arkistosta se sisin näkyy

Thu Sep-25th-2008 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Matti Saaren ammattikoulun rehtori selventää tilannetta kertomalla, ettei Saarta kiusattu. Mistä rehtori tietää sen? Koska hän on tarkistanut asian arkistoista! No herran tähden, sehän sen ratkaisee. Jospa joku olisi vain viitsinyt tarkistaa arkistoista, mikä Saaren henkinen tila oli, tämäkin kriisi oltaisiin voitu välttää!

En minä tietenkään tiedä, kiusattiinko Saarta ammattikoulussa vai ei, mutta tiedän, että se, mitä jossain papereissa lukee tuskin ratkaisee sitä kysymystä. Ajatus siitä, että opettajat tietävät kyllä, jos kiusataan, koska “oppilaat tunnetaan läpikotaisin” on täysin naurettava. Jos Saari kerran tunnettiin läpikotaisin, miksei kukaan tehnyt mitään?

Väitän, että useat opettajat eivät edes halua tietää kiusaamisesta, joko tietoisesti tai tiedostamattaan — koska jos he tietäisivät, heidän olisi myös kannettava vastuu asiasta. Juuri siksi kiusaamista usein vähätellään. Eräänkin ystäväni takana istui aikoinaan ala-asteella poika, joka veti häntä toistuvasti tukasta. Kun hän kertoi asiasta opettajalle, opettaja kertoi, että rakkaudesta se hevonenkin potkii. Sehän auttaa ihan helvetisti silloin, kun päänahkaan sattuu, eikä toinen vain lopeta. Tästä on tietenkin jo varmaan ainakin 25 vuotta, ja toki asenteet ovat muuttuneet. Luulen, että periaate on silti pysynyt pitkälti samana — kiusaaminen ainakin on. “Ei haukku haavaa tee!” Juu, eihän se jätä mustelmaa. Ja siksipä sitä ei opettaja näe — ei etenkään, jos ei ihan hirveästi katsele.

Toki hyvät opettajat välittävät ja puuttuvat, mutta huonot eivät. Ja monet eivät välttämättä edes ihan rehellisesti huomaa: jos oppilas itse ei valita, mistä sen näkee? Ammattikouluikäisenä kynnys mennä itkemään opelle on jo varsin korkea, etenkin jos on jo oppinut kantapään kautta, ettei se kuitenkaan auta. Siinä vaiheessa sitä on ehtinyt rakentaa itselleen jo aika pitkään suojakuorta, koska tuskan tai heikkouden näyttäminen kiusaajille on kuin punainen vaate härälle.

Usein puhutaan siitä, kuinka pääkaupunkiseudulla ollaan elitistejä. Siinä on totuuttakin mukana, ja pyrinkin nyt parhaani mukaan vahvistamaan tätä käsitystä. Siinä, ettei asu jossain muutaman tuhannen asukkaan kärpäsenpaskassa on nimittäin ainakin yksi merkittävä etu: jos sattuu olemaan sen oman ikäluokkansa mulkkujoukon silmätikkuna, paremman seuran etsiminen on paljon, paljon helpompaa siitä yksinkertaisesta syystä, että sitä on ylipäätänsä olemassa. Pikkupaikkakunnalla se on haastavaa, ellei mahdotonta.

Hyvät pikkukaupunkien päähänpotkitut nuoret ja herkät asukit: jos olette paskapäiden ympäröimiä, tulkaa Helsinkiin, tai menkää Tampereelle tai Turkuun tai Ouluun tai Jyväskylään, tai ylipäätänsä mihin tahansa sellaiseen paikkaan, jossa “keskusta” koostuu muustakin kuin kahdesta ruokakaupasta, KotiPizzasta, parista nuhjuisesta kaljabaarista ja yhdestä autiosta kirjastosta, jonka Asterixeista puuttuvat parhaat sivut. Yliopistokaupungit ovat hyvä valinta, vaikkette opiskelisikaan yhtikäs mitään. Lähtekää niin pian kuin mahdollista, tai vielä aikaisemmin. Aloittakaa täysin puhtaalta pöydältä, eläkää niin, että vuosien painolasti ei myrkytä jokaista käymäänne keskustelua ja unohtakaa ne saatanan juntit. Etsikää oma hauska porukkanne, jossa saa olla nörtti tai hintti tai neekeri tai taiteilija ilman, että irc-galleriaa kansoittavat peräkylien säälittävät ja vastenmieliset uusnatsit katsovat pahasti.

Ei tämäkään ole mikään oikotie onneen, se on totta. Mutta ainakin siihen on jonkinlainen konkreettinen mahdollisuus.


12 Comments

  1. Vaikka minä liputankin maaseudun ja väljemmän asumisen puolesta, niin tuossa on varmasti joissain tapauksissa perää. Olipa meillä aikanaan peruskoulussa tyyppi, joka oli suunnilleen kaikkien muiden, niin poikien kuin tyttöjenkin sylkykuppina. Kun tämä tyyppi jossain vaiheessa uhkaili tuovansa kouluun aseen ja ampuvansa kiusaajansa, niin teini-ikäisten ylimielisyydellä tällekin tietysti vain naureskeltiin, mutta oikeasti mua pelotti jossain vaiheessa pirusti, että tyyppi toteuttaa uhkauksensa. No, asia jäi puheiden tasolla, koulun loputtua tyyppi muutti pääkaupunkiseudulle ja jäi unohduksiin.

    Suunnilleen kymmenen vuotta myöhemmin törmäsin tyyppiin uudelleen ja hän kertoi itse olleensa aivan vähää vaille ratkeamista ennen koulun loppua ja kertoi suurempiin ympyröihin muuton olleen todellinen henkireikä, kun kukaan ei tuntenut eikä ollut kotiseudun painolastia niskassa. Siinä vaiheessa muutto ja uusi alku oli siis varmasti hyvä ratkaisu sekä tyypille että muille.

    Homman onnistuminen vaatii toki varmasti sitä, että pitää olla jonkinlainen ajatus siitä mitä haluat tehdä ja miten haluat elämääsi uudella paikkakunnalla rakentaa. Kaupunkiin muutto ei välttämättä auta, jos et ole valmis muuten aktiivisesti hakemaan uutta sisältöä elämään ja uutta sosiaalista piiriä.

    Comment by Jokivaris — September 25, 2008 @ 1222356951

  2. Asiasta sivuun, paras “rakkaudesta se hevonenkin potkii” -kommentti tuli kyllä aikanaan poliisilta. Tämä tutulle tytölle, jota sen jätkäkaveri hakkasi säännöllisesti. Olin paikalla, kun jätkä onnistui kaappaamaan tytön autoon, vei puukolla uhaten jonnekin syrjäteille, tyttö sai puukon pois ja heitti sen ulos ja juoksi sukkasillaan talvella huuli halki kotiinsa, jossa minä ja toinen tuttava oltiin odottamassa. Aika halvaannuttava kommentti kytältä kyseisessä tilanteessa.

    Comment by Janos — September 25, 2008 @ 1222360216

  3. “Rakkaudesta se hevonenkin potkii”, joo.

    Suomeksi: “Jos me vähätellään sinun ahdinkoasi, silloin tämä ei ole ongelma, eikä meidän tarvitse tehdä sille mitään. Samalla syyllistämme sinua kätevästi siitä, että valitat turhaan ja nostamme kynnystä, että kerrot kellekään vastaisuudessa.”

    Se on juurikin sitä henkistä väkivaltaa, toisten alistamista ja hiljaista hyväksyntää. Tyhmimmät osaavat tehdä sen niin, etteivät edes ihan oikeasti tajua tekevänsä sitä. Ei tarvitse itse vetää suoraan toista turpaan, se riittää, ettei ota vakavasti sitä, kun se uskaltaa sanoa siitä. Ja tietty mitä enemmän on auktoriteettiasemassa, sitä tehokkaampaa se on. Terkut vaan tuolle Janosin mainitsemalle konstaapelille, esimerkillisen hyvin hoidettu.

    Comment by Mikki — September 25, 2008 @ 1222360814

  4. Täysin asiaa tämä kirjoitus.

    Jossain vaiheessa eräs fiksu ihminen totesi, että itseasiassa varmin tapa löytää kiusaamista on mennä paikkaan, jossa todetaan, ettei ilmiötä ole olemassa. Siltä tuokin nyt näyttää.

    Tosin liiaksi ei pidä tuomita vielä kun shokki on päällä.

    Comment by Heikki Sairanen — September 25, 2008 @ 1222380107

  5. On kyllä aika naiivia väittää, etteivät opettajat tietäisi kiusaamisista ja vielä lapsellisempaa on sanoa, etteivät he välittäisi. On oikeampaa sanoa, etteivät opettajat tiedä kaikista kiusaamistapauksista. Mutta kyllä oppilaansa tunteva opettaja tietää, millaiset ovat luokan sosiaaliset suhteet. Hän myös välittää oppilaistaan ja pyrkii vaikuttamaan siihen, ettei kenelläkään olisi paha olla.

    On vain niin, ettei ketään voi pakottaa toisen ystäväksi. Opettaja velvoittaa ottamaan jokaisen mukaan peliin, tekemään jokaisen kanssa ryhmätöitä, mutta välituntileikeihin hän ei voi pakottaa. Ei opettaja myöskään ole oppilaidensa mukana heidän koulumatkoillaan. Ei opettaja ole aina läsnä joka tilanteessa joka hetki. Se on mahdoton vaatimus. Mutta toistan: opettaja kyllä näkee ja kuulee, hänellä on herkistynyt juuri ne aistit, joilla hän huomaa sosiaalisia suhteita.

    Jokaisen opettajan on myös kasvatettava, ja sitä opettajat kyllä tekevät, vielä lukiossakin. Opettajan on uskallettava olla rohkea, sillä ei hän voi aina tietää, mitä on vastassa, kun hän kiusaamistapauksissa ottaa yhteyttä kotiin. Kotona voidaan olla asioista aivan toista mieltä.

    Opettajissa on tietenkin myös niitä, jotka ovat kyynistyneet. He eivät ehkä jaksa välittää. Heidän paikkansa ei tietenkään olisi koulussa, se on selvää. Mutta on kohtuutonta yleistää tuohon tapaan kuin kirjoituksessa tehdään.

    Comment by Hilma — September 28, 2008 @ 1222598843

  6. Totta! Kirjoituksesta selviääkin erityisen hyvin se, kuinka dissasin kaikkia opettajia siitä hyvästä, etteivät he koskaan tiedä tai välitä kiusaamisesta.

    Comment by Mikki — September 28, 2008 @ 1222627793

  7. Oot mun idoli, Mikki.

    Comment by Heiccu — September 28, 2008 @ 1222635906

  8. Jonkun täytyy olla.

    Comment by Mikki — September 28, 2008 @ 1222636544

  9. “Ammattikouluikäisenä kynnys mennä itkemään opelle on jo varsin korkea”

    Tuon ikäisenä kuin ko. henkilö asian viemisestä koulun henkilökunnalle saa lähinnä kehoituksen viedä asia poliisille.

    Comment by JJKM — September 29, 2008 @ 1222694818

  10. Totuutta enemmän kuin puolet tässä kirjoituksessa.

    Itse nostin kytkintä pikkukaupungista (no, pikkukaupungin määritelmän ylärajoilla), jota olen pitkään kutsunut Suomen Innsmouthiksi puhtaasti paikkakunnan sisäsiittoisen rakenteen takia. Muuttoa yliopistokaupunkiin en ole ehtinyt katua ja nyt on jo neljästoista vuosi takana. Pikkuhiljaa alkaa jo jossain määrin unohtua kaksitoista+ vuotta koulukiusaamista.

    Ja kohdalle ei tarvitse osua kuin yksi ainoa huono opettaja ratkaisevalla hetkellä: tässä tapauksessa neljä ensimmäistä vuotta ala-asteella sinetöi kaiken ja sitä seurannut opettaja ei pystynyt millään saamaan touhua loppumaan, vaikka parhaansa yrittikin. Asiaa ei helpottanut täysm****u rehtori ja rehtorin opettajavaimo, joilla oli pirusti sukuani kohtaan hampaankolossa.

    Comment by Skiriki — September 29, 2008 @ 1222711353

  11. Hoo, itse suosittelen myos niitä piirien laajentamisia…joku joskus totesi että kenestäkään ei tule niin kaupunkilaista kuin entisestä maalaisesta, ja itse allekirjoitan tämän, sen verran kusipäistä touhua monen pikkupaikan sosiaaliset verkostot ovat. Ihan aikuistasollakin.

    Comment by hdcanis — September 30, 2008 @ 1222796436

  12. Fun Pastimes for Stupid Children » arkistosta se sisin näkyy…

    Hyvät pikkukaupunkien päähänpotkitut nuoret ja herkät asukit: jos olette paskapäiden ympäröimiä, tulkaa Helsinkiin, tai menkää Tampereelle tai Turkuun tai Ouluun tai Jyväskylään, tai ylipäätänsä mihin tahansa sellaiseen paikkaan, joss…

    Trackback by www.blogispotti.fi — November 6, 2008 @ 1225969113

RSS feed for comments on this post.

Sorry, the comment form is closed at this time.

 


Copyright © Mikko Rautalahti, All Rights Reserved
WordPress makes with the publishing.