mieskuoro huutajat

Mon Jun-20th-2022 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Nyt kun kansanedustaja Wille Rydmanin meiningseistä on kirjoitettu Helsingin Sanomissa, pääsemme jälleen kerran nauttimaan kansallisesta keskustelusta siitä, saako ketään syyttää ylipäätänsä mistään jos häntä ei ole jo tuomittu aiheesta ja ketä pitäisi uskoa ja kuinka kohtuutonta on ottaa yhdeksän naisen dokumentoidut ja seikkaperäisesti taustoitetut syytökset edes melkein vakavasti, kun toisessa vaakakupissa on kuitenkin mies, joka sanoo että ei kyllä varmasti ole mitään pahaa tullut tehtyä lainkaan ikinä ollenkaan.

Näissä olosuhteissa saattaa moni löytää itsensä pohtimasta, että kun niin moni mies on valmis karauttamaan taisteluun Wille Rydmanin kunnian ja kunniallisuuden puolesta, mitä ylipäätänsä pitäisi tapahtua, että tämä porukka olisi valmis myöntämään, että jotain väärää on tapahtunut, tai ehkä voinut tapahtua? Milloin he olisivat valmiita sanomaan, että joo, näyttää kyllä aika pahalta?

Ei hätää, osaan vastata tähän kysymykseen! On kaksi pääasiallista skenaariota, joissa nämä miehet olisivat valmiita sanomaan, että mies, jota on syytetty nais(t)en ahdistelusta on toiminut väärin.

Skenaario 1: Nämä miehet a) ovat paikalla näkemässä kiistatonta perseilyä itse, ja b) myös kaikki muut näkevät sekä ko. perseilyn että nämä miehet, ja c) nämä kaikki muut suhtautuvat perseilyyn negatiivisesti ja d) ovat ihmisiä, joilla on niin paljon väliä, ettei heidän paheksuuntaansa voi sivuuttaa. Luonnollisesti tämä skenaario on lähinnä teoreettinen, koska tällaisia tilanteita tulee hyvin harvoin.

Skenaario 2: Jos perseilijä on tummaihoinen, nämä miehet ovat äkkiä uljaita ja uskomattoman rohkeita naisten oikeuksien ja kunnian puolustajia, ja selittävät suu vaahdoten, kuinka tärkeää on kyllä nyt uskoa uhreja.

Jos haluaa ymmärtää tätä ilmiötä, täytyy sisäistää, että näitä miehiä ei kiinnosta Wille Rydman tai se, mitä Wille Rydman on tehnyt. Valtaosa heistä ei tiedä Wille Rydmanista mitään, he eivät ole lukeneet Hesarin juttua eikä tapahtuman yksityiskohdilla ole ylipäätänsä heille mitään väliä. He eivät puolusta Wille Rydmania, vaan instituutiota ja maailmankuvaa, eikä siinä tilanteessa ole mitään väliä sillä, miten mikään yksittäinen tapaus on todella edennyt, tai mitä asianomaiset ovat siitä sanoneet…

…ei edes silloin, kun väitetty ahdistelija turvautuu kauttaaltaan häkellyttäviin vastaväitteisiin, jotka voinee tiivistää suunnilleen muotoon “siis hei hei hei hei eihän tää ihminen minua oikeasti mistään ole syyttänyt, tässä on nyt semmoinen tilanne että poliisi on tota öö tota kirjannut sen väärin sinne pöytäkirjaan ja öö sitä paitsi se muija itse asiassa katuu että on edes puhunut poliisille asiasta eikä edes halua tehdä tästä mitään numeroa! Eikö vaan?”, ja sit päälle vaan aivan saatanan innokas “NAILED IT!!!” -fist pump ja se on siinä. Täydellinen suoritus, 10/10, ja ei kun lepoasentoon.

Mutta tämä väki ei välitä mistään tästä. Ja miksi välittäisivät, koska mikään asiaan liittyvä tahokaan ei niin tee. Se todellinen ongelma ei ole se Twitterin ulvova rakkikuoro joka vaatii että heidän kanssaan pitää nyt käydä älyllistä debaattia oikeusvaltion periaatteista, vaan se porukka, joka on osa sitä instituutiota. Se väki ei tule laumana länkyttämään jotain tunkkaista skeidaa ajojahdeista ja todistustaakasta ja siitä, kuinka tässä on nyt vain sana sanaa vastaan. Ne tyypit osaavat pitää turpansa kiinni. He laskevat sen varaan, että minimoidaan häslingit, ja pian asiat toimivat kuten ne ovat aina ennenkin toimineet, silloin kun hameväki osasi vielä pitää suunsa kiinni ja elämä oli kunnollista.

Kun on ihan pakko, ne antavat asiasta virallisen lausunnon ja kertovat, että kyllä on tämä juu järkyttävää ja nyt tämä asia kyllä otetaan erittäin vakavasti ja se käydään läpi kaikilla niillä keinoilla, jotka ovat käytettävissä, mutta siihen, miten on mahdollista että tämä sama meno on jatkunut vuosikausia ei oteta mitään konkreettista kantaa. Siihen ei haluta ottaa mitään kantaa, eikä koskaan tulla ottamaan mitään kantaa, koska kukaan ei siihen pakota ja kenenkään intresseissä ei ole keikuttaa sitä yhteistä venettä. Sillä toki olemme varmasti yhtä mieltä siitä, että nyt on tärkeää luovia tätä tilannetta positiivisen kautta ja viedä organisaatiota yhdessä eteenpäin, nyt tarvitaan yhteishenkeä eikä vastakkainasettelua. Ja toki tämä on valitettavaa, mutta tämä on erikoinen poikkeustapaus, jota ei voitaisi mitenkään ennakoida (riippumatta siitä kelle kerrottiin asiasta jo vuosia sitten ja kuka tiesi mitä ja kuinka moni päätti, että kyllä tässä voidaan luottaa asianomaisen sanaan ja harkintakykyyn, joka torppaa kaikki väitteet ja syytökset koska niin tämä asia nyt vaan toimii). Ja organisaatiohan ei voi luonnollisesti mitenkään olla vastuussa mistään mitä on tapahtunut, koska kyllähän nyt on niin että sellainen asetelma, jossa joku organisaatiossa oleva vaikutusvaltainen mies käyttäisi asemaansa hyväksi ja hyötyisi siitä, että kukaan ei sano mitään ja kaikki katsovat toisaalle on täysin uusi ja eksoottinen ajatus, joka on kaikille täysin vieras. Siihen ei nyt vain ole voitu mitenkään varautua, saati sitten että olisi mitään tapaa käsitellä sitä nyt. Tämä, kuten kaikki muutkin vastaavat tapaukset läpi historian, oli outo yksittäistapaus.

Ja niin ovat kaikki nekin, joista ei vielä ole kuultu, puhumattakaan niistä, jotka eivät ole vielä edes tapahtuneet.

Se on se instituutio, jota ne internetin reiluusasiantuntijat ja rationaaliset ajattelijat puolustavat viimeiseen hengenvetoon.

Comments Off on mieskuoro huutajat

No Comments

No comments yet.

RSS feed for comments on this post.

Sorry, the comment form is closed at this time.

 


Copyright © Mikko Rautalahti, All Rights Reserved
WordPress makes with the publishing.