tämä tarina on tosi

Tue Dec-21st-2021 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Pandemiassa ei ole ihan kauheasti jaksanut panostaa blogiin, mutta näin joulun alla päädyin kirjoittamaan erittäin kauniin ja hartautta edistävän joulusadun, jonka haluaisin jakaa kanssanne. (Alun perin satu oli osa Himmelin jouluryömyli 2021 -kimaraa, jossa Fylli-täti elävöitti tarinan maailman kehittyneimmän tarinankerrontamuodon, eli muovailuvahan keinoin.)

Slushin ihme

Ja tapahtui niinä vuoden 2020 päivinä, että tuli käsky, että kaikki maailma oli pandemian alle laitettava. Tämä pandemia ei ollut ensimmäinen, mutta se, mikä aiemmista oli opittu oli jo aikoja sitten unohdettu. Ja kaikki menivät mökkihöperöitymään, kukin omaan kotiinsa. Niin Joosefkin lähti työpaikaltaan Ruoholahdesta, Helsingin kaupungista, ylös Vantaalle, kaupunginosaan, jonka nimi on Myyrmäki, hän kun oli sikäläistä huonetta ja sukua.

Siellä hän oli Marian, kihlattunsa kanssa, joka ei ollut vielä raskaana, sillä kumpikaan heistä ei ollut lisääntymiseen pyrkinyt. Ja silti siellä Myyrmäessä aika kului kuten muuallakin, ja vihdoin vuonna 2021 Joosef ja Maria havaitsivat, että loputon Netflixin katselu ja kahden kesken oleskelu olivat johtaneet siihen, että Maria oli päätynyt siunattuun tilaan. Ja niin suuresti nämä kaksi toisiaan rakastivat, että he päättivät tämän lapsen maailmaan tuoda, vaikka kumpikaan ei itseään valmiiksi vanhemmuuteen kokenut, ja huoli kulkutaudista ja ilmastonmuutoksen vitsauksesta heitä kovasti kalvoikin. Ja niin he kävivät neuvolassa ja valmennuskursseilla, ja äitiyspakkauksenkin noutivat kaukaisesta Jumbon ostoskeskuksesta, johon Posti sen jostain syystä ohjasi sen sijaan, että olisi sen kätevästi toimittanut heille sopivampaan postitoimipaikkaan, joka aivan heidän lähellään oli.

Ja lopulta Joosef lähti Marian seuraksi Myyrmäestä takaisin Helsingin kaupunkiin Slushia varten, sillä vaikka Maria oli yhdeksättä kuukautta raskaana, hän oli tuoreen start-upin founderiksi päätynyt. Ja Marian start-upilla oli mobiilisovellus, jonka armosta saattoi asiakas kryptovaluutalla pizzan tilata. Sen oli Maria suureksi innovaatioksi julistanut, ja sitä hänen piti sijoittajille kovasti pitchata, sillä Slush on vain kerran vuodessa, ja Maria tiesi, että menestys tulee niille jotka sitä hakevat.

Ja Slushiin saavuttuaan Maria iloisesti julisti suurta hyvää pöhinää, ja katso, monet sijoittajat hänen innovaatioonsa suopeasti suhtautuivat ja hänen pitch deckiään kovasti kehuivat, mutta silti jäi häneltä diili saamatta. Ja epäilys ja pelko pesivät Marian sydämeen, sillä hänellä oli huoli, ettei hän koskaan löytäisi sijoittajaa, ja hän lakkasi hymyilemästä maskinsa takana.

Ja viimeisenä Slushin päivänä Maria tunsi suuren väsymyksen jaloissaan ja selässään, sillä niin pitkään hän oli Messukeskuksessa kulkenut. Silloin Joosef hänelle ehdotti, että olisiko nyt aika mennä kotiin. Ja Maria kielsi tämän sanoen, että illanvietossa olisi vielä tilaisuus pitchata. Ja silloin Joosef ei sanojaan varonut vaan otti puheeksi niin lapsen kuin Mariankin hyvinvoinnin, ja siellä Messukeskuksen parkkihallissa he riitelivät 45 minuuttia ja kumpikin sanoi monia asioita, jotka tiesivät tosiksi, mutta joiden sanomista he kuitenkin katuivat. Ja tapahtui niin, että mykkäkoulun vallassa he ajoivat läpi Helsingin kaupungin aina kaukaiseen Länsisatamaan asti, sillä sinne oli ankkuroitu laiva, jossa kiinalaisen suuryhtiön ostamasta mobiilipelifirmasta hiljattain exitin tehneet merkkihenkilöt olivat suuret juhlat järjestäneet. Siellä olivat monet varakkaat tahot vielä etsimässä viimeistä tilaisuutta laittaa rahansa jonkun tulevan menestyjän taskuun, ja Maria oli sinne kutsun suurella vaivalla järjestänyt.

Mutta laiturilla laivan menoa katsellessaan Maria näki, ettei siellä kukaan maskeja käyttänyt, eikä kukaan koronapasseja laskusillalla tarkastellut, ja niin paljon oli juhlaväkeä laivaan ahtautunut, että kylki kyljessä he siellä riemuitsivat ja toisiensa kasvoja vasten huusivat, sillä kovaääninen musiikki teki muuten puhumisesta mahdotonta. Ja Maria tunsi piston sydämessään punnitessaan ajatusta siitä, että sulloisi itsensä juhlaväen sekaan tuohon kelluvaan inkubaattoriin, ja hänen sisällään olevan pöhinän voimasta huolimatta hän epäröi. Hän muisti Joosefin pahat sanat ja tiesi hänen hyvää niillä tarkoittaneen. Ja siinä ulkona pakkasessa seistessään sillä aikaa, kun Joosef etsi parkkipaikkaa, kävi Marialle niin, että ilman mitään varoitusta hän päästi pois lapsivetensä, ja silloin hän sanoi ääneen sen, mitä oli ajatellut jo jonkin aikaa: “Ei vittu.”

Ja kun Joosef saapui paikalle löydettyään vihdoin ilmaisen parkkipaikan kuuden korttelin päästä, hän kohtasi Marian, joka oli aloittanut supistukset nopeammin kuin kumpikaan heistä olisi osannut odottaa. Ja he tiesivät, että nyt heidän lapsensa oli nyt tulossa eikä nyt ollut enää aikaa networkata, ja niinpä he suuntasivat kohti sitä samaa parkkipaikkaa, jonka Josef oli vain jonkin aikaa aiemmin taaksensa jättänyt. Mutta tapahtui niin, että ennen kuin he autonsa saavuttivat, Maria koki että nyt ei enää ollut aikaa odottaa, ja he päättivät soittaa ambulanssin paikalle. Ja silloin he havaitsivat, että Marian kännykän akku oli päivän aikana tyhjentynyt, ja kovasti he kirosivat ahkeraa instagrammailua, joka oli sähkön puhelimesta anastanut. Ja Joosef vuorostaan valahti kalpeaksi, sillä hän tyhmyyspäissään oli jättänyt oman kännykkänsä auton kojelaudalle, eikä hänkään näin ollen voinut hätäkeskusta tavoittaa. Eikä yleisöpuhelimia enää missään ollut, sillä kehitys oli ne tarpeettomina pois vienyt.

Mutta he tiesivät, etteivät voineet siihen kadulle kylmään jäädä, ja heidät valtasi syvä epätoivo, sillä Maria koki että lapsen on nyt tultava eikä hän enää jaksanut kulkea, eikä Joosef voinut Mariaa kannatella, sillä hänen kehonsa oli pitkäaikaisen istumatyön ja PlayStationin runtelema. Mutta silloin Josef näki heidän yllään loistavan logon ja tiesi, että vielä oli hyvyyttä maailmassa, sillä niin oli heitä siunattu, että heidän vieressään oli pankin asiakaspalvelupiste, paikka johon saattoi mummo tai pappa mennä asioitaan hoitamaan kasvotusten. Se oli ehkä viimeinen kaltaisensa koko valtakunnassa, ja sen aulassa oli tuulikaappi, johon oli pankkiautomaatti laitettu. Ja siihen tuulikaappiin he kompuroivat, ja Josef asetti Marian nojalle Otto-automaatin viileää äidinrintaa vasten ja kysyi, mitä nyt tehdään, ja Maria häntä kovasti kirosi, sillä hän tunsi poltot sisällään ja tiesi, että nyt se lapsi on tuleva. Ja Joosefin oli autettava Marialta pois se vaatetus, joka lapsen tuloa voisi estää, ja hän hoki monia asioita, joista ei ollut lainkaan hyötyä tässä tilanteessa, ja kun Maria pian alkoi huutaa ja Joosef näki mitä nähtävissä oli, hänkin huusi, ja yhdessä he huusivat kunnes lapsen huuto heidät vaiensi.

Ja Josef kapaloi lapsen North Face -takkiinsa ja antoi sen Marialle, ja yhdessä he uupuneina lojuivat Nordean tuulikaapissa lapsen kanssa, eikä heillä hetkeen ollut voimia tehdä mitään muuta.

Ja kävi niin, että silloin tuulikaappiin saapui kolme viisasta miestä. He olivat olleet siinä laivassa, jonka luota Maria ja Joosef olivat vain jonkin aikaa aiemmin lähteneet. Ja he olivat laivalla kohdanneet enkelisijoittajan, joka sanoi heille: “Luottokorttimaksuissa on ollut ongelmia tänä iltana. Mutta älkää peljätkö, sillä katso, minä ilmoitan teille missä on pankkiautomaatti, josta voitte nostaa käteistä. Sen suuren ilon te löydätte parin korttelin päästä, ja tämä on teille merkkinä: Nordean logo hohtaa sen yllä.” Ja yhtäkkiä oli enkelisijoittajan kanssa suuri joukko taivaallista rahoitusväkeä, ja he kirosivat pankkijärjestelmää ja sanoivat: “On se nyt saatana kun nää eivät ikinä toimi, jos kaikkialla voisi käyttää bitcoinia, niin todellakaan ei olisi mitään ongelmia missään.” Ja kun nämä enkelit käänsivät kasvonsa pois ja jatkoivat bilettämistä, kolme viisasta miestä puhuivat toisillensa: “Menkäämme nyt etsimään se pankkiautomaatti, jonka enkeli meille ilmoitti, niin sit päästään taksilla himaan.”

Ja niin he saapuivat paikalle, ja olivat suuresti yllättyneitä nähdessään tämän perheen, joka tuulikaapin pohjalla makasi, mutta yksikään heistä ei ymmärtänyt ambulanssia soittaa, ennen kuin Maria siitä heille mainitsi, sillä he olivat jo kahdet etkot käyneet ja suuresti päihtyneet. Ja silloin heistä vähiten ottanut otti matkapuhelimensa esiin ja kysyi ääneen, mikä on hätänumero, ja hänelle kerrottiin, että se on 112, ja silloin käytiin keskustelu, jossa pohdittiin, onko kyseessä todellakin hätä, vai pitäisikö soittaa valtakunnalliseen päivystysnumeroon jossa ei-kiireelliset asiat käsiteltiin, eikä kukaan sitä numeroa kuitenkaan muistanut. Mutta lopulta puhelu saatiin suoritettua, ja ambulanssi kutsuttua.

Ja heidän sitä ambulanssia odotellessaan näistä kolmesta miehestä tietävin, jolla itselläänkin oli lapsia, tiesi verrata seikkaperäisesti oman esikoisensa syntymää tähän tilanteeseen, vaikkei siinä ollut mitään samaa, mutta silti hän siitä pitkällisesti kertoi, ja samoin tästä puhuessaan myös valisti Joosefia ja Mariaa siitä, miten heidän olisi pitänyt toimia, sillä he olivat toimineet huonosti, eivätkä lainkaan hyvin. Ja kaikki muut olivat kovin kiusaantuneita, mutta kukaan ei häntä vaientanut.

Mutta viimeisenä puhui kolmesta miehestä rikkain, ja hän kysyi, miksi Maria oli täällä. Ja niin Maria kertoi hänelle start-upistaan ja tunnusti etsivänsä sijoittajia, jotka olisivat valmiita investoimaan, ja mies vastasi: mutta me olemme sijoittajia. Ja katso: meillä kaikilla on sitä rahaa, jota sinä olet etsinyt. Ja niin Maria kaivoi esiin iPadinsa, jossa hänen pitch deckinsä lepäsi, ja näytti sitä miehille, ja kertoi heille innovaatiostaan, ja todisti tulisesti sen voimasta, ja Joosef istui hänen vieressään ylpeänä ja nyökkäili kuten asiasta jotain tietäisi.

Ja totisesti kolmea miestä liikutti Marian pöhinä. Mutta vaikka he olivat tämän pitchin nähneet, silti kaikki epäröivät, sillä he olivat Nordean tuulikaapissa, jaloissaan verta ja lapsivettä ja istukka ja kaikki ikiaikaiset hylätyt kuitit, eivätkä he löytäneet sydämestään halua investoida. Ja he kertoivat Marialle, että hänen pitchinsä oli hyvä, mutta siitä puuttui jotain. Ja Maria kätki nämä sanat ja tutkiskeli niitä sydämessänsä, eikä hän tiennyt, mitä heille sanoisi. Mutta sitten hän katsoi rinnallaan olevaa lasta, ja silloin hän tiesi, mikä heitä liikuttaisi. Ja hän kertoi heille, että tämän lapsen nimi oli NFT, ja katso: siltä istumalta hän rakensi koko pitchinsä uudelleen sen ympärille, ja nämä kolme viisasta miestä lankesivat polvilleen ja kurottelivat kynillään kohti Mariaa, valmiina allekirjoittamaan mitä tahansa.

Ja kun ambulanssi vihdoin saapui paikalle, oli Marian fundauskierros saatu päätökseen, ja viisaat miehet palasivat laivalle, kiittäen ja ylistäen markkinoiden näkymätöntä kättä kaikesta, minkä olivat kuulleet ja nähneet, sen mukaan kuin heille oli pitchattu, ja totisesti he levittivät disruption ilosanomaa ympärilleen.

Ja sellainen oli Slushin ihme.



avoin kirje postille

Thu May-23rd-2019 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Hyvä Posti Group Oyj!

Lähestyitte minua eilen tekstiviestillä. Se herätti minussa monenlaisia tuntemuksia, joita katson parhaaksi avata näin julkisen kirjeen muodossa. Joissain muissa olosuhteissa hoitaisin tämän yksityisemmin, mutta koska koen, että kyseessä on yhteiskunnallinen peruspalvelu, käsittelen asiaa avoimemmin.

Tekstiviestin sisältö on seuraava:

Osoitteeseen [KOTIOSOITTEENI], HELSINKI on tulossa lähetys [LÄHETYSTUNNUS] seuraavien päivien aikana. Jos et ole paikalla, se viedään noudettavaksi postiin [POSTIN OSOITE], HELSINKI.
Voit myös valita alla olevista vaihtoehdoista (vastaathan tänään klo 18:00 mennessä):
A: Lähetyksen voi jättää oven taakse ilman kuittausta. Valtuutan Postin kuljettajan tekemään luovutuskuittauksen omalla nimellään ilman vastaanottajan läsnäoloa.
B: Lähetyksen voi viedä automaattiin (Säilytysaika 7 vrk. Lähetys viedään automaattiin edellyttäen, että se mahtuu valittuun automaattiin.)

Mikäli et valitse toimitustapaa, toimitamme paketin normaalien toimitusehtojen mukaisesti. Valitsemaasi toimitustapaa ei ole mahdollista muuttaa tai peruuttaa jälkikäteen.

Terveisin Posti

…mitä nyt taas? Tämä on taas niitä tilanteita, etten edes tiedä, miten tätä lähtisi purkamaan. Asiakkaan kannalta tilanne on naurettava. Nostan nyt tässä esiin vaikkapa seuraavat asiat:

1) Miten ihmeessä voisin tietää, olenko silloin paikalla, jos mitään päivämäärää toimitukselle ei anneta? Mitä ylipäätänsä tarkoittaa “seuraavien päivien aikana?” Huomenna? (Ei tullut tänään.) Ylihuomenna? Ensi viikolla? No, ei ensi viikolla ainakaan tiistaina, vai? Mitäh? Sanoin, ettei ainakaan tiistaina?

2) Miksi minun olisi pitänyt tehdä päätös eilen kello 18 mennessä, kun lähetyksen seurantapalvelun mukaan paketti ei ole vielä tänäänkään edes teidän hallussanne? Miksi en voi tehdä valintaa silloin, kun tiedossa on, minä päivänä sitä pakettia aiotaan toimittaa? Ja siitä seurantapalvelusta puheen ollen, miksei tässä viestissä ole linkkiä kyseiseen seurantapalveluun, tai edes mainintaa sen olemassaolosta?

3) Miksei minulle anneta mitään tietoja siitä, mikä paketti mahtaa olla kyseessä? Jos siellä sattuisi olemaan esim. kahden kympin edestä sukkia, tai toisaalta taas kahden tonnin läppäri, se vaikuttanee siihen, miten haluan käsitellä asiaa. (En ole tilannut kumpaakaan, mutta olisin voinut.) Te ette tietenkään tiedä, mitä paketissa on sisällä, mutta oletettavasti teillä kuitenkin on lähettäjän tiedot hallussanne, josta voisin itse päätellä jotain. Jos tietoja ei poikkeuksellisesti ole, senkin voisi kertoa.

4) Miten kukaan voisi valita vaihtoehdon A ilman tietoa siitä, minä päivänä paketti tulee? Olenko valmis siihen, että paketti odottaa minua ovellani palatessani kotiin jonain tiettynä päivänä? No, ehkä! Olenko valmis siihen, että paketti odottaa oven edessä useamman päivän ajan? Tuskin. Aikatauluni eivät kuitenkaan ole joka päivä identtiset, sillä on väliä, minä päivänä se saapuu paikalle.

5) Mitä tulee vaihtoehtoon B, mihin automaattiin? En tiedä, missä lähin automaatti sijaitsee, mutta toisaalta ette myöskään kerro, mihin automaattiin se ylipäätänsä viedään, joten en voi etukäteen tietää, minne lähetys päätyy. Onko automaattiin päätyminen minulle hyvä asia vai ei? Jaa-a. Ja entä jos lähetys ei tosiaan mahdukaan valittuun automaattiin? Mitä silloin tapahtuu? Onko kyseessä silloin minun ongelmani vai teidän ongelmanne?

6) Kerrotte, että jos en valitse toimitustapaa, toimitatte paketin normaalien toimitusehtojen mukaisesti. Mitkä ovat normaalit toimitusehdot? En tiedä, minkälainen lähetys on kyseessä, ettekä te kerro sitä, joten en voi edes luntata niitä toimitusehtoja mistään. (Paketinseurannasta selvisi, että kyseessä on Priority-paketti, mutten silti oikein tiedä, mitkä ovat Priority-paketin toimitusehdot, tai miten ne vaikuttavat tähän nimenomaiseen toimitukseen.)

7) Ja pisteenä iin päällä, jos kerran teen sen valinnan, sitä ei enää voi muuttaa. Eli tässä tapauksessa, jos olisin eilen sanonut, että juu, jättäkää vaan sinne oven eteen se paketti, mutta se pakaasi tuleekin maahan vasta viikkoa myöhemmin, tai ehkä ensi kuussa, ja siinä vaiheessa omat kuvioni ovatkin yllättäen eläneet, en voi mitenkään sopia kanssanne, että hei tuota, älkääpä kuitenkaan jättäkö sitä pakettia sinne, koska olen väärässä kaupungissa/työmatkalla/sairaalassa/tekemässä jotain, joka ei itse asiassa edes teille kuulu? Oletteko nyt ihan tosissanne tämän kanssa?

Ja puhutaanpa sitten siitä seurantapalvelustanne! Tässä kuva oman pakettini tämänhetkisestä tilanteesta 23.5.2019, kello 15:31:

Mitä nämä eri vaiheet tarkoittavat? Mitään tekstikuvausta ei ole tarjolla, enkä itse asiassa osaa näistä symboleista päätellä, missä mennään. Ensimmäinen symboli luultavasti tarkoittaa, että paketti on otettu asiakkaalta kuljetukseen. Toinen symboli tarkoittaa… jotain? Oikeasti en tiedä, mitä mystinen käyrä paketin päällä tarkoittaa, enkä tiedä, miksi se on minulle oleellista informaatiota. Ehkä se on otettu jotenkin käsittelyyn? Kolmannessa kuvassa on pakettiauto, joten oletettavasti se tarkoittaa, että paketti on kuljetuksessa. (Joissain muissa palveluissa olen nähnyt lentokonesymbolin kertomassa, että nyt paketti kulkee maailmalla, paku taas antaa ymmärtää, että nyt se on jakelussa. Näin kansainvälisten pakettien kohdalla siinä on eittämättä tietty logiikka.) Neljäs symboli on selvästi postin rakennus, joten silloin paketti on… saapunut postille? Ja viides varmaankin tarkoittaa, että se on luovutettu vastaanottajalle. Ehkä. Ilman tekstiä en voi kuin arvailla.

Tämän alla on vähän tarkempi kuvaus lähetykseen liittyvistä tapahtumista, mutta niissäkään ei ole mitään kovin selkeää tietoa:

Siellä mm. mainitaan, että lähetys on lähtenyt lähtömaasta, mutta sellaista yksityiskohtaa kuin mikä maa on kyseessä ei kerrota. Mikä paketti tämä on? Tuleeko se EU-maasta vai Kiinasta, vaiko ehkä Yhdysvalloista? En jaksa uskoa, etteikö teillä olisi tätä tietoa, mutta minulle asti se ei välity. En rehellisesti tiedä, mikä paketti tämä on; olen vuosien varrella tukenut kaikenlaisia Kickstartereita ja muutenkin paketteja tulee sen verran usein, etten osaa mitenkään päätellä 2,01 kilon painon perustella, mistä tässä on kyse.

Ja puhutaanpa itse asiassa vielä vähän siitä kuljetusajasta ylipäätänsä! Kuten mainitsin, onnistuin selvittämään, että tämä on Priority-paketti. En tiedä, mitä se tarkoittaa jostain muusta maasta lähetettynä, mutta omien sivujenne mukaan Priority-paketeilla on Suomesta lähetettynä seuraavanlaiset kuljetusajat: “Kuljetukset pohjoismaihin 3–5, muualle Eurooppaan 3–7 ja muualle maailmaan 6–14 työpäivässä.” Oolrait, palataan tähän kohta.

Hauskana yksityiskohtana huomaan myös, että oman järjestelmänne mukaan olette lähestyneet minua eilen kello 13:52, ja aikaa vastauksen jättämiseen on ollut kello 18 asti. Toisin sanoen, minulla oli aikaa piirun päälle neljä tuntia yrittää selvittää, mikä aikatauluni mahtaa olla “seuraavina päivinä”, jos haluan vaikuttaa paketin toimitukseen jotenkin. Kaikin puolin kohtuullista, ei kai sitä nyt kukaan voi olla kokonaista neljää tuntia kiinni jossain niin, ettei tekstareita tarkasta. Ja tänäänhän sitä tietoa ei mitenkään voi enää ottaa vastaan, kun pakettikaan ei vielä ole edes saapunut Suomeen, kyllähän sen maalaisjärkikin kertoo.

En vieläkään tiedä, mistä tämä paketti on minulle lähetetty, mutta siis kun sanotte “seuraavina päivinä”, päättelen tästä, että se voi tarkoittaa tuon Priority-paketin kuvauksen mukaan mitä tahansa kolmesta neljääntoista päivään. Minun pitäisi siis tuon neljän tunnin ikkunan aikana päättää, miten aion ottaa vastaan paketin joskus, ehkä jopa 14 päivän päästä?

Mites, onko teillä joku vastaava taho katsellut tätä järjestelyä, nyökännyt itsekseen ja sanonut, “kyllä, tämä on kyllä oikein hyvä näin”, vai onko kyseessä ollut enemmänkin semmoinen “juu no ihassama, tällä mennään”-hetki? Pitäisikö tätä kokonaisuutta vähän funtsia vielä?

Kuten tuosta järjestelmän lokiin jääneestä merkinnästä näkyy, otitte tosiaan minuun yhteyttä myös sähköpostitse. Se viesti kuului seuraavasti:

Osoitteeseen [KOTIOSOITTEENI], HELSINKI on tulossa lähetys [LÄHETYSTUNNUS] seuraavien päivien aikana (arkisin klo 8:00 – 16:00).
Jos et ole paikalla, se viedään noudettavaksi postiin [POSTIN OSOITE], HELSINKI

Jos haluat muuttaa toimitustapaa, pääset vaihtoehtoihin tästä:
https://isms.fi/a/3W2sXWv (vastaus tänään klo 18:00 mennessä).

Tästä selviää yksi tieto, jota ei tekstiviestistä tai muuten Postin sivuilta selvinnyt: toimitusaika on lähtökohtaisesti kello 8-16. Voisiko aikaan jotenkin vaikuttaa? Voisiko sopia, että josko iltasella töiden jälkeen toisitte sen? Ilmeisesti ei. Ollaan vaan kiltisti kotona täydet kahdeksan tuntia silloin toimituspäivänä, ei turhaan mennä mihinkään työpaikoille kallisarvoista odotusaikaa hukkaamaan. Ja arvaan, että jos siellä on alkanut pahasti pypyttämään ja pitää pöntölle istua pahanaikaisesti juuri silloin kun se lähetys vihdoin saapuu, ovikelloahan soitetaan kerran ja sitten poistutaan pikaisesti, puhelinyhteyttä ei edes kokeilla, ja jos sen missaat, sinne meni sekin mahdollisuus. Kotonahan ei suinkaan olla tekemässä mitään muuta, vaan siellä päivystetään, että milloin joku sen paketin suvaitsee tuoda.

En tiedä, mihin tuo linkki vie, sillä nyt siellä on vain sivu, jossa lukee “vastausaika on päättynyt.” Haluaisin ajatella, että siellä näkyisi esim. paketin seurantatiedot, mutten luota siihen, että näin on.

Kysymys kuuluukin, ilman minkäänlaista naureskelua: miten meni noin niin kuin omasta mielestä? Onko tämä nyt parasta palvelua, johon teillä kyetään? Onko tämä nyt se kokemus, joka asiakkaalla pitäisi olla? Tai siis… mietittekö te oikeasti koskaan, minkälainen se asiakkaan kokemus ylipäätänsä oikein on?

Tai itse vedän tuon viimeisen kysymyksen pois, koska takuulla mietitte, ainakin teoriassa. En jaksa kuvitella, etteikö Postin kaltaisessa organisaatiossa olisi jatkuvasti kaikenlaisia hankkeita selvittää asiakastyytyväisyyttä, kartoittaa palveluiden toimivuutta, ja niin pois päin, luultavasti niin tiukalla frekvenssillä, että henkilökunta hajoilee asian johdosta, koska niinhän nämä asiat yleensä toimivat.

Näin ollen oleellisempi kysymys on: kuunteletteko te koskaan ketään? Miksi tämä on vuodesta toiseen tällaista pelleilyä? En jaksa uskoa, että organisaationne olisi oikeasti tästä kaikesta täysin pihalla, siellä on takuulla vaikka kuinka paljon niitä, jotka taistelevat tuulimyllyjä vastaan ja yrittävät saada hommat toimimaan. Entä jos vaihteeksi kuuntelisitte sitä väkeä, tai ylipäätänsä yrittäisitte oikeasti vähän funtsia, mikä on kätevää ja kohtuullista, ja mikä ei.

Ymmärrän, että tähän kaikkeen liittyy paljon liikkuvia osia ja melkoisia logistisia haasteita, mutta en oikein suostu hyväksymään, että oikeasti ei nyt vaan voida tehdä mitään tätä paremmin, koska “sitoudu ottamaan lähetys vastaan tietyllä tavalla päivänä, jota emme kuitenkaan kerro sinulle” ei ole edes keskinkertaista toimintaa. Se on yksinkertaisesti absurdia. Siis… nyt puhutaan ihan asiakaspalvelun perusteista.

Entäs jos vaan jotenkin niin kuin skarppaisitte?

Yst. terv.,
Mikko Rautalahti



ajankohtainen tiedote

Fri Dec-7th-2018 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Natsit vittuun.



“hellimössä”, nyt vittu oikeesti

Thu May-3rd-2018 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Kotiliesi julkaisi jutun, joka käsittelee rintasyöpään kuolleen “Tiinan” tapausta. Puolitoista vuotta sitten viisikymppinen Tiina löysi rinnastaan kyhmyn, meni lääkäriin ja sai rintasyöpädiagnoosin. Tarjolla oli hoitoa, mutta leikkaus, sädehoito ja sytostaatit eivät sopineet Tiinan maailmankuvaan:

Tiina kieltäytyi näistä kaikista.

Päätös oli ehdoton, eikä hän muuttanut mieltään senkään jälkeen, kun lääkäri ilmoitti tylysti, että siinä tapauksessa hän ei tulisi näkemään seuraavaa joulua.

”Yritin kaikin voimin kääntää hänen päätään, mutta hän oli vakuuttunut, että ei halua elimistöönsä myrkkyjä”, äiti sanoo nyt, puolitoista vuotta myöhemmin.

Tytär aikoi parantua tavalla, jolle on monta määritelmää. Näkökulmasta riippuen voi puhua vaihtoehtohoidoista, uskomushoidoista, puoskaroinnistakin.

Tiinalle ne olivat tuhatvuotisesti testattuja luonnonmenetelmiä. Hän aikoi taistella ja ajatella positiivisesti, uskoi, että elimistö on viisas ja osaa parantaa itse itsensä.

Tässä on nyt aika monta asiaa purettavana, joista ehkä päivänselvin on, että aggressiivinen rintasyöpä ei ole asia, josta parannutaan sillä, että on hyvä asenne ja oikeat yrtit. Se, että Tiina ei kyennyt hyväksymään tätä on jotain, jonka voin kuitenkin ymmärtää: ihminen ei parhaissakaan olosuhteissa ole aina kovin hyvä arvioimaan tilanteita, ja se on erityisen vaikeaa silloin, kun on kova stressi päällä, pelottaa, ja kaikki tuntuu epävarmalta. Se on vielä hankalampaa silloin, jos oma identiteetti — tässä tapauksessa ihmisenä, joka on rakentanut julkisen minäkuvansa pitkälti sen ympärille, että ns. koululääketie on lähtökohtaisesti aina väärässä — on jotenkin vaakalaudalla. On hyvin vaikeaa ja henkisesti raskasta myöntää sellaisia asioita edes itselleen, saati sitten muille.

Tiinalla oli kriisin hetki, sellainen, joka on meille kaikille tuttu tavalla tai toisella. Tässä tilanteessa, näissä olosuhteissa hän oli heikko, kuten kuka tahansa meistä olisi. Tällaisissa elämäntilanteissa sosiaalisen turvaverkon kantavuus ja laatu ovat kirjaimellisesti elintärkeitä asioita. Valitettavasti nyt on kuitenkin niin, että jos joku osaa haistaa heikkouden, niin hyväksikäyttäjä. Ja heistä ei ollut pulaa. Tässäkin oli varmasti taustalla monenlaisia motiiveja: epäilemättä jotkut pyörittivät tällaisen heikkouden hyväksikäyttöön perustuvia bisneksiä, jotkut näkivät tässä vahvan hengellisen tai aatteellisen aspektin, jotkut taas kokivat henkilökohtaisista syistä tärkeäksi sen, että kaverin syöpää ei hoideta millään varsinaisella lääketieteellä. Joidenkin intressit olivat kyyniset ja taloudelliset, kun taas monet varmasti uskoivat asiaansa ihan vilpittömästi — jälkimmäisiä on vaikea nähdä muina kuin ensimmäisiä hyödyttävinä hölmöinä.

Lopputulos oli se, ettei Tiinalla koskaan ollut mitään mahdollisuuksia. Tällainen syöpädiagnoosi on muutenkin vaikea paikka. Syöpä on perseestä, kuten kaikki tiedämme. Loistavakin ennuste voi osoittautua vääräksi. Mutta jos mitään oikeaa hoitoa ei saada, lopputulos on täysin ennalta-arvattava. Ei ole lainkaan yllättävää, ettei Tiina selvinnyt. Ei ole sekään, että ne, jotka keräsivät massit pusseihinsa tällä meiningillä — koska eivät ne höpöhöpöhoidot mitään ilmaisia ole, tietenkään — selvisivät kuin koira veräjästä. Kuten aina.

Tällaisen puoskaroinnin hengenvaarallisten sairauksien yhteydessä pitäisi ylipäätänsä olla laitonta. Sitä voi toki hymistellä, että länsimainen lääketiede ei tiedä kaikkea (ikään kuin “länsimainen lääketiede” olisi yksi monoliittinen asia, ja ikään kuin se edes väittäisi tietävänsä kaiken), mutta jos katsotaan tätä itse asiaa tässä, siellä on nyt 10-vuotias lapsi ilman äitiä, koska mamma intti, että kyllä se keho osaa itse parantaa itsensä rintasyövästä, ja yrtit ja energiahoidot ja muut huuhaajutut kyllä hoitavat homman kotiin. Ei tarvitse “tietää kaikkea” tietääkseen, että tällä reseptillä ei hyvää tule. Mitään perusteita Tiinan uskomuksille ei ollut — hän operoi perinteisellä “kaverit kertoivat” -tasolla. Ja siinäkin vaiheessa, kun oli päivänselvää, että “hoidot” eivät tehonneet, taustajoukkojen sävel oli sama: kyllä se tästä vielä!

Ja Tiina komppasi kuoroa. Kunnes hiljeni.

Tässä kuviossa ei vielä sinänsä ole valitettavasti mitään erityistä; Tiina ei ole ensimmäinen tällä tavalla täältä lähtenyt, eikä tule olemaan viimeinen, koska aina on niitä, joiden harkintakyky on syystä tai toisesta huono, ja niitä, jotka haluavat joko hyötyä siitä taloudellisesti tai käyttää tilaisuutta hyväkseen oman egonsa pönkittämiseen. Sylettää tämmöinen, mutta suoraan sanoen se ei tässä vaiheessa saisi minua yksinään sanomaan asiaan oikein mitään.

Sen sijaan se kohta, jossa oma pinnani napsahti poikki on tämä mätä kirsikka lantakakun päällä:

Kaikki tapahtui rauhallisesti. Äiti istui hetken vuoteen vieressä, keräsi tavarat ja ajoi taksilla tyttärensä tyhjään kotiin.

Ilmoitettuaan suru-uutisesta tyttärensä tuttaville hän sai seuraavana aamuna tekstiviestin.

Siinä kerrottiin, että Tiinaan oli saatu kuoleman jälkeen yhteys. Kivut ja tuska olivat poissa, Tiina oli päässyt hellimöön, ja kaikki oli hyvin.

Että hellimöön oikein pääsi! Hellimöön!

Haistakaa nyt jo hei paska siellä. Kuinka hanurista pitää ihmisen harkintakyvyn olla, että siinä vaiheessa, kun se oma ideologia on juuri johtanut jonkun kuolemaan, tuntuu hyvältä idealta lähetellä tämän äidille — jota on oman oikeustajuni mukaan näissä olosuhteissa vaikea nähdä minään muuna kuin rikoksen uhrina — jotain satuja siitä, että hei, mummi, muistatko vielä sen sun kuolleen tyttäres, siis sen joka kuoli viime yönä, koska se kuunteli mua? No, mä olin just yhteydessä tuonpuoleiseen ja juttelin sen kanssa, ja se käski sanoa, että nyt kaikki on siis to-del-la jees, joten mä olin itse asiassa koko ajan oikeassa!

Nää tyypit. Kas kun ei pistänyt vielä laskua perään.

Tälle jengille ei riitä se, että oma ahneus, taikauskoisuus ja itsepäisyys maksoivat äidille lapsen ja lapselle äidin. Siinä voisi olla ihmisellä tilaisuus jonkinlaiseen itsetutkiskeluun, nöyryyteen, tai häpeään, mutta ei, sehän ei valaistumisen polkua kulkeville passaa. Ensin on pelattu upporikasta tai rutiköyhää toisen rahoilla, ja sen jälkeen vielä vittuillaan päälle: kuoleman jälkeen tykitellään tekstareita, joissa kerrotaan, että nyt kun kaikki on siellä hyvin, ei ole mitään syytä kritisoida ketään!

Hirveän kätevää, että just ne tahot, jotka ensin inttivät, että elä mee lääkäriin, kyllä se syöpä tällä mäyränkusiuutteella taittuu, osaavat sitten kuitenkin sanoa, että ei hätää, potilas kuoli, mutta nyt se on onnellinen. Mahtaa olla aika kova helpotus niillekin! Ajatelkaa nyt, miten kurjaa olisi ollut saada yhteys kuolleeseen, ja tämä olisikin sanonut, että hei tota mulla oli kovat tuskat ja tein hirveitä virheitä ja kuolin ennen aikojani ja mulla on vieläkin kova pelko mun lapsestani, josta en voi enää huolehtia, ja en suoraan sanoen ole ihan jees sen kanssa, miten te hoiditte tämän asian, tehän kusitte koko homman. Siinä olisi voinut mennä loppupäiväksi chakrat ihan solmuun.

Mutta onneksi — onneksi! — tällä kertaa tuli kuitenkin tällainen positiivinen viesti sieltä. Tyytyväinen Tiina sieltä lähettää terkut kesken ilossa piehtaroinnin, joten kellään ei ole mitään syytä valittaa. Itse asiassa tässä tämä viestintuojahan on tarinan varsinainen sankari, miten muuten saisi sureva perhe tämän kaiken muuttavan ilosanoman edes tietoonsa?

Lähitulevaisuudessa tätä tarinaa luultavasti kerrotaan jonkinlaisena inspiroivana esimerkkinä siitä, miten hyvin kaikki meni, oli vaikea sairaus, mutta hoito meni niiiiin hyvin ja kauniisti, oikeastaan ylevöitetysti, ja lopulta Tiina pääsi ihanaan rauhaan. Joten huh, läheltä piti mutta hyvin meni, ei kun uutta putkeen, namaste vaan teillekin.

Kaikki on hyvin.


Näin lopuksi sanon suoraan, että jokainen, joka kokee parhaaksi tulla kommentteihin länkyttämään jotain siitä, miksi tämä on itse asiassa ookoo voi suksia suoraan hevonperseeseen, dellin moiset kommentit heti kun kykenen. Menkää jollekin muulle haaskalle. Tässä yhteydessä en jaksa teeskennellä yhtään, että huuhaaväki, jonka ideologia ja metodologia toistuvasti johtavat kärsimykseen ja kuolemaan olisi jotenkin kuuntelemisen arvoista. Maailmassa on paljon kaikenlaista, jota järki ja tiede eivät osaa vielä selittää, asioita, joista ihmiskunta ei ehkä koskaan saa minkäänlaista selvyyttä… mutta toisten peloista ja ahdingoista hyötyvät puoskarit ja harhaiset hölmöt eivät ole yksi niistä asioista.



lakko on syystä hankala, juha

Fri Feb-2nd-2018 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Melkoisen häkellyttävää taas kerran huomata, kuinka moni ei tunnu ihan rehellisesti ymmärtävän, että koko lakon pointti on, että se hankaloittaa asioita. Kyllä, se sotkee pääkaupunkiseudun liikennettä. Kyllä, ihmisten on vaikea päästä kouluun, töihin, kauppaan tai rientoihin. Kyllä, se on kurjaa. Siksi lakkoon ryhdytään — sen on tarkoitus olla kurjaa.

Lakkoilu on vaikutuskeino, johon tartutaan, kun jollain alalla tai yleisesti kansalaisten parissa ollaan laajalti tyytymättömiä vallitsevaan asiaintilaan tai kohteluun, ja on selvää, että minkäänlainen neuvotteluratkaisu ei johda järkeviin tuloksiin. Se on pakkokeino. Juuri sen vuoksi sitä ei järjestetä vapaapäivänä tai lounastunnilla tai ylipäätänsä niin, että sen voisi jättää huomiotta. Ne asiat, joita lakolla protestoidaan vaikuttavat ihmisten elämään — mikä tekee siitä reilua ja hyväksyttävää, että aktiivimallin kautta voidaan tarpeettomasti hankaloittaa kymmenien tuhansien ihmisten elämää, mutta lakkoilu on jonkinlainen loukkaus kaikkea kunnollista kohtaan?

Monen on tietenkin vaikea ymmärtää tätä. Siihen ei suostu myöskään pääministeri Juha Sipilä, joka voivottelee aiheesta blogissaan: “Ihmisten on perjantaina vaikea päästä kauppoihin tai viedä lapsiaan päiväkoteihin ja kouluihin. Monet satamat pysähtyvät ja tehtaat seisovat.” Se, että Sipilän kiveäkin kovempi hybris ei ilmeisesti vieläkään salli hänen ymmärtää, että hänen hallituksensa sitkeästi ajama aktiivimalli koetaan perustavanlaatuisella tavalla epäoikeudenmukaiseksi, epäkäytännölliseksi ja alistavaksi (ja täysin aiheesta!) on masentavaa. En usko, että hän kuvittelee vilpittömästi parantavansa työttömien asemaa, mutta epäilen, että hänestä on silti täysin kohtuutonta, ettei häntä ihailla, vaikka hän on näin ahkerasti pyrkinyt tekemään töitä taloudellisen tilanteen parantamiseksi. Se, kenen taloudellinen tilanne näillä keinoilla paranee on asia erikseen, mutta siitä viis — kyllä nyt pitäisi kansan osata olla nätisti siellä. Mikä siinä on, että koko ajan nitistään jostain? Ei ainakaan voi johtua siitä, että Sipilän hallituksessa oltaisiin tehty jotain huonosti, kyllä pitää olla jokin muu syy taustalla!

Jääräpäistä inttämistä ja ininää salaliitoista ollaan tässä vaiheessa totuttu kuulemaan siltä naapurimantereella vaikuttavalta oranssilta paviaanilta, mutta jotenkin sitä haluaisi ajatella, että kyllä meillä täällä ollaan kuitenkin fiksumpia. Vaan ei: “Hallituksen päättämä toimenpidekokonaisuus on työttömän kannalta hyvä. Sillä ei voi perustella perjantain toimia. Lakkoilulle täytyykin olla jokin muu syy.” Siis Sipilän mukaan oikeasti tässä ei ole kyse siitä, etteikö väki olisi sitä mieltä, että aktiivimalli on ihan hyvä, vaan kyseessä on jonkinlainen salaliitto.

Tämä ei sinänsä ole yllättävää, sillä Sipilän ajattelu on jo pitkään kulkenut näitä ratoja. Suhteellisuudentaju tuntuu kadonneen taivaan tuuliin. Pari viikkoa sitten hän päivitteli, että kyllähän nyt firmoista täytyy löytyä kolmen tunnin työjakso työttömille joka toinen viikko, jos vaan vähän yritetään.

Mistä firmoista? Sellaista ojankaivuuseen vertautuvaa yksinkertaista fyysistä hommaa, jossa ei tarvitse tietää mitään sen kummempaa joko siitä työstä tai talon tavoista ei ihan kauheasti ole missään tarjolla — se ei yksinkertaisesti ole duunia, jota kovin monessa paikassa nykyisin tehdään. Olen itse hyvin teknisellä alalla, jossa ajatus siitä, että joku satunnainen ihminen tulee kolmeksi tunniksi vähän auttelemaan on täysin absurdi — meillä ei yksinkertaisesti ole mitään sellaisia tehtäviä, joita kukaan voisi tehdä ilman valmista osaamista ja/tai viikkojen perehdytystä, puhumattakaan siitä, paljonko tällaisen toiminnan järjestely kuormittaisi HR-osastoa. Emme ole tässä tilanteessa minkäänlaisessa uniikkiasemassa, eikä se olisi siellä kuljetusfirmassa, isännöitsijätoimistossa, lähialepassa tai VR:llä yhtään sen helpompaa. (No, VR:llä tietty mikään ei tunnu olevan helppoa — eivät edes ne asiat, joiden pitäisi olla helppoja, kuten lippujen myynti ihmisille. Mutta ei nyt mennä siihen.)

Kuvittelisi, että Sipilä pitkään yritysmaailmassa toimineena ihmisenä ymmärtäisi tämän — Suomi on pitkälle kehittynyt maa, jossa ns. hanslankaritarve on pieni. Tämä ei ole mikään Amerikka, jossa päivittäistä työvoimaa tarvitsevat ihmiset kurvaavat paikallisen supermarketin parkkikselle pickupillaan ja poimivat sieltä haluamansa määrän kuleja kantamaan raskaita esineitä tai ajelemaan nurmikoita. Ja hyvä niin, koska se on läpeensä eriarvoinen yhteiskunta, jossa pahoinvointi on jo saavuttanut melko eeppiset mittasuhteet. (Sipilän kaltaisilla tosin menee hyvin. Mikä hassu sattuma!)

Luonnollisesti Sipilä itse ei ole palkkaamassa satunnaisia työttömiä. Valtioneuvosto ei ole ryhtynyt toimeen työllistääkseen työttömiä kolmen tunnin ajan joka toinen viikko. Se on, kuten Sipilän maailmassa kaikki muukin tällainen, jotain, mitä jonkun muun pitäisi tehdä.

Hyvä Juha Sipilä: se, että sinä sanot että aktiivimalli on työttömän kannalta hyvä ei tarkoita, että niin on. Pitäisikö sinun esimerkiksi kuunnella joskus jotakuta? Ehkä vaikka jotakuta asiantuntijaa, vaikka faktatieto onkin ilmeisen luotaantyöntävää miehelle, joka ei halua kuunnella kaiken maailman dosentteja — mutta jos nyt kuitenkin vähän tekisit poikkeuksen asiassa, joka koskee erityisesti ihmisiä, joilla ei ole mitään vakuutuskuoria ja perheyrityksiä? Tai entä jos ihan vaan miettisit, mitä tarkoittaa se, että 140 000 ihmistä allekirjoittaa kansalaisaloitteen aktiivimallin purkamisesta ennätysajassa?

Pikku vinkki: eivät ne ole ne työttömät, jotka tänään protestoivat lakkoilemalla.



hönö ja hönön arvot

Sun Jun-11th-2017 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Mike Pohjola kirjoitti blogiinsa siitä, kuinka pyromania rehottaa palomiesten salaisessa Facebook-ryhmässä. Mike ei yritä mitenkään peitellä, että hänellä on kieli tukevasti poskessa. Ei tarvitse olla mikään nero ymmärtääkseen, että kyseessä on irvailu ajankohtaiselle aiheelle, poliisien salaisen Facebook-ryhmän rasismille:

”Olen kuullut huhuja, että tämmöinen ryhmä on, mutta en oikeastaan tiedä siitä”, pelastusylijohtaja Esko Sytkäri sanoo Facebook-ryhmästä Kolmannelle ulottuvuudelle. Hän ei halua kommentoida ryhmän keskusteluja, koska se vaatisi hänen mukaansa enemmän selvitystä. ”Meillä on virallinen nollatoleranssi pyromaniaan. En hyväksy tuhopolttamista missään muodossa enkä ole ainakaan tähän mennessä mistään saanut tietää, että se olisi palokuntaorganisaatiossa ongelma.”

Facebook-ryhmän keskustelua moderoi joukko palomiehiä eri puolilta maata. Huhtikuun loppuun asti heidän joukossaan oli myös nykyinen palotarkastaja Mikko Eld, joka aloitti keväällä tutkinnanjohtajan virassa valtakunnallisessa internetin palopuhetutkintaryhmässä. 28. huhtikuuta Eld kertoi eroavansa palomiesryhmän moderaattorin pestistä, koska pelkäsi ryhmän vuotavan.

Jos nyt yhtään on kärryillä siitä, mitä tässä maassa ja sen mediassa tapahtuu, on pakko tajuta, mistä on kyse. Perussuomalaisten kansanedustaja Jani Mäkelä ei tähän kuitenkaan kyennyt, vaan päin vastoin tarttui tilaisuuteen jakaa huoltaan siitä, miten mädättäjät soluttautuvat joka paikkaan:

Jjjjep. Okei, hah hah, Jani Mäkelä on niin hönö, ettei tunnista päivänselvää satiiria (koska varmasti pyromaaneja vähättelevä pelastusylijohtaja Esko Sytkäri on aito henkilö, miksipä ei olisi?), vaan uskoo, että kyseessä on oikea uutinen. Se on naurettavaa ja vähän säälittävää – kansanedustajalta voisi perustellusti odottaa paljon parempaa arvostelukykyä ja tilannetajua – mutta eihän tämä oikeastaan sinänsä eroa siitä, mitä olemme tottuneet tältä porukalta odottamaan.

Mutta. Jos lukiessaan Miken jutun Mäkelä ei ymmärrä, että kyseessä on vitsi, tästä seuraa vääjäämättömästi se, että hän uskoo jutun olevan todellinen uutinen. Mäkelä siis uskoi, että tällaisia Facebook-keskusteluja on todella käyty, ja nyt ne ovat vuotaneet julkisuuteen. Mäkelää vitutti se, että vasurimedia on päässyt kyttäämään palomiesten feissarijuttuja. Mäkelää ei ilmeisesti lainkaan vituttanut se, että siellä on pyromaaneja (sen enempää kuin Mäkelän väkeä vituttaa se, että poliisissa on rasisteja, tietenkään!). Ajatus tulipaloja sytyttelevästä pelastuslaitoksesta ei juuri hetkauttanut.

Mitä johtopäätöksiä tästä nyt sitten pitäisi vetää? Ihassama, palakoon vaikka koko vitun maa, kunhan vassarit ja muu suvakkiroskasakki saadaan kuriin?

Kuinka odottamaton asenne.

Comments Off on hönö ja hönön arvot


juu no kyllä ne siellä tietävät

Wed Apr-5th-2017 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Ja kun nyt pääsin vaihteeksi vauhtiin, avaudunpa tästäkin. Näin pohjustuksena voisin sanoa ihan ääneen, etten ole sitä mieltä, että meillä pitäisi olla jonkinlainen amerikkalaistyyppinen “sata vuotta sähkötuolia” -tason lähestyminen rikoksiin; tiedämme hyvin, ettei sellainen kostomentaliteetti tuota hyviä yhteiskunnallisia tuloksia, ja ylipäätänsä ei ole kenenkään edun mukaista, että kun kerran saa rangaistuksen rikoksesta, se on tahra, jota ei voi mitenkään enää puhdistaa. Tiedostan myös, että oikeuden päätökset ja se, miten niistä uutisoidaan voivat usein olla hyvinkin eri asioita.

Mutta silti. Silti.

En voi olla tuomatta esiin Ylivieska-Raahen käräjäoikeutta. Se kun on ilmiselvästi paikka, jossa tiedetään, mitä on oikeus ja kohtuus, kuten Yle meille kertoo. Sitä on näemmä esimerkiksi se, kun neljä nuorta miestä vetelee viinaa ja lähtee yöjalkaan heittelemään palavia polttopulloja kohti rakennusta, johon on majoittunut 14 alaikäistä turvapaikanhakijaa. (Plus käsittääkseni koko joukko muitakin ihmisiä, itse asiassa.) Joku voisi pitää tätä sellaisena rikoksena, josta saa jonkinlaisen rangaistuksen, mutta Ylivieska-Raahen käräjäoikeus on sitä mieltä, että höpö höpö, ei nyt tehdä kärpäsestä härkästä. Se hylkäsi syytteet.

Käräjäoikeuden mukaan tuhotyön yritysrikoksen tunnusmerkistön ensimmäinen osa, eli itse teko, on jäänyt kelvottoman yrityksen asteelle.

– Ottaen huomioon käräjäoikeuden istunnossa esitetty todistelu, asiassa on jäänyt toteen näyttämättä myös se, että teko olisi ollut omiaan aiheuttamaan yleistä hengen tai terveyden vaaraa taikka että teosta voisi aiheutua yleistä erittäin huomattavan taloudellisen vahingon vaaraa, oikeuden päätöksessä todetaan.

Eli toisin sanoen, sikäli kun oikein ymmärrän, koko teko oli niin julmetun huonosti toteutettu, ettei todellista vaaraa ollut. En tiedä, mihin tämä väite perustuu. Ehkä niissä pulloissa käytetty neste ei yksinkertaisesti ollut tarpeeksi paloaltista, tai sytytysmetodi oli liian typerä. Ehkä. Tämä on sellaista informaatiota, jonka olisi syytä selvitä paitsi oikeuden päätöksestä, myös — sikäli kun se sattuisi olemaan ko. päätöksessä — myös asiaa käsittelevästä uutisoinnista. Mitään tällaista tietoa käytössäni ei nyt kuitenkaan ole, joten aion rohkeasti olettaa, että kun puhutaan polttopulloista, ne todellakin ovat potentiaalisesti vaarallisia polttopulloja, eivätkä esimerkiksi hirvenkusella täytettyjä SodaStream-puteleita, tai mitä Pohjanmaalla nyt sitten sattuukaan lojumaan rähinäviinaa juoneiden kinkeripoikien nurkissa.

En ole minkäänlainen lakiasiantuntija, mutta kaiken järjen mukaan sytytettyjen polttopullojen heittely täyttää tuhotyön tunnusmerkit. Tuhotyö on rikos, ja sen yrityskin on rangaistava teko, tai näin ainakin väittää Rikoslain 34. luvun 1. pykälä. Rikoslaki kertoo meille myös, että “Teko on edennyt rikoksen yritykseksi, kun tekijä on aloittanut rikoksen tekemisen ja saanut aikaan vaaran rikoksen täyttymisestä. Rikoksen yritys on kysymyksessä silloinkin, kun sellaista vaaraa ei aiheudu, jos vaaran syntymättä jääminen on johtunut vain satunnaisista syistä.” Ilmeisesti Ylivieska-Raahen käräjäoikeudessa kuitenkin ollaan sitä mieltä, että vaikka kuinka heitetäänkin kolme sytytettyä polttopulloa rakennuksen seinää vasten, ei siitä nyt kannata nostaa sen isompaa meteliä, kun ei kerran edes tullut tulipaloa.

Nelikko oli myöntänyt teon, mutta oli sitä mieltä, ettei kyseessä ollut vahingoittamistarkoitus. Tarina ei kerro, mikä se tarkoitus sitten oli, mutta ilmeisesti oikeuden parissa syntyi jonkinlainen konsensus siitä, että tämä koko hanke nyt oli vain asia, joka jotenkin vain tapahtui ilman mitään sen kummempia aikomuksia tai vaaratilanteita, eikä siitä ole syytä nostaa sen isompaa numeroa. Kolme tonnia vahingonkorvauskuluja, ja se on siinä. Kuten Yle kertoo:

Käräjäoikeus piti uskottavana, että vastaajilla ei ole ollut tarkoitusta vahingoittaa rakennuksessa oleskelleita henkilöitä tai Raudaskylän omaisuutta.

…niin. No. Köh. En tiedä teistä, mutta silloin kun itselläni ei ole tarkoitusta vahingoittaa henkilöitä tai omaisuutta, tähän tahtotilaan eivät kuulu tuleen sytytetyt ja seiniin heitetyt Molotovin cocktailit. Se jotenkin ei vain ole osa sitä pakettia lainkaan. Täysin saman logiikan mukaan silloin, kun en aio satuttaa ketään julkisessa kulkuneuvossa, en huido puukolla metrossa lainkaan. En vain ehkä osaa tehdä tätä oikein, mutta jotenkin oma käsitykseni melko alkeellisista syy-seuraussuhteista antaisi ymmärtää, että oma metodini on hiukkasen parempi kuin Raudaskylän kristillisen opiston urheiden desperadojen.

Mutta kuten sanottu, minähän en ole mikään lakiasiantuntija, maallikolle nämä jutut ovat usein hankalia. Joten mikäs tässä, suomalainen oikeuslaitoshan on oikeudenmukainen ja vankkumaton instanssi, ja näin ollen asia on klaari. Ja totta kai voimme varmasti luottaa siihen, että jos kohteena olisi ollut valkoisen perheen koti, tai esimerkiksi pääministerin asunto, tuomio olisi ollut täysin samanlainen, eikö vain? Noin niin kuin lähtökohtaisesti emme pidä minkäänlaisena yhteiskunnallisena ongelmana — tai rangaistavana tekona — sitä, että jengi heittelee polttopulloja kännipäissään, kunhan tekee sen tarpeeksi huonosti?

Niin varmasti.

Comments Off on juu no kyllä ne siellä tietävät


kansallinen häpeä

Tue Apr-4th-2017 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Se, että Suomesta lähetetään ihmisiä takaisin maihin, jossa heidän henkensä on vaarassa on paitsi Suomen perustuslain vastaista, myös yksiselitteisesti moraalisesti väärin.

On irvokasta, että maahan, johon Suomen kansalaisia kehoitetaan olemaan matkustamatta, koska se on liian vaarallinen paikka, lähetetään takaisin turvapaikanhakijoita sillä verukkeella, että ei siellä nyt ole niin vaarallista, koittakaa pärjätä.

Sanon tämän nyt niin suoraan kuin voin: tätä on pahuus. Ne ihmiset, jotka tekevät näitä päätöksiä, ovat pahoja ihmisiä. Ne ihmiset, jotka toimeenpanevat näitä päätöksiä, ovat pahoja ihmisiä. Epäilemättä nämä tyypit ovat kivoja he lapsilleen, heitä pidetään mukavina kaveriporukoissa ja he pitävät koiranpennuista niin paljon. Ihan kiva, mutta siitä huolimatta he katsovat ihmisten hätää kasvoihin, sylkevät niihin, ja nostavat palkkansa. “Nää nyt on nää määräykset” on heikoin mahdollinen moraalinen puolustus silloin, kun oma toiminta johtaa suoraan toisten ahdinkoon, kärsimykseen tai kuolemaan.

Usein on vaikea sanoa, missä hyvän tai pahan raja tarkalleen menee, mutta tällaisissa tapauksissa lapsikin ymmärtää, mikä on oikein ja väärin. Se, että Maahanmuuttovirasto ei siihen kykene, ja se, että päättäjämme eivät siihen kykene ei viime kädessä kerro kyvystä, vaan siitä aatemaailmasta, jota siellä pusketaan.

Se, mitä tälle maalle tehdään on vastenmielistä. Se kaikki, mitä täällä on saavutettu koulutuksen, sivistyksen, hyvinvoinnin ja oikeudenmukaisuuden parissa revitään alas järjestelmällisesti ja tarkoituksella. Ja ikään kuin se kaikki ei riittäisi, nyt ollaan saavutettu vaihe, jossa ihmisiä ei vain kyykytetä, heidät lähetetään kärsimään ja kuolemaan ja teeskennellään virallisissa papereissa, ettei mitään vaaraa ole olemassa.

Kaikki tietävät, mitä täällä tapahtuu. Kaikki. Se, että poliittisista syistä teeskennellään, että kyse on jostain muusta on vastenmielistä. Modernissa yhteiskunnassa hyvin harva meistä on tilanteessa, jossa jonkun elämä on omissa käsissä. Sen sijaan Migrissä on ihmisiä, jotka ovat tehneet ne yksittäiset päätökset, jotka johtavat tuskaan ja kuolemaan. Haluaisin tietää, keitä he ovat. Haluaisin, että kaikki tietävät, keitä he ovat. Vaadin, että näistä perustuslain rikkomuksista joutuu joku vastuuseen, ja jos niin ei tapahdu — kun niin ei tapahdu, pahoin pelkään — on ihan turha länkyttää, että Suomi on oikeusvaltio.

Nyt kun äänestätte, kannattaa pitää mielessä, että se turpea lässytys ihmisarvoisesta Suomesta ja pienen ihmisen puolella olemisesta ja paremmasta tulevaisuudesta ja rehdeistä tekijöistä ja kaikesta siitä muusta, mitä niissä läpysköissä lukee, on ihan sitä samaa retoriikkaa, jolla Kokoomus, Keskusta ja Perussuomalaiset on ratsastanut valtaan, mutta se politiikka, jota siellä todellisuudessa ajetaan on sitä, että väärän väriset roudataan lentokoneisiin, jotka vievät heidät maihin, joissa heitä odottaa helvetti.

Hävettää olla suomalainen.

Raivostuttaa silmittömästi, ettei niitä, joille se häpeä kuuluu, tunnu hävettävän lainkaan.



joku on syönyt ärrinmurrinkeksiä

Fri Dec-2nd-2016 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Voi Sipilä.

Se ei vielä riitä, että tämä osapuilleen ihmisen muotoon valettu, herätyksestä ja vakuutuskuorista rakennettu goolemi on ennätysmäisen paskamaisen hallituksen johdossa ja näin kantaa merkittävän osan suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan alasajoon liittyvästä vastuusta. Ehei, sen lisäksi pääsemme nauttimaan myös perustavanlaatuisesta kyvyttömyydestä ymmärtää, ettei pääministeri ole mikään helvetin toimitusjohtaja tai diktaattori. Onko mahdollista, ettei Sipilällä tosiaan ole minkäänlaista käsitystä siitä, miten syy-seuraussuhteet toimivat?

(more…)



jäin kuseen, muiden syytä

Thu Dec-1st-2016 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Huomaan, että Tampereen perussuomalaisten puheenjohtaja Terhi Kiemunki jaksaa aina kiehtoa minua, vähän samalla tavalla kuin on jännä katsoa luontodokkareista nopeutettuna, miten haaska mätänee. Ällöttää, mutta onhan se nyt melkoinen näky!

Kiemunki on sikäli ajankohtainen, että hän sai juuri tuomion kiihoituksesta kansanryhmää vastaan. Demonstroiden juuri sitä suhteellisudeentajua ja ymmärrystä maailmanmenosta, josta hänet laajalti tunnetaan, hän luonnollisesti syyttää tuomiostaan “mediaa ja vihervasemmistoa”.

Eli siis ihminen, joka ihan itse päätti ruveta levittämään rasistista junttipaskaansa ja jostain syystä ihan itse teki aiheesta tutkintapyynnön poliisille, sai myös tuomion… ja nyt se on jonkun muun syy.

Asia selvä.

Ei tietenkään ole jonkun muun syytä, että Kiemungin silmittömän nokkela “nytpä vähän näpäytän niin kaikki näkevät että olin oikeassa” -tempaus meni mönkään — joka tuskin tulee yllätyksenä kellekään, jolla on edes melkein toimiva ymmärrys vallitsevista olosuhteista. Se, että Terhi Kiemunki on sitä mieltä, että rasistinen länkytys on kaikin puolin ookoo, ei tarkoita sitä, etteikö se voisi silti olla lainvastaista. Siihen on syynsä, miksei yksittäisen henkilön oikeustaju ole se ohjenuora, jonka mukaan näissä tilanteissa toimitaan.

Kurjaa kyllä tommoinen, että hänet on leimattu vihanlietsojaksi. Avuttomana olosuhteiden uhrina Terhi-parka siinä nyt vaan kärvistelee. Kauheen vaikeeta tommonen.

Comments Off on jäin kuseen, muiden syytä

 


Copyright © Mikko Rautalahti, All Rights Reserved
WordPress makes with the publishing.