ei tasa-arvoa, ei ihmisoikeuksia

Fri Sep-30th-2011 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Kuten jo aiemmin mainitsin (ja kuten toivottavasti kuulitte jostain muustakin lähteestä, koska ajatus siitä, että Hupaisa ajankulu on jonkun pääasiallinen uutiskanava on kauhistuttava), eduskunnassa tehtiin eilen lakialoite tasa-arvoisesta avioliittolaista. Tuskin ketään erityisemmin yllättää, että saamme nauttia niiden tavallisten tahojen vastareaktioista.

Kristillisdemokraattien puheenjohtaja, sisäministeri Päivi Räsänen avasi tietenkin sanaisen arkkunsa ja kertoi, ettei kyseessä ole tasa-arvokysymys!

Olette sanonut, että avioliitossa on kyse arvoista. Eikö tasa-arvo ole tärkeä arvo?

– Sukupuolten välistä tasa-arvoa tulee edistää, mutta kun puhutaan samaa sukupuolta olevien avioliitosta, niin se ei ole tasa-arvo- tai ihmisoikeuskysymys. Avioliitto on määritelmällisesti miehen ja naisen välinen, ja sitä se on ollut historiallisesti ja sitä se on edelleen kulttuurisesti.

On hirveän kätevää, että tietyiltä ihmisiltä voidaan evätä oikeuksia vain sanomalla, ettei kyseessä ole tasa-arvokysymys! Räsäsen argumentti on tunkkainen ja typerä, ja siinä haisee vanha kunnon homoviha — siihen ei sisälly mitään oikeita syitä homoliittoja vastaan, paitsi se, ettei Räsänen halua niitä, koska ennenkään ei ole ollut niitä. On kaikin puolin riemukasta, että kun puhutaan siitä, saavatko toisiaan rakastavat ihmiset mennä naimisiin keskenään, voidaan vain sanoa, ettei sillä ole mitään tekemistä tasa-arvon tai ihmisoikeuksien kanssa.

Jotenkin epäilen, että jos esimerkiksi naisten oikeus omistaa omaisuutta tai äänestää, tai kouluttautua yhtä lailla kuin miehetkin olisi keskustelun alaisena, “tämä ei ole tasa-arvokysymys” ei olisi Räsäsen mielestä hyväksyttävä vastaus. Historiallisesti ja kulttuurisesti naisilla ei tällaisia oikeuksia kuitenkaan ole ollut ennen kuin ne päätettiin naisille antaa, ja ne tietenkin annettiin siksi, että niin naiset kuin miehetkin kyllästyivät jatkuvaan sorsintaan ja päättivät tehdä asialle jotain. Kuulostaako mitenkään tutulta?

Tai jos halutaan mennä hiukan lähemmäksi itse asian ydintä: aikoinaan monessa maassa valkoisten ja mustien ihmisten väliset avioliitot olivat laittomia — esimerkiksi Yhdysvalloissa se oli vielä laitonta vuoteen 1967 asti joissain osavaltioissa, ainakin Virginiassa. Nykyisin on päivänselvää, että jos jokin avioliitto kiellettäisiin rodun perusteella, se olisi ehdottomasti paitsi tasa-arvokysymys, myös ihmisoikeuskysymys.

Räsäsen mielestä tasa-arvo tai ihmisoikeudet eivät kuitenkaan liity asiaan mitenkään. Ja miksi liittyisivätkään! Totta kai kyse on juurikin siitä, eikä suinkaan siitä, että perinteisillä perhe-arvoilla ratsastavalle Räsäselle ja puolueelle ylipäätänsä tällainen lainmuutos olisi selkeä tappio — se ei kuvastaisi heidän ajamaansa politiikkaa. Mutta se on vain hassu sattuma, koska todellisuudessa kyse on ehdottomasti perinteistä ja kulttuurista. Tietenkin! (Ja mitä perinteisiin ylipäätänsä tulee, niitä pitää aina arvostaa, koska ne ovat aina, aina hieno asia! Esimerkiksi tiettyjä Räsästenkin avioliiton sisäisiä oikeuksia rajoitettiin röyhkeästi lainmuutoksella vuonna 1994, oletettavasti siksi, etteivät silloiset päättäjät liian liberaaleina kunnioittaneet suomalaisen yhteiskunnan historiallista ja kulttuurillista perimää.)

Myös perussuomalaisten riveistä kajahtaa homovastaista lätinää. Hiukan poikkeuksellisesti sitä ei kuitenkaan tule puolueen viime kuukausien aikana ansioituneilta vakiourpoilta, vaan vaihteen vuoksi äänessä on kansanedustaja Mika Niikko, jonka mukaan työnantajan tulisi voida tietää työntekijän seksuaalinen suuntautuminen, kuten Hesari meille kertoo.

Perussuomalaisten kansanedustajan Mika Niikon mielestä työnantajan tulisi voida tietää työntekijän seksuaalinen suuntautuminen.

“Totta kai. Jos tuo niitä omia arvoja työssään esiin tai jos arvot ovat ristiriidassa yhdessä sovittujen pelisääntöjen kanssa, niin täytyy katsoa, että ne (työpaikan) arvot tulevat toteutumaan”, Niikko sanoi Iltalehdessä torstaina.

En tiedä, mitä teille tulee mieleen kun Niikko puhuu “yhdessä sovituista pelisäännöistä”, mutta heitän villinä arvauksena, että “homoja käsitellään normaaleina ihmisinä” ei ole hänen sääntökirjassaan.

Tämä on niitä juttuja, jotka saattavat ensi vilkaisulla vaikuttaa harmittomilta, ehkä jopa fiksuilta. Mitä väliä sillä on?

Aika paljon. Aika paljon. Jos työntekijältä voidaan kysyä tuota, mitä muita “arvoja” voidaan kysyä? Uskontoa? Muita seksuaalisia mieltymyksiä? Poliittista suuntautumista? Suhtautumista vähemmistöihin? Äkkiä ollaan tilanteessa, jossa työntekijällä ei ole enää mitään oikeutta yksityisyyteen, vaan työnantajalla on oikeus tietää kaikki — siltä varalta, että se ei sovikaan työpaikan arvoihin, tietenkin! Voitte itse miettiä, onko elämässänne asioita, joista ette halua puhua työnantajan kanssa, tai koette etteivät ne kuulu työnantajalle tippaakaan, ja miettiä, miltä tuntuisi, jos pomolla olisikin äkkiä oikeus kysellä niistä — ja työntekijällä olisi velvollisuus vastata rehellisesti.

Tällaiseen ajattelumalliin kuuluu aina läheisesti se, että on työnantajan etujen mukaista tehdä näin. Ja se on totta! Totta helvetissä se olisi työnantajan etujen mukaista — se lisäisi työnantajan valtaa ja helpottaisi työntekijöiden hallintaa ja manipulointia. Työnantajan etujen mukaista olisi myös se, ettei olisi irtisanomisaikoja, tai työaikalainsäädäntöä, tai TEL-maksuja. Muun muassa. Niitä nyt kuitenkin on, koska työnantajan etu ei onneksi ole se ainoa käytössä oleva kriteeri, vaan meillä pyritään huolehtimaan myös työntekijän eduista.

Tässä yhteydessä nousee yleensä myös esiin sellainen ajatus, että tämä on ongelma vain ihmisille, joilla on jotain salattavaa. Se on naiivi ja lapsellinen katsantokanta, koska meillä kaikilla on jotain salattavaa, ainakin tietyiltä kysyjiltä — ja koska arvaan, että moni ei ymmärrä miksi, annan esimerkin.

Oletetaanpa vaikka, että minä olen tekemässä työhaastatteluja, ja eteeni tulee pahasti työn tarpeessa oleva tyyppi. Sanotaan, että kyseessä on vaikkapa vähän vastuullisempi toimistoduuni, jossa vaaditaan tiettyä osaamista ja työkokemusta, ja ehkäpä jokin harrastuneisuus tai muu alan tuntemus laskettaisiin selväksi eduksi. Oletetaan, että hakijalla on oikea koulutus ja työkokemus, hyvät työtodistukset aiemmista hommista, hyvin positiivisia referenssejä alan vaikuttajilta, ja haastattelukin menee ihan putkeen.

Haastateltava on kuitenkin kristitty. Ei välttämättä edes mikään vakaumuksellinen kristitty, onpahan vain kirkon jäsen. Sillä ei ole mitään tekemistä itse duunin kanssa, eikä se vaikuta mitenkään työtehtävien suorittamiseen. Mutta minä en erityisemmin pidä uskonnosta. Ja niinpä minä kysyn aiheesta, koska minulla on “pelisäännöt” ja “arvot”.

Alkaako kuva selvitä? Onko se reilua? Entä jos valitsen duuniin mieluummin paljon vähemmän pätevän ateistin? Onko se reilua?

Eipä ole. Se ei myöskään ole laillista. Kas, kun Suomessa uskonto — tai seksuaalinen suuntautuminen — ei lähtökohtaisesti ole pätevä valintaperuste kun palkkauspäätöksiä tehdään. Se on syrjintää, ja se on laitonta. Näistä asioista saa kysellä vain, jos sillä on oikeasti jotain merkitystä työtehtävien kannalta — esimerkiksi pappia palkatessa on hyväksyttävää kysellä uskonnosta, tietenkin. Kanttoria tai seurakunnan kanslian sihteeriä palkatessa sen sijaan ei. En keksi suoralta kädeltä ammattia, jossa seksuaalinen suuntautuminen olisi jostain syystä avainkysymys, mutta sellaisiakin varmaan on… joskin häviävän pieni määrä.

Niikkokin ilmeisesti tietää tämän, mutta heittäytyy tarkoituksella tyhmäksi. Hän kaivaa esimerkkinä esiin juuri minunkin mainitsemani pastorin ammatin ja huomauttaa, että kyllä pastorin kohdalla saadaan varmistaa, että pastori on uskovainen. Niinpä, koska se on ammatin kannalta oleellista. Siitä ei automaattisesti seuraa se, että jokainen työnantaja saa kysellä jokaisen työpaikan jokaiselta hakijalta uskonnosta. Aivan samoin jokaiselta hakijalta ei voida kysyä seksuaalisesta suuntautumisesta ilman painavaa syytä.

Hauskaa on tietenkin myös se, että Niikko ei joko oikeasti ymmärrä tai teeskentelee, ettei ymmärrä erästä hyvin oleellista asiaa: jos puhutaan esimerkiksi juurikin tästä pastorin ammatista, arvot ja vakaumus ovat eittämättä oleellisia kysymyksiä, mutta ne ovat myös sellaisia asioita, jotka ihminen valitsee itselleen. Seksuaalinen suuntautuminen ei ole, aivan kuten ihonvärikään ei ole. Kyse ei siis ole työntekijän “omista arvoista, jota tuodaan esiin työssä”. Niikolla ei ole mitään syytä huoleen, jos hänen motiivinsa todellakin on puhtaasti se, että saako pastorilta nyt kysellä uskonnosta — kyllä saa, siihen ei tarvita mitään lakimuutoksia, asia on jo hoidossa.

Mutta sehän ei tietenkään ole oikeasti se asia, jota Niikko ajaa takaa, vaan se, että työnantajan pitäisi voida varmistaa, etteivät hinttapulit pääse työpaikalle. Niikko yrittää teeskennellä pohtivansa asiaa jonkinlaisella teoreettisen pseudointellektuellilla tasolla, mutta homovastaisuus ei oikein pysy pussissa:

“Esitin asian kysymyksenä, että jos homous on niin normaalia kuin jatkuvasti annetaan ymmärtää, miksi homoutta pitää piilottaa työtä haettaessa ja miksi parisuhdelakia tarvitsee muuttaa myös sen vuoksi, että homo voisi kertoa työnantajalle olevansa avioliitossa rekisteröityneen parisuhteen sijasta”, Niikko sanoi HS:lle.

Siinäpä harvinaisen selkeästi lausunto, joka viestii, ettei sen sanoja suhtaudu negatiivisesti homoihin! “Jos tää kerran on normaalia, niin miksi siitä täytyy pitää meteliä!” Vau. Tätä voi varmasti soveltaa muihinkin asioihin, joista haluaa puhua alentuvasti ja vähätellen, mutta kuitenkin samalla teeskennellä olevansa muka rehdisti liikkeellä: “Jos ne hakatut muijat kerran on niin ahdingossa, miksei ne sit lähde pois niistä tilanteista?” Toimii!

Sikäli kun oikeasti ihmettelet asiaa, Niikko, voin kertoa miksi: sinun kaltaistesi ihmisten takia.

Niikko toimi reilun vuosikymmenen ajan perustamansa Takaisin elämään -nuorisojärjestön toiminnanjohtajana, ja osaa myös tiivistää oman vakaumuksensa tyylikkäästi:

“Siellä vaadittiin kristillistä esimerkkiä ja vakaumusta. Kristillisyyteen kuuluu suvaitsevaisuus, mutta ei se tarkoita sitä, että aivan kaikkea suvaittaisiin”, Niikko sanoi.

Niin. “Oon suvaitsevainen niitä kohtaan, jotka on jo valmiiksi niin kuin minä.” Siinähän se onkin hienosti pähkinänkuoressa.

Lisäys: Olen iloinen voidessani sanoa, että Ossi Mäntylahti on tehnyt sen, mitä en itse laiskana jaksanut, ja kaivellut hiukan Niikon taustoja. Kuten arvata saattaa, Jeesus on vahvasti kuvassa mukana. Niin on moni muukin asia; kyseessä on vähintäänkin kiehtova persoona. Suosittelen vahvasti, että käytte vilkaisemassa.


20 Comments

  1. Että alkaa jurpia että samoja perusasioita on toistettava uudestaan ja uudestaan etteivät hurukristillinen mantrojen toistaminen tartu valtaväestöön. Santorum totesi samoilla republikaanien debatissa linjoilla että “don’t ask, don’t tell” pitäisi palauttaa koska ” seksuaalisuudella ei ole merkitystä armeijassa”. Täällä jenkeissä se on vain niin paljon pelottavampaa kun osuus kansasta joka voi ottaa sen potentiaalisesti todesta on huomattavasti suurempi.

    Comment by Teemu Vilen — September 30, 2011 @ 1317361045

  2. Ilmeisesti Niikolle on okei, että Suomen kansa, hänen työnantajansa, on oikeutettu kyselemään hänen seksuaalisesta suuntautumisestaan, ja no, varmuuden vuoksi varmaan seksuaalisesta käytöksestään, ominaisuuksistaan ja valmiudestaan, taajaan, kovaan ääneen ja aina, kun siihen tilaisuus tarjoutuu.
    Missähän olisi listaa herran julkisista esiintymisistä?

    Comment by GNiko — September 30, 2011 @ 1317369124

  3. Joku Jeesus tms. taisi mainita samassa kirjallisessa teoksessa mihin Niikko ja Räsänen vetoavat jotain tyyliin “kaikki, minkä tahdotte ihmisten tekevän teille, tehkää te heille” ja muuta suvaitsevaista höpinää.

    Mutta ymmärtääkseni Jeesus oli vain joku sivuhahmo jossain mitättömässä sivujuonessa, joten kukapa näitä muistelemaan.

    Comment by termostaattori — September 30, 2011 @ 1317371070

  4. Josta muuten juolahti mieleen että mikäpä senkään sanelee että papin duunin ja uskonnollisen tunnustuksen välillä pitäisi olla yhteys? Olispa hauskaa jos olis avoimesti ateistinen pappi lehterillä heilumassa (heiluukohan papit lehterillä?). Tai islaminuskoa tunnustava pappi luterilaiskirkossa. Tai toisin päin. Olisko siinä sama botne kuin siinä, että on heterona homobaarissa stripparina? Että yleisesti on tiedossa että tuo komea uros tuossa ei tykkää miehestä. Mutta komeahan se on. Samalla tavalla tietäisi kirkkokansa että tuo pappi ei kyllä ole uskossa, mutta hienosti se raamattua quottaa.

    Comment by Timo Vuorensola — September 30, 2011 @ 1317374438

  5. Mua hämmästyttää edelleen suuresti, että toimittajat eivät kysy näitä samoja jatkokysymyksiä. Pelkäävätkö ne, että Räsänen & kump. heittäytyisivät Halla-Ahoiksi, eivätkä antaisi jatkossa haastatteluita?

    Comment by Henri — September 30, 2011 @ 1317377185

  6. Timo: ymmärtääkseni aika monella heterolla miespuolisella pornotähdellä on vankka homofanikaarti. Hetero strippari homokapakassa ei siis ole mikään mahdottomuus, niin kauan kunhan vain täyttää kriteerit (lue: vetoaa yleisöön). Ja onhan sitä “sopivasti lesbo/bi” (lue: aina siihen asti kunnes on aika pistää maskuliinista tappia feminiiniseen reikään) pornoa heteroillekin…

    Paholaisen asianajajakin kerkesi samasta asiasta heittää mielipidettä ja sisältää hyvän listan siitä, mitä vasta-“argumentointia” on tulossa.

    Comment by Skiriki — September 30, 2011 @ 1317384961

  7. Skiriki: Toki. Kysyinkin, miksei siis pappi voisi olla julkisesti ateisti, kunhan vaan vetoaa yleisöönsä? Olishan se vähän hassua ja peräti epätodennäköistä, mutta duunin vuoksi jengi tekee vähän mitä kaikkea muutakin hassua ja epätodennäköistä.

    Comment by Timo Vuorensola — September 30, 2011 @ 1317388657

  8. Itse asiassa erään tutkimuksen mukaan Hollannissa joka kuudes pappi on joko ateisti tai agnostikko, ja moni heistä sanoo ihan julkisesti, ettei mitään yliluonnollista jumalaa ole olemassa: http://www.bbc.co.uk/news/world-europe-14417362

    Comment by TK — September 30, 2011 @ 1317390594

  9. Timo:

    Kun puhuttiin netin anonymiteetistä, sain kuulla että kirkon sisällä on ateisteille anonyymeja tukiryhmiä… Kun ei sitä oikein voi työn menettämisen pelossa ääneen sanoa. Pistää miettimään :)

    Comment by Janos — September 30, 2011 @ 1317392501

  10. Timo: “leipäpappi” (millaisena Kari Suomalainen kuvasi kristillisdemokraatteja aikanaan) on kansan suusta peräisin oleva sanonta. Pappi, koska se on työ, mutta ei usko. :)

    Eli kyllähän tuo on olemassa oleva ilmiö.

    Comment by Skiriki — September 30, 2011 @ 1317394534

  11. Elikkäs onks sitten oikein että papiksi ryhtyessäs sulta voidaan työhaastattelussa kysyä, uskotko luterilaiseen kristilliseen Jumalaan sellaisena kun Raamattu/kirkko sen on hyväksynyt?

    Comment by Timo Vuorensola — September 30, 2011 @ 1317396454

  12. Jaa-a. Usko nimittäin kun on niitä asioita, joista pystyy valehtelemaan huomattavasti helpommin kuin esimerkiksi puolisosta, josta usein on sellainen fyysinen todiste olemassa. Ja sitä kun on vaikea todistaa, ainahan sitä voi sanoa, että “uskoin vielä kun tulin töihin, mutta sitten kaksi päivää/viikkoa/kuukautta/vuotta/vuosikymmentä myöhemmin alkoi tuntua muulta”. Mites tuon todistaa?

    Comment by Skiriki — September 30, 2011 @ 1317405072

  13. Kiitos Timo uravinkistä. Jos tämä ohjelmistokehitys alkaa maistua puulta, niin siirryn ateisipapiksi.

    Comment by -TSH — September 30, 2011 @ 1317407091

  14. Hiukkasen kieli poskessa huomautan, että v. 2008 myös Vihreiden työministeri Tarja Cronberg ehdotti jotain, jonka ainakin vähän ilkeästi lukemalla voi tulkita siten että yritysten pitäisi selvittää työntekijöidensä sukupuolista suuntautumista:

    http://www.tem.fi/index.phtml?92404_m=92406&s=2865

    En oikein osaa päättää, kuinka paljon hyväksyttävämmäksi sukupuolisen suuntautumisen selvittäminen muuttuu, jos sen tekisi tuolla lailla positiivisemmat ajatukset mielessä.

    (Tällä kommentilla en halua rinnastaa näitä eri tapauksia samalle viivalle.)

    Comment by Sampo — September 30, 2011 @ 1317410272

  15. Sampon kommenttiin: Kun olin työnhakijana Isossa-Britanniassa, siellä selvitettiin joskus työnhakijan taustoja aika perusteellisestikin, mm. juuri uskontoa ja seksuaalista suuntautumista ja etnisyyttä ja sitä, miksi kokee sukupuolensa. Idea oli se, että tällainen henkilökohtaisia juttuja kyselevä blanketti ei tullut työhönotosta vastaavien tyyppien tietoon, vaan (nimettömänä?) jonnekin eri rekisteriin. Ja näistä voitiin sitten ajan kanssa tilastoida juurikin sellaisia juttuja kuin että toteutuuko ko. puljussa henkilöstön monimuotoisuus, sorsitaanko työhonotossa vaikkapa esim. vammaisia tai jotakin etnistä ryhmää, jne.

    Tokihan tässä on paljon väärinkäytön mahdollisuuksia (älkääkä kysykö multa tarkemmin kuinka homma missäkin toimi, en mä perehtynyt siihen ikinä niin tarkkaan), mutta tuollaisia taustoja kyselivät muistaakseni nimenomaan aika progressiiviset työnantajat, erilaiset ympäristö- ja ihmisoikeusjärjestöt jne. Myöskin kysymyksenasetteluista saattoi usein päätellä, että homma on älytty siinä mielessä oikein, että esim. sukupuolia ei ole vain ne kaksi. Itselleni jäi sellainen tuntu, että ihan mielelläni täytin tuollaisetkin taustatiedot, koskapa ajattelin että niistä saadaan ajan kanssa hyödyllistä dataa (tosin ikinä en tottunut vastaamaan kysymykseen, mikä on mun “rotu”).

    Comment by Paula — October 3, 2011 @ 1317646412

  16. Tuohon työnhakuasiaan sanoisin vain sen, että musta on vähän hölmöä kun täällä meillä saa työnantaja udella niin kovin laajasti itsekunkin työnhakijan perskohtaisesta elämästä. Aikanaan isossa pahassa Amerikassa töitä hakiessani työhaastattelussa työnantaja ei saanut kysyä mitään henkilökohtaista, siis iästä, puolisosta, lapsista, maailmankatsomuksesta, siitä, missä liigassa pelaa jne. Työkokemus oli oikeastaan ainoa, mistä sai kysyä. Ja tää on siis lailla säädelty, ja rangaistukset sen rikkomisesta on jotain muuta ko meidän hyihyi.

    En jotenki käsitä, miks meillä ei vois olla vastaavaa lainsäädäntöä. Minkä takia työnantajan pitäis tietää muita asioita kuin ne aivan oleellisimmat?

    Comment by ei ummarra — October 4, 2011 @ 1317723504

  17. Öh, mutta meillä nimenomaan ei saa kysellä kovin laajasti — paitsi asioista, jotka ovat työn kannalta oleellisia. Se on tietenkin usein hyvin tulkinnanvarainen kysymys, mutta sille ei taida ihan kauheasti voida mitään, koska kyllähän työhaastattelussa pitää kuitenkin voida kysellä asioita. Se kuitenkin tarkoittaa sitä, että lähtökohtaisesti useimpia duuneja haettaessa parisuhteet, liigat, lapset sun muut eivät kuulu keskusteluun. Aiheesta voi lukea lisää vaikkapa täältä.

    Suomessa on itse asiassa erillinen laki yksityisyyden suojasta työelämässä (tietääkseni tämä on aika poikkeuksellista, muissa maissa tällaista ei tyypillisesti ole), mikä siis tarkoittaa, että jos työnantaja urkkii asiattomasti työntekijän asioita (muutenkin kuin työhaastattelussa), se on kyllä ihan oikea rikos.

    Comment by Mikki — October 4, 2011 @ 1317735400

  18. Tattis! Myönnän tietojeni olleen vajavaisia. Näemmä laki on säädetty (ja sitä on täydennetty) sen jälkeen kun itse muutin Suomesta pois. Kokemukset työnhausta ennen tuon lain voimaantuloa olivat kovin erilaiset, samoin anekdoottiset kokemukset, joten kiitos korjauksesta.

    Täytyy tonkia, josko jostain löytyis infoa, miten lakia on sovellettu ja miten tehokkaasti se on työnantajien käytäntöihin vaikuttanut :)

    Kiitollisna korjauksesta,
    ei ummarra

    Comment by ei ummarra — October 5, 2011 @ 1317801322

  19. Luulen, että se on laki jota käytännössä rikotaan aika ahkerasti, joskaan useimmiten ei varmaankaan merkittävillä tavoilla, ja useimmiten ketään ei kiinnosta. (Teknisesti ottaen “mitä sä harrastat?” on asia, jota ei kait saisi kysyä, mutta “harrastatko jotain, mikä voisi olla hyödyksi tässä työssä?” on ihan okei.) Käytännössä on tietenkin myös hyvin vaikea todistaa, mitä haastattelutilanteessa tapahtui…

    Jos sallit röyhkeän yleistyksen, epäilen, että ainakin yhtään isommissa firmoissa tästä kuitenkin ollaan tietoisia, ja yritetään toimia sen mukaisesti — kokemukseni mukaan sellaisissa ympäristöissä yleensä ainakin yritetään välttää tarpeettomia ongelmia. Joku reikä seinässä, jossa työnantajana toimimisen lailliset aspektit ovat ehkä muutenkin vähän hatarasti tiedossa, voi sitten ihan eri asia. Tällaisia “mutta kai mä nyt omassa firmassa saan tehdä ihan mitä haluan!” -tapauksia on tullut vastaan vuosien varrella toinenkin kappale, ja niille “no et kyllä voi” ei vaan ole hyväksyttävä vastaus.

    Comment by Mikki — October 5, 2011 @ 1317824267

  20. Jos jatketaan tällä röyhkeiden yleistysten linjalla niin kyyninen luontoni väittää, että tässä(kin) mennään nippanappa lain rajoissa, ainakin niin kauan kuin asiasta käydään nokkapokkaa joko julkisuudessa tai käräjäsalissa. Ja sitten vielä vänkään ja sanon, että pienellä yrittäjällä on toisaalta iso motiivi (=€) välttää hankaluuksia, kun taas isompi pulju voi hyvin kävellä työnhakijan/tekijän yli. Varsinkin kun näytön esittäminen siellä käräjillä voi olla hankalaa, ja toisekseen isolle lafkalle se yhteisösakon ylärajakin (850 000€) ei ole mikään kummoinen pelote. Jos siis jää edes kiinni.

    No, loppuviimeks kai jokaisen työnhakijan tai -tekijän on pidettävä itse omista oikeuksistaan kiinni.

    Comment by ei ummarra — October 6, 2011 @ 1317885481

RSS feed for comments on this post.

Sorry, the comment form is closed at this time.

 


Copyright © Mikko Rautalahti, All Rights Reserved
WordPress makes with the publishing.