä on kadonnut tietoa. Ja se sun koneellasi oleva ohjelma on siihen syypää.”

X oli henkilö, joka oli jossain vaiheessa käsittääkseni käynyt jonkinlaisen tunnin tai ehkä jopa kahden pituisen tietokonekurssin. Näin ollen hän oli asiantuntija. Tilanteeseen oli tullut törmättyä ennenkin.

“No, tota, X on nyt ehkä käsittänyt asian vähän väärin.”

“Katopas kun meille käy tosi kalliiksi, jos internetistä siirretään koko ajan paljon tietoa.”

“Miten tämä liittyy asiaan?”

“Näin se vaan on.”

“Se on vaan näytönsäästäjä. Ei se hae mistään mitään. Sen tarkoituksena on vain varmistaa, ettei ruutuun pala kiinni—”

“Kyllä minä tiedän, mikä näytönsäästäjä on! Ei sitä tarvitse selittää!”

“Okei, no mikä tässä on ongelma?”

“Se tulee meille tosi kalliiksi!”

Myönnän, etten tiedä, minkälaisella järjestelyllä Helsingin kaupunki järjesti internet-yhteydet museolle. On varmaan periaatteessa mahdollista, että museota laskutettiin vuoden 1997 paikkeilla siirretyn tiedon määrän mukaisesti, mutta suhtaudun tähän hiukan skeptisesti. Asialla ei sinänsä ole mitään väliä, koska, no — kyseessähän oli näytönsäästäjä.

“Mä voin vakuuttaa, ettei se vie sieltä mitään tietoa. Ei se näytönsäästäjä käytä internetiä ollenkaan mihinkään, ja jos se nyt jotain siirtäisikin, ei se ainakaan voisi mitenkään hävittää mitään tietoa sieltä. Mä voisin ihan hyvin irrottaa verkkokortin koneesta, eikä se vaikuttaisi siihen mitenkään.”

“No tee sitten niin.”

“…siis mitä?”

“Irrota se verkkokortti.”

“Mutta, tota, kai sä tajuat, etten mä voi tehdä töitä ilman sitä verkkokorttia?”

“No, jos laitat sen sitten kiinni silloin, kun teet töitä ja otat irti kun käytät näytönsäästäjää.”

“Ei se nyt taida ihan onnistua niin, kuule.”

“Ei tilanne voi jatkua näin!”

“Miten? Ei se näytönsäästäjä tee mitään! Ei se hae mitään tietoja!”

“X sanoo, että hakee!”

“No, X ei nyt yhtään tiedä, mistä se puhuu.”

“Sä et kuule sitä päätä!”

“No voinko mä puhua sen kanssa tästä?”

“Ei kun nyt sä puhut tästä mun kanssani!”

“Kuule, tää koko keskustelu on ihan älytön. Mä vakuutan, ettei siitä ole mitään haittaa. Jos me nyt tehdään vaikka niin, että jos joku tietojen puuttuminen tai lisäkustannus johtuu todistettavasti tosta mun näytönsäästäjästäni, mä otan siitä ihan henkilökohtaisesti täyden vastuun. Se ei todellakaan vie mistään mitään tietoja tai tee mitään muutakaan, se nyt vaan pyörittää sellaisia animaatioita siinä ruudulla.”

“Okei.”

“Siis mitä tietoja nyt siis on kadonnut ja mistä?”

“Asia on ihan okei, tän mä vaan halusin kuulla.”

“…okei.”

Mitä oli kadonnut, ja mistä? Ilmeisesti ei mitään mistään. Mitä voisi tapahtua? Ei hajuakaan. Luultavasti siihen liittyisi jonkinlainen dramaattinen häkkeröintikriisi, jota SuPo saisi sitten tutkia ydinsodan jälkeen, tai jotain. Tärkeintä oli, että lupauduin olemaan vastuumies, jos jotain tapahtuisi.

Raivostuttavinta oli, että nämä olivat oikeasti ihan mukavia ihmisiä — no, paitsi se monitorinnappulatäti, koska se oli vastenmielinen ääliö, mutta toisaalta jotkut ovat ihan yksinkertaisesti niin tyhmiä, että alkavat olla vähän niinku syyntakeettomia. Törmäsin itse asiassa kyseiseen tätiin ihan sattumalta uudelleen tuossa pari vuotta takaperin Forumin kulmalla, jolloin se lainasi kännykkääni soittaakseen kaverilleen. (Se ei selvästikään tunnistanut minua, satuin vain notkumaan siinä paikalla.) Täti ei osannut käyttää — eikä omistanut itse — matkapuhelinta, vaan minun piti painella sille numero ja laitettava luuri soittamaan. Täti ei tietenkään tiennyt, miten kännykkään puhutaan, vaan ilmeisesti kuvitteli, että se on vähän niin kuin joku radiopuhelin tai jotain. Minkäs teet, sillä pässillä ei nyt vaan hissi mene vintille asti.

Mutta muuten kivoja ihmisiä, joo — ne eivät vain tienneet yhtään mitään siitä, mistä touhottivat, eivätkä etenkään halunneet ottaa selvää. Ja ei, kaikki siellä työskentelevät eivät olleet näin pihalla. Eikä joka päivä ollut tällaista. Ja tämä oli ääritapaus — muttei suinkaan yksittäinen tapaus.


8 Comments

  1. Olen aina pitänyt lievänä elitisminä sitä, kun jotkut kiroavat esimerkiksi mikrotuelle esitettyjä “tyhmiä” kysymyksiä, koska eihän sitä nyt vaan voi osata, jos ei ole koskaan oppinut, mutta tuo nyt on jo oikeasti tyhmää.

    Varsin viihdyttävää, kuitenkin.

    Comment by Eräs Saara — August 6, 2007 @ 1186433871

  2. […] Tämän kaverin näytönsäästäjä on kadottanut Internetistä tietoa. Jos havaitset, että Sinun tietojasi on Internetistä kadonnut, ota yhteyttä, niin ne hän faksaa ne sinne takaisin. Kirjoitti Paha Kani – Käy kotisivuilla […]

    Pingback by MBC Blog » Blog Archive » Onko Sinulta hävinnyt tietoa? — August 7, 2007 @ 1186504203

  3. Ihan perkeleen hauska juttu :-DDD

    Comment by Zepa — August 8, 2007 @ 1186571118

  4. Onneksi varoitettiin, niin ei sattunut ns. vahinkoa tietsikkatuolilla.. =D

    Comment by Stello — August 8, 2007 @ 1186579171

  5. No, ainahan sitä nyt voi ihminen vähän alleen laskea. Ei meillä olla mitään kermaperseitä, saa sitä nyt vähän sotkea.

    Comment by Mikki — August 8, 2007 @ 1186586155

  6. Mutta sä nukut sitten siinä märässä kohdassa.

    Comment by Hannu — August 9, 2007 @ 1186651623

  7. Niin aina.

    Comment by Mikki — August 9, 2007 @ 1186655885

  8. Nerokasta. Oletan, että sivusto http://www.clientcopia.com on tuttu. Ellei, niin sieltä löytyy reilusti samaa kamaa.

    Comment by Ninni — August 9, 2007 @ 1186661482

RSS feed for comments on this post.

Sorry, the comment form is closed at this time.

 


Copyright © Mikko Rautalahti, All Rights Reserved
WordPress makes with the publishing.