ummikoiden koukuttaminen

Sun Aug-10th-2008 // Filed under: Ropeltaminen

Jospa pitkästä aikaa puhuisin ihan roolipeleistä, tai ehkä enemmänkin roolipeliharrastuksesta. Nyt, kuten kaikki kunnon nörtit tietävät, on se aika vuodesta, jolloin Ropecon hallitsee suomalaista roolipelikenttää, joten aihe on sopivan ajankohtainen. Osallistuin tässä erinäisiä tunteja sitten paneelikeskusteluun, jossa ruodittiin roolipelaamisen tulevaisuutta Suomessa ja vähän muuallakin, ja siitä sainkin sysäyksen tähän merkintään — tai ainakin puolet siitä.

Toinen puoli lähti sieltä, mistä moni muukin tällainen ajatus: maailman parantamisesta. Ajelimme näinä keskiyön jälkeisinä synkkinä hetkinä ystäväni herra Koskelinin kanssa kotia päin Otaniemen hellästä huomasta. Kuten helposti tällaisissa olosuhteissa saattaa käydä, havaitsimme käyvämme keskustelua harrastuksen yleisestä tilasta ja Ropeconin vaikutuksesta siihen.

Edellä mainitussa paneelikeskustelussa puhuin markkinoinnin tärkeydestä — enkä tarkoita nyt sitä, että ihmisille myytäisiin jotain, vaan siitä, että heille kerrotaan, miksi jonkin asian pitäisi kiinnostaa heitä. Roolipelien ja roolipeliharrastuksen markkinointi uusille ihmisille on perinteisesti ollut varsin hankalaa siksi, ettei kyseessä on melko monimutkainen ja vaikeaselkoinen ilmaisumuoto, jonka muoto on suhteellisen selkeä, mutta sisältö ja tarkoitus jäävät helposti täysin hämärään. (“Mutta mitä järkee siinä on?”) Kyseessähän on kokemus, joka tapahtuu ensisijaisesti mielikuvituksessa, ja sitä on tyypillisesti vaikea sisäistää ilman, että on itsekin kokija. Sitä ei siis ole helppo viestiä eteenpäin.

Nykyisin tilanne on toki parempi kuin ennen esimerkiksi siksi, että lehdistö ja muut mediat ymmärtävät aiheesta merkittävästi enemmän kuin 10 tai 20 vuotta sitten, ja suhtautuminen on varsin suopeaa — mikä luultavasti kertoo suunnilleen yhtä paljon sekä kulttuurimedian että harrastajien oman mediaymmärryksen ja -hallinnan kehittymisestä. Silti harrastusta ei juuri tuoda harrastajien toimesta ja harrastajien ehdoilla uusien ihmisten tietoisuuteen muuten kuin henkilökohtaisella tasolla tai siltä osin, kuin varsinainen harrastaminen on muiden ihmisten havaittavissa. Ropeconilla itselläänkään ei mielestäni oikeastaan ole niinkään harrastusta kehittävä kuin sitä ylläpitävä vaikutus (jota tosin ei ole mitenkään syytä väheksyä, enemmänkin päin vastoin).

Jonkinmoisen rakentavuuden nimessä päädyin siis miettimään jossain Kehä I:n paikkeilla Koskelinin pojan kanssa sitä, miten tällaista markkinointia voisi tehdä, kenelle sitä kannattaisi tehdä ja kuka sen tekisi. Ainakin näin aamuyön tunteina tuntuu selvältä, että vaikka sitä voisi varmasti tehdä monikin taho, Ropecon ry tuntuu luontevimmalta vaihtoehdolta: sillä on rahaa, mutta järkevät ja koko harrastuskenttää hyödyttävät käyttökohteet puuttuvat, yhdistyksellä on melko lyömätöntä kokemusta roolipelialalta ja -tapahtumien järjestämisestä, ja koko yhdistyksen tarkoitus on edistää ja kehittää roolipeliharrastuksen(kin) etenemistä Suomessa. Järkevä markkinointikohde olisi luonnollisesti nuoriso — sillä kun on perinteisesti sekä aikaa että mielikuvitusta. Yläasteikäisenä monet meistä ovat nämä puuhat aloittaneet, ja hauskaa on ollut. Vaan miten tämä tehtäisiin? Ehkä esimerkiksi seuraavan ajatusleikinomaisen idean mukaisesti.

Ropeconin ajankohta on perinteisesti sattunut juuri tähän elokuun alkuun — mieluiten eri aikaan kuin Assembly ja Finncon ja kätevästi ennen koulujen alkamista, jotta peruskouluikäinen nuorisokin pääsee kätevästi mukaan koko viikonlopuksi. Mieleeni juolahti kuitenkin ajatus siitä, että entä jos Ropecon olisikin vähän myöhemmin syksyllä, koulujen jo alettua?

Järjestävät tahot epäilemättä osaavat sanoa montakin syytä sille, miksi tämä ei käy. Muutosvastarintaan liittyvien syiden karsiuduttuakin jäljelle jää varmasti vakavasti otettavia vastalauseita. Voin kuitenkin keksiä erinäisiä merkittäviä etuja tällaisessa järjestelyssä, joista suurin lienee myös yksinkertaisin: jos halutaan tavoittaa uusia harrastajia, voisin kuvitella, että tapahtuma, josta puhutaan koulussa lasten ja luultavasti opettajienkin kesken ennen sitä ja sen jälkeen levittäisi tietoa koko harrastuksen luonteesta ja olemassaolosta varsin tehokkaasti. Tämän edesauttamiseksi Ropecon voisi ottaa hyvissä ajoin yhteyttä sopivaksi katsottuihin tai jopa kaikkiin pääkaupunkiseudun yläasteisiin ja kysäistä kohteliaasti, sopisiko oppilaille ja näiden vanhemmille lähettää tietopaketti Ropeconista. Olisin aika yllättynyt, jos esimerkiksi jonkinlaiset “tulkaa lauantaina tutustumaan tapahtumaan, tällä peruskoululaiskupongilla pääsee sisään alennettuun hintaan” -läpyskät eivät herättäisi kiinnostusta, etenkin jos paketti olisi varustettu hyvällä kuvituksella ja asiantuntevalla ja vetävällä esittelytekstillä. Kyseisen päivän ohjelmassa ummikot pitäisi tietenkin ottaa erikseen huomioon sopivalla tavalla, jotta heillä olisi todella mahdollisuus päästä asiaan sisään sen sijaan, että he olisivat vain auttamattomasti pihalla.

Ja jos kysyntää ei vastoin odotuksiani juuri olisikaan, ainakin se olisi hyvä tapa tuoda tietoa sekä lapsille että näiden vanhemmille aiheesta — perinteisestihän vanhemmilla on kyllä kiinnostusta lasten puuhiin, mutta kun niistä ei usein ymmärrä mitään, eikä luotettavaa ja hyvin jäsenneltyä tietoa ole helposti saatavilla. Tietokoneet ja sähköiset pelit ovat varsin klassisia esimerkkejä tästä — lapset, jotka tuntevat laitteet paljon, paljon vanhempiaan paremmin eivät liene kellekään uusi ilmiö. Roolipelit ovat ikään kuin samalla sektorilla: niistä puhutaan melko paljon, mutta monelle säännöt, eli pelivalmistajat, suomalaiset alan toimijat ja muut monet seikat jäävät varsin epäselviksi jo siksikin, että selkeä asiayhteys puuttuu.

On tietenkin totta, että tällaisissa olosuhteissa varmasti puhuttaisiin äkäiseenkin sävyyn siitä, kuinka taas ollaan aivan liian pääkaupunkikeskeisiä ja niin pois päin — jos vain pääkaupunkiseudun koulut voivat osallistua tällaiseen toimintaan, ja toisaalta muiden alueiden lasten osallistuminen mahdollisesti hankaloituisi siksi, ettei tapahtuma enää olisikaan kesälomakaudella vaan vaikkapa syyskuussa, on ihan ymmärrettävää, ettei se miellyttäisi kaikkia. Aivan tältä istumalta haluan sanoa tähän vain sen, ettei kaikkien miellyttäminen välttämättä ole mikään itseisarvo, ja että harrastuksen kehityksen kannalta katsottuna se voisi silti olla hyvä vaihtoehto.

Vaihtoehtoisesti — tai ehkä tämän lisäksi — joku, olipa se sitten Ropecon ry tai joku aivan muu taho, voisi järjestää samalla periaatteella erilliset roolipelimessut, joiden tarkoitus ei olisi olla harrastajien viihdetapahtuma kuin mahdollisuus esitellä toimintaa ja harrastusta niille, jotka ovat kiinnostuneita, mutteivät tiedä, mistä on kyse — etenkin lapsille ja heidän vanhemmilleen. Tällaiset tapahtumat eivät luonnollisesti ole mitenkään pääkaupunkikeskeisiä, vaan niitä voitaisiin järjestää oikeastaan ihan missä tahansa, jossa vain on tarpeeksi sopivan ikäisiä peruskoululaisia… ja motivoituneita harrastajia.

Tämä viimeinen osuus on tietenkin käytännössä se kaikkein haastavin. Tiedän ihan hyvin, että tällaisissa hankkeissa kaivataan pakostakin paitsi resursseja, ennen kaikkea juurikin niitä motivoituneita tekijöitä. Monella on jo Ropeconinkin kanssa kädet niin täynnä, ettei ehdotus jostain lisänakeista ehkä keräisi aivan varauksetonta ihailua.

Tämä on tietenkin hatusta vetäisty ajatusleikki, ei mikään harkittu ehdotus. Silti sen takana oleva ajatus tuntuu järkevältä: on meidän vastuullamme varmistaa, että roolipelaamisella Suomessa on tulevaisuus, jos se kerran on meille tärkeää. Jos vuori ei suostu tulemaan Muhammedin luo, Muhammed voisi ainakin jollain tavalla yrittää huikkailla aktiivisemmin vuoren suuntaan, että täällä sitä viihdettä nyt piisaisi…


12 Comments

  1. Epiä, ettei Aurinkorannikolle…

    Ja missä viipyy vanhemmille (sekä lasten että muuten vain vanhojen) tarkoitetut tilaisuudet?

    Comment by Äite — August 10, 2008 @ 1218379606

  2. Mikki, asiaa puhut. Ainakin noin idean alkuna hyvä, vaatii toki töitä ja miettimistä, mutta en nyt suoraan tyrmäisi. Ei jäätäisi me keski-ikäiset viimeisiksi pelaajiksi.

    Comment by Pare — August 11, 2008 @ 1218467742

  3. Puhut asiaa, muutama käytännön pointti idealismin väliin kuitenkin.

    a) Tapahtumahan on joskus ollutkin peruskoulujen alun jälkeen, ei kylläkään paljoa jälkeen. Käytännön syistä kun tapahtuma on aika pakko järjestää ennen yliopistojen alkamista (Otaniemen vuokraaminen, työvoiman saaminen yms.)

    b) Dipoli ei lauantaisin enää hirveän isompia ihmismassoja pysty sisäänsä mahduttamaan.

    Itse ehkä näkisin fiksuimpana vaihtoehtona con viikon torstain tekemisen erilliseksi uusien kalastelutapahtumaksi, jolloin Dipolin ovet olisi ilmaiseksi auki sekä vanhemmille, että lapsille, jotka ovat kiinnostuneita harrastuksesta. Tällöin olisi helppo järjestää nimenomaan uusille harrastajille ohjelmaa simppeleiden “for dummies”-luentojen ja pelien opettamisen muodossa.

    Comment by Heiccu — August 11, 2008 @ 1218474653

  4. Ajatus torstaista tuntuu hyvinkin fiksulta.

    Enivei, en tiedä, onko tämä edes idealismia; eiköhän tämä ole enemmänkin vain idea, eikä varsinaisesti edes mitenkään erityisen harkittu idea. En siis suinkaan odota, että nyt tämä heti toteutuu tai jotain, kun kerran minä, nerojen kuningas ja maailman johtaja, kerran vaivauduin vähän visioimaan jotain skeidaa. Toisaalta, ajatus tuntuu ainakin perusasetelmiltaan vielä tänäänkin älykkäältä, joten ainakaan ei hävetä…

    Comment by Mikki — August 11, 2008 @ 1218485619

  5. Mä olen taas sitä mieltä, että Ropeconista irrallaan oleva yksipäiväinen tapahtuma, erillisellä organisaatiolla. Coniteaa ja Ropeconin työvoimaa on turha kiusata enemmällä työllä – vanhat jurrakot olisi sitä vastoin hyvä mobilisoida valistustyöhön. Yhden päivän Avoimet Ovet perusesittelyillä, hankalinta olisi saada tekijöitä esimerkkipeleille, ja moisten toimimaan saaminen mitenkään järkevästi.

    Comment by Merten — August 11, 2008 @ 1218494331

  6. No enpä tiedä, sitä työtähän on kyllä oikeasti merkittävästi enemmän, jos ruvetaan järjestämään aivan erillistä tapahtumaa. Jos se taas olisi Heicun idean mukaan se torstai, hyvin merkittävä osa vaadittavista järjestelyistä olisi sellaisia, jotka tehtäisiin joka tapauksessa. Siis tietenkin se vaatisi panostusta ja tekijöitä pitäisi olla enemmän, se on selvää, mutta joka hankkeellahan pitää joka tapauksessa olla tekijänsä. Ainakin näin esimerkiksi aina yhtä vittumaiset tilahankinnat voitaisiin kuitata aika pitkälle samalla vaivalla.

    Comment by Mikki — August 12, 2008 @ 1218539772

  7. Totta, mutta Ropeconia ajavat myös nuo Heicun mainitsemat ajankohdan vaatimukset, jotka eivät välttämättä ole kauhean sopivia ns. valitustoimintaan. Ellei Con sitten tapahdu koulujen alkamisen jälkeen. Lomakaudella vois olla vähän hintsua osallistuminen.

    Comment by Merten — August 12, 2008 @ 1218540690

  8. Niin, no, ihan miten vaan. En mä usko, että se osallistuminen on lomakaudella välttämättä sen hintsumpaa — asiasta tiedottaminen voi toki olla haastavampaa, mutta se on sitten asia erikseen. En tosin oikeastaan usko, että tällaisten yksityiskohtien vatvominen on kovin hedelmällistä niin kauan kun ollaan näin selvästi liikkeellä aika puhtaalla taivaanrannanmaalailutasolla.

    Oleellista lienee lähinnä se, löytyykö joltain taholta — oli se sitten Ropecon ry tai Suoli tai oikeastaan ihan mikä tahansa asiasta jotain oikeasti ymmärtävä poppoo — kiinnostusta ja motivaatiota järjestää jotain tällaista vai ei, edes tällaisella teoreettisella tasolla.

    Comment by Mikki — August 12, 2008 @ 1218541999

  9. Tuohon uusien ihmisten koukuttamiseen voitaneen laskea esim. Outokummussa järjestetty Larppileiri, joka muistaakseni oli viikkoa ennen konia, ja sitä mainostettiin aloittelijoille ja alaa tuntemattomille nuorille. Aiheesta oli jopa juttukin paikallisessa lehdessä, ellen nyt ihan ole aivojani tuhonnut.

    Se, että koni olisi myöhempään (eli koulujen jo alettua) nostaisi kyllä näkyvyyttä kouluikäisten keskuudessa, mutta itse joutuisin miettimään huomattavasti tarkemmin, pääsenkö sitten konissa käymään…

    Comment by paxed — August 12, 2008 @ 1218578178

  10. Tuota, mitäs ne roolipeleistä tietämättömät mutta kiinnostuneet teinimassat sitten tekisivät conissa? Oman käsitykseni mukaan nykymuotoinen coni ei ehkä kauheasti avaudu, jos roolipelaamiseen on vasta tutustumassa. Tietysti jos jostain saisi pitkän rivin pelinjohtajia ja ohjaisi uudet asiakkaat tutustumaan ja pelaamaan pöytiin. Mutta saisiko?

    Comment by Sampo — August 12, 2008 @ 1218578683

  11. No, ehkä ne esimerkiksi nauttisivat siitä edellä mainitusta ohjelmasta, joka olisi erikseen järjestetty juuri ummikoita varten ja ummikoiden ehdoilla sen sijaan, että esimerkiksi seuraisivat rasittavia paneelikeskusteluja roolipelien tulevaisuudesta tai menisivät pelaamaan pelejä, joita eivät osaa pelata.

    Comment by Mikki — August 12, 2008 @ 1218579338

  12. Muistinpa juuri, että Mikki ja minä järjestettiin joskus vuosituhannen alussa yhtenä kesänä pariinkin otteeseen larppileiri asiaa tuntemattomille nuorille. Tai tarkemmin sanoen Turun Nuorisotoimi järjesti leirin, me tehtiin sinne se larppi.

    Ainakin yksi silloin harrastukseen tutustuneista järjesti tänä vuonna pienen roolipeliconin.

    Comment by Mike — August 13, 2008 @ 1218663932

RSS feed for comments on this post.

Sorry, the comment form is closed at this time.

 


Links



Meta
RSS 2.0
Comments RSS 2.0
WordPress



Copyright © Mikko Rautalahti, All Rights Reserved
WordPress makes with the publishing.