en tietenkään halua loukata ketään

Tue Dec-6th-2011 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Kuten jo aiemmassa kirjoituksessa mainitsin, tässä on ollut aika paljon kiireitä. Nytkään ei olisi ihan kauheasti aikaa kirjoittaa, mutta koska kyseessä on asia, joka on kiusannut minua jo pitkään, ja koska se on juuri tällä hetkellä itsenäisyyspäivän vuoksi hvyin ajankohtainen, aion nyt vihdoin tarttua siihen.

Kuten kaikki ovat tietenkin huomanneet, meillä on nykyisin esillä etupäässä perussuomalaisista koostuva idioottilauma, kun ko. puolueen jäsenet kilvoittelevat leikkimielisesti keskenään, kuka saa annettua itsestään ja omistaan kaikkein typerimmän ja junttimaisimman kuvan. Jos jollakulla oli vielä vuosi sitten epäilyksiä siitä, kukkiiko persujen parissa todellakin tietämättömyyden, tahdittomuuden ja typeryyden kulttuuri, tässä vaiheessa siitä ei ole enää minkäänlaista epäselvyyttä. Kansa on puhunut!

Perussuomalaiset saivat tiettävästi reilusti “protestiääniä”, joka lienee koodikieltä sille, ettei tykätä väärän värisistä, muttei ihan kehdata sanoa sitä ääneen, joten sitten “protestoidaan”. Stereotyyppisestihän perussuomalainen — siis ihan tavallinen suomalainen, ei puolueen jäsen — on metsien juntti, joka ei puhu eikä pussaa ja joka on aina vähän pihalla maailman menosta ja harrastaa mm. tuppisuuna olemista, kulmien alta mulkoilua ja itkunsekaisia kännitappeluja. Tällaiselle suomalaiselle kirkonkylällä näkynyt laukkuryssä on jo eksoottinen nähtävyys, ja annas olla, jos yläjuoksulta tulee lastuja, ollaan heti valmiina ratkomaan tilannetta Lallin malliin. Juju tietenkin piilee siinä, että sen pitäisi tänä päivänä olla vitsi, ei mikään oikea ihmisryhmä.

Vaan siitä huolimatta meillä on eduskunnassa varmasti se viime aikojen kaikkein suosituin esimerkkihönö, kansanedustaja Teuvo Hakkarainen, joka on jatkuvasti ilmeisen pihalla siitä, että on jotenkin päätynyt paikkaan, jossa on ihan sisävessat ja ihmisiä, joita ei saa puukottaa. Hakkarainen on hauskana supliikkimiehenä laukonut kaikenlaista fiksua, ja on ollut myöhemmin yllättynyt, kun vastaanotto ei olekaan ollut suopeaa. Samanlaisiin tilanteisiin ovat törmänneet myös kansanedustaja (kiukuttelun maailmanmestarina ja piskuista jalkaansa polkevana prinsessana kunnostautunut) Jussi Halla-aho, kansanedustaja Pentti Oinonen, ja lukuisat muut, kuten mm. kotkalainen kaupunginvaltuutettu Freddy van Wontgerhem (joka on erityisen siisti tyyppi mm. siksi, että vähättelee holokaustia — siitä jos mistä tunnustaa rehdin ihmisen!). Puhumattakaan lukuisista pienemmistä puolueen helmistä. Siellä sitä dream teamia piisaa.

Ja jälkikäteen aina sitten itketään sitä, kuinka media ajaa takaa ja ymmärtää tarkoituksella väärin. Miten voi olla, että asioiden viestiminen on muka näin vaikeaa? Nyt on nimittäin niin, että kun minä puhun ihmisten kanssa eri asioista, useimmiten kykenemme viestimään keskenämme niin, ettei tule mitään älyttömiä väärinkäsityksiä. En tiedä, mikä siinä on, että jos esimerkiksi en halua antaa sellaista kuvaa, että sotilasdiktatuuri on vastaus Kreikan ongelmiin, yleensä kykenen selviämään asiaa käsittelevästä keskustelusta niin, ettei kenellekään jää sellaista mielikuvaa. Samoin jos en halua antaa ymmärtää, että rinnastan homot eläimiinsekaantujiin, käytän sellaista eittämättä haastavaa taktiikkaa, että en sano niin, ja jos yhtään epäilen, että joku voisi tulkita sanomiseni väärin, tarkennan heti kantani, ettei väärinkäsitystä pääse syntymään.

Mutta tämä porukka ei siihen kykene, koska ilmeisesti se on vain niin vaikeaa. Missään tapauksessahan kyse ei ole siitä, että ne ovat heidän oikeita mielipiteitään, eikä heillä yksinkertaisesti riitä sen vertaa alkeellista poliittista pelisilmää, että he ymmärtäisivät, mitä niiden sanomisesta seuraa. Onhan kyseessä sentään se luotettavien ihmisten luotettava puolue, joka vie Suomen uuteen nousuun, ei suinkaan lauma populistisia riemuidiootteja, joiden neekeriukko-orientoitunut retoriikka uppoaa kyllä väestöön, muttei valitettavasti oikein auta silloin, kun pitäisi oikeasti tehdä jotain töitäkin asioiden eteen sen sijaan, että vain länkytetään siitä, että nyt tulee uudet tuulet.

Iso osa puolueen porukoista ei ilmeisesti ihan vilpittömästi vain ymmärrä, että se, mitä siellä Taka-Pökkölän Korsuhovissa heitetään neljännen kaljan nostatuksessa kavereille hyvänä nekrufeministihurrihomoläppänä, reh reh, ei ehkä kuulostakaan enää ihan samalta silloin, kun se lukee Helsingin Sanomissa — jotenkin mystisesti siitä katoaa se hauska toverihenki kokonaan. Vaikka Lapin kullan ja Mamban siivin noustaisiin kuinka nokkeliin ja repäiseviin sfääreihin, se rempseä äijämystiikka ei olekaan muun kansan mielestä aamulehden äärellä niin hienoa. On aika kuvaavaa, että nämä tyypit ovat aina niin täysin pihalla, kun joku äkkiä ottaakin heidän puheensa vakavasti, ja niillä onkin jotain seurauksia — se kertoo jotain siitä, minkälaisesta keskustelukulttuurista he tulevat. Läppä läppä, hei! Vitsillä! Reh reh! En usko, että nämä valloittavasti pihalla olevat pikkuhakkaraiset vieläkään ymmärtävät, miksei se enää toimi, kun se on aina ennenkin toiminut. Kaikki ovat tykänneet, äänestivät ihan eduskuntaankin ja kaikkea, miksi siitä nyt rangaistaan?

Tätä pelleilyä on nyt saatu katsella puolisen vuotta, ja persusektorilta sataa jatkuvasti epämääräisen rasistista ja homofobista retoriikkaa, jonka lomasta aina välillä tulee joku hellyyttävä ehdotus siitä, että kaikki hintit ja neekerit pitäisi roudata Ahvenanmaalle, reh reh, mutta jostain syystä meillä halutaan vieläkin teeskennellä, ettei tämä kerro mitään itse puolueesta — kyseessä on vain jonkinlainen sarja väärinkäsityksiä ja yksittäistapauksia, ja ettei kenellekään nyt vain tulisi paha mieli tai jotain muita sotkuja, siitä illuusiosta halutaan vieläkin pitää kiinni. Samaan soppaan heitetään vielä vähän väsynyttä maahanmuuttokeskusteluretoriikkaa ja aina yhtä ihanaa isänmaallisuutta, ja hyvältähän se tuntuu!

Mistä päästäänkin kätevästi itsenäisyyspäivään ja kansanedustaja Pentti Oinosen äänekkääseen itkuun siitä, että homot saavat tanssia Linnan juhlissa, kun kerta sotaveteraanit ja yhyy.

En voi hyväksyä tätä natinaa. En voi hyväksyä sitä siksi, että se on paitsi avoimesti tasa-arvon vastaista, enkä etenkään siksi, että minusta on vastenmielistä, että tällainen mieslapsi saa heittää itkupotkuraivarinsa ja asiaan suhtaudutaan aivan liian laajalti aivan kuin kysessä olisi keskustelun arvoinen katsantokanta, johon pitää suhtautua jonkinlaisella kunnioituksella.

Ei ole, eikä pidä. Siihen pitäisi suhtautua samalla tavalla kuin tyyppiin, joka sanoo, että naiset eivät saa kävellä yksin ulkona, tai että kehitysvammaiset pitäisi kastroida. Se on se konteksti, johon tällaiset lausunnot todellisuudessa asettuvat, ja se, että tällainen avoin homofobia saa osakseen hymistelyä, hyssyttelyä ja jotain muuta kuin avointa pilkkaa, on suoraan sanoen säälittävää. Mutta kun tekosyynä ovat sotaveteraanit, äkkiä ollaankin pyhällä sektorilla! Jotkut sotaveteraanit eivät hyväksy homoja, miettikääpä sitä! Sotaveteraanithan edustavat juurikin sitä kaikkein edistyksellisintä ikäluokkaa, joten totta kai siellä tiedetään parhaiten.

Koko asetelma on säälittävä. Pentti Oinosen — Pentti Oinosen, herran tähden — etikettivinkit siitä, miten tanssiaisissa pitäisi käyttäytyä ovat tietenkin kaikin puolin varteenotettavia! Siinäpä on oikein asiantuntija asialla — rattijuoppoudesta ja ampuma-aserikoksesta tuomittu tyyppihän on luonnollisesti se kaikkein pätevin kansakunnan moraalin vartija. Ja tässäkö nyt menee urhean korpisoturin ja isänmaan moraalisen selkärangan puolustajan kestokyvyn raja? Miten Oinonen muka pärjää missään oikeassa stressitilanteessa, kun näin yksinkertaisen asian käsittely johtaa hätäkakan luikahtamiseen housuun? “En tuu sinne, kun siellä on homoja!” Vain itkunsekainen ääni puuttuu. Hieno juttu, jos haluaa kuulostaa kuusivuotiaalta.

Ikään kuin kukaan sivistynyt ihminen haluaisi Pentti Oinosta mihinkään juhliin, jos asema ei sitä edellyttäisi. Siellä on varmaan seurapiiriväki oikein pahoillaan, kun “en osaa puhua, koska olen maalainen” -tasoisilla hätäpäisillä perusteluilla varustettu turbourpo jättää saapumatta paikalle. Se on vähän niin kuin pakon alla kohteliaisuussyistä paikalle kutsuttu väkivaltainen juoppo kertoisi, ettei pääsekään tulemaan perhekekkereihin. “Voi, no, ehkä sitten ensi kerralla!”, sanotaan maireasti ja toivotaan, ettei vilpitön helpotus kuulu äänestä liikaa läpi. Ehkä sitten ensi vuonna, mutta nyt pitääkin jo mennä, hei hei!

Ja missään tapauksessahan ei kyse ole siitä, että Oinonen ei tiedä, miten Linnan juhlissa pitäisi olla, ja kuittaa kiusallisen tilanteen kätevällä tekosyyllä. Ei varmastikaan! Kollegansa T. Hakkarainen sentään sanoi varsin suoraan, ettei häntä kiinnosta eikä hän viihtyisi. (Ei minuakaan, enkä minäkään viihtyisi — tämä on ehkäpä ainoa asia, jossa symppaan Hakkaraista.)

Joka tapauksessa on tietenkin kiistaton tosiasia, ettei mikään tässä maassa ole niin jalo, pyhä ja tärkeä asia kuin sotaveteraani. Jos nyt lähdetään liikkeelle siitä, että näin todellakin on, millä oikeudella Oinosen kaltaiset ihmiset voivat omavoimaisesti päättää, että sotaveteraanit ovat pelkästään rasististen ja hysteerisesti kaikkea muuta kuin kalakukkoa ja siniristilippua pelkäävien kusipäiden yksityisomaisuutta? Kyllä siellä korsuissa oli hinureita siinä missä heterojakin. Rintamalla oli koko joukko homoja, jotka kärsivät, vuosivat verta ja kuolivat, ilmeisesti siksi, että Pentti Oinosen kaltaiset häpeilemättömän tekopyhät nilkit voisivat kuseksia heidän haudoilleen vuosikymmeniä myöhemmin. Jos se sotaveteraanien uhraus oli kerran niin hieno ja ihailtava asia, jota pitää kunnioittaa, miksi sitä tehdään valikoiden?

Kysymys on luonnollisesti retorinen — sitä tehdään valikoiden siksi, että sotaveteraanien kunnioittamisesta tähän sävyyn mouhottavien kusipäiden mielestä sotaveteraanius ei ole hienoa siksi, että heitä viime kädessä kiinnostaisi tippaakaan se, mitä jollekin vanhukselle kuuluu, paljonko he kärsivät, tai mitä he saivat aikaan, vaan siksi, että se on kätevä ja perinteisesti kritiikille täysin immuuni tapa ajaa sellaista maailmankuvaa, jossa hintti ei voi olla jalo ja hieno ihminen, vaan pelkästään inhottava hinttapuli, joka haluaa tanssia. Hyh! Miten kamalaa!

Jos sotamies Pentti Oinonen olisi ollut aikoinaan talvisodassa, hyvällä säkällä siellä olisi ollut esimiehenä Tom of Finland — upseeri, joka puolusti maataan siinä missä muutkin. Siis sotaveteraani.

Mutta sellaisia kiusallisia yksityiskohtia ei Oinosen pikkuruisessa maailmassa huomioida.


8 Comments

  1. Hieno itsenäisyyspäivän kirjoitus! Kiitos!

    Comment by Äite — December 6, 2011 @ 1323191871

  2. huh…
    Aikamoinen puuskahdus tekstiä ja ymmärrän kyllä miten olet kerännyt persuoksetusta rivitolkulla mutta ei tuosta muuta oikein saa irti kuin… vuodatusta?

    Persut ovat (mielestäni) jo tehneet jotain hyödyllistäkin: he nostivat tiikerin pöydälle älähtämällä tuosta euron ja euromaiden pelastusmallista, jossa – kuten tapana on – finanssipelurien lasku maksatetaan kansalla. Tätä puljausta olisi tehty huomattavasti röyhkeämmin ellei siitä olisi moinen mekkala noussut.

    Kansahan on tyhmää ja rasistista, katsomme hölmöinä sivusta kun Wahlroosit ja Ollilat ajavat “huolissaan” tuloeroja kasvuun ja toiset hoitavat sekä koulutuksen että siirtolaispolitiikan niin että kaikenmoista konfliktia ja hankaluutta on luvassa – vielä nykyistä enemmän. Tätä maata, yhteiskuntaa ja kulttuuria on ajettua alas jo 30 vuotta, ja kun vauhti yhä vain kiihtyy niin keskitymme “lillukan varsiin” ja katsomme Big Brotheria.

    Kokonaisuudelle on käymässä kurjasti eikä siinä ole persujen hölmöilyt kuin pieru tuulessa.

    Comment by timppa — December 6, 2011 @ 1323197460

  3. Aivan loistava teksti!!!

    Comment by - — December 6, 2011 @ 1323201836

  4. Timppa, persujen mielestä Suomen ongelma ei ole tuloerojen kasvu, sisäsiittoisen eliitin korruptuneisuus tai raaka hyvinvointivaltion alasajo. Sen sijaan ongelmia ovat: maahanmuuttajat, feministit,feministitaiteilijat,varsinkin feministitaiteilijanaiset,naiset,homot,Tarja Halonen,Kaarina Hazard,vihreät,punaiset, punavihreät,se, että Finlandia-palkinto annettiin naiselle joka ei kirjoita Suomen talvisodasta,ilmastonmuutoksen vastustajat ja muslimit.

    Joten mitäs jos vaan jatkat BB:n katsomista?

    Comment by S — December 6, 2011 @ 1323213912

  5. Asiaa Mikki. Hyvin sanottu.

    Comment by Adept — December 7, 2011 @ 1323217313

  6. oikeesti, ton valittamisen sijaan voisko joku teistä oikeasti kertoa että mikä puolue olisi ollut se varteenotettava vaihtoehto jos olisi halunnut jonkun tyylin muutosta?

    kun katsoo nykyistä hallitusta, unohtamatta sitä oppositiossa istuvaa keskustaa, siellä on vain samaa paskaa eri paketissa, juuri se taho, jonka takia me nyt olemme siinä jamassa mikä tällä hetkellä vallitsee.

    vaikka perussuomalaisista löytyy tällä hetkellä ne helpoimmat kohteet on kumma, ettei kukaan halua muistaa näiden uskottavaksi määriteltyjen puolueiden yksittäisiä sekoiluja niin rasismin kuin lahjusten ottamisenkin taholla ja mitä tulee takinkääntämiseen, siinä persuilla on vielä muutama kilometri kiinniotettavaa.

    joten, jos tuon jo aika tylsäksi käyvän valituksen sijaan kerrankin pöytään tuotaisiin pohdintaa siitä, mikä olisi ollut se todellinen uskottava ja järkevä vaihtoehto. hyvin äkkiä tässä käy taas niin kuin monesti aiemminkin, että nämä uskottavaksi lasketut puolueet saavat hoitaa omaa härskiä bisnestään miten huvittaa ja me emme näe muuta kuin mitätöntä, vaikkakin ärsyttävää ja moukkamaista, suunsoittoa.

    välillä tuntuu jopa siltä että hakkaraiset ja muut hoidettiin eduskuntaan jotta hyväveli voisi tehdä kuten lystää.

    Comment by tere — December 9, 2011 @ 1323391969

  7. En ymmärrä pointtiasi. “Jos joku ei osaa sanoa minulle, että mikä puolue järkkää meille hyvän muutoksen, niin sitten on perusteltua äänestää persuja!” Vai? Koska siltä toi kuulostaa. En usko, että mikään puolue tekee sitä, mutta tiedän, että persut ei sitä ainakaan tee.

    Mainitset yksittäiset sekoilut, ja siinäpä sattumalta avainsana on juurikin “yksittäinen”, koska perussuomalaisten kohdalla pointti on se, että se ei ole yksittäistä, vaan enemmänkin säännönmukaista. En kirjoituksessani jaksanut edes mennä näihin Kansallinen vastarinta -jäsenhakemuksiin, tai yhteyksiin natsihenkiseen Suomen Sisuun, tai…

    Ja kyllä, totta kai muissakin puolueissa on vaikka kuinka paljon pässejä. Tiedän, että tässä yhteydessä eräät ihmiset haluavat aina kaivaa esiin Pentti Linkolan ja hänen avullaan “todistaa”, että kyllä muutkin puolueet (tässä tapauksessa Vihreät) ovat inhottavia, persuja sorsitaan turhaan! Se, että Linkola ei koskaan kelvannut varsinaisen puolueen jäseneksi juuri siksi, että on sellainen kun on, eikä hän ylipäätänsä ole tietääkseni koskaan ollut missään edes melkein merkittävässä poliittisessa asemassa, on jotain mitä nämä ihmiset eivät tietenkään “muista”…

    Viime kädessä kyse on siitä, etten pidä perussuomalaisten kollektiivisesti harjoittamasta ja keskuudessaan sietämästä tarkoituksellisen paskapäisyyden kulttuurista, eikä se, kuinka paljon joku muu tekee jotain dorkaa muualla tee persujen menosta yhtään sen hyväksyttävämpää.

    En myöskään varsinaisesti koe päästäneeni muita puolueita erityisen helpolla, kuten aiempia merkintöjä lukemalla saattaa huomata.

    Comment by Mikki — December 9, 2011 @ 1323393707

  8. Voisin itse asiassa myöskin lisätä, että tämä ei ole “valittamista”, vaan tiettyjen päättäjien tiettyihin päätöksiin ja tekoihin kohdistuvaa kritiikkiä. Argumenttini ei ole, että persut ovat perseestä, koska ovat paskoja, vaan se, että persut ovat perseestä, koska tekevät paskamaisia asioita, ja tässä on joitakin niistä paskamaisista asioista.

    Näkemyksistäni voi olla eri mieltä, jos haluaa, ja on ihan mahdollista, että olen väärässä. En tietenkään usko, että olen, mutta ihminen on erehtyväinen. Siitä huolimatta päättäjiin kohdistuva kritiikki on demokraattisen järjestelmän ytimessä, vaikka tiedän, etteivät tällaiset liberaalit humputukset oikein halla-aholaiseen ajatteluun sovikaan.

    Comment by Mikki — December 9, 2011 @ 1323394080

RSS feed for comments on this post.

Sorry, the comment form is closed at this time.

 


Copyright © Mikko Rautalahti, All Rights Reserved
WordPress makes with the publishing.