perinteisen median kirkkain hetki

Sun Jan-29th-2012 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Olen useasti dissaillut Aamulehteä — muistaakseni “Suomen huonoin sanomalehti” on fraasi, jota olen käyttänyt kerran tai pari Hupaisassa ajankulussakin. Vaikka se onkin aina ollut perusteltua ja ansaittua, usein sen jälkeen tulee kuitenkin sellainen olo, että äh, pitäisikö yrittää suhtautua siihen suopeasti.

Ei pitäisi, ja Aamulehdessä hiljattain julkaistu päätoimittaja Jorma Pokkisen pääkirjoitus tekee jälleen kerran selväksi, miksi näin on. (Aamulehdellä menee muuten sikäli lujaa, että toisaalla on päätoimittajana Jorma Pokkinen, ja toisaalla taas vastaavana päätoimittajana Jouko Jokinen. Ihan heidän oman käytöksensä perusteella he nauttivat Hupaisan ajankulun täydellistä luottamusta voimakaksikkona, joka ei ole vielä kohdannut sellaista puuta, johon ei voisi yrittää perse edellä.)

Pokkinen aloittaa puhumalla pressanvaaleista, mutta pääsee hyvin nopeasti varsinaiseen aiheeseensa, eli sosiaalimediaan. Se voidaankin suunnilleen tiivistää muotoon “internet on mätä paska, perinteinen media on jalo ja hyvä”, joka on tietenkin tismalleen Aamulehden sitkeästi toitottaman linjan mukainen näkemys. (Tiedän, että kaikki lehden parissa työskentelevät eivät suinkaan tätä näkemystä jaa, ja että moni ihan fiksu ihminen on siellä vaikeassa välikädessä.)

En muuten ole mikään suuri “sosiaalinen media” -termin ystävä, lähinnä siksi, että sitä käytetään usein jonkinlaisena kaiken kattavana ja liian kömpelönä yleisterminä… mutta olkoon. Joka tapauksessa Pokkinen ei pidä sosiaalisesta mediasta:

Sosiaalinen elämä vain median keinoin tyhmistää, peukutus yksinkertaistaa. Joko-tai-maailma on kolkko, mustavalkoinen ja avoin, houkutteleva ovi vihapuheeseen.

En ehkä sinänsä ole tästä eri mieltä (joskin “vain median keinoin” on jotain, jonka määritteleminen hiukan tarkemmin olisi suureksi avuksi). Kyllä, joko-tai-maailma on todellakin tuollainen. Mutta miten tämä liittyy asiaan?

Pokkisella on tarve antaa ymmärtää, että sosiaalimediaa käyttävillä ihmisillä ei ole mitään muuta sosiaalista elämää. Tämä on varsin vanhanaikaista “höhöö nörtit hankkikaa elämä” -lätinää, jota ei nykyisin juurikaan kuule — lähinnä siksi, että joskus 80- ja 90-luvulla kukki vielä vahvasti sellainen henki, että tietokoneita käyttävät vain jotkut finninaamaiset hönöt, jotka pistivät sukat lahkeiden päälle, tarkastelivat maailmaa ylipurennan ja pullonpohjalasien takaa ja pelkäsivät tyttöjä. (Silloin ei vielä ollut homoja, tietenkään, ja tytöt osasivat vielä keskittyä juoruamiseen ja synnyttämiseen.)

Se oli silloin, se, mutta nykyisin on aika hankala löytää ihmisiä, joilla ei ole sähköpostiosoitetta, Facebook-sivua tai jotain muuta verkkopresenssiä, tai vähintäänkin kykyä käyttää sen verran netin perusteita, että osaa googlata bussiaikataulun tai tsekata päivän uutisotsikot. Kun vastaan tulee sellainen eksemplaari, joka ei ymmärrä näistä asioista sen enempää kuin opossumi vatupassista, hänen on parempi olla joko reilusti eläkeiän tuolla puolen tai vähämielinen, tai ensireaktio ei tyypillisesti suinkaan ole “kylläpäs siinä on aito ja rehti ihminen”, vaan “kyseessä on jonkinlainen hylkiö”. Tällainen tyyppi alkaa olla lähtökohtaisesti suunnilleen samassa kastissa kuin ne ihmiset, jotka eivät osaa nostaa rahaa pankkiautomaatista tai joille pyöröovi on liian haastava laite. Onko se elitismiä? Ehkä, mutta niin oli joskus sekin, että piti osata lukea, jos halusi tulla otetuksi vakavasti. Näin se kehitys kehittyy, ja onneksi perusteiden oppiminen on aika helppoa ja kaikin puolin mahdollista — siitä vaan kirjaston päätteelle, esimerkiksi, kyllä ne siellä neuvovat. Kyse on ennen kaikkea asenteesta, ja Pokkisen asenne on valitettavan selkeä.

Siksi toisekseen, missä se väitetty joko-tai-maailma piilee? Pokkisen mukaan internetissä, joka on aika hysteerinen väite. En edes oikein tiedä, miten tätä pitäisi lähteä purkamaan. Yhtä hyvin voisi väittää, että vesi on kuivaa tai että Pokkinen on tehty marsipaanista. Miten tuohon voi edes puuttua? Internet on, kirjaimellisesti, enemmän kuin mikään muu ihmisen teknologinen ja sosiaalinen saavutus, antanut miljoonille ja taas miljoonille ihmisille kyvyn puhua omista asioistaan asiallisesti ja inhottavasti, rehellisesti ja valheellisesti, kömpelösti ja kauniisti. Jos on jokin asia, mitä internet ei ole luonteeltaan, se on juurikin mustavalkoinen. Päin vastoin, internetissä kukkii aivan tajuton mielipiteiden kirjo.

Hauskana lisäbonuksena päivän halpa ironia: Pokkisella on kova halu latistaa kaikki sosiaalimedian parissa huseeravat ja siitä kiinnostuneet ihmiset — siis luultavasti kaikki tämän kirjoituksen lukijat, muun muassa — säälittäviksi nörteiksi sen sijaan, että hän olisi kykenevä ymmärtämään, ettei tällainen kahtiajako ole ollut ajankohtainen enää kokonaisen sukupolven ajan… syyttäen samalla sosiaalimediaa asioiden yksinkertaistamisesta ja mustavalkoisesta ajattelusta.

Samalle sektorille menee myös tämä ajatus sosiaalisen median ja perinteisen median ehdottomasta vastakkainasettelusta, joka ei tunnu ihan kauheasti heijastelevan omia näkemyksiäni, eikä myöskään oikeastaan kenenkään tuntemani sekä sosiaalisessa että perinteisessä mediassa vaikuttavan ihmisen näkemyksiä, vaikka konsensus tuntuukin olevan, että perinteisen median rooli ja asema elää ja muuttuu.

Mielestäni ongelma ei niinkään piile siinä, ettei Pokkinen ymmärrä oikein mitään internetistä, sosiaalisesta mediasta, tai niihin liittyvästä kulttuurista (joskin on mielestäni päivänselvää, että näin on), vaan siinä, että hän on paitsi haluton oppimaan, myös ilmeisen ylpeä tietämättömyydestään. Jos joku mediassa työskentelevä taho tekee vuonna 2012 erikseen numeron siitä, ettei oikein tiedä, miten hymiö tehdään — oli se sitten muka vitsi tai ei — se on pelkästään naurettavaa, eikä vähiten siksi, että hymiöt ovat se juttu, josta tehtiin 90-luvulla noloja artikkeleita ummikoille. On vaikea keksiä asiaa, joka kuvastaisi Pokkisen atavistista maailmankuvaa yhtä hyvin kuin tämä hänen oma lausuntonsa.

Mutta tämä kaikki on vain alkua, sillä heti seuraavassa kappaleessa tulee Pokkisen ehkä hölmöin möläytys. En tiedä, onko se vain uskomattoman harkitsematon lipsahdus — ehkei Pokkinen edes tajua, mitä todella tuli sanoneeksi. Vai olisiko tämä vain äkillinen rehellisyyden puuska? Oli miten oli, minusta on aika riemukasta, että Aamulehden kokoisen sanomalehden päätoimittaja sanoo vapaaehtoisesti jotain tällaista:

Vihan viesti säilyy bittimaailmassa. Siksi vastuullisen median pitää suojella ihmisiä heidän omilta mielipiteiltään.

Köh.

Vastuullisen median pitää suojella ihmisiä heidän omilta mielipiteiltään?

Vau.

Tuota noin, nythän on niin, että on olemassa ns. neljännen valtiomahdin käsite. Kun puhutaan perinteisestä vallan kolmijako-opista, sillä tarkoitetaan poliittista päätösvaltaa (meillä eduskunta), joka voi päättää asioista, hallinnollista toimeenpanovaltaa (meillä valtioneuvosto), joka voi päättää, miten asiat käytännössä toteuteutaan, ja kolmantena oikeuslaitos, joka valvoo edellämainittuja. Mediaa pidetään neljäntenä valtiomahtina, jonka yhteiskunnallinen funktio on tiedottaa kansalaisille tapahtumista ja olla valmiina puuttumaan mahdollisiin väärinkäytöksiin — yksinkertaisesti ilmaistuna, sen tehtävä on yrittää varmistaa, etteivät kolme muuta valtiomahtia pääse porsastelemaan ilman, että joku nostaa meteliä aiheesta. Median on siis tarkoitus toimia eräänlaisena vallan vahtikoirana, jota ilman kansa ei oikein voi tietää, mitä yhteiskunnassa tapahtuu, saati sitten reagoida siihen ennen kuin on liian myöhäistä.

Käytännössä suhtaudun ylipäätänsä aika skeptisesti siihen, että media todellakin kertoisi minulle niistä asioista, joita pidän tärkeitä tai joista haluan tietää. En myöskään usko, että objektiivinen journalismi on tyypillisesti kovin realistinen odotus, tai välttämättä aina edes toivottu lopputulos. Tiedostan kuitenkin, että Suomessa media on kuitenkin aika rehellistä ainakin kansainvälisillä standardeilla mitattuna. Yleensä median edustajat vaivautuvat ainakin teeskentelemään, että näihin asioihin pyritään, ja että medialla on jonkinlainen vastuu kertoa valheiden sijasta totuuksia ja ajaa yleisönsä etuja ainakin tiedotuksen saralla.

Tämä lienee ensimmäinen kerta, kun merkittävän median (Aamulehti on Suomen toiseksi suurin sanomalehti) päättävästä portaasta sanotaan suoraan, ettei kansalaisten — siis veronmaksajien, äänestäjien ja mediasta maksavien asiakkaiden — mielipiteillä ole väliä, vaan median tehtävä on piilotella niitä ja kertoa heille, mitä mieltä heidän tulee oikeasti olla asioista.

Kiva kuulla.

(En aio edes tämän enempää tarttua siihen, miten “vihan viesti säilyy bittimaailmassa” — toisin kuin perinteisessä mediassa, oletettavasti? Huoh.)

“Totuus löytyy elämästä”, Pokkinen lopettaa kirjoituksensa, ja viimeistään siinä vaiheessa tulee jo pieni lusikallinen oksua suuhun. Hienoa, maailmojasyleileviä ja retorisia latteuksia tässä kaivattiinkin! Kas kun ei “aito tunne syntyy sydämessä”, “tietoverkossa ei voi syleillä” tai “kauas on pitkä matka”.

Edit: Sosiaalimediaan keskivertokäyttäjää enemmän perehtynyt Harto Pönkä käsittelee Pokkisen kirjoitusta erinomaisen hyvin omassa blogissaan. Suosittelen.

Edit 2: Hesarin kulttuurisivuilla (ja toki myös netissä) julkaistiin tänään Esa Mäkisen kolumni aiheesta, jossa tätä kirjoitusta lainataan. Siinä Mäkinen kirjoittaa, että Pokkisen kirjoitus lähti leviämään sosiaalisessa mediassa tämän kirjoituksen pohjalta, mutta tosiasiassa siinä kävi kyllä toisin päin — minä kirjoitin aiheesta, koska kirjoitus levisi sosiaalisessa mediassa. Ei niin, että Mäkinen olisi sinänsä väärässä, tämä on “muna vai kana?” -kamaa aidoimmillaan, mutta kuitenkin…


10 Comments

  1. Heh. Edelleenkin on printtimediassa töissä lukuisia ihmisiä, jotka eivät ymmärrä internettiä. He kieltäytyvät ymmärtämästä sitä, sillä he kuvittelevat, että heidän työpakkansa kannalta on oleellista, että he eivät ymmärrä sitä. Onneksi tilanne on muuttumassa, lähinnä sukupolven vaihdoksen seurauksena.

    Silti kiinnostavinta tuossa tekstissä oli ajatus internetistä mustavalkoisena. Se kertoo paljon niistä silmälaiseista joilla päätoimittaja katsoo maailmaa. Perinteisessä mediassa on aina oltava tasapuolista. Tämä tarkoittaa asioiden (kahden) puolen esittelelyä. Se on tavallaan ihan hyvä periaate, sillä yksisilmäisyyden välttäminen on toki tavoiteltavaa. Ongelmaksi se muodostuu, kun “objektiivisuuden rituaali” vaatii, että vaikkapa häviävän pienen propellipäävähemmistön mielipiteille annetaan yhtä paljon tilaa kuin vaikkapa tiedeyhteisön konsensukselle. Tämä johtaa ajatteluun, jossa kaikilla asioilla on tasa kaksi puolta.

    Huvituksella olen kyllä männäviikkona seurannut, kuinka perinteinen media on sosiaalisen median meininkiä “raportoinut”. Somesta on nostettu ne äärimmäisimmät toimet, tai sitten jätetty keskustelut kokonaan taustoittamatta ja kontekstualisoimatta – ja samalla koko sosiaalinen media on leimattu ylilyöväksi ja loanheiton keskukseksi. Erityisesti olen nauttinut MTV3:n journalistisista mestariteoksista, uutisista, joiden sisältö on oleellisesti ollut “ai kauhee, yksi tyyppi internetissä sanoi näin”. Huvittavinta tässä kaikessa on se kaikkein syvimmälle juurtunut mustavalkoinen vastakkainasettelu “oikean elämän” ja “internetin” välissä. Mitään tällaista karkeaa jakoa ei tietenkään oikeasti ole.

    Comment by J-Ko — January 29, 2012 @ 1327833905

  2. Vastuullisen median pitää suojella ihmisiä heidän omilta mielipiteiltään.

    Mä haluun vaan tietää yhden asian…

    Onks klo 11 sunnuntaiaamuna liian aikaista alkaa juoda, että unohtais tuon lauseen?

    Comment by Skiriki — January 29, 2012 @ 1327839152

  3. Paperimedian viskaalien elitistisyyteen ja tietämättömyyten pukeutuva strutsipuolustus. Onhan se tietysti ikävää kun some huomaa virheet ja huutaa niistä, eikä maakunnan “puolueettoman” ykköslehden nokkamies enää pystykkään sanelemaan julkista keskustelua niinkuin joskus 80-luvulla.

    Comment by Janne Paalijärvi — January 29, 2012 @ 1327843599

  4. Raivostuttavaa ja vaarallista, että maan toiseksi suurin sanomalehti on vapaaehtoisesti huono.

    Comment by Seppo — January 29, 2012 @ 1327854533

  5. Harmi, että yksittäiset henkilöt onnistumat vetäämään tuolla tavalla koko lehden toimituksineen lokaan. Tai että yksittäisten henkilöiden ja heidän typerien kirjoitustensa vuoksi ne vedetään lokaan.

    Comment by Zeizei — January 29, 2012 @ 1327857923

  6. On ehkä hyvä tiedostaa, että päätoimittaja ei ole mikään muiden toimituksen jäsenten kanssa työpaikalla tasavertainen ihminen, vaan tyyppi, jonka vaikutusvalta lehden sisältöön, tyyliin ja asenteisiin on hyvin merkittävä.

    Comment by Mikki — January 29, 2012 @ 1327861531

  7. Onnittelut. Kirjoituksesi pääsi kolumniin tämänpäiväisen Hesarin kulttuurisivuilla.

    Comment by Juha Autero — January 31, 2012 @ 1328026216

  8. Joo, huomasin! Kuten kommentoin jo muualla, epäilen, että se kertoo ehkä enemmän mediamaailman vähemmän urpojen tahojen halusta rökittää omaan altaaseen kusevia hölmöjä kuin tekstin meriiteistä. ;)

    Comment by Mikki — January 31, 2012 @ 1328028329

  9. Sinut ja kirjoituksesi mainittiin Journalisti-lehdessä: http://journalistiliitto-fi.directo.fi/journalisti/lehti/2012/04/artikkelit/paras-vaite-voittakoon/

    Comment by termostaattori — February 23, 2012 @ 1330012086

  10. No, ainakin joku Rautlahti mainittiin. ;)

    Comment by Mikki — February 23, 2012 @ 1330012412

RSS feed for comments on this post.

Sorry, the comment form is closed at this time.

 


Copyright © Mikko Rautalahti, All Rights Reserved
WordPress makes with the publishing.