aamulehti aamenen asialla

Tue Sep-13th-2011 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Ei liene liioiteltua sanoa, että Aamulehti saa osakseen paljon julkista ryöpytystä. Etenkin viime aikoina lehti on saanut paljon huomiota lukuisten eri artikkeleidensa vuoksi, ja usein kritiikkiä on tullut myös henkilökohtaisemmalla tasolla — lehden päätoimittaja Jouko Jokinen on usein löytänyt itsensä kärttyisen yleisön tähtäimestä. Joidenkin mielestä sen kanssa on jo menty liian pitkälle, ja muutaman yksittäistapauksen vuoksi koko lehteä mollataan tarpeettoman paljon.

Voisin ehkä olla samaa mieltä, ellei kyseessä olisi julkaisu, joka koko ajan kusee lukijakuntansa päälle. Tuntuu, että vähintään kerran viikossa Aamulehti julkaisee jotain niin silmittömän typerää, että on vaikea uskoa, että kyseessä on Suomen toiseksi suurin sanomalehti, jonka ainakin periaatteessa pitäisi ylläpitää jonkinlaisia journalistisia standardeja. Esimerkiksi tänään, otsikolla “Järjestö: Homoudesta voi eheytyä Tampereellakin”.

Myös Tampereella järjestetään eheytymisseminaareja, joista Markku Koivisto ja muut homoseksuaalisista taipumuksista eroon haluavat voivat hakea uutta suuntaa elämäänsä. Eheytyjät kokoontuivat Tampereella viimeksi viime viikonloppuna NNKY:n tiloissa Hämeenpuistossa.

Kursseja järjestävän Aslan ry:n mukaan eheytyminen on kristillispohjaista toimintaa, joka tähtää kasvuun miehisyyden, naiseuden, seksuaalisuuden ja tunne-elämän alueella. Kurssilaiset kokoontuvat yhteistyössä paikallisseurakuntien kanssa.

Järjestö muistuttaa kotisivuillaan, ettei homoseksuaalinen taipumus ole maailmanloppu, vaan taipumuksia itsessään havaitsevalla on kaikki mahdollisuudet elää tyydyttävää elämää.

Aslan suosittelee avuksi sielunhoitoa tai psykoterapiaa, jossa tarkastellaan homoeroottisen kiinnostuksen syntyyn vaikuttavia asioita. Tällaisiksi se katsoo etenkin varhaislapsuuden kokemukset ja homoeroottisia tunteita ruokkivat asiat, kuten homodiskossa käymisen, internetpornon ja homoystävien tapaamisen.

– Tärkeintä on muistaa, että elämässä on muutakin kuin seksuaalisuus. Jumala haluaa, että nautimme elämästämme silloinkin kun kieltäydymme niistä nautintoa antavista asioista, joita Jumala pitää syntinä. Tutustu Jeesukseen Raamatun lukemisen, rukouksen ja uskovien yhteyden kautta, yhdistys ohjeistaa.

Aamulehti tietenkin julkaisee tämän “uutisen” täysin vailla minkäänlaista lähdekritiikkiä ja kyseenalaistamatta uutisen sisältöä mitenkään, ikään kuin Aslan ry olisi jonkinlainen auktoriteetti asiassa. Jos sattuu olemaan tyhmä, voi kuvitella uutisen perustuvan jonkinlaisiin faktoihin ja ihan oikeasti uskoa, että homous on jotain, mikä voidaan terapioida ja rukoilla pois.

Tämän on erityisen naurettavaa, kun otetaan huomioon, että Aslan ry ei ole millään muotoa puolueeton järjestö, vaan päin vastoin sillä on mammutin kokoinen oma lehmä ojassa: siellä ollaan uskovaisia ja lähdetään liikkeelle siitä, että homous on syntiä. Siellä ei olla lääkäreitä, psykologeja tai tiedemiehiä — siis asiantuntijoita — vaan uskovaisia, joiden metodologia perustuu siihen, että tiedetään homojen olevan pahoja, ja sitten aletaan keksiä oikeutuksia ja selityksiä sille, miksi näin on.

Jos halutaan kertoa tapahtumista vastuullisesti, asiayhteys ja taustoitus ovat avainkysymyksiä. Tästä uutisesta puuttuvat molemmat. En yritä sanoa, ettei tästä aiheesta saa uutisoida. Kyllä saa, ja pitääkin, mutta jos Aamulehti harjoittaisi jonkinlaista vastuullista journalismia, uutisessa ei vain hyväksyttäisi sokeasti Aslan ry:n väitteitä ja julkaistaisi niitä ilman minkäänlaista vasta-argumenttia, tai edes tietoa siitä, että kyseiset väitteet eivät mitenkään heijasta sitä, mitä nykyisin tiedämme ihmisen seksuaalisuudesta ja psykologiasta. Silloin tuotaisiin myös esiin Aslan ry:n ennakkoasenteet ja agendat suoraan sen sijaan, että vain tyytyisivät kopioimaan yhdistyksen kuvauksen heidän kotisivuiltaan.

Kuvituskuvaksi on tietenkin valittu Tampereen tuomiokirkon alttarimaalaus, koska… no, näin lukijan kannalta katsottuna, koska Aamulehti on kristillinen ja homovastainen julkaisu, joka haluaa ajaa kristillistä ja homovastaista agendaa. Se on ensimmäinen reaktioni. En tietenkään tiedä, onko se todellakin jutun takana oleva motivaatio! Uskon kuitenkin, että jos se ei ole jutun takana, toimituksessa ollaan ihan vitun pihalla kaikesta. Yhtä hyvin sitä voisi ajella päänsä ja vetää päälle maiharit ja Suomen lipulla varustetun pilottitakin, ja sitten valittaa, kun jengi luulee rasistiksi. Joko siellä ei tajuta, miltä asiat näyttävät ulos päin, tai sitten se tajutaan siellä täydellisesti. Ollaan siis jälleen kerran hassunhauskan “tyhmiä vai inhottavia” -kysymyksen äärellä…

Artikkelin kirjoittajaa ei tietenkään mainita. En voi tietää miksi, mutta toivon sen johtuvan siitä, että häntä hävettää liikaa. Syytä olisi — tällaista paskaa tuottaa paitsi huono journalisti, myös huono ihminen.

Edit: Aamulehdelle ominaiselle “tässä on perse, työnnän sitä optimistisesti kohti puuta” -tavalla tämäkin asia näemmä ratkeaa, sillä juttu on mystisesti muuttunut julkaisun jälkeen. Missään ei tosin kuitenkaan mainita selvästi, että juttua on editoitu, tai mitä muutoksia siihen on tehty. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään pieni kirjoitusvirheiden korjaus, vaan artikkelin sisältö on muuttunut todella radikaalisti. Jos juttu elää koko ajan ilman minkäänlaista lukijalle välittyvää tietoa siitä, miten sisältö muuttuu, se on harhaanjohtavaa ja herättää välittömästi tiettyjä oleellisia kysymyksiä: kuinka paljon Aamulehti muuten kehittää eri versioita uutisistaan? Onko se ihan jokapäiväistä? Onko historian uudelleenkirjoittaminen kuinka iso osa Aamulehden metodologiaa? Oletan, ettei kovin iso, mutta mistä voin tietää sen, ja miksi minun pitäisi luottaa siihen, kun sitä kuitenkin todistettavasti tapahtuu niin, ettei siitä kerrota?

Artikkelin muutos on selkeästi oikeaan suuntaan, mutta käytetty metodologia on perseestä. Miksei Aamulehti osaa edes skarpata oikein? Käsittämätöntä spedeilyä.


19 Comments

  1. Alttarimaalaus kuvituksena liittyi varmaankin tähän: http://www.aamulehti.fi/moro/uutisellista/219469.shtml

    Comment by Touko — September 13, 2011 @ 1315920751

  2. Sentään jutun otsikointia ja tekstiä on hieman tarkistettu tämän jälkeen, mutta joo’o, tuota. Suurin osa Aamulehden ryöpyttämisestä on täysin perusteltua mutta osa lienee myös sitä yleisempää tautia että verkkojulkaisun puolella pitää vaan nopeasti saada jotain uutta pihalle ilman että sitä sen kummemmin ehditään miettiä tai taustoittaa. Sitten päivitetään uutista myöhemmin jos jaksetaan.

    Comment by Ilkka — September 13, 2011 @ 1315921944

  3. Vähän aiheen ohi, tämä oli mielestäni kiinnostavaa: “Kurssilaiset kokoontuvat yhteistyössä paikallisseurakuntien kanssa.”

    Siis eikö se kansankirkko vieläkään ole tehnyt minkäänlaista pesäeroa näihin hihhuleihin…

    Comment by hakkis — September 13, 2011 @ 1315922443

  4. Pitäisi varmaan alkaa vetämään “Aamulehdestä voi eheytyä”-kursseja tämän raskaan taakan kantajille. Se alkaa sillä, että perutaan tilaukset…

    Comment by Skiriki — September 13, 2011 @ 1315925142

  5. Aamulehti päätti eheyttää oman uutisensa. Kuvakaappaus alkuperäisestä uutisesta on ainakin täällä.

    Comment by mt — September 13, 2011 @ 1315928716

  6. Joo, eheytin myös omaa kirjoitustani sen mukaisesti, joskin tein sen sellaisella tavalla, joka ei ole ihan helvetin dorka, koska en ole yhtä taitava kuin ne.

    Comment by Mikki — September 13, 2011 @ 1315928953

  7. Hauskana kuriositeettina mainittakoon, että Aamulehti selvitti pari vuotta sitten toimittajiensa maailmankatsomusta (kyselyyn vastasi 79/149 toimituksessa olleesta). En löytänyt juttua enää Aamulehden sivuilta, mutta Iltalehden uutinen (http://www.iltalehti.fi/uutiset/2010110612649452_uu.shtml) aiheesta tiesi kertoa seuraavaa: “Aamulehden toimittajat uskovat sekä Jumalaan (44,6 %) että kannattavat NATO-jäsenyyttä (37,4 %). … Kysely paljasti myös, että 55,3 prosenttia uskoo oman ympäristönsä ja henkilökohtaisten arvojensa vaikuttavan journalistiseen työhönsä jonkin verran.”

    Ton tänpäiväisen uutisen perusteella vois jo lyödä vetoa että tuo jumalaan uskova posse ei usko ainakaan henkilökohtaisten arvojensa vaikuttavan journalistiseen työhönsä minkään vertaa.

    Comment by Antti R. — September 13, 2011 @ 1315930042

  8. Ei ole totta. Päätoimittajahan juuri ilmoitti, ettei alkuperäistä Blockfest-artikkelia voi enää muokata, koska “Se on arkistojuttu ja niitä ei saa muuttaa. Oikaisut tehdään uusilla jutuilla, päätoimittaja Jokinen perusteli Aamulehden toimintaa.”

    Mä muistan kuinka joskus olin ylpeä, kun sain julkaistua juttuni Aamulehdessä. Paljon on virrannut vettä Vantaanjoessa sen jälkeen.

    Comment by Kalle — September 13, 2011 @ 1315932831

  9. Ai, että nää säännöt ovatkin tapauskohtaisia ja epäjohdonmukaisia, Kalle? Sinänsä yllättävää, kun kyseessä on kuitenkin lehti, joka on toistuvasti kuluneen vuoden aikana toiminut journalistisen etiikan ja integriteetin kansikuvapoikana!

    Comment by Mikki — September 13, 2011 @ 1315933256

  10. Mua häiritsee tässä moni asia, mutta ennenkaikkea se että että tämä hiipparijärjestö on ominut itselleen nimen Aslan. Hemmetin hyvä nimi, jonka olisin antanut pojalleni jos olisin sellaisen saanut. Ehkä onni etten saanut ettei kukaan yhdistäisi häntä jutussa mainittuun porukkaan.

    Perhana.

    Comment by Sarin — September 13, 2011 @ 1315943160

  11. No, köh, Aslanhan on kyllä noin niin kuin lähtökohtaisesti Kristus, että ei se niiden nimenvalinta sinänsä ole mitään sattumaa. C.S. Lewis ei varsinaisesti ollut mikään ateisti. =)

    Comment by Mikki — September 13, 2011 @ 1315945393

  12. Kiva analyysi, mutta osa tekstin esittämistä kysymyksistä kertoo, että journalistiset käytännöt eivät taida kuulua blogin kirjoittajan omakohtaisiin kokemuksiin.

    Lehtien käytäntö on, ettei ns. pikkujuttua — ja tällä tarkoitan jutun kokoa, en sisältöä — kreditoida kenellekään erityisesti, varsinkin, jos juttu perustuu tiedotteeseen. Tästä on varmasti kyse Aslan-jutun kohdalla: otettu tiedote, laitettu se sellaisenaan verkkoon. Tässä siis kerron toimintatavoista, en niiden hyväksyttävyydestä. Toimituksessa työskennelleenä voin sanoa, että on hämmästyttävää, miten paljon tiedotteisiin pohjaavia juttuja media julkaisee. Jokainen on siitä tyytyväinen silloin, kun itse edustaa järjestöä/tahoa/yritystä, joka on jotain tiedottamassa: “Hei, meidän viesti meni läpi!” Kyseenalaista, mutta totta toimituksissa, jos resursseja ns. varsinaiseen jutuntekoon ko. aiheesta ei ole — eikä aihe kiinnosta. Tässä en siis ota kantaa Aslan-tapaukseen, kerron vain toimintatavoista.

    Tuossa yllä myös kysellään, miksi ei ole selkeästi kerrottu, että juttua on muutettu ja kuka sitä on muuttanut. Tämä on varsinkin sähköisen median piirre, myös verkkojournalismin. Jos tulee uutta tietoa, jos edellinen juttu havaitaan puutteelliseksi, vanhaa korjataan. Tätähän ihmiset sähköiseltä medialta odottavat: montako kuollutta tuli, miten liikenne sujuu nyt onnettomuuspaikalla. Tällä tavoin korjataan myös kirjoitus- ja asiavirheitä.

    Ja mitä tulee arkistojuttuihin, pitäisin lehden kantaa järkevänä. Varsinkin kun kyse on *painetun* lehden juttujen arkistoinnista, on hyvin, hyvin järkevää, että arkistoon ei missään nimessä kajota. (Keskeistä kuitenkin on, että mahdolliset oikaisut tai lisäjutut linkitetään tarpeeksi selkeästi alkuperäiseen tekstiin, että virheet eivät toistu tulevissa jutuissa, joiden taustana on arkisto. Tämä toki on median oma etu: kukapa haluaisi tehdä toistuvasti saman virheen?) Arkistoinnin muuttaminen kun on sitä, mistä pahimmat uhkaskenaariot esim. klaustrofobisissa scifi-tarinoissa kertovat: historia on muutettavissa. Mihin kohtaan vedetään raja? Kun joku tarpeeksi isokenkäinen pääsee vielä isompiin saappaisiin ja vaatii vanhan, kiusallisen jutun poistoa tai muokkaamista? Virheet korjataan, se on selvää ja siihen velvoittaa journalistien ohjesääntö, mutta yhtä tärkeää on, että arkistoa ei muuteta. Ja edelleen: kommentoin tässä asioiden perusteita, en esimerkiksi Blockfest-uutisointia.

    Comment by Koo — September 13, 2011 @ 1315953424

  13. Huoh.

    Otetaanpa näitä asioita yksi kerrallaan, Koo:

    Olen tehnyt yli vuosikymmenen ajan freelance-lehtijuttuja, joten eiköhän se ole ihan tuttua huttua sinänsä, kiitos vain. Koska itse olet selvästi perehtynyt asiaan erityisen hyvin, tiedät varmaankin, ettei Aamulehti tyypillisesti koskaan laita juttuihinsa kirjoittajan nimeä pituudesta riippumatta — ainakaan netissä, paperiversiosta en tiedä, koska en sitä lue.

    Ja mitä jutun pituuteen tulee, sitä on tällä hetkellä reilut 3700 merkkiä (kirjoittajan nimi on yhä mysteeri), joka tuskin käy pikkujutusta — aikakauslehdessä se on kuvitusten kanssa luultavasti yli sivun verran tekstiä.

    Kyllä, maailma on täynnä toimituksia, joissa vain tuupataan ulos pressitiedotteilla minimieditoinnilla. Mitä sitten? Pitäisikö sitä jotenkin ihailla? Ymmärrän, miksi siihen tilanteeseen päädytään, mutta se ei tee siitä maagisesti laadukasta työtä. Erityisesti tällaisessa tapauksessa, jossa vähän hitaammankin pitäisi ymmärtää, että tiedote (sikäli kun tämä uutinen todellakin perustuu lehdistötiedotteeseen — en tiedä, perustuuko) on pullollaan typeriä väitteitä ja päivänselvästi jonkun tahon etua ajavaa materiaalia, se on ihan vitun huonoa journalismia. Olen suoraan sanoen tyrmistynyt siitä, että toimituksessa työskennelleenä henkilönä olet ilmeisesti tästä eri mieltä.

    Ja kyllä, jos jutussa on virhe, se korjataan. Se on hieno päämäärä, mutta ei silloin, jos se tehdään niin, että teeskennellään, että mitään virhettä ei ole koskaan tapahtunutkaan (ts. ei kerrota kellekään, että ennen samassa osoitteessa oli lähes täysin päinvastaisen viestin sisältänyt artikkeli, kuten juuri tässä tapauksessa on tapahtunut).

    Ja lopuksi: jos halutaan sanoa, että arkistojuttuun ei kosketa, mikäs siinä, mutta pointti on juurikin se, että tähän(kin) juttuun koskettiin. Se ei siis oikeasti ole Aamulehden linja, tai jos on, sitä ei selvästikään noudateta. (Asian voi todentaa esimerkiksi vertaamalla aiemmin päivällä lainaamaani tekstiä artikkelin nykymuotoon.) Herää kysymys, oletko oikeasti viitsinyt seurata tätä tapausta, tai edes lukea kirjoitustani ajatuksen kanssa, koska maalaamasi uhkakuva historian uudelleenkirjoituksesta on juuri tässä nimenomaisessa tapauksessa toteutunut.

    Ei niin, ettenkö arvostaisi haluaisi tulla valaisemaan tilannetta, mutta suoraan sanoen sitä voisi edesauttaa se, että esimerkiksi vähän perehdyt tilanteeseen ensin.

    Comment by Mikki — September 13, 2011 @ 1315956393

  14. jep jpe. Tiesin kyllä mistä Aslan on otettu ja eritoten miksi. Mutta unohdin näemmä mainita että kuulun siihen koulukuntaan joka syteemaattisesti kieltäytyy näkemästä (tai ainakin hyväksymästä) Narnian Jeesus-vertauksia. Tai jeesusteluja, ihan kirjaimellisesti. Mulle Narnia on vain hieno fantasiaseikkailu ja Aslan hyvä hahmo.

    Jonkun pari tuhatta vuotta sitten edesmenneen palestiinalaisen poliitikon ja kansankiihottajan kanssa Aslan-leijonalla ei ole mitään tekemistä. Näin minä sen näen! : )

    Comment by Sarin — September 14, 2011 @ 1315998045

  15. Denial: it’s not just a river in Egypt. =)

    Comment by Mikki — September 14, 2011 @ 1315998238

  16. Sarin: Voihan sitä kieltäytyä näkemästä vaikka lyhtypylvästä kävelyreitillään, mutta kyllä siihen törmääminen silti otsaan sattuu. :)

    Comment by Lop — September 14, 2011 @ 1316004306

  17. Siis hetkinen…jommalla kummalla ei nyt ole mitään tekemistä Narnian kanssa, joko kristinuskolla tai sitten koivistolaisuudella.

    Comment by Hetkinen — September 14, 2011 @ 1316032995

  18. Kristinuskolla on paljonkin tekemistä Narnian kanssa. Koivistosta en tiedä.

    Comment by Mikki — September 14, 2011 @ 1316042790

  19. Jumalalla ei ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa. Näin mä sen näen.

    Mulla on siis ilmeisesti kaksi kuhmua otsassa. : )

    Comment by Sarin — September 15, 2011 @ 1316081037

RSS feed for comments on this post.

Sorry, the comment form is closed at this time.

 


Copyright © Mikko Rautalahti, All Rights Reserved
WordPress makes with the publishing.