hampaaton vahtikoira

Thu Feb-7th-2008 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Edellisen merkintäni — sen, joka siis käsitteli sitä, kuinka Iltalehti joko osaamattomuuttaan tai tarkoituksellisen sensaatiohakuisesti raportoi Tanja Saarelan blogikirjoituksen sisällön täysin päinvastaisena ja niin, että sai Saarelan vaikuttamaan ylimieliseltä elitistiltä — lisäksi olen lähestynyt sekä artikkelin kirjoittanutta toimittajaa että Iltalehden päätoimittajaa sähköpostitse asian johdosta. Kummaltakaan taholta en ole saanut mitään vastausta, eikä Iltalehti tietääkseni ole julkaissut minkäänlaista oikaisua. Ainakin alkuperäinen artikkeli näyttää yhä aivan samalta kuin aiemmin, ja jos oikaisu julkaistaisiin, olisi syytä uskoa, että internetin ihmeiden kautta se liitettäisiin artikkeliin itseensä, jottei se voisi enää johtaa uusia lukijoita harhaan. Eipä ole näkynyt.

Lähestyin myös kirjeellä Julkisen sanan neuvostoa. Kyseinen organisaatiohan on omien sanojensa mukaan “tiedotusvälineiden kustantajien ja toimittajien perustama elin, jonka tehtävänä on tulkita hyvää journalistista tapaa ja puolustaa sanan- ja julkaisemisen vapautta”. Se on siis eräänlainen vahtikoira, joka pyrkii pitämään median oman pihan puhtaana. Viestini oli käytännöllisesti katsoen jo blogissa julkaisemani teksti vähän eri muodossa, joskin lisäsin siihen tarkennuksen, etten ole missään yhteyksissä Saarelaan, enkä ole hakenut tähän kanteluun hänen suostumustaan: “En usko, että kansanedustaja haluaa tehdä sinänsä mitättömästä asiasta numeroa, koska siitä seuraa vain lisää höykytystä, ja uskon, että sen varaan keltaisessa lehdistössä myös lasketaan. Minua rassaa periaatetasolla se, ettei Iltalehden toimituksessa ilmeisesti juuri journalistinen etiikka kuki, ja uskon, että tämäkin tapaus unohdetaan, jos joku ei nosta asiasta meteliä.”, kirjoitin.

Sain tuolloin lähes välittömästi vastauksen neuvoston sihteeriltä Nina Porralta. Se kuului seuraavasti:

Olette tehnyt kantelun Julkisen sanan neuvostolle. Kuten itsekin arvelette, tarvitsemme kantelun käsittelemikseksi asianomistajan eli tässä tapauksessa Tanja Karpelan suostumuksen. Lehdeltä pyydettäisiin vastine mainitsemaanne artikkeliin, emmekä voi viedä asiaa eteenpäin Karpelan tietämättä tai vastoin hänen tahtoaan[.]

Lähetin heille seuraavanlaisen vastauksen:

En missään vaiheessa ole arvellut mitään sellaista. Väitän myös, että alkeellisenkin oikeustajun mukaan asiassa, jossa on ILMISELVÄÄ, ettei uutisoitu asia pidä LAINKAAN paikkaansa, vaan on röyhkeän ja täysin yksiselitteisen harhaanjohtava, se, suostuuko asianomistaja asian käsittelyyn vai ei on täysin toisarvoista.

Vai yritättekö sanoa vakavalla naamalla, että jos minä kirjoitan selkeästi virheellisen artikkelin, joka käsittelee jonkun tekemisiä, mutta mainittu henkilö ei koskaan saa tietää siitä tai ei halua ottaa asiaa puheeksi, se olisi Julkisen sanan neuvoston mielestä ihan ok? Näinkö JSN “tulkitsee hyvää journalistista tapaa” ja velvoittaa jäseniltään “alan eettisten periaatteiden kehittämistä ja noudattamista”? Eikö se tarkoita sitä, että kuka tahansa voi sanoa mitä tahansa toisesta ihmisestä JSN:n hiljaisella suostumuksella, jos mainittu henkilö ei kehtaa tai halua sanoa mitään?

Oli miten oli, verkkosivunne kertovat, että “Asian ei tarvitse koskea kantelijaa itseään, mutta yksityiselämän suojaa koskevissa asioissa asianomistajan on annettava suostumus kantelun käsittelylle”.

Tarkennan siis, ettei tämä ole millään muotoa yksityiselämän suojaa koskeva asia. Kysymys on a) kansanedustaja Saarelan blogiinsa kirjoittamasta yhteiskuntakriittisestä tekstistä, joka määritelmällisesti on julkinen, koska Saarela on itse päättänyt sen kirjoittaa ja julkaista ja b) siitä tavasta, miten Iltalehti tämän Saarelan julkaiseman tekstin uutisoi. Asia ei käsittele Saarelan yksityiselämää millään tavalla.

En saanut mitään vastausta tähän viestiin, enkä varsinaisesti odottanutkaan sellaista. Oletin, että asia on sillä selvä ja kanteluni päätyi Ö-mappiin — länkytin vähän vastaan muodon vuoksi, mutta se siitä. Yllättäen sain kuitenkin JSN:n puheenjohtajan Pekka Hyvärisen päätöksen asian johdosta. Se kuuluu seuraavasti:

Asiakohdassa mainittu kantelunne 25.1.2008 koskee Iltalehden juttua “Ihanaa, raha näkyy!”. Mielestänne lehden tulkinta Tanja Saarelan blogikirjoituksesta rikkoo hyvää journalistista tapaa.

Kantelunne oli esillä Julkisen sanan neuvostossa 7.2.2008. Neuvoston puheenjohtajan tehtävänä on päättää kanteluiden ja muiden asioiden käsittelyyn ottamisesta (Perussopimus 12§).

Päätös: Puheenjohtaja päätti olla käsittelemättä kanteluanne.

Päätöksen perustelut: Kantelun käsittelyyn ei ollut asianomistajan (Saarelan) suostumusta.

En ollut erityisen yllättynyt tästä päätöksestä, vaan lähinnä siitä, että asiaa vielä käsiteltiin. Sanon myös heti kärkeen, että ymmärrän kyllä, miksi Julkisen sanan neuvostolla on tällainen kanta. Olen myös ehdottomasti sitä mieltä, että kun kaivellaan ihmisen yksityiselämää, on syytä kysyä henkilöltä itseltään, haluaako hän, että asiaa käsitellään. Mutta nyt kyse ei ole siitä. Vaikutusvaltaisen poliitikon itsensä julkaisema yhteiskuntakriittinen teksti ei kuitenkaan määritelmällisesti kuulu yksityiselämän piiriin — eihän kyse edes ole siitä, Saarela sanoo, vaan siitä, mitä Iltalehti kehtaa väittää Saarelan sanovan.

Julkisen sanan neuvoston tässä esiin tuoma linjanveto on täysin naurettava ja tekee koko organisaatiosta lähinnä vitsin. Käytännössähän tämä tarkoittaa sitä, että jos mikä tahansa tiedotusväline kirjoittaa kenestä tahansa ihmisestä mitä tahansa, oli se sitten miten röyhkeä valhe tai kuinka sensaatiohakuinen ja harhaanjohtava asia tahansa, se on Julkisen sanan neuvoston puolesta ihan okei, jos henkilö itse ei nosta asiasta meteliä joko siksi, ettei halua, uskalla, jaksa tai ole välttämättä edes tietoinen koko asiasta. Tämän saman logiikan mukaan voisin kirjoittaa artikkelin, jossa “paljastan” JSN:n puheenjohtaja Pekka Hyvärisen vaimonhakkaamista puoltavat kirjoitukset internetissä, ja tällainen toiminta olisi Julkisen sanan neuvoston mielestä jos ei nyt hyväksyttävää, ainakin sellainen asia, johon he eivät voi puuttua, ellei Hyvärinen itse halua tehdä asiasta valitusta. (Mikä on käytännössä täysin sama asia — on ihan sama, onko kyseessä hiljainen hyväksyntä vai hiljainen paheksunta; jos vahtikoiraelin ei tuo kantaansa esiin, on turvallista olettaa, että se hyväksyy toiminnan.)

Se, että kyseinen artikkeli olisi täysin omaa keksintöäni ja vailla mitään todellisuuspohjaa ei sen sijaan ilmeisesti olisi niiden ensisijaisten kriteerien joukossa, joita Julkisen sanan neuvosto soveltaisi päätöstä tehdessään. Oleellista ei siis ole se, onko jokin totta vai ei, vaan se, valittaako joku siitä vai. Julkisen sanan neuvosto itse varmasti kiistäisi väitteen, ettei todenmukaisuus merkitse heille mitään, mutta vaikea tätä on millään muullakaan tavalla tutkita.

Millä perusteilla Julkisen sanan neuvosto voi siis vakavalla naamalla väittää tulkitsevansa hyvää journalistista tapaa, jos pääasillisena kriteerinä ei ole toimittajien rehellisyys ja ammattitaito tai uutisoitujen asioiden paikkansapitävyys, vaan se, uskaltaako paikkansa pitämättömän ja mahdollisesti hyvinkin ilkeämielisen artikkelin kohde (siis henkilö, joka luultavasti toivoo, ettei asiasta olisi alun perinkään tehty mitään numeroa ja haluaa vain, että paskamyrsky menisi ohi, ja joka on luultavasti henkisesti kyykyssä tietäessään, että nyt sadat tuhannet ihmiset saavat hänestä väärän kuvan) tehdä asiasta virallista kantelua? Kuinka moni osaa tehdä kantelun tai edes tietää, että se on mahdollista? Pitääkö siis juuri niiden henkilöiden, joilla on kaikkein huonoimmat henkiset valmiudet asioihin puuttumiseen tehdä asiasta vielä suurempi numero, ennen kuin Julkisen sanan neuvosto kokee hyvän journalistisen tavan uhkaantuneen?

Vai olisiko ehkä vähän niinkin, että kaalimaan vartijana on pukki? Kun kyseessä on median oma valvontaelin, onko mitään takuita siitä, ettei Julkisen sanan neuvosto halua keikuttaa keltaisen lehdistön eittämättä tuottoisaa juoruvenettä liikaa vaatimalla tiedotusvälineiltä sellaisia pikkuasioita kuin juttujen paikkansapitävyyttä tai ilmiselvän harhaanjohtamisen välttämistä? Kun asiaan puuttumiselle asetetaan tällainen edellytys, joka useimmiten ei takuulla täyty, saadaan aikaan tilanne, jossa voidaan hyvällä omatunnolla hymistellä käsien olevan sidotut, ja samaan aikaan roskalehdet voivat sepittää omiaan melko vapaasti.

On tietenkin aivan mahdollista, että Iltalehdessä on todellakin tehty ihan rehellinen virhe — epätodennäköistä, mutta mahdollista. Nythän on kuitenkin niin, että jos kirjoitetaan koko ajan laskelmoivan sensaatiohakuiseen tyyliin, vastuun faktojen paikkansapitävyydestä pitäisi olla suhteessa suurempi, koska on päivänselvää, ettei pääasiallinen motiivi ole tiedottaa asioita vaan kohauttaa ihmisiä. Ja koska tämä tiedetään, voidaan myös päätellä, ettei Iltalehden oma moraalinen kompassi toimi tippaakaan — jos toimisi, siellä ei ylipäätänsä harjoitettaisi tällaista journalismia, ja esimerkiksi tuo koko tämänkin häslingin aiheuttanut verkkouutinen olisi jo saanut pari viikkoa sitten seurakseen oikaisun ja anteeksipyynnön sen jälkeen, kun asia on tuotu toimituksen tietoon. Näin ei kuitenkaan ole tapahtunut. Iltalehden intresseihin ei tietenkään kuulu se, että kerrotaan ihmisille, että nyt on valehdeltu tai väärinymmärretty.

Ilmeisesti se ei myöskään kuulu Julkisen sanan neuvoston intresseihin.


16 Comments

  1. Toi puheenjohtaja on valittu aivan äsken – itse asiassa vain kolmea päivää ennen ton keksityn Tanja-uutisen julkaisua. Kyseessä saattoi olla jopa valinnan jälkeen ensimmäinen kokous, missä mies oli puheenjohtajana.

    Näin ollen pidän erittäin todennäköisenä, että tämä sihteeri esittelee jokaisen käsiteltävän asian ja neuvoo, miten niitä tässä talossa on hoidettu. Toisin sanoen, jos sihteerin mielestä sääntöjä voi tulkita jollain tavalla (=kantelu vaatii asianomaisen suostumusta), niitä tulkitaan niin, ellei puheenjohtajalla tai muulla hallituksella ole erikseen jotain syytä epäillä sihteerin tulkintaa säännöistä.

    Kannattanee jatkossa olla yhteydessä suoraan puheenjohtajaan. Ainakin valintansa yhteydessä antamiensa haastattelujen mukaan mies on innokas tekemään mediasta entistä eettisemmän vastuunkantajan…

    Comment by Mike — February 8, 2008 @ 1202434703

  2. Miksei muuten Saarelalta ole suostumusta? Siksikö että hän on kieltäytynyt vai siksi, ettei häneltä olla sitä kysytty?

    Comment by villepa — February 8, 2008 @ 1202461597

  3. Kenties ongelmana oli se, että valituksen tekijänä oli JSN:n piireissä melko tuntematon henkilö. Oletan etteivät Mikin peliarvostelut ole kovin usein joutuneet JSN:n tylsiin hampaisiin tai että Mikistä itsestään olisi kirjoitettu jotakin jonka vuoksi JSN:n olisi pitänyt ottaa peukalo perseestä ja oikeasti tehdä jotakin.

    JSN:n olisi varmaan tullut vipinää jos asiaa olisi ihmetelty jossakin TV-ohjelmassa tai jos valituksen olisi tehnyt jokin medialle tutumpi henkilö.

    Comment by Scully — February 8, 2008 @ 1202461907

  4. Tarkoitin tietysti peukalo takapuolesta, pahoittelen voimakasta kielenkäyttöä.

    Comment by Scully — February 8, 2008 @ 1202462008

  5. En ole kysynyt Saarelan lupaa. Jos Saarela olisi halukas tekemään asiasta kantelun, Saarela olisi takuulla jo tehnyt sen — kyllä se tietää, miten systeemi toimii. Ei kukaan poliitikko rupea narisemaan JSN:lle jokaisen tällaisen tapauksen johdosta, koska keltainen lehdistö toimii kehnosti ihan koko ajan.

    Eikä tämä koko pelleily oikeasti koske Saarelaa kuin välillisesti. Ei tämä ole mikään yksityisasia.

    Comment by Mikki — February 8, 2008 @ 1202470880

  6. Julkisen Sanan Neuvosto toimii noin, ja on aina toiminutkin noin. Tarkemmin sanottuna, JSN:n perussopimusta siteeraten: “Asianomistajaa on ennen asian käsittelyä kuultava. Asiaa ei oteta käsiteltäväksi vastoin asianomistajan tahtoa, jos siihen ei ole erityisen painavia syitä.” Yksittäinen keski-ilkeä juorukolumni ei ainakaan tässä tapauksessa ole erityisen painava.

    Ei liity Karpelaan tai puheenjohtajan vaihtumiseen mitenkään, vaan siihen, että JSN:n tehtävä ei ole paisuttaa vääryyttä kärsineiden henkilöiden saamaa julkisuushaittaa.

    – Markus

    Comment by Markus M — February 8, 2008 @ 1202473947

  7. Se ei itse asiassa ole mikään juorukolumni, vaan kotimaan uutinen (joka, myönnettäköön, on Iltalehden tapauksessa aika yksi ja sama, mutta kuitenkin), ja itse asiassa väitän, että on se nyt aika painava, kun kyseessä on poliitikko, jonka yhteiskuntakriittisiä mielipiteitä kuvataan täysin päinvastaisiksi siitä, mitä ne todellisuudessa ovat. Ja painotan yhä sitä, ettei tämä ihan oikeasti ole mikään yksityisasia — se ei käsittele mitenkään Saarelan yksityiselämää.

    Kuten sanottu, ymmärrän ihan hyvin, miksi Julkisen sanan neuvostolla on tällainen lähestymistapa. Siitä kuitenkin seuraa se, että journalistisen etiikan ylläpitäjänä tai valvojana JSN ei varsinaisesti tee kovin suurta vaikutusta.

    Comment by Mikki — February 8, 2008 @ 1202479273

  8. Höm, totta. Kotimaan uutisena asia on toki jossakin määrin painavampi kuin juorukolumnina, samoin kun puhutaan entisen ministerin mielipiteistä.

    Iltalehti muuten julkaisi Saarelan (yllä mokailin kuten JSN:kin Karpelan kanssa) vastineen tekstiin mielipidekirjoituksena tapauksen jälkeen, olisiko ollut seuraavana päivänä.

    Kuten tiedämme, oikaisuja ja vastineita ei lukiessa tule noteerattua. JSN:n langettavat päätökset vaativat sen verran palstatilaa että ne jäävät ainakin meikäläiselle mieleen.

    – Markus

    Comment by Markus M — February 8, 2008 @ 1202480594

  9. Jos sinua korpeaa se, että JSN ei käsittele kantelua, jota et edes tehnyt, niin tee sellainen kantelu, joka käsitellään.

    Katso sieltä JSN:n kantelunteko-ohjeista. Korosta alkuunsa että kantelu ei koske yksityisyyden suojaa. Sitten listaat journalistin ohjeista kohdat, joita Lehmän juttu koski (eli kohdat 1, 8, 10, 11, 13, 20, ja 21). Palaat lopussa ohjeiden kohtaan 1, ja korostat, että kantelu ei koske yksityisyyden suojaa.

    Comment by Kuntsa — February 8, 2008 @ 1202482910

  10. “Kantelua, jota en edes tehnyt.” Mistä helvetistä tämä oivallus nyt tuli?

    Kantelu on tehty. Sen voivat kaikkein nokkelimmat päätellä esimerkiksi siitä, että JSN:n päätöksessä lukee “Puheenjohtaja päätti olla käsittelemättä kanteluanne.” Luonteeltani erityisen rohkeana miehenä uskallan epäillä, että useimmat lukijat luultavasti tulkitsevat tämän niin, että kyseessä oli juurikin kantelu, jonka JSN otti vastaan ja hylkäsi.

    Sen sijaan Kuntsa tulkitsee tämän jotenkin eri tavalla — ilmeisesti ns. Iltalehden tyyliin.

    Comment by Mikki — February 8, 2008 @ 1202484709

  11. Taisin saada väärän kuvan siitä mitä olit tehnyt. Kerroit nimittäin lähettäneesi kirjeen JSN:lle, ja minä ajattelin, että kirjehän se. Mutta kai se sitten oli kantelu jos se sellaisena käsiteltiin. Mutta laitapa menemään sellainen kantelu, jossa on kohdassa ‘asianomistaja’ Mikki tai jotain.

    Comment by Kuntsa — February 9, 2008 @ 1202515545

  12. No vittu joo. Ehkä ei pitäisi kirjoittaa kommentteja, jos pointti ei ole kahdella ensimmäisellä selvä. Eli siis jotenkin ymmärsin, että se JSN:lle lähettämäsi kirje ei olisi ollut tarkoitettu kanteluksi, ja oli vahinko, kun ne sen kanteluna käsittelivät. Jotenkin se käyttämäsi sanamuoto ja ne lainaamasi anteeksipyytelysi siinä hämäsivät.

    Mutta siis nyt kun selvisi että olit siis tosiaan tehnyt kantelun, minun mielestäni paras tapa olisi lähestyä JSN:ää uudella kirjeellä, jossa pyytää ensin anteeksi, että edellisestä kirjeestä ja käydystä puhelinkeskustelusta sihteerin kanssa huolimatta jäi epäselväksi mistä syystä kantelu oli tehty. Muut pyytelyt on syytä unohtaa. Eli kysehän on siitä että Lehmän toimitus on tieten tahtoen toiminut aivan toisin kuin ohjeiden kohdissa 1, 8, 10, 11, 13, 20, ja 21. Kyse ei ole tissimallin yksityisyydensuojasta, vaan journalistin vastuusta lukijalleen, eli sinulle.

    Comment by Kuntsa — February 9, 2008 @ 1202523299

  13. JSN:n perustelut oletettavasti pätevät kotimaan uutisten lisäksi myös ulkomaan uutisiin. (Ainakaan siteeraamasi tekstien perusteella en näe mitään eroa.)

    Oletetaan että Gordon Brown puheessaan sanoo, että Al Qaedan leviäminen on uhka. Jos asia uutisoidaan tyyliin “Britannian pääministeri iloitsee Al Qaedan kasvusta”, niin JSN:n mielestä asiasta tehtävää kannetta ei ole aihetta käsitellä, ellei Gordon Brown itse ole sen takana. Hyvän journalistisen tavan mukaista kun on kirjoittaa mitä tahansa kenestä tahansa, joka ei itse kantele.

    Comment by Syksy — February 9, 2008 @ 1202576100

  14. Tässä ollaan mielestäni kyllä jo siinä määrin perustavanlaatuisten kysymysten äärellä, että voisi olla kiinnostavaa mainita asiasta vaikkapa nyt eduskunnan oikeusasiamiehen toimistolle, ja katsoa onko heidänkin mielestään JSN:ää syytä vähän herätellä. (Ainakin nähdäkseni JSN:n voidaan kuitenkin katsoa hoitavan “julkista tehtävää”, vaikka eivät julkishallinnon alaisia olekaan.)

    Ylipäänsähän JSN on melko ongelmallinen poppoo, juurikin tämän “pukki kaalimaan vartijana” -asetelman vuoksi, ja olisi ehkä syytä pohtia olisiko tälle tehtävissä jotain. Valitettavasti ihan lonkalta on vaikea sanoa, mitä se sitten voisi olla.

    Comment by Itse — February 11, 2008 @ 1202714773

  15. Lisäänpä nyt vielä varmuuden vuoksi tämän: en tiedä, mistä puhelinkeskustelusta Kuntsa puhuu. En ole puhunut puhelimessa asiasta JSN:n kanssa, enkä ole tietääkseni myöskään sanonut tai antanut ymmärtää tehneeni niin.

    Sen sijaan, kuten Kuntsakin ehdottaa, harkitsen kyllä sitä, että palaisin asiaan vielä JSN:n kanssa ja tarkentaisin sitä, ettei kysymys mielestäni ole yksityisasiasta. Suhtaudun kuitenkin vähän skeptisesti siihen, etteikö JSN ymmärtäisi kantaani — uskon, että se on kyllä tullut selväksi, ja ongelma on enemmänkin siinä, että siellä ollaan yksinkertaisesti asiasta eri mieltä.

    Comment by Mikki — February 11, 2008 @ 1202717766

  16. Tervehdys,

    Luin otteen blogikirjoituksestasi Yleisradion kansalaismediakatsauksen viikon #07 jaksoon. Olen antanut kaiken kunnian sinulle kirjoittajana ja olen linkittänyt sivulla suoraan kyseiseen kirjoitukseen.

    Ohjelma on vapaasti kuunneltavissa internetissä:
    http://blogit.yle.fi/node/1993

    Radio Peilistä ohjelma kuullaan lauantaina klo 12:55 ja 22.44 sekä sunnuntaiaamuyöstä klo 04:44.

    henrik

    Comment by henrik — February 15, 2008 @ 1203091648

RSS feed for comments on this post.

Sorry, the comment form is closed at this time.

 


Copyright © Mikko Rautalahti, All Rights Reserved
WordPress makes with the publishing.