elämän makua

Fri Feb-24th-2006 // Filed under: Höpöhöpö

Kun vessapaperi loppuu, elämästä tulee ikävämpää. Ja jos talouspaperikin on vielä loppu, taivaalle kerääntyvät mustat pilvet ja sydämeen asettuu raskas paino, ja ihminen tietää syvällä sisimmässään, että riippumatta siitä, mitä muuta ikinä tapahtuukin, tänä päivänä kohdataan kovia koettelemuksia ja totisia tilanteita.

On myös kiistaton fakta, että tällöin kakan telepaattiset kyvyt aktivoituvat. Se aistii välittömästi tähän ikävään tilanteeseen joutuneen ihmispolon ajatuksissa painavan syvän ahdistuksen, ja aivan silkkaa vittumaisuuttaan se yrittää päästä ensi tilassa haistelemaan ulkoilmaa välittämättä siitä, onko isäntäkeholla asiaankuuluva jälkihoitovarustus käsillä vai ei. Tämä on näitä elämän alamäkiä, joiden pohjalla odottaa syvä rikkinäisillä pulloilla täytetty railo. (Ymmärrän, että monet eivät välttämättä innostu tästä keskustelunaiheesta, mutta huomautan, että nämä ovat tieteellisesti todistettuja tosiasioita, eikä niitä ole syytä vältellä tai hävetä.)

Juuri tästä tilanteesta löysin itseni eilen. Kasvavan paniikinomaisen kiihkon vallassa ja ruumiintoimintojen asettamien pakotteiden siivittämänä yritin löytää jotain sopivaa korviketta. Ja kas: keittiön syövereistä löytyi lopulta setti serviettejä. Jokaisessa oli yksi Halinalleista. Uskoakseni näihin nimenomaisiin lautasliinoihin painettu eksemplaari oli Bedtime Bear, sikäli kun taustatutkimukseni pitää paikkansa. En tiedä, mikä tämä saatanallinen sekasikiö on nimeltään suomeksi, eikä esimerkiksi suomenkielinen Wikipedia-artikkeli kerro tätä (joskin kyseessä on aika, öh, sujuvaa tekstiä — onhan se kivaa, että meillä on Suomessa innokkaita uuslukutaidottomia halinalleilijoita). Olisiko Uninalle? Sovitaan niin, vaikkei sillä ole merkitystä. Riippumatta siitä, mikä tämän ällötyksen nimi oli, siinä se perkele joka tapauksessa möllötti — hymyili leveästi ja säteili siirappista rakkautta lähimmäistä kohtaan. Sillä oli suuret, tunteelliset silmät. Voi, miten se välitti! Voi!

Eilen oli paska päivä olla halinalle, mutta saipa ainakin halittavaa ihan koko rahalla.


10 Comments

  1. Kiitos. Tuli naurettua ääneen. Kakan telepaattiset kyvyt kannattaisi muuten oikeasti ottaa tutkimuskohteeksi. Köntsällä on luultavasti enemmän ESP-kykyjä kuin Juhan af Grannilla ja Uri Gellerillä yhteensä. Vai miten muuten se tietäisi puskea aina esiin juuri silloin, kun kakaralle on vedetty päälle ensin potkuhousut, välihaalari, villahousut ja sitten ulkohaalari ja vedetään voitonriemuisesti vetoketjua kiinni?

    Comment by Tiina — February 24, 2006 @ 1140792954

  2. Kakka on pelottava ja ovela vastustaja.

    Comment by Mikki — February 24, 2006 @ 1140793147

  3. Olen se uusi jätkä täällä meidän toimistossa, ja nyt ensimmäistä kertaa kukaan nauroi täällä ääneen välttely-yrityksistä huolimatta.
    Kyllä se kakka jaksaa näköjään vieläkin naurattaa. Onneksi kukaan ei taida tietää mille harrastin hekottelun ja tirskunnan välimuotoa.
    Jos saan monoa siksi, koska “en sovi työyhteisöön” tms, tiedät keneltä odottelen duunivinkkejä.

    Halinallet. Herran pieksut. Meinasin kysyä mistä laatikkoosi on päätynyt halinalleservettejä, mutta en taida uskaltaa.

    Comment by Janne — February 24, 2006 @ 1140793611

  4. Vittuilulahja. “With friends like these” ja niin edelleen. Onpa mukava, että serveteille löytyi lopulta arvoistaan käyttöä :).

    Ja Mikki, seuraavaa kertaa ajatellen tiedoksi, että olohuoneessa on usein rulla talouspaperia – ettei meinaan tarvitse hätää kärsiä, kun halinallet loppuvat…

    Comment by Lissu — February 24, 2006 @ 1140794619

  5. Kämppis tietää halinallein salat, huomaan. Himmeetä.

    Comment by Mikki — February 24, 2006 @ 1140795458

  6. Kiitos. Tämä oli mahdollisesti, jopa luultavasti, paras lukemani Halinallet ja ulosteen yhdistävä kirjoitus.

    Yllättäen se pääsee vasta toiselle sijalle Halinalle-yhteyksisissä tarinoissa tällä viikolla. Sitä on näemmä liikkeellä.

    Hörötän ääneen, ja työkaverit katsovat kuin hullua. Mutta ehkä se ei kuitenkaan ole, Mikki, sinun vikasi.

    Comment by Henri — February 24, 2006 @ 1140800526

  7. Mental image, go away. NOW.

    Pilaisin kuitenkin ilonne ja huomauttaisin, että kakalla ei ole esp-kykyjä (vaikka suolessanne onkin n. 1.5kg ihka ilmieläviä bakteereja), vaan kyseessä on tod näk (nk uskottava tarjoutuva selitys) autonomisen hermoston sympatikotoninen aktivaatio hätää kärsivän hermostuttua havainnosta, että paperi on loppu. Toiselta nimeltään hätäpaska.

    Saisikohan jostain vaikkapa Keskustan serviettejä pahan päivän varalle.

    Comment by Tube — February 25, 2006 @ 1140849980

  8. Sain elämyksiä täällä Japanissa, kun löysin 99 jenin kaupasta ‘Hello Kitty’ vessapaperirullia. Oli jotenkin hienoa pyyhkiä tavaraa Kittyn naamaan.

    Comment by Liisa — February 25, 2006 @ 1140876766

  9. Mä en käytä paperia.

    Comment by Petja — March 8, 2006 @ 1141780263

  10. Ei me olla siitä sulle vihaisia.

    Comment by Mikki — March 8, 2006 @ 1141780881

RSS feed for comments on this post.

Sorry, the comment form is closed at this time.

 


Copyright © Mikko Rautalahti, All Rights Reserved
WordPress makes with the publishing.