joku on syönyt ärrinmurrinkeksiä

Fri Dec-2nd-2016 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Voi Sipilä.

Se ei vielä riitä, että tämä osapuilleen ihmisen muotoon valettu, herätyksestä ja vakuutuskuorista rakennettu goolemi on ennätysmäisen paskamaisen hallituksen johdossa ja näin kantaa merkittävän osan suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan alasajoon liittyvästä vastuusta. Ehei, sen lisäksi pääsemme nauttimaan myös perustavanlaatuisesta kyvyttömyydestä ymmärtää, ettei pääministeri ole mikään helvetin toimitusjohtaja tai diktaattori. Onko mahdollista, ettei Sipilällä tosiaan ole minkäänlaista käsitystä siitä, miten syy-seuraussuhteet toimivat?

(more…)



jäin kuseen, muiden syytä

Thu Dec-1st-2016 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Huomaan, että Tampereen perussuomalaisten puheenjohtaja Terhi Kiemunki jaksaa aina kiehtoa minua, vähän samalla tavalla kuin on jännä katsoa luontodokkareista nopeutettuna, miten haaska mätänee. Ällöttää, mutta onhan se nyt melkoinen näky!

Kiemunki on sikäli ajankohtainen, että hän sai juuri tuomion kiihoituksesta kansanryhmää vastaan. Demonstroiden juuri sitä suhteellisudeentajua ja ymmärrystä maailmanmenosta, josta hänet laajalti tunnetaan, hän luonnollisesti syyttää tuomiostaan “mediaa ja vihervasemmistoa”.

Eli siis ihminen, joka ihan itse päätti ruveta levittämään rasistista junttipaskaansa ja jostain syystä ihan itse teki aiheesta tutkintapyynnön poliisille, sai myös tuomion… ja nyt se on jonkun muun syy.

Asia selvä.

Ei tietenkään ole jonkun muun syytä, että Kiemungin silmittömän nokkela “nytpä vähän näpäytän niin kaikki näkevät että olin oikeassa” -tempaus meni mönkään — joka tuskin tulee yllätyksenä kellekään, jolla on edes melkein toimiva ymmärrys vallitsevista olosuhteista. Se, että Terhi Kiemunki on sitä mieltä, että rasistinen länkytys on kaikin puolin ookoo, ei tarkoita sitä, etteikö se voisi silti olla lainvastaista. Siihen on syynsä, miksei yksittäisen henkilön oikeustaju ole se ohjenuora, jonka mukaan näissä tilanteissa toimitaan.

Kurjaa kyllä tommoinen, että hänet on leimattu vihanlietsojaksi. Avuttomana olosuhteiden uhrina Terhi-parka siinä nyt vaan kärvistelee. Kauheen vaikeeta tommonen.



agentti kiemungin tutkimuksia

Wed Aug-3rd-2016 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Tampereen perussuomalaisten puheenjohtaja Terhi Kiemunki julistaa internetissä, kuinka hän oli sankarillisesti havainnut maahantunkeutujan, joka yritti päästä alaikäisten plikkojen pöksyihin ostamalla heille viinaa.

Hänen omien sanojensa mukaan tilanne eteni seuraavasti:



Siis huomattavasti klenkkaava arabi yritti hakea viinaa alaikäisille Alkosta, jota ei ole olemassa, ja supersalapoliisi Kiemunki oli mallikkaasti pelastamassa tyttörukkia hirvittävän karvakäden välittömältä raiskaukselta. Oletettavasti pahalla arabilla oli myös silmälappu ja semmoinen sarjakuvista tuttu arpi, mutta ne ovat jostain syystä jääneet kuvauksesta uupumaan.

Ja tilanteessa, jossa joku aikuinen käräyttää heidät kesken kaiken, nämä alle lukioikäiset reagoivat asiaan ihan vaan lähtemällä bussipysäkin kautta jatkamaan viinaostoksiaan jossain muualla, eivätkä esim. juokse karkuun? Kiemunkiko ei keksinyt siihen mitään sellaista sanottavaa, joka saisi joko tytöt tai tämän hirvittävän maahantunkeutujan muuttamaan mieltään, kuten esimerkiksi “mä soitan poliisille jos ette mene kotiinne”?

Melkoisen rautahermoista nuorisoa tuolla Lielahden sektorilla. Vai oliko kyse kuitenkaan siitä? Onko tämä taas yksi esimerkki kamelimaiden väen mädättävästä vaikutuksesta? Siellä tyttöraukat vaan olivat avuttomina julman arabin hallinnassa ja seurasivat tätä kuin Hamelnin lapset pillipiiparia aikoinaan, kunnes saisivat salmaria kouraan. Silloin tämä musulmaanin ja neitseellisten suomalaisimpien epäpyhä kauppa olisi valmis, ja sanoinkuvaamaton nussiminen alkaisi. Ja kun se bussikin tuli siihen niin sopivasti, sille ei voinut kukaan mitään. Ei kukaan! Ei vaan voinut mitään.

Ei edes agentti Kiemunki, joka siis ilmeisesti ei lepakkoautollaan kyennyt kuitenkaan saamaan ontuvaa vihollistaan kiinni. Ilmeisesti oli kyllä hyvin lähellä, ettei hän puuttunut asiaan ihan fyysisesti — “et tiedä miten teki mieli niputtaa se paskaläjä siihen autohallin lattialle”, hän kommentoi tilannetta jälkikäteen Facebookissa. Huh, hyvä että maltti oli valttia ja suomalaisen rotusoturin raivo ei päässyt purkautumaan! Jos se Terhin kuuluisa yläheijari olisi päässyt irti kahleistaan, raatohan siitä ukosta olisi tullut, ja typerä hyysääjäyhteiskunta olisi tietenkin syyttänyt Kiemunkia kaikesta.

Ilmeisesti kaiken tämän pohtiminen vei sen verran aikaa, ettei Kiemunki ehtinyt siinä tilanteessa parhaista yrityksistään huolimatta saamaan edes yhtä sellaista tärähtänyttä kännykkäkuvaa, jossa näkyisi joten kuten kaksi alaikäistä muijaa ja joku valkoiseen lippikseen ja mustiin polvihousuihin pukeutunut tyyppi 20 metrin päästä takaapäin tai jotain.

Valitettavasti näin olen joudumme luottamaan pelkästään hänen sanaansa siitä, että kaikki tämä — tai ylipäätänsä yhtään mitään — tapahtui siinä Prisman parkkihallissa. Tiedättehän? Sen Prisman, jonka yhteydessä ei ole Alkoa. (Sen sijaan parkkihallissa saattaa kyllä hyvinkin olla turvakamerat. Kuten myös bussissa.)

Jos pitää olla valehtelija, onko pakko olla näin alkeellisen huono siinä? Toisaalta, miksi panostaa asiaan, kun kohdeyleisö nielee mukisematta mitä tahansa paskaa.

Kuin sattumalta Kiemunki on myös Facebook-sivullaan MV-lehden äänekäs kannattaja. Kiva nähdä, että hänen suhteensa totuuteen on näin yhdenmukainen.

Näin loppuun haluaisin kysyä sinulta, hyvä lukija, että jos itse olisit ihan oikeasti tilanteessa, jossa joku limainen äijä todellakin puuhastelisi jotain epäilyttävän tuntuista alle lukioikäisten tyttöjen kanssa, olisiko oma reaktiosi se, että vähän länkytät jotain ja sitten poistut paikalta sen sijaan, että esimerkiksi et päästäisi tyyppejä näkyvistänne, kunnes paikalla on poliisi tai tilanne on muuten ohi? “No ne nousi dösään, en mä sit jaksanut enää miettiä sitä.” Kovasti oli kyllä lähellä, ettei pistänyt paskaläjää nippuun sinne parkkihallin kylmälle betonille, sen verran oli tärkeästä asiasta kyse, mutta sit ei sen jälkeen vaan enää mitenkään jaksanut.

Tämä kokonaisuus ei ehkä luo Terhi Kiemungista ihan sellaista kuvaa kuin hän toivoo.

Edit: Nyt Prisma on näemmä muuttunut Kiemungin Facebook-sivulla mystisesti Citymarketiksi, jossa tosiaan on Alko.



urhea nurkkarasisti raportoi

Thu Apr-28th-2016 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Tää väki, tää väki.

Aina kun sitä kuvittelee, että tämän maan rasistisektori ei enää kykene säälittävämmäksi ja typerämmäksi, löytyy joku hönö, joka nokittaa surutta. Tällä kertaa sen tekee Tanja, jonka oletan olevan täysi-ikäinen äänestäjä ihan vain lisätäkseni omaa ahdistustani.

Anna mennä, Tanja. Näytä meille, mistä se kanan pissa oikein tulee.


(Lähde: Feissarimokat)

“Pahantahtoinen neekeri yritti aseistaa itsensä, kriisi!” Yrittämällä ostaa kukkakeppejä. Kukkakeppejä. Eikä edes halunnut mitään muuta puutarhaosastolta! Epäilyttävää. Kuka voisi ikinä tarvita pelkästään kukkakeppejä? EI KUKAAN AITO IHMINEN. Tanja onneksi neuvokkaasti selvisi tilanteesta eikä näin ollen tullut sokaistuksi himokkaasti kuolaavan maahantunkeutujan toimesta, toisin kuin ne lukemattomat puutarhaosastolla asioivat hölmöt, jotka eivät osaa käsitellä kriisitilanteita yhtä kylmäpäisesti kuin hän. Onneksi oli sentään semmoinen hintelä nokikolari, niin ei käynyt pahemmin. Ilman Tanjan strategisesti valittua elopainoa olisi ollut noutaja lähellä!

(more…)



syökööt sitten kakkua

Thu Mar-10th-2016 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Talousasiantuntija Terhi Majasalmi kertoo meille, kuinka jokaisella meistä pitäisi olla vähintään kaksi tulonlähdettä taloudessamme.

Jokaisella.

Miten käytännössä toisen tulonlähteen kerääminen onnistuu? Jokaisella on mahdollisuus säästää osa tuloistaan. Näillä säästöillä voi esimerkiksi ostaa osakkeita, jolloin on oikeutettu osinkoon, jos yhtiö sitä päättää jakaa.

Otetaan yksinkertainen esimerkki. Jos sijoittaa kymmenen vuoden aikana 200 euroa kuukaudessa, tämä tekee yhteensä 24 000 euroa. Tälle pääomalle neljän prosentin tuotto tekee 960 euroa vuodessa. Yksinkertaisuuden vuoksi tässä ei ole otettu huomioon matkan varrella saatuja osinkoja ja niille saatuja tuottoja eikä arvonnousua tai laskua. Verojen maksun jälkeen osinkotuloilla voi paikata palkkatulon menetyksiä.

Jep. 200 egeä kuussa. Tämä kuulostaa hyvin realistiselta vaihtoehdolta, kukapa meistä ei tähän kykenisi! Jos kuukauden nettoansiot ovat alle tonnin, niistä varmasti sopii leikata päälle 20 prosenttia pois, että saadaan tämä toinen tulonlähde järkkäiltyä. Jos näin ei tehdä, mikä ihme siinä on, ettei raha helppo kelpaa?

Majasalmen ongelma on ihan sama kuin ihan helvetin monella muullakin julkisuudessa raha-asioista puhuvalla ihmisellä: näillä tyypeillä ei ole mitään käsitystä siitä todellisuudesta, jossa massiivinen osa tämän maan kansasta elää — eikä mitään halua käsittää sitä. Jos “200 euroa kuussa” kuulostaa universaalisti kohtuulliselta summalta, joka ei kovin merkittävästi heilauta taloutta, käsitys ns. perusihmisen elintasosta on auttamattomasti vääristynyt.

Tämä masentava kyvyttömyys ymmärtää kokonaiskuvaa näkyy muuallakin Majasalmen tekstissä. Myöhemmin hän otsikoi “Ota kohtalo omiin käsiin”, ja jatkaa:

Kun tulot laskevat, tärkeä kysymys esitettäväksi itselle on: ”Miten saan oman palkan nostettua samalle tasolle tai korkeammalle?” Jos palkka jää pysyvästi alemmalle tasolle, osingoilla rahoitetaan elintasoa eikä niitä pystytä uudelleen sijoittamaan.

Tässä kohtaa on turha jäädä odottamaan, että palkka nousee, kun joku muu neuvottelee paremman palkkatason puolestasi. Kohtalo on otettava omiin käsiin ja lähdettävä hankkimaan osaamista ja näytettävä tuloksia, josta joku on valmis maksamaan.

Ja jälleen ollaan jossain aivan muualla kuin missä merkittävä osa kansasta on. Jos nyt hetkeksi unohdetaan työttömät, pätkätyöläiset tai muuten sellaisessa asemassa olevat, joille käsitys “palkkaneuvotteluista” on täydellinen vitsi (nou hätä, näin saa tehdä, se kööri unohdetaan kaikkialla muuallakin), tajuaako Majasalmi lainkaan, miten kaukana koko tämä ajatusmalli on siitä todellisuudesta, jossa sadat tuhannet ihmiset elävät?

Massiivinen osa niistä duuneista, joita tässä maassa tehdään ovat luonteeltaan sellaisia, joissa ei juuri katsota tuloksia. Esimerkiksi useimmissa kassakoneen äärellä tapahtuvissa asiakaspalveluhommissa ainoa tulos, jolla on väliä on, ollaanko työpaikalla ajoissa ja täsmääkö kassan sisältö — toki asiakaspalvelun pitäisi olla laadukasta, mutta Alepa tuskin merkittävästi välittää siitä, kunhan se ei ole aktiivisesti huonoa (ts. hommat eivät syystä tai toisesta suju). Ja jos se onkin hyvää, mitä sitten?

Nämä eivät ole duuneja, joita tehdään urajohteisesti. Niitä tehdään, koska jonkun pitää ne tehdä, ja niiden avulla voi ansaita itselleen elannon. Se, mikä ei kuulu tällaisten hommien luonteeseen on käsitys urasta missään majasalmelaisessa mielessä. Ei ole olemassa mitään senior taksikuskia tai lead tarjoilijaa. Usein se potentiaalinen uraputki alkaa kassalta ja päättyy vuoropäällikköyteen, ja niissä olosuhteissa ajatus siitä, että rupeanpa tässä säästämään 200 euroa kuussa on absurdi — ei edes siksi, etteikö yhtikäs mitään varallisuutta olisi, vaan siksi, että pakollisten kulujen, asumisen ja perhe-elämän jälkeen ei ole olemassa sellaista irtorahaa, jota voi tuosta noin vaan heitellä johonkin sijoituksiin. “Älä sijoita sellaisia summia, joita sinulla ei ole varaa menettää” on perinteinen nyrkkisääntö, mutta se tarkoittaa eri asioita eri ihmisille. Ylimääräisen rahan käsite on väistämättä köyhälle erilainen — se ei ole fyrkkaa, jolla voitaisiin tehdä kaikenlaisia hauskoja juttuja tai avata uusia jännittäviä mahdollisuuksia, vaan se on tappi, jolla voidaan tukkia padosta reikä, jotta saadaan vähän hengitystilaa.

Se, mitä tietyllä asennemaailmalla varustetut ihmiset eivät koskaan sisäistä on se, että kun peruskansalainen säästää, se ei tarkoita sitä, että lykätään sitä ulkomaanmatkaa tai syödään harvemmin ulkona, vaan sitä, että erillisten, valmistusta vaativien ruoka-aineiden sijasta ostetaan taas sitä purkkihernekeittoa. Starbucksit, leffaliput tai karkkipussit eivät köyhälle ole mitään heräteostoksia, vaan asioita, jotka budjetoidaan etukäteen. Ja usein se säästö ei lopulta ole satasia, vaan ehkä kymppejä. Ja jos ei ole vakituista työpaikkaa, ne kympitkään tuskin jäävät säästöön.

Mutta jokaisella meistä pitäisi olla vähintään kaksi tulonlähdettä. Vähintään.

Se maailma, jota nämä tyypit kovalla tohinalla rakentavat on tehty yksinomaan niille, jotka voivat rakentaa elämänsä näiden periaatteiden mukaisesti. Niitä, jotka eivät tähän kykene ei ole edes olemassa, kun tietyt tahot puhuvat “jokaisesta meistä”.

Ja talkoot jatkuvat.



lyö vaan, ei me valvota

Fri Feb-19th-2016 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Hallitus. Mitä vittua nyt taas.

Nyt tämä kööri on ilmeisesti ihan vakavissaan sitä mieltä, ettei koulukiusaaminen ole ongelma, johon tarttisi puuttua enemmän. Päin vastoin, sehän pitäisi oikeastaan vaan painaa villaisella. Tässä sitä nyt säästetään, saa se paha byroslavia rohkeasti kyytiä.

Ensin leikataan uljaasti sosiaaliturvasta, ettei apua löydy jos sitä tarvitsee, ja sitten varmistetaan, että apua takuulla tarvitaan enemmän kuin aiemmin. Tämä on säästämistä samalla tavalla kuin se, ettei turhaan tehdä mitään kosteuseristyksiä taloon — onhan se halvempaa, joo. Ja kun pari vuotta myöhemmin se mätä pesii siellä, mietitään, että huh huh, onpas kallis paukku korjata tämä pytinki ja kylläpäs nyt on kaikilla homeastma, tää on tää rakentaminen tällaista, ei nykypäivänä osata, pitäis saada kovempia tuomioita rakennusmiehille. Virolaiset halpatyypit taas siellä säätämässä, miksei kotimainen kelpaa?

Hallituksen systemaattinen hinku tehdä tästä kansasta huonovointisempaa ja typerämpää on ennenkuulumaton. Yliopistot on jo saatu hienosti rampautettua, ja nyt tehdään sama peruskouluille. On vaikea keksiä tehokkaampaa pitkän tähtäimen suunnitelmaa saada aikaan väestö, joka ei tiedä mistään mitään ja voi jatkuvasti eri tavoilla pahoin. Se, mitä tässä maassa varmastikin kaivataan on uusi sukupolvi nutipäitä, jotka jo lapsesta saavat oppia, että toisen ihmisen alistaminen ja terrorisointi on jotain, johon ei kukaan puutu. Ihanko tarkoituksella siellä nyt yritetään luoda olosuhteet, joilla saadaan seuraavan vuosikymmenen aikana kätevästi lisää väkivaltaisia rasisteja partioimaan kaduille?

Ja paljonko tällä pelleilyllä sitten oikein säästetään? 350 000 euroa vuodessa.

350 000 euroa. Se on lähes huomaamaton pyöristysvirhe tämän maan menoissa. Se tietenkin tuntuu yksityishenkilöstä isolta summalta, mutta jos pannaan se jonkinlaiseen perspektiiviin: samaan aikaan Talvivaara, tuo Pohjois-Suomen syöpä ja mahdollisesti tämän maan suurin yksittäinen ympäristön saastuttaja, on viime aikoina maksanut valtiolle keskimäärin 20 miljoonaa euroa kuukaudessa. Kuukaudessa. (Hauskana yksityiskohtana voisin mainita, että Talvivaaran kohdallahan tämä tarpeettomaksi koettu valvonta toki jätettiin väliin jo vuosia sitten, ja nyt niitä hyviä tuloksia onkin piisannut kipsisakka-altaiden täydeltä!)

Prioriteetit.

Tämä jengi tietää ihan tasan mitä tekee, myönsivät sitten sen ääneen tai eivät. Ei kukaan toimi jatkuvasti näin vahingossa.



ei vielä, mutta ehkä seuraavaksi

Thu Feb-4th-2016 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Urheat isäm maan pualustajat ovat taas vaihteeksi vähän yrittäneet tappaa lapsia. Ovat sillä lailla rohkeita.

Monesko kerta tämä on?

Kuinka monta kertaa tämän pitää tapahtua, että tämän maan päättäjiä ja poliisia alkaa pikku hiljaa kiinnostamaan murhapolttoyritykset? Pitääkö jonkun kuolla?

Ja ennen kuin joku rupeaa hyssyttelemään, puhutaan suoraan — “pitääkö jonkun kuolla” ei ole mitään liioittelua. Tilanteessa, jossa joku heittelee polttopulloja ihmisiä täynnä olevaan rakennukseen keskellä yötä, kyse on juurikin siitä, että hengenvaara on merkittävä. Se on ihan oikea uhka. Se, että yritys epäonnistui ei muuta teon potentiaalisia seurauksia — eikä myöskään sen motiiveja.

Kyse ei ole enää siitä, tapahtuuko se. Kyse on siitä, milloin se tapahtuu. Koska näihin juttuihin ei nyt vaan puututa, ja se lähettää vahvan viestin. Ennemmin tai myöhemmin joku näistä urpoista panostaa tuhopolttokeikkaansa ihan tosissaan, tai kavereiden tsemppaama rotusotilas päättää tehdä jostakusta esimerkin, ja kun se sydänveri on kerran sinne hangelle sihahtanut, sitä nyt ei enää saada sinne väärän väriseen jantteriin takaisin. Kannustusta tällaiseen tekoon piisaa kyllä — kuka tahansa internetin isänmaallisempia nurkkia yhtään seurannut tietää, että siellä kollektiivinen touhutippa tutisee jatkuvasti, kun väkivaltafantasiat jylläävät. Kaikki ne ovat pedofiilejä ja terroristeja, jotka raiskaavat meidän naiset (on kovin hellyyttävää, että nyt alkaa suomalainen perus miäs äiä olla ihan ison vitusti huolissaan naisten oikeuksista ja koskemattomuudesta), ja saunan taakse ja OIKEIN PERKELE, tekee niin iloiseksi kun neekeri sai turpaan vittu suvakit saatana ekana seinää vasten omaa lääkettä lol.

Vaan pojat on poikia, heh heh. Pidetään nyt se tolkku siellä hei.

Tämä maa ei ole oppinut historiasta mitään. Täällä rakennetaan kovalla pöhinällä 30-luvun Saksaa ja teeskennellään, ettei sillä ole mitään väliä, että kiihkokansalliset väkivaltaiset tyypit partioivat kaduilla levittämässä pelon ja uhan ilmapiiriä, kansanedustajat ehdottelevat keskitysleirejä ja laittomia pidätyksiä, ja poliisia huolestuttavat enemmän sirkuspellet kuin väkivaltarikoksista tuomitut uusnatsit.

Meillä ollaan muka niin huolissaan ääripäistä — ikään kuin olisi kaksi toisiinsa verrattavissa olevaa ääripäätä, kun toinen osapuoli yrittää toistuvasti ja tarkoituksella riistää toisilta ihmisiltä turvallisuudentunteen, ihmisarvon ja mahdollisesti hengen ja toinen osapuoli taas… no… ei tee näin? Minkälaisen logiikan mukaan se, että heitellään polttopulloja ja marssitaan uusnatsimeiningillä kaduilla vertautuu eettisesti, ideologisesti tai käytännön tasolla siihen, että äänekkäästi tuomitaan tällaiset teot? Ovatko nämä “ääripäät” jotenkin yhtä huonoja tai kohtuuttomia vaikkapa radikaaliuden, merkityksellisyyden, huolestuttavuuden tai typeryyden mittareilla katsottuna?

Ymmärrän, että on houkuttelevaa teeskennellä, että nyt ollaan mahdollisimman tasakätisiä ja vältetään ääriajattelua. Epäilemättä monen yksilön kohdalla tällaiset “olen tolkun ihminen” -näkemykset ovat jopa ihan rehellisiä ja vilpittömiä. Käytännössä tällainen ajattelu kuitenkin asettaa nämä kaksi “ääripäätä” samaan asemaan, ja sitä myöten sekä a) paisuttelee merkittävästi sen toisen osapuolen kantojen radikaaliutta, että b) normalisoi toisen osapuolen kantoja merkittävästi antamalla ymmärtää, väkivaltainen ja uhkaileva käytös on jotenkin samalla tasolla kuin se, että vastustetaan ko. käytöstä.

Ja jos tuntuu siltä, että tämä puhe normalisoinnista on liioittelua, jokainen voi tykönään miettiä, kuinka uskottavalta olisi tuntunut viisi vuotta sitten — hitto, vaikka vain kaksi vuotta sitten — väite siitä, että meillä kulkee kadulla uusnatsihenkisiä partioita joka puolella maata, polttopulloiskuja tehdään jatkuvalla syötöllä, kansanedustajatasolla vaaditaan keskitysleirejä ja muita perustuslain vastaisia, avoimen rasistisia toimenpiteitä, eikä tilannetta pidetä hallitustasolla minkäänlaisena kriisinä?

Retoriikka kahdesta ääripäästä palvelee vain sen radikaalimman tahon etuja. Kun koulukiusaaja pistää jengillä pataan heikompiaan, on koulukiusaajan kannalta helvetin hieno juttu, jos kysymys siitä, mitä se heikompi osapuoli teki tilanteessa väärin nostetaan esiin samanarvoiseksi osaksi keskustelua. Se hämmentää mukavasti tilannetta. Sakeassa sumussa on mukavasti liikkumavaraa.

Mutta paskaaks tässä, ruumiita odotellessa.

Sillä aikaa voidaan vaikka arvuutella, alkaako päättäjiä pikku hiljaa kiinnostaa siinä vaiheessa, kun joku näistä nutipäistä oikeasti saa jonkun hengiltä. Ehkä lapsen — siihen oli tälläkin kertaa hyvät saumat.

Vai otetaanko sekin vaan kätevästi seuraavana askeleena valitulla tiellä?



se mikään helvetin virhe ole

Sun Nov-29th-2015 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Hei.

Puhutaas nyt tästä asiasta ihan vakavasti — tiedättehän, tästä Alexander Stubbin (kok) “virheestä”, jossa hän sanoi, että 90% viranomaislausunnoista kannattaa hallintarekisteriä, vaikka todellisuudessa onkin niin, että puoltavia lausuntoja on vain 10%.

Kuten sanottu, Stubbin mukaan kyseessä on virhe.

Heh.

Ei ole.

Ja jos olisi, sekin olisi aika masentava skenaario; se tarkoittaisi, että meillä on valtiovarainministerinä tyyppi, joka ei rehellisesti kykene hahmottamaan eroa 90% ja 10% välillä. Riippumatta siitä, kuinka vahvasti joidenkin ehkä tekeekin mieli painaa asia villaisella, kukaan — kukaan — meistä ei oikeasti usko, että Stubb on niin uskomattoman typerä ja perustavanlaatuisen epäpätevä, ettei tajua tätä eroa. Ei tietenkään ole, koska haloo — ei Stubb ole joku älyllisesti alikehittynyt troglodyytti, jonka primitiivinen aivokapasiteetti ei rehellisesti riitä arvioimaan, kumpi on isompi luku, yhdeksän vai yksi.

Tiedostan, että ihmisen on helppo epähuomiossa jäsentää tämä tilanne omassa päässä sellaisena asiana, jossa joku erehtyy vähän luvuissa, ja kuin sattumalta Stubb haluaakin esittää asian juuri niin: “Tuo Helsingin Sanomien juttu osoittaa, että laskea voi monella tavalla. Mutta virhe oli ilman muuta minun, sori siitä.”

Stubb yrittää kovasti luoda sellaista kuvaa, että jotenkin nyt vaan tuli ynnättyä nämä lausunnot väärin. (Stubb sen sijaan ei selitä, miten nämä lausunnot voi laskea monella tavalla, ja tiettävästi toimittaja ei pyytänyt tarkentamaan. Koen, että tämä on toimittajalta paitsi aika laiskaa duunia noin niinkuin vallan vahtikoiran asemaa silmälläpitäen, myös sikäli hirvittävä moka, että massiivinen komediapotentiaali meni täysin hukkaan. Olisin valmis maksamaan hyvää rahaa siitä show’sta, jossa Stubb yrittää ihan oikeasti selittää, miten tämä matemaattinen akrobatia oikein käytännössä sujuu.)

Niin herttaista kuin Stubbin mukanöyrä anteeksipyyntely onkin, tässä ei nyt kuitenkaan ole kyse siitä, miltä ne luvut näyttävät tai miten ne lasketaan, vaan koko asetelman luonteesta — siis siitä, mitä murskaenemmistö lausunnoissaan sanoo. Ei ole edes pikkuriikkisen uskottavaa, että Stubb on käynyt läpi kaikki lausunnot, joista ilmenee mm. lainvalvojien, syyttäjälaitoksen ja verottajan kaltaisten tahojen vastustavan hallintarekisteriä ja tullut siihen lopputulokseen, että ehdoton valtaosa viranomaisista kannattaa niitä. Ei se ole mikään ynnäämiskysymys, ja se, että Stubbin kaltaisessa asemassa oleva ihminen toistuvasti esittää ilmiselvästi valheellisia argumentteja rikoksia ja väärinkäytöksiä helpottavan järjestelyn läpiajamiseksi on hälyttävää. Vähän vaikea uskoa, että Stubbin motiivit ovat siinä tilanteessa vilpittömän vitivalkoiset.

Selvennetäänpä asiaa hiukan. Tiedostan, että usein tällaisten asioiden pelkistäminen arkitilanteiksi on vähän harhaanjohtavaa, mutta koen, että tässä nimenomaisessa tapauksessa se toimii hyvin — kyse kun on erityisesti siitä, minkälaisen yleisvaikutelman tilanteesta ja ilmapiiristä perusjärkevä ihminen saa tutustuessaan saamiinsa vastauksiin.

Joten: jos minä kysyn 20 kaveriltani, että mites, sopiiko että tulette remppaamaan kämppäni ilmaiseksi, ja niistä 18 sanoo ei, minulle ei takuulla tule sellainen fiilis, että nyt kaikki kaverini haluavat tehdä minulle remontin — ja jos väitän muille kavereilleni, että lähes kaikki joilta kysyin haluavat ehdottomasti tehdä tämän, ja näin ollen olisi hyvä idis jos kaikki muutkin tuntemani ihmiset tulevat duunailemaan tätä remonttia kämpilleni, se ei ole mikään “virhe” tai “erehdys”, se on läpinäkyvä ja alkeellinen yritys manipuloida jengiä tekemään mitä haluan — siis ihan perinteinen valhe.

Ei minulla siinä tilanteessa ole mitään illuusioita siitä, mikä on enemmistön mielipide, ja jos väitän sen olevan puoltava, yksinkertaisesti valehtelen — ja se on valetta riippumatta siitä, osaanko laskea ne prosenttiluvut oikein. En ole mikään hetkellisen virhearvioinnin vilpitön uhri, vaan laskelmoiva hyväksikäyttäjä, joka paskat nakkaa totuudesta, kunhan asiat menevät kuten minä haluan.

Jos Alexander Stubb ei itse ymmärrä erota tehtävistään jäätyään kiinni ilmiselvästä valehtelusta niin kansalle kuin eduskunnallekin (ja voi hyvää päivää, miten typerällä tavalla; kuinka ylimielinen pitää ihmisen olla, että rakentaa sen muutenkin vaappuvan hiekkalinnansa näin yksiselitteisen heikolle pohjalle?), muun hallinnon täytyy puuttua asiaan. Miten tällaisen ihmisen sanaan voi luottaa? Miksi kenenkään pitäisi uskoa, että mitkään muut Stubbin väitteet pitävät paikkansa — tai että hän ei aja täysin muiden tahojen etuja? Koska hän… lupaa, ettei tee niin, ehkä?

Näiden lupausten arvo ei alun perinkään ollut kovin korkealla, ja nyt niiltä on tempaistu pohja lopullisesti pois. Kurssi laskee rajusti. Markkinoiden näkymätön käsi vetäisi vessan, siellä se viemäri kurluttaa.

Nyt kaivataan aika epätoivoisesti sitä poliittista selkärankaa. Jos Stubb jatkaa duunissaan, tästä maasta on tullut lopullisesti masentava vitsi.



ei paukahtaen vaan kitisten

Sat Nov-7th-2015 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Elämme nyt maassa, jossa hallitus toisaalla myy sadalla eri tavalla valtiota yksityiselle sektorille pala kerrallaan, ja toisaalla taas kääntää sokean silmän ihmisten kasvavalle ahdingolle ja jatkuvasti kiihtyvälle rasisimille.

Asia selvä.

Mikään tässä ei ole uutta. Tämä on tehty aiemmin muualla, ja nyt se tehdään meillä. Mitenkään liioittelematta voidaan sanoa, että nyt mennään Hermann Göringin vanhoilla tutuilla ohjeilla:

“Kansa voidaan aina alistaa johtajiensa tahtoon. Se on helppoa. Kansalle tarvitsee vain kertoa, että he ovat hyökkäyksen kohteena. Samalla syytetään pasifisteja epäisänmaallisuudesta ja väitetään, että heidän toimintansa asettaa maan vaaraan. Se toimii näin missä tahansa maassa.”

Toimiihan se.

Joskus aikoinaan mietin, miksi Yhdysvalloissa on niin vitusti köyhiä ihmisiä, jotka äänestävät republikaaneja, vaikka on päivänselvää, että kyseessä on puolue, joka haluaa ehdoin tahdoin varmistaa, että rikkaat rikastuvat ja köyhät ovat jatkuvasti ahtaammalla niin taloudellisesti kuin yhteiskunnallisesti. Myönnän, että suhtauduin asiaan tarpeettoman ylimielisesti. “Ei meillä tommoista.”

Nyt maistuu suussa tuhka. Ja kun koko ajan pyritään siihen, että mielenterveysasiat ovat enemmän repsallaan ja koulutus heikkenee, on aika selvää, miten se äänestyskäyttäytyminen etenee pitkällä tähtäimellä. Kun alkuasetelma on huolella pedattu, ei tarvitse turhaan jännittää, mitä tapahtuu silloin, kun on itse kunkin aika ottaa äänestyslippu kouraan ja käydä kääntymässä uurnalla.

Uskon rehellisesti, että meitä johtavat nyt huonot ihmiset. Pahat ihmiset. Meillä on nyt sellainen hallitus, joka saa aiempien vuosien perseilyt tuntumaan mitättömiltä — tämä porukka toimii systemaattisesti ja suunnitelmallisesti. (Voidaan toki spekuloida, onko kyseessä heidän oma suunnitelmansa — kun nyt katsotaan tätä julkista toilailua, osaako joku Sipilä oikeasti suunnitella tietään ulos edes märästä paperipussista?) Tästä maksetaan vielä kova yhteiskunnallinen hinta — mutta joillain on enemmän varaa kuitata se lasku se kuin toisilla. Kuten on suunniteltu, tietenkin.

Meillä on saavutettu kansainvälisillä mittapuilla melko poikkeuksellinen vauraus ja hyvinvointi. Harvassa maassa se on jaettu yhtä tasaisesti kansalaisten kesken kuin Suomessa — ei täysin tasaisesti, tietenkään, mutta tasaisemmin kuin lukemattomissa muissa maissa. On tietoisesti pyritty siihen, että kaikille riittää.

Tältä se näyttää, kun sitä pääomaa aletaan tosissaan jakamaan uudelleen.



attribuutiovirhe

Thu Oct-22nd-2015 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Kansanedustaja Mika Niikko (ps.) on näemmä vielä käyttänyt hyväkseen viimeiset tilaisuudet itkeä tasa-arvoisesta avioliittolaista. Se kun nyt vaan tulee sieltä, vaikka kuinka ihmisperseet haluaisivat, ettei tule. Ja sitä varten tarvitaan vielä muitakin lakimuutoksia, ettei kaikki mene ihan reisille. Inttämisen perusteluina ei nyt kuitenkaan tällä kertaa ole vain se perinteinen lätinä, joka voidaan tiivistää muotoon “maailmankuvani on ahdas ja ahdistava, vieraat jutut pelottavat, ja sitä paitsi asia ei koske minua henkilökohtaisesti”, vaan Niikko kaivaa esiin vahvat uskonnolliset argumentit.

Niikon mukaan ministerit ja kansanedustajat ovat saaneet tehtävänsä Jumalalta.

“Erityisesti vetoan meidän pää- ja ulkoministeriin. Pääministeri Sipilä. Ulkoministeri Soini. Olette molemmat tunnustavia kristittyjä, ja tiedostatte aivan varmasti, että Jumala on korottanut teidät tähän tehtävään juuri tätä aikaa varten. Missä on teidän jumalanpelkonne?”

Voi Mika, sinä höpönassujen höpönassu, sinä olet saanut tehtäväsi äänestäjiltä. Sinun tapauksessasi se mandaatti on toki tullut ihan vitun hönöiltä äänestäjiltä — siis ihan hirveiltä paisteilta, mutta kuitenkin äänestäjiltä. Ei se ollut mikään kaikkivoipa taivaan ukkeli, joka päätti, että kylläpä tekisi muuten eetvarttia saada eduskuntaan joku semmoinen tyyppi, jonka pienen pään prosessointikapasiteetti ei riitä sellaisten eittämättä haastavien tilanteiden käsittelyyn kuin “sedät menevät naimisiin”, “taksikuskini on väärän värinen”, tai “onko silleen yleisesti ottaen about jees varastaa auto ja ajaa sillä suojatietä ylittävän naisen yli”. Kyllä sinut sinne halusivat ihan tavalliset ihmiset. Et sinä horise näitä juttuja millään jumalaisen auktoriteetin voimalla, vaikka jostain syystä ilmeisesti kuvitteletkin näin tekeväsi.

Jos nyt kuitenkin leikitään, että lätinöissäsi on jotain järkeä, kerropa, miten tämä koko kuvio oikein toimii? Mites kaikki ne kansanedustajat, jotka ovat sitä mieltä, että tasa-arvoinen avioliittolaki on kiva juttu, miten ne pääsivät kansanedustajiksi? Tapahtuiko sekin Jumalan korotuksen avulla? Miksi Jumala on päästänyt kansanedustajiksi tyyppejä, jotka ovat sitä mieltä, että tasa-arvoinen avioituminen on hyvä idea? Vai tapahtuiko se Jumalan tahdon vastaisesti? Vähän kiusallista, jos näin on käynyt. Herää kysymys, onko Kaikkivaltiaan pätevyys ihan kohdallaan: jos Jumala ei kykene fiksaamaan edes yhden kusisen takapajulan vaaleja haluamaansa muotoon, mihin se kykenee?

Ja kun me nyt näitä asioita yhdessä tutkiskellaan sydämissämme ja pohditaan, miksi Jumala on valmis panostamaan tähän Suomen hallituksen kokoonpanoon niin paljon, että ihan erikseen henkilökohtaisesti järkkäilee SS-miehet ministereiksi, melkein tekisi mieli samalla vaivalla äimistellä, että olisiko sitä hyvää proaktiivista otetta maallisiin asioihin voinut löytyä vaikkapa sen verran, että esimerkiksi olisi estänyt Breivikiä murhaamasta kaikkia niitä ihmisiä tai vähän puuttunut Josef Fritzlin reippailupuuhiin. (Meinasin heittää vielä yhtenä esimerkkinä Afrikassa HIV-tartunnan saaneet lapset, joiden tilanne näin maallikon pohdinnan perusteella tuntuu aika epäoikeudenmukaiselta jutulta, mutten sitten viittinyt, koska puolueesi vankkaan linjaan tutustuneena tiedän, että eihän Jumala nyt niistä… siis… tiedäthän… niistä etni– tai siis, no, semmoisista… nokylsätiiät.)

Nooooo. Hei. Vitsi vaan. Tää oli vähän epparia multa, tiedän. Eihän teidän ruokakunnassanne tämmöisiä mietitä, sitä voisi vaikka joutua jotenkin kyseenalaistamaan jotain joskus tai vilkuilla ihan oikeasti peilistä, että minkäslainen kunnon kultaisen käskyn noudattaja sieltä kurkkii vastaan, eikä semmoista nyt vaan kerkiä kun on näitä jumalanpelkoja ja mamuja ja semmoisia kalenterin täydeltä.


 


Links



Meta
RSS 2.0
Comments RSS 2.0
WordPress



Copyright © Mikko Rautalahti, All Rights Reserved
WordPress makes with the publishing.