joku on syönyt ärrinmurrinkeksiä

Fri Dec-2nd-2016 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Voi Sipilä.

Se ei vielä riitä, että tämä osapuilleen ihmisen muotoon valettu, herätyksestä ja vakuutuskuorista rakennettu goolemi on ennätysmäisen paskamaisen hallituksen johdossa ja näin kantaa merkittävän osan suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan alasajoon liittyvästä vastuusta. Ehei, sen lisäksi pääsemme nauttimaan myös perustavanlaatuisesta kyvyttömyydestä ymmärtää, ettei pääministeri ole mikään helvetin toimitusjohtaja tai diktaattori. Onko mahdollista, ettei Sipilällä tosiaan ole minkäänlaista käsitystä siitä, miten syy-seuraussuhteet toimivat?

Otetaanpa nyt ihan ensiksi tämä Talvivaarakuvio. Nythän on niin, että kun tappiota tuottavaan ekokatastrofifirmaan kaadetaan kerta toisensa jälkeen lisää valtion rahaa, se näyttää aika pahalta jo ihan yksinäänkin, mutta jos valtiota johtaa tyyppi, jonka suvulla on taloudellisia kytköksiä kyseiseen firmaan, se ei varsinaisesti paranna asiaa.

Joku, jolla olisi realistinen kuva siitä, miten asiat toimivat, tietäisi jo ihan alusta lähtien, että kun ollaan julkisessa vastuuasemassa, tärkeää ei ole vain korruption välttäminen. Aivan yhtä kriittistä on välttää sellaisia tilanteita, joissa korruptio vaikuttaa mahdolliselta. Ratkaiseva tekijä ei ole se, onko puolueettomuus vaarantunut — se riittää, että se saattaa vaarantua.

Ja miksikö tällä kaikella on väliä? Esimerkiksi siksi, että silloin voi esiintyä julkisuudessa se söpö Terrafame-pipo päässä ilman, että joku alkaa puhua eturistiriidoista. Tämä olisi kyky, joka juuri tällä hetkellä olisi melko arvokas Juha Sipilälle. Koko hemmetin jupakka olisi ollut hyvin helppo välttää ihan vain tekemällä nämä kytkökset selväksi etukäteen ja jääväämällä itsensä prosessista.

Tässä välissä saattaa joku ruveta saivartelemaan, että tiedänkö minäkään mitään omien serkkujeni bisneksistä. Enpä juuri tiedä, eikä se minulle kuulukaan. Ero on siinä, että minä en ole semmoisessa luottamusasemassa, jossa eturistiriitakysymyksillä olisi yhteiskunnallista merkitystä. Voin kuitenkin sanoa, että jos olisin tekemässä työpaikallani alihankintapäätöksiä, ja selviäisi, että olisin päättänyt tehdä ison sopimuksen jonkun sukulaiseni firman kanssa kertomatta kenellekään tästä sukuyhteydestä, siitä käytäisiin takuuvarmasti keskusteluja. Kun kyseessä on veronmaksajien kustantama lysti, eli yhteiset rahat, asialla on vielä enemmän merkitystä. Juuri tästä syystä tietyissä asemissa olevien ihmisten omistukset ja sidossuhteet selvitetään, jottei kellään ole mitään nokan koputtamista.

“En voi vaatia kaikkia sukulaisia luopumaan työstään asemani vuoksi”, Sipilä itse vaikeroi. Mutta ei kukaan sitä edellytäkään, vaan sitä, että jos jotain tällaisia kytköksiä on, ne tuodaan reilusti esiin ja sanotaan ihan itse, että nyt ei ole sopivaa osallistua asian käsittelyyn. Ei se rajoita niiden sukulaisten elämää, vaan pääministerin.

Se, minkälaisella harkintakyvyllä pitää ihmisen olla varustettu, että katsoo Talvivaaran silmittömän negatiivista julkisuuskuvaa, merkittäviä ekologisia haittoja ja tappiollista toimintaa ja ihan vakavalla naamalla rupeaa ajamaan läpi hanketta, jossa siihen kaadetaan lisää veronmaksajien rahaa samalla, kun toisella kädellä rokottaa yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevia, ja jotenkin kuvittelee, että tämän voi tehdä ilman minkäänlaista kritiikkiä henkilökohtaisista eturistiriidoista huolimatta, on sitten asia erikseen. Eikö ihan oikeasti tullut mikään esteellisyyskysymys mieleen? Eikö missään vaiheessa siellä kuupassa synny sellainen pieni ajatus, että “hitsi, jos mä nyt otan köyhiltä rahat pois ja samalla kaadan lisää rahaa sellaiseen pottiin, josta osan saavat mun sukulaiseni, joku voisi pitää sitä sopimattomana, ehkä jopa loukkaavana”? Vai oliko taustalla vain vahva toive, että homma hoituisi ilman, että kukaan huomaa? Kumpi näistä vaihtoehdoista on masentavampi?

(Hauska historiallinen pointti, muuten: kulttuuriministeri Suvi Lindén joutui eroamaan tehtävästään vuonna 2002 myönnettyään tukea golfkentälle, jossa hänen perheensä oli osakkaana. Kyseessä oli 170 000 euron tuki. Lindén itse myönsi, että hänen olisi pitänyt jäävätä itsensä asian käsittelystä, muttei ollut tiedostanut, että kyseessä olisi eturistiriita. Lindénin nopeaa päätöstä erota asemastaan pidettiin yleisesti ottaen kunnioitettavana tekona ja merkkinä siitä, että hän tiedosti asian tärkeyden. Se, että Sipilällä ei ilmeisesti ole mitään aikomusta kantaa minkäänlaista vastuuta tästä asiasta on häpeällistä ja syö jo muutenkin valitettavan hataralla pohjalla olevaa uskoa yhteiskuntajärjestykseen.)

Kuopan ensimmäinen sääntö: kun löydät itsesi sieltä, lopeta kaivaminen. En tiedä, onko tämä periaate pääministerille tuttu, mutta ottaen huomioon, että hän ratkaisukeskeisesti lähti pommittamaan yksittäistä toimittajaa kiukkuisilla sähköposteilla pitkin iltaa, uskallan epäillä, että teoria ja käytäntö eivät taaskaan täysin kohdanneet. Riskinhallinasta ja roolinottokyvystä ei myöskään löydy erityisesti merkkejä: ei ole mitään syytä olettaa, että Sipilä olisi vaivautunut hetkeksikään miettimään, miten tilanne saattaisi edetä. Mitkä ovat mahdolliset seuraukset? Miten kohde mahtaa reagoida? Tuleeko tästä nyt sitä hyvää tulosta, vaiko ihan vaan perinteistä paskaa niskaan?

En tiedä, mikä se ajatusprosessi oli, mutta sen tiedän, että asian olisi voinut hoitaa aika monella eri tavalla ilman, että kenelläkään olisi aihetta kirjoitella juttuja siitä, kuinka pääministeri yrittää kyykyttää toimittajaa. Sipilän oma kanta tietenkin on, ettei hän ole millään muotoa pyrkinyt vaikuttamaan Ylen uutisointiin, mutta jos nyt lopetetaan pelleily ja tarkastellaan sitä varsinaista toimintaa, on ihan päivänselvää, että kun yksi tämän maan tärkeimmistä ja vaikutusvaltaisimmista päättäjistä tykittelee parikymmentä vihaista sähköpostia yksittäiselle toimittajalle, ei se ole mikään neutraali tilanne, jossa joku nyt vaan vähän lähetteli viattomasti palautetta. Ymmärrän, että Sipilää saattaa tilanne vituttaa, mutta ei ole kohtuutonta odottaa pääministeriltä parempaa harkintakykyä ja tilannetajua kuin ensimmäisen kerran kiukkuviinaa maistaneelta murrosikäiseltä kollilta.

Sipilän asemaa ei mitenkään paranna se, että hän kyseisissä sähköposteissa vaatii, ettei niitä saa julkaista. Tässä maassa ei ole jonkinlaista lähtökohtaista oikeutta sanoa ihmisille asioita niin, ettei niitä saisi toistaa eteenpäin. Meillä ei ole mitään sellaista lakia. (Ja kertauksen vuoksi: kirjesalaisuushan ei siis tarkoita sitä, ettei lähettäjä tai vastaanottaja saisi julkaista viestiä uudelleen, vaan sitä, että pelkästään kirjeen vastaanottaja saa avata ja lukea viestin.) Koko vaitiolovelvollisuuden käsitteen pointti on, että erikseen sovitaan jonkun kanssa, ettei tiettyjä juttuja saakaan kertoa eteenpäin. Se on olemassa juuri siksi, että muuten tällaista velvollisuutta ei ole. On selvää, ettei Sipilän ja Vuorikosken välillä ole mitään tällaista sopimusta.

Ihan erityisesti on täysin järjetöntä olettaa, että maan hallituksen johtaja voisi toimittajalle oma-aloitteisesti ja vapaaehtoisesti puhuessaan päättää yksipuolisesti, että näitä juttuja ei nyt saa kertoa eteenpäin. Sellainen käsite on olemassa diktatuureissa, ei demokratioissa.

Suomen valtio ei ole mikään firma, jonka tiedotusosastona toimii Yle. Pääministeri ei ole Ylen esimies. Se, nauttiiko Yle Sipilän luottamusta on herttaisen yhdentekevää.

Merkittävästi oleellisempi kysymys on, nauttiiko Sipilä median — tai kansan — luottamusta.


2 Comments

  1. Jos maata johdetaan kuin yritystä, mitä tapahtuu irtisanotuille?

    Comment by Stego Saurus — December 2, 2016 @ 1480689097

  2. Hirveen negatiivinen alavire sulla tossa. Ei Suomessa kukaan koskaan ole oikeasti hädänalainen, täällä pidetään ihmisestä huolta, toisin kuin muualla.

    Comment by Mikki — December 2, 2016 @ 1480690148

RSS feed for comments on this post.

Sorry, the comment form is closed at this time.

 


Links



Meta
RSS 2.0
Comments RSS 2.0
WordPress



Copyright © Mikko Rautalahti, All Rights Reserved
WordPress makes with the publishing.