“hellimössä”, nyt vittu oikeesti

Thu May-3rd-2018 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Kotiliesi julkaisi jutun, joka käsittelee rintasyöpään kuolleen “Tiinan” tapausta. Puolitoista vuotta sitten viisikymppinen Tiina löysi rinnastaan kyhmyn, meni lääkäriin ja sai rintasyöpädiagnoosin. Tarjolla oli hoitoa, mutta leikkaus, sädehoito ja sytostaatit eivät sopineet Tiinan maailmankuvaan:

Tiina kieltäytyi näistä kaikista.

Päätös oli ehdoton, eikä hän muuttanut mieltään senkään jälkeen, kun lääkäri ilmoitti tylysti, että siinä tapauksessa hän ei tulisi näkemään seuraavaa joulua.

”Yritin kaikin voimin kääntää hänen päätään, mutta hän oli vakuuttunut, että ei halua elimistöönsä myrkkyjä”, äiti sanoo nyt, puolitoista vuotta myöhemmin.

Tytär aikoi parantua tavalla, jolle on monta määritelmää. Näkökulmasta riippuen voi puhua vaihtoehtohoidoista, uskomushoidoista, puoskaroinnistakin.

Tiinalle ne olivat tuhatvuotisesti testattuja luonnonmenetelmiä. Hän aikoi taistella ja ajatella positiivisesti, uskoi, että elimistö on viisas ja osaa parantaa itse itsensä.

Tässä on nyt aika monta asiaa purettavana, joista ehkä päivänselvin on, että aggressiivinen rintasyöpä ei ole asia, josta parannutaan sillä, että on hyvä asenne ja oikeat yrtit. Se, että Tiina ei kyennyt hyväksymään tätä on jotain, jonka voin kuitenkin ymmärtää: ihminen ei parhaissakaan olosuhteissa ole aina kovin hyvä arvioimaan tilanteita, ja se on erityisen vaikeaa silloin, kun on kova stressi päällä, pelottaa, ja kaikki tuntuu epävarmalta. Se on vielä hankalampaa silloin, jos oma identiteetti — tässä tapauksessa ihmisenä, joka on rakentanut julkisen minäkuvansa pitkälti sen ympärille, että ns. koululääketie on lähtökohtaisesti aina väärässä — on jotenkin vaakalaudalla. On hyvin vaikeaa ja henkisesti raskasta myöntää sellaisia asioita edes itselleen, saati sitten muille.

Tiinalla oli kriisin hetki, sellainen, joka on meille kaikille tuttu tavalla tai toisella. Tässä tilanteessa, näissä olosuhteissa hän oli heikko, kuten kuka tahansa meistä olisi. Tällaisissa elämäntilanteissa sosiaalisen turvaverkon kantavuus ja laatu ovat kirjaimellisesti elintärkeitä asioita. Valitettavasti nyt on kuitenkin niin, että jos joku osaa haistaa heikkouden, niin hyväksikäyttäjä. Ja heistä ei ollut pulaa. Tässäkin oli varmasti taustalla monenlaisia motiiveja: epäilemättä jotkut pyörittivät tällaisen heikkouden hyväksikäyttöön perustuvia bisneksiä, jotkut näkivät tässä vahvan hengellisen tai aatteellisen aspektin, jotkut taas kokivat henkilökohtaisista syistä tärkeäksi sen, että kaverin syöpää ei hoideta millään varsinaisella lääketieteellä. Joidenkin intressit olivat kyyniset ja taloudelliset, kun taas monet varmasti uskoivat asiaansa ihan vilpittömästi — jälkimmäisiä on vaikea nähdä muina kuin ensimmäisiä hyödyttävinä hölmöinä.

Lopputulos oli se, ettei Tiinalla koskaan ollut mitään mahdollisuuksia. Tällainen syöpädiagnoosi on muutenkin vaikea paikka. Syöpä on perseestä, kuten kaikki tiedämme. Loistavakin ennuste voi osoittautua vääräksi. Mutta jos mitään oikeaa hoitoa ei saada, lopputulos on täysin ennalta-arvattava. Ei ole lainkaan yllättävää, ettei Tiina selvinnyt. Ei ole sekään, että ne, jotka keräsivät massit pusseihinsa tällä meiningillä — koska eivät ne höpöhöpöhoidot mitään ilmaisia ole, tietenkään — selvisivät kuin koira veräjästä. Kuten aina.

Tällaisen puoskaroinnin hengenvaarallisten sairauksien yhteydessä pitäisi ylipäätänsä olla laitonta. Sitä voi toki hymistellä, että länsimainen lääketiede ei tiedä kaikkea (ikään kuin “länsimainen lääketiede” olisi yksi monoliittinen asia, ja ikään kuin se edes väittäisi tietävänsä kaiken), mutta jos katsotaan tätä itse asiaa tässä, siellä on nyt 10-vuotias lapsi ilman äitiä, koska mamma intti, että kyllä se keho osaa itse parantaa itsensä rintasyövästä, ja yrtit ja energiahoidot ja muut huuhaajutut kyllä hoitavat homman kotiin. Ei tarvitse “tietää kaikkea” tietääkseen, että tällä reseptillä ei hyvää tule. Mitään perusteita Tiinan uskomuksille ei ollut — hän operoi perinteisellä “kaverit kertoivat” -tasolla. Ja siinäkin vaiheessa, kun oli päivänselvää, että “hoidot” eivät tehonneet, taustajoukkojen sävel oli sama: kyllä se tästä vielä!

Ja Tiina komppasi kuoroa. Kunnes hiljeni.

Tässä kuviossa ei vielä sinänsä ole valitettavasti mitään erityistä; Tiina ei ole ensimmäinen tällä tavalla täältä lähtenyt, eikä tule olemaan viimeinen, koska aina on niitä, joiden harkintakyky on syystä tai toisesta huono, ja niitä, jotka haluavat joko hyötyä siitä taloudellisesti tai käyttää tilaisuutta hyväkseen oman egonsa pönkittämiseen. Sylettää tämmöinen, mutta suoraan sanoen se ei tässä vaiheessa saisi minua yksinään sanomaan asiaan oikein mitään.

Sen sijaan se kohta, jossa oma pinnani napsahti poikki on tämä mätä kirsikka lantakakun päällä:

Kaikki tapahtui rauhallisesti. Äiti istui hetken vuoteen vieressä, keräsi tavarat ja ajoi taksilla tyttärensä tyhjään kotiin.

Ilmoitettuaan suru-uutisesta tyttärensä tuttaville hän sai seuraavana aamuna tekstiviestin.

Siinä kerrottiin, että Tiinaan oli saatu kuoleman jälkeen yhteys. Kivut ja tuska olivat poissa, Tiina oli päässyt hellimöön, ja kaikki oli hyvin.

Että hellimöön oikein pääsi! Hellimöön!

Haistakaa nyt jo hei paska siellä. Kuinka hanurista pitää ihmisen harkintakyvyn olla, että siinä vaiheessa, kun se oma ideologia on juuri johtanut jonkun kuolemaan, tuntuu hyvältä idealta lähetellä tämän äidille — jota on oman oikeustajuni mukaan näissä olosuhteissa vaikea nähdä minään muuna kuin rikoksen uhrina — jotain satuja siitä, että hei, mummi, muistatko vielä sen sun kuolleen tyttäres, siis sen joka kuoli viime yönä, koska se kuunteli mua? No, mä olin just yhteydessä tuonpuoleiseen ja juttelin sen kanssa, ja se käski sanoa, että nyt kaikki on siis to-del-la jees, joten mä olin itse asiassa koko ajan oikeassa!

Nää tyypit. Kas kun ei pistänyt vielä laskua perään.

Tälle jengille ei riitä se, että oma ahneus, taikauskoisuus ja itsepäisyys maksoivat äidille lapsen ja lapselle äidin. Siinä voisi olla ihmisellä tilaisuus jonkinlaiseen itsetutkiskeluun, nöyryyteen, tai häpeään, mutta ei, sehän ei valaistumisen polkua kulkeville passaa. Ensin on pelattu upporikasta tai rutiköyhää toisen rahoilla, ja sen jälkeen vielä vittuillaan päälle: kuoleman jälkeen tykitellään tekstareita, joissa kerrotaan, että nyt kun kaikki on siellä hyvin, ei ole mitään syytä kritisoida ketään!

Hirveän kätevää, että just ne tahot, jotka ensin inttivät, että elä mee lääkäriin, kyllä se syöpä tällä mäyränkusiuutteella taittuu, osaavat sitten kuitenkin sanoa, että ei hätää, potilas kuoli, mutta nyt se on onnellinen. Mahtaa olla aika kova helpotus niillekin! Ajatelkaa nyt, miten kurjaa olisi ollut saada yhteys kuolleeseen, ja tämä olisikin sanonut, että hei tota mulla oli kovat tuskat ja tein hirveitä virheitä ja kuolin ennen aikojani ja mulla on vieläkin kova pelko mun lapsestani, josta en voi enää huolehtia, ja en suoraan sanoen ole ihan jees sen kanssa, miten te hoiditte tämän asian, tehän kusitte koko homman. Siinä olisi voinut mennä loppupäiväksi chakrat ihan solmuun.

Mutta onneksi — onneksi! — tällä kertaa tuli kuitenkin tällainen positiivinen viesti sieltä. Tyytyväinen Tiina sieltä lähettää terkut kesken ilossa piehtaroinnin, joten kellään ei ole mitään syytä valittaa. Itse asiassa tässä tämä viestintuojahan on tarinan varsinainen sankari, miten muuten saisi sureva perhe tämän kaiken muuttavan ilosanoman edes tietoonsa?

Lähitulevaisuudessa tätä tarinaa luultavasti kerrotaan jonkinlaisena inspiroivana esimerkkinä siitä, miten hyvin kaikki meni, oli vaikea sairaus, mutta hoito meni niiiiin hyvin ja kauniisti, oikeastaan ylevöitetysti, ja lopulta Tiina pääsi ihanaan rauhaan. Joten huh, läheltä piti mutta hyvin meni, ei kun uutta putkeen, namaste vaan teillekin.

Kaikki on hyvin.


Näin lopuksi sanon suoraan, että jokainen, joka kokee parhaaksi tulla kommentteihin länkyttämään jotain siitä, miksi tämä on itse asiassa ookoo voi suksia suoraan hevonperseeseen, dellin moiset kommentit heti kun kykenen. Menkää jollekin muulle haaskalle. Tässä yhteydessä en jaksa teeskennellä yhtään, että huuhaaväki, jonka ideologia ja metodologia toistuvasti johtavat kärsimykseen ja kuolemaan olisi jotenkin kuuntelemisen arvoista. Maailmassa on paljon kaikenlaista, jota järki ja tiede eivät osaa vielä selittää, asioita, joista ihmiskunta ei ehkä koskaan saa minkäänlaista selvyyttä… mutta toisten peloista ja ahdingoista hyötyvät puoskarit ja harhaiset hölmöt eivät ole yksi niistä asioista.



lakko on syystä hankala, juha

Fri Feb-2nd-2018 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Melkoisen häkellyttävää taas kerran huomata, kuinka moni ei tunnu ihan rehellisesti ymmärtävän, että koko lakon pointti on, että se hankaloittaa asioita. Kyllä, se sotkee pääkaupunkiseudun liikennettä. Kyllä, ihmisten on vaikea päästä kouluun, töihin, kauppaan tai rientoihin. Kyllä, se on kurjaa. Siksi lakkoon ryhdytään — sen on tarkoitus olla kurjaa.

Lakkoilu on vaikutuskeino, johon tartutaan, kun jollain alalla tai yleisesti kansalaisten parissa ollaan laajalti tyytymättömiä vallitsevaan asiaintilaan tai kohteluun, ja on selvää, että minkäänlainen neuvotteluratkaisu ei johda järkeviin tuloksiin. Se on pakkokeino. Juuri sen vuoksi sitä ei järjestetä vapaapäivänä tai lounastunnilla tai ylipäätänsä niin, että sen voisi jättää huomiotta. Ne asiat, joita lakolla protestoidaan vaikuttavat ihmisten elämään — mikä tekee siitä reilua ja hyväksyttävää, että aktiivimallin kautta voidaan tarpeettomasti hankaloittaa kymmenien tuhansien ihmisten elämää, mutta lakkoilu on jonkinlainen loukkaus kaikkea kunnollista kohtaan?

Monen on tietenkin vaikea ymmärtää tätä. Siihen ei suostu myöskään pääministeri Juha Sipilä, joka voivottelee aiheesta blogissaan: “Ihmisten on perjantaina vaikea päästä kauppoihin tai viedä lapsiaan päiväkoteihin ja kouluihin. Monet satamat pysähtyvät ja tehtaat seisovat.” Se, että Sipilän kiveäkin kovempi hybris ei ilmeisesti vieläkään salli hänen ymmärtää, että hänen hallituksensa sitkeästi ajama aktiivimalli koetaan perustavanlaatuisella tavalla epäoikeudenmukaiseksi, epäkäytännölliseksi ja alistavaksi (ja täysin aiheesta!) on masentavaa. En usko, että hän kuvittelee vilpittömästi parantavansa työttömien asemaa, mutta epäilen, että hänestä on silti täysin kohtuutonta, ettei häntä ihailla, vaikka hän on näin ahkerasti pyrkinyt tekemään töitä taloudellisen tilanteen parantamiseksi. Se, kenen taloudellinen tilanne näillä keinoilla paranee on asia erikseen, mutta siitä viis — kyllä nyt pitäisi kansan osata olla nätisti siellä. Mikä siinä on, että koko ajan nitistään jostain? Ei ainakaan voi johtua siitä, että Sipilän hallituksessa oltaisiin tehty jotain huonosti, kyllä pitää olla jokin muu syy taustalla!

Jääräpäistä inttämistä ja ininää salaliitoista ollaan tässä vaiheessa totuttu kuulemaan siltä naapurimantereella vaikuttavalta oranssilta paviaanilta, mutta jotenkin sitä haluaisi ajatella, että kyllä meillä täällä ollaan kuitenkin fiksumpia. Vaan ei: “Hallituksen päättämä toimenpidekokonaisuus on työttömän kannalta hyvä. Sillä ei voi perustella perjantain toimia. Lakkoilulle täytyykin olla jokin muu syy.” Siis Sipilän mukaan oikeasti tässä ei ole kyse siitä, etteikö väki olisi sitä mieltä, että aktiivimalli on ihan hyvä, vaan kyseessä on jonkinlainen salaliitto.

Tämä ei sinänsä ole yllättävää, sillä Sipilän ajattelu on jo pitkään kulkenut näitä ratoja. Suhteellisuudentaju tuntuu kadonneen taivaan tuuliin. Pari viikkoa sitten hän päivitteli, että kyllähän nyt firmoista täytyy löytyä kolmen tunnin työjakso työttömille joka toinen viikko, jos vaan vähän yritetään.

Mistä firmoista? Sellaista ojankaivuuseen vertautuvaa yksinkertaista fyysistä hommaa, jossa ei tarvitse tietää mitään sen kummempaa joko siitä työstä tai talon tavoista ei ihan kauheasti ole missään tarjolla — se ei yksinkertaisesti ole duunia, jota kovin monessa paikassa nykyisin tehdään. Olen itse hyvin teknisellä alalla, jossa ajatus siitä, että joku satunnainen ihminen tulee kolmeksi tunniksi vähän auttelemaan on täysin absurdi — meillä ei yksinkertaisesti ole mitään sellaisia tehtäviä, joita kukaan voisi tehdä ilman valmista osaamista ja/tai viikkojen perehdytystä, puhumattakaan siitä, paljonko tällaisen toiminnan järjestely kuormittaisi HR-osastoa. Emme ole tässä tilanteessa minkäänlaisessa uniikkiasemassa, eikä se olisi siellä kuljetusfirmassa, isännöitsijätoimistossa, lähialepassa tai VR:llä yhtään sen helpompaa. (No, VR:llä tietty mikään ei tunnu olevan helppoa — eivät edes ne asiat, joiden pitäisi olla helppoja, kuten lippujen myynti ihmisille. Mutta ei nyt mennä siihen.)

Kuvittelisi, että Sipilä pitkään yritysmaailmassa toimineena ihmisenä ymmärtäisi tämän — Suomi on pitkälle kehittynyt maa, jossa ns. hanslankaritarve on pieni. Tämä ei ole mikään Amerikka, jossa päivittäistä työvoimaa tarvitsevat ihmiset kurvaavat paikallisen supermarketin parkkikselle pickupillaan ja poimivat sieltä haluamansa määrän kuleja kantamaan raskaita esineitä tai ajelemaan nurmikoita. Ja hyvä niin, koska se on läpeensä eriarvoinen yhteiskunta, jossa pahoinvointi on jo saavuttanut melko eeppiset mittasuhteet. (Sipilän kaltaisilla tosin menee hyvin. Mikä hassu sattuma!)

Luonnollisesti Sipilä itse ei ole palkkaamassa satunnaisia työttömiä. Valtioneuvosto ei ole ryhtynyt toimeen työllistääkseen työttömiä kolmen tunnin ajan joka toinen viikko. Se on, kuten Sipilän maailmassa kaikki muukin tällainen, jotain, mitä jonkun muun pitäisi tehdä.

Hyvä Juha Sipilä: se, että sinä sanot että aktiivimalli on työttömän kannalta hyvä ei tarkoita, että niin on. Pitäisikö sinun esimerkiksi kuunnella joskus jotakuta? Ehkä vaikka jotakuta asiantuntijaa, vaikka faktatieto onkin ilmeisen luotaantyöntävää miehelle, joka ei halua kuunnella kaiken maailman dosentteja — mutta jos nyt kuitenkin vähän tekisit poikkeuksen asiassa, joka koskee erityisesti ihmisiä, joilla ei ole mitään vakuutuskuoria ja perheyrityksiä? Tai entä jos ihan vaan miettisit, mitä tarkoittaa se, että 140 000 ihmistä allekirjoittaa kansalaisaloitteen aktiivimallin purkamisesta ennätysajassa?

Pikku vinkki: eivät ne ole ne työttömät, jotka tänään protestoivat lakkoilemalla.



hönö ja hönön arvot

Sun Jun-11th-2017 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Mike Pohjola kirjoitti blogiinsa siitä, kuinka pyromania rehottaa palomiesten salaisessa Facebook-ryhmässä. Mike ei yritä mitenkään peitellä, että hänellä on kieli tukevasti poskessa. Ei tarvitse olla mikään nero ymmärtääkseen, että kyseessä on irvailu ajankohtaiselle aiheelle, poliisien salaisen Facebook-ryhmän rasismille:

”Olen kuullut huhuja, että tämmöinen ryhmä on, mutta en oikeastaan tiedä siitä”, pelastusylijohtaja Esko Sytkäri sanoo Facebook-ryhmästä Kolmannelle ulottuvuudelle. Hän ei halua kommentoida ryhmän keskusteluja, koska se vaatisi hänen mukaansa enemmän selvitystä. ”Meillä on virallinen nollatoleranssi pyromaniaan. En hyväksy tuhopolttamista missään muodossa enkä ole ainakaan tähän mennessä mistään saanut tietää, että se olisi palokuntaorganisaatiossa ongelma.”

Facebook-ryhmän keskustelua moderoi joukko palomiehiä eri puolilta maata. Huhtikuun loppuun asti heidän joukossaan oli myös nykyinen palotarkastaja Mikko Eld, joka aloitti keväällä tutkinnanjohtajan virassa valtakunnallisessa internetin palopuhetutkintaryhmässä. 28. huhtikuuta Eld kertoi eroavansa palomiesryhmän moderaattorin pestistä, koska pelkäsi ryhmän vuotavan.

Jos nyt yhtään on kärryillä siitä, mitä tässä maassa ja sen mediassa tapahtuu, on pakko tajuta, mistä on kyse. Perussuomalaisten kansanedustaja Jani Mäkelä ei tähän kuitenkaan kyennyt, vaan päin vastoin tarttui tilaisuuteen jakaa huoltaan siitä, miten mädättäjät soluttautuvat joka paikkaan:

Jjjjep. Okei, hah hah, Jani Mäkelä on niin hönö, ettei tunnista päivänselvää satiiria (koska varmasti pyromaaneja vähättelevä pelastusylijohtaja Esko Sytkäri on aito henkilö, miksipä ei olisi?), vaan uskoo, että kyseessä on oikea uutinen. Se on naurettavaa ja vähän säälittävää – kansanedustajalta voisi perustellusti odottaa paljon parempaa arvostelukykyä ja tilannetajua – mutta eihän tämä oikeastaan sinänsä eroa siitä, mitä olemme tottuneet tältä porukalta odottamaan.

Mutta. Jos lukiessaan Miken jutun Mäkelä ei ymmärrä, että kyseessä on vitsi, tästä seuraa vääjäämättömästi se, että hän uskoo jutun olevan todellinen uutinen. Mäkelä siis uskoi, että tällaisia Facebook-keskusteluja on todella käyty, ja nyt ne ovat vuotaneet julkisuuteen. Mäkelää vitutti se, että vasurimedia on päässyt kyttäämään palomiesten feissarijuttuja. Mäkelää ei ilmeisesti lainkaan vituttanut se, että siellä on pyromaaneja (sen enempää kuin Mäkelän väkeä vituttaa se, että poliisissa on rasisteja, tietenkään!). Ajatus tulipaloja sytyttelevästä pelastuslaitoksesta ei juuri hetkauttanut.

Mitä johtopäätöksiä tästä nyt sitten pitäisi vetää? Ihassama, palakoon vaikka koko vitun maa, kunhan vassarit ja muu suvakkiroskasakki saadaan kuriin?

Kuinka odottamaton asenne.

Comments Off on hönö ja hönön arvot


juu no kyllä ne siellä tietävät

Wed Apr-5th-2017 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Ja kun nyt pääsin vaihteeksi vauhtiin, avaudunpa tästäkin. Näin pohjustuksena voisin sanoa ihan ääneen, etten ole sitä mieltä, että meillä pitäisi olla jonkinlainen amerikkalaistyyppinen “sata vuotta sähkötuolia” -tason lähestyminen rikoksiin; tiedämme hyvin, ettei sellainen kostomentaliteetti tuota hyviä yhteiskunnallisia tuloksia, ja ylipäätänsä ei ole kenenkään edun mukaista, että kun kerran saa rangaistuksen rikoksesta, se on tahra, jota ei voi mitenkään enää puhdistaa. Tiedostan myös, että oikeuden päätökset ja se, miten niistä uutisoidaan voivat usein olla hyvinkin eri asioita.

Mutta silti. Silti.

En voi olla tuomatta esiin Ylivieska-Raahen käräjäoikeutta. Se kun on ilmiselvästi paikka, jossa tiedetään, mitä on oikeus ja kohtuus, kuten Yle meille kertoo. Sitä on näemmä esimerkiksi se, kun neljä nuorta miestä vetelee viinaa ja lähtee yöjalkaan heittelemään palavia polttopulloja kohti rakennusta, johon on majoittunut 14 alaikäistä turvapaikanhakijaa. (Plus käsittääkseni koko joukko muitakin ihmisiä, itse asiassa.) Joku voisi pitää tätä sellaisena rikoksena, josta saa jonkinlaisen rangaistuksen, mutta Ylivieska-Raahen käräjäoikeus on sitä mieltä, että höpö höpö, ei nyt tehdä kärpäsestä härkästä. Se hylkäsi syytteet.

Käräjäoikeuden mukaan tuhotyön yritysrikoksen tunnusmerkistön ensimmäinen osa, eli itse teko, on jäänyt kelvottoman yrityksen asteelle.

– Ottaen huomioon käräjäoikeuden istunnossa esitetty todistelu, asiassa on jäänyt toteen näyttämättä myös se, että teko olisi ollut omiaan aiheuttamaan yleistä hengen tai terveyden vaaraa taikka että teosta voisi aiheutua yleistä erittäin huomattavan taloudellisen vahingon vaaraa, oikeuden päätöksessä todetaan.

Eli toisin sanoen, sikäli kun oikein ymmärrän, koko teko oli niin julmetun huonosti toteutettu, ettei todellista vaaraa ollut. En tiedä, mihin tämä väite perustuu. Ehkä niissä pulloissa käytetty neste ei yksinkertaisesti ollut tarpeeksi paloaltista, tai sytytysmetodi oli liian typerä. Ehkä. Tämä on sellaista informaatiota, jonka olisi syytä selvitä paitsi oikeuden päätöksestä, myös — sikäli kun se sattuisi olemaan ko. päätöksessä — myös asiaa käsittelevästä uutisoinnista. Mitään tällaista tietoa käytössäni ei nyt kuitenkaan ole, joten aion rohkeasti olettaa, että kun puhutaan polttopulloista, ne todellakin ovat potentiaalisesti vaarallisia polttopulloja, eivätkä esimerkiksi hirvenkusella täytettyjä SodaStream-puteleita, tai mitä Pohjanmaalla nyt sitten sattuukaan lojumaan rähinäviinaa juoneiden kinkeripoikien nurkissa.

En ole minkäänlainen lakiasiantuntija, mutta kaiken järjen mukaan sytytettyjen polttopullojen heittely täyttää tuhotyön tunnusmerkit. Tuhotyö on rikos, ja sen yrityskin on rangaistava teko, tai näin ainakin väittää Rikoslain 34. luvun 1. pykälä. Rikoslaki kertoo meille myös, että “Teko on edennyt rikoksen yritykseksi, kun tekijä on aloittanut rikoksen tekemisen ja saanut aikaan vaaran rikoksen täyttymisestä. Rikoksen yritys on kysymyksessä silloinkin, kun sellaista vaaraa ei aiheudu, jos vaaran syntymättä jääminen on johtunut vain satunnaisista syistä.” Ilmeisesti Ylivieska-Raahen käräjäoikeudessa kuitenkin ollaan sitä mieltä, että vaikka kuinka heitetäänkin kolme sytytettyä polttopulloa rakennuksen seinää vasten, ei siitä nyt kannata nostaa sen isompaa meteliä, kun ei kerran edes tullut tulipaloa.

Nelikko oli myöntänyt teon, mutta oli sitä mieltä, ettei kyseessä ollut vahingoittamistarkoitus. Tarina ei kerro, mikä se tarkoitus sitten oli, mutta ilmeisesti oikeuden parissa syntyi jonkinlainen konsensus siitä, että tämä koko hanke nyt oli vain asia, joka jotenkin vain tapahtui ilman mitään sen kummempia aikomuksia tai vaaratilanteita, eikä siitä ole syytä nostaa sen isompaa numeroa. Kolme tonnia vahingonkorvauskuluja, ja se on siinä. Kuten Yle kertoo:

Käräjäoikeus piti uskottavana, että vastaajilla ei ole ollut tarkoitusta vahingoittaa rakennuksessa oleskelleita henkilöitä tai Raudaskylän omaisuutta.

…niin. No. Köh. En tiedä teistä, mutta silloin kun itselläni ei ole tarkoitusta vahingoittaa henkilöitä tai omaisuutta, tähän tahtotilaan eivät kuulu tuleen sytytetyt ja seiniin heitetyt Molotovin cocktailit. Se jotenkin ei vain ole osa sitä pakettia lainkaan. Täysin saman logiikan mukaan silloin, kun en aio satuttaa ketään julkisessa kulkuneuvossa, en huido puukolla metrossa lainkaan. En vain ehkä osaa tehdä tätä oikein, mutta jotenkin oma käsitykseni melko alkeellisista syy-seuraussuhteista antaisi ymmärtää, että oma metodini on hiukkasen parempi kuin Raudaskylän kristillisen opiston urheiden desperadojen.

Mutta kuten sanottu, minähän en ole mikään lakiasiantuntija, maallikolle nämä jutut ovat usein hankalia. Joten mikäs tässä, suomalainen oikeuslaitoshan on oikeudenmukainen ja vankkumaton instanssi, ja näin ollen asia on klaari. Ja totta kai voimme varmasti luottaa siihen, että jos kohteena olisi ollut valkoisen perheen koti, tai esimerkiksi pääministerin asunto, tuomio olisi ollut täysin samanlainen, eikö vain? Noin niin kuin lähtökohtaisesti emme pidä minkäänlaisena yhteiskunnallisena ongelmana — tai rangaistavana tekona — sitä, että jengi heittelee polttopulloja kännipäissään, kunhan tekee sen tarpeeksi huonosti?

Niin varmasti.

Comments Off on juu no kyllä ne siellä tietävät


kansallinen häpeä

Tue Apr-4th-2017 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Se, että Suomesta lähetetään ihmisiä takaisin maihin, jossa heidän henkensä on vaarassa on paitsi Suomen perustuslain vastaista, myös yksiselitteisesti moraalisesti väärin.

On irvokasta, että maahan, johon Suomen kansalaisia kehoitetaan olemaan matkustamatta, koska se on liian vaarallinen paikka, lähetetään takaisin turvapaikanhakijoita sillä verukkeella, että ei siellä nyt ole niin vaarallista, koittakaa pärjätä.

Sanon tämän nyt niin suoraan kuin voin: tätä on pahuus. Ne ihmiset, jotka tekevät näitä päätöksiä, ovat pahoja ihmisiä. Ne ihmiset, jotka toimeenpanevat näitä päätöksiä, ovat pahoja ihmisiä. Epäilemättä nämä tyypit ovat kivoja he lapsilleen, heitä pidetään mukavina kaveriporukoissa ja he pitävät koiranpennuista niin paljon. Ihan kiva, mutta siitä huolimatta he katsovat ihmisten hätää kasvoihin, sylkevät niihin, ja nostavat palkkansa. “Nää nyt on nää määräykset” on heikoin mahdollinen moraalinen puolustus silloin, kun oma toiminta johtaa suoraan toisten ahdinkoon, kärsimykseen tai kuolemaan.

Usein on vaikea sanoa, missä hyvän tai pahan raja tarkalleen menee, mutta tällaisissa tapauksissa lapsikin ymmärtää, mikä on oikein ja väärin. Se, että Maahanmuuttovirasto ei siihen kykene, ja se, että päättäjämme eivät siihen kykene ei viime kädessä kerro kyvystä, vaan siitä aatemaailmasta, jota siellä pusketaan.

Se, mitä tälle maalle tehdään on vastenmielistä. Se kaikki, mitä täällä on saavutettu koulutuksen, sivistyksen, hyvinvoinnin ja oikeudenmukaisuuden parissa revitään alas järjestelmällisesti ja tarkoituksella. Ja ikään kuin se kaikki ei riittäisi, nyt ollaan saavutettu vaihe, jossa ihmisiä ei vain kyykytetä, heidät lähetetään kärsimään ja kuolemaan ja teeskennellään virallisissa papereissa, ettei mitään vaaraa ole olemassa.

Kaikki tietävät, mitä täällä tapahtuu. Kaikki. Se, että poliittisista syistä teeskennellään, että kyse on jostain muusta on vastenmielistä. Modernissa yhteiskunnassa hyvin harva meistä on tilanteessa, jossa jonkun elämä on omissa käsissä. Sen sijaan Migrissä on ihmisiä, jotka ovat tehneet ne yksittäiset päätökset, jotka johtavat tuskaan ja kuolemaan. Haluaisin tietää, keitä he ovat. Haluaisin, että kaikki tietävät, keitä he ovat. Vaadin, että näistä perustuslain rikkomuksista joutuu joku vastuuseen, ja jos niin ei tapahdu — kun niin ei tapahdu, pahoin pelkään — on ihan turha länkyttää, että Suomi on oikeusvaltio.

Nyt kun äänestätte, kannattaa pitää mielessä, että se turpea lässytys ihmisarvoisesta Suomesta ja pienen ihmisen puolella olemisesta ja paremmasta tulevaisuudesta ja rehdeistä tekijöistä ja kaikesta siitä muusta, mitä niissä läpysköissä lukee, on ihan sitä samaa retoriikkaa, jolla Kokoomus, Keskusta ja Perussuomalaiset on ratsastanut valtaan, mutta se politiikka, jota siellä todellisuudessa ajetaan on sitä, että väärän väriset roudataan lentokoneisiin, jotka vievät heidät maihin, joissa heitä odottaa helvetti.

Hävettää olla suomalainen.

Raivostuttaa silmittömästi, ettei niitä, joille se häpeä kuuluu, tunnu hävettävän lainkaan.



joku on syönyt ärrinmurrinkeksiä

Fri Dec-2nd-2016 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Voi Sipilä.

Se ei vielä riitä, että tämä osapuilleen ihmisen muotoon valettu, herätyksestä ja vakuutuskuorista rakennettu goolemi on ennätysmäisen paskamaisen hallituksen johdossa ja näin kantaa merkittävän osan suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan alasajoon liittyvästä vastuusta. Ehei, sen lisäksi pääsemme nauttimaan myös perustavanlaatuisesta kyvyttömyydestä ymmärtää, ettei pääministeri ole mikään helvetin toimitusjohtaja tai diktaattori. Onko mahdollista, ettei Sipilällä tosiaan ole minkäänlaista käsitystä siitä, miten syy-seuraussuhteet toimivat?

(more…)



jäin kuseen, muiden syytä

Thu Dec-1st-2016 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Huomaan, että Tampereen perussuomalaisten puheenjohtaja Terhi Kiemunki jaksaa aina kiehtoa minua, vähän samalla tavalla kuin on jännä katsoa luontodokkareista nopeutettuna, miten haaska mätänee. Ällöttää, mutta onhan se nyt melkoinen näky!

Kiemunki on sikäli ajankohtainen, että hän sai juuri tuomion kiihoituksesta kansanryhmää vastaan. Demonstroiden juuri sitä suhteellisudeentajua ja ymmärrystä maailmanmenosta, josta hänet laajalti tunnetaan, hän luonnollisesti syyttää tuomiostaan “mediaa ja vihervasemmistoa”.

Eli siis ihminen, joka ihan itse päätti ruveta levittämään rasistista junttipaskaansa ja jostain syystä ihan itse teki aiheesta tutkintapyynnön poliisille, sai myös tuomion… ja nyt se on jonkun muun syy.

Asia selvä.

Ei tietenkään ole jonkun muun syytä, että Kiemungin silmittömän nokkela “nytpä vähän näpäytän niin kaikki näkevät että olin oikeassa” -tempaus meni mönkään — joka tuskin tulee yllätyksenä kellekään, jolla on edes melkein toimiva ymmärrys vallitsevista olosuhteista. Se, että Terhi Kiemunki on sitä mieltä, että rasistinen länkytys on kaikin puolin ookoo, ei tarkoita sitä, etteikö se voisi silti olla lainvastaista. Siihen on syynsä, miksei yksittäisen henkilön oikeustaju ole se ohjenuora, jonka mukaan näissä tilanteissa toimitaan.

Kurjaa kyllä tommoinen, että hänet on leimattu vihanlietsojaksi. Avuttomana olosuhteiden uhrina Terhi-parka siinä nyt vaan kärvistelee. Kauheen vaikeeta tommonen.

Comments Off on jäin kuseen, muiden syytä


agentti kiemungin tutkimuksia

Wed Aug-3rd-2016 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Tampereen perussuomalaisten puheenjohtaja Terhi Kiemunki julistaa internetissä, kuinka hän oli sankarillisesti havainnut maahantunkeutujan, joka yritti päästä alaikäisten plikkojen pöksyihin ostamalla heille viinaa.

Hänen omien sanojensa mukaan tilanne eteni seuraavasti:



Siis huomattavasti klenkkaava arabi yritti hakea viinaa alaikäisille Alkosta, jota ei ole olemassa, ja supersalapoliisi Kiemunki oli mallikkaasti pelastamassa tyttörukkia hirvittävän karvakäden välittömältä raiskaukselta. Oletettavasti pahalla arabilla oli myös silmälappu ja semmoinen sarjakuvista tuttu arpi, mutta ne ovat jostain syystä jääneet kuvauksesta uupumaan.

Ja tilanteessa, jossa joku aikuinen käräyttää heidät kesken kaiken, nämä alle lukioikäiset reagoivat asiaan ihan vaan lähtemällä bussipysäkin kautta jatkamaan viinaostoksiaan jossain muualla, eivätkä esim. juokse karkuun? Kiemunkiko ei keksinyt siihen mitään sellaista sanottavaa, joka saisi joko tytöt tai tämän hirvittävän maahantunkeutujan muuttamaan mieltään, kuten esimerkiksi “mä soitan poliisille jos ette mene kotiinne”?

Melkoisen rautahermoista nuorisoa tuolla Lielahden sektorilla. Vai oliko kyse kuitenkaan siitä? Onko tämä taas yksi esimerkki kamelimaiden väen mädättävästä vaikutuksesta? Siellä tyttöraukat vaan olivat avuttomina julman arabin hallinnassa ja seurasivat tätä kuin Hamelnin lapset pillipiiparia aikoinaan, kunnes saisivat salmaria kouraan. Silloin tämä musulmaanin ja neitseellisten suomalaisimpien epäpyhä kauppa olisi valmis, ja sanoinkuvaamaton nussiminen alkaisi. Ja kun se bussikin tuli siihen niin sopivasti, sille ei voinut kukaan mitään. Ei kukaan! Ei vaan voinut mitään.

Ei edes agentti Kiemunki, joka siis ilmeisesti ei lepakkoautollaan kyennyt kuitenkaan saamaan ontuvaa vihollistaan kiinni. Ilmeisesti oli kyllä hyvin lähellä, ettei hän puuttunut asiaan ihan fyysisesti — “et tiedä miten teki mieli niputtaa se paskaläjä siihen autohallin lattialle”, hän kommentoi tilannetta jälkikäteen Facebookissa. Huh, hyvä että maltti oli valttia ja suomalaisen rotusoturin raivo ei päässyt purkautumaan! Jos se Terhin kuuluisa yläheijari olisi päässyt irti kahleistaan, raatohan siitä ukosta olisi tullut, ja typerä hyysääjäyhteiskunta olisi tietenkin syyttänyt Kiemunkia kaikesta.

Ilmeisesti kaiken tämän pohtiminen vei sen verran aikaa, ettei Kiemunki ehtinyt siinä tilanteessa parhaista yrityksistään huolimatta saamaan edes yhtä sellaista tärähtänyttä kännykkäkuvaa, jossa näkyisi joten kuten kaksi alaikäistä muijaa ja joku valkoiseen lippikseen ja mustiin polvihousuihin pukeutunut tyyppi 20 metrin päästä takaapäin tai jotain.

Valitettavasti näin olen joudumme luottamaan pelkästään hänen sanaansa siitä, että kaikki tämä — tai ylipäätänsä yhtään mitään — tapahtui siinä Prisman parkkihallissa. Tiedättehän? Sen Prisman, jonka yhteydessä ei ole Alkoa. (Sen sijaan parkkihallissa saattaa kyllä hyvinkin olla turvakamerat. Kuten myös bussissa.)

Jos pitää olla valehtelija, onko pakko olla näin alkeellisen huono siinä? Toisaalta, miksi panostaa asiaan, kun kohdeyleisö nielee mukisematta mitä tahansa paskaa.

Kuin sattumalta Kiemunki on myös Facebook-sivullaan MV-lehden äänekäs kannattaja. Kiva nähdä, että hänen suhteensa totuuteen on näin yhdenmukainen.

Näin loppuun haluaisin kysyä sinulta, hyvä lukija, että jos itse olisit ihan oikeasti tilanteessa, jossa joku limainen äijä todellakin puuhastelisi jotain epäilyttävän tuntuista alle lukioikäisten tyttöjen kanssa, olisiko oma reaktiosi se, että vähän länkytät jotain ja sitten poistut paikalta sen sijaan, että esimerkiksi et päästäisi tyyppejä näkyvistänne, kunnes paikalla on poliisi tai tilanne on muuten ohi? “No ne nousi dösään, en mä sit jaksanut enää miettiä sitä.” Kovasti oli kyllä lähellä, ettei pistänyt paskaläjää nippuun sinne parkkihallin kylmälle betonille, sen verran oli tärkeästä asiasta kyse, mutta sit ei sen jälkeen vaan enää mitenkään jaksanut.

Tämä kokonaisuus ei ehkä luo Terhi Kiemungista ihan sellaista kuvaa kuin hän toivoo.

Edit: Nyt Prisma on näemmä muuttunut Kiemungin Facebook-sivulla mystisesti Citymarketiksi, jossa tosiaan on Alko.



urhea nurkkarasisti raportoi

Thu Apr-28th-2016 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Tää väki, tää väki.

Aina kun sitä kuvittelee, että tämän maan rasistisektori ei enää kykene säälittävämmäksi ja typerämmäksi, löytyy joku hönö, joka nokittaa surutta. Tällä kertaa sen tekee Tanja, jonka oletan olevan täysi-ikäinen äänestäjä ihan vain lisätäkseni omaa ahdistustani.

Anna mennä, Tanja. Näytä meille, mistä se kanan pissa oikein tulee.


(Lähde: Feissarimokat)

“Pahantahtoinen neekeri yritti aseistaa itsensä, kriisi!” Yrittämällä ostaa kukkakeppejä. Kukkakeppejä. Eikä edes halunnut mitään muuta puutarhaosastolta! Epäilyttävää. Kuka voisi ikinä tarvita pelkästään kukkakeppejä? EI KUKAAN AITO IHMINEN. Tanja onneksi neuvokkaasti selvisi tilanteesta eikä näin ollen tullut sokaistuksi himokkaasti kuolaavan maahantunkeutujan toimesta, toisin kuin ne lukemattomat puutarhaosastolla asioivat hölmöt, jotka eivät osaa käsitellä kriisitilanteita yhtä kylmäpäisesti kuin hän. Onneksi oli sentään semmoinen hintelä nokikolari, niin ei käynyt pahemmin. Ilman Tanjan strategisesti valittua elopainoa olisi ollut noutaja lähellä!

(more…)



syökööt sitten kakkua

Thu Mar-10th-2016 // Filed under: Täällä Pohjantähden alla

Talousasiantuntija Terhi Majasalmi kertoo meille, kuinka jokaisella meistä pitäisi olla vähintään kaksi tulonlähdettä taloudessamme.

Jokaisella.

Miten käytännössä toisen tulonlähteen kerääminen onnistuu? Jokaisella on mahdollisuus säästää osa tuloistaan. Näillä säästöillä voi esimerkiksi ostaa osakkeita, jolloin on oikeutettu osinkoon, jos yhtiö sitä päättää jakaa.

Otetaan yksinkertainen esimerkki. Jos sijoittaa kymmenen vuoden aikana 200 euroa kuukaudessa, tämä tekee yhteensä 24 000 euroa. Tälle pääomalle neljän prosentin tuotto tekee 960 euroa vuodessa. Yksinkertaisuuden vuoksi tässä ei ole otettu huomioon matkan varrella saatuja osinkoja ja niille saatuja tuottoja eikä arvonnousua tai laskua. Verojen maksun jälkeen osinkotuloilla voi paikata palkkatulon menetyksiä.

Jep. 200 egeä kuussa. Tämä kuulostaa hyvin realistiselta vaihtoehdolta, kukapa meistä ei tähän kykenisi! Jos kuukauden nettoansiot ovat alle tonnin, niistä varmasti sopii leikata päälle 20 prosenttia pois, että saadaan tämä toinen tulonlähde järkkäiltyä. Jos näin ei tehdä, mikä ihme siinä on, ettei raha helppo kelpaa?

Majasalmen ongelma on ihan sama kuin ihan helvetin monella muullakin julkisuudessa raha-asioista puhuvalla ihmisellä: näillä tyypeillä ei ole mitään käsitystä siitä todellisuudesta, jossa massiivinen osa tämän maan kansasta elää — eikä mitään halua käsittää sitä. Jos “200 euroa kuussa” kuulostaa universaalisti kohtuulliselta summalta, joka ei kovin merkittävästi heilauta taloutta, käsitys ns. perusihmisen elintasosta on auttamattomasti vääristynyt.

Tämä masentava kyvyttömyys ymmärtää kokonaiskuvaa näkyy muuallakin Majasalmen tekstissä. Myöhemmin hän otsikoi “Ota kohtalo omiin käsiin”, ja jatkaa:

Kun tulot laskevat, tärkeä kysymys esitettäväksi itselle on: ”Miten saan oman palkan nostettua samalle tasolle tai korkeammalle?” Jos palkka jää pysyvästi alemmalle tasolle, osingoilla rahoitetaan elintasoa eikä niitä pystytä uudelleen sijoittamaan.

Tässä kohtaa on turha jäädä odottamaan, että palkka nousee, kun joku muu neuvottelee paremman palkkatason puolestasi. Kohtalo on otettava omiin käsiin ja lähdettävä hankkimaan osaamista ja näytettävä tuloksia, josta joku on valmis maksamaan.

Ja jälleen ollaan jossain aivan muualla kuin missä merkittävä osa kansasta on. Jos nyt hetkeksi unohdetaan työttömät, pätkätyöläiset tai muuten sellaisessa asemassa olevat, joille käsitys “palkkaneuvotteluista” on täydellinen vitsi (nou hätä, näin saa tehdä, se kööri unohdetaan kaikkialla muuallakin), tajuaako Majasalmi lainkaan, miten kaukana koko tämä ajatusmalli on siitä todellisuudesta, jossa sadat tuhannet ihmiset elävät?

Massiivinen osa niistä duuneista, joita tässä maassa tehdään ovat luonteeltaan sellaisia, joissa ei juuri katsota tuloksia. Esimerkiksi useimmissa kassakoneen äärellä tapahtuvissa asiakaspalveluhommissa ainoa tulos, jolla on väliä on, ollaanko työpaikalla ajoissa ja täsmääkö kassan sisältö — toki asiakaspalvelun pitäisi olla laadukasta, mutta Alepa tuskin merkittävästi välittää siitä, kunhan se ei ole aktiivisesti huonoa (ts. hommat eivät syystä tai toisesta suju). Ja jos se onkin hyvää, mitä sitten?

Nämä eivät ole duuneja, joita tehdään urajohteisesti. Niitä tehdään, koska jonkun pitää ne tehdä, ja niiden avulla voi ansaita itselleen elannon. Se, mikä ei kuulu tällaisten hommien luonteeseen on käsitys urasta missään majasalmelaisessa mielessä. Ei ole olemassa mitään senior taksikuskia tai lead tarjoilijaa. Usein se potentiaalinen uraputki alkaa kassalta ja päättyy vuoropäällikköyteen, ja niissä olosuhteissa ajatus siitä, että rupeanpa tässä säästämään 200 euroa kuussa on absurdi — ei edes siksi, etteikö yhtikäs mitään varallisuutta olisi, vaan siksi, että pakollisten kulujen, asumisen ja perhe-elämän jälkeen ei ole olemassa sellaista irtorahaa, jota voi tuosta noin vaan heitellä johonkin sijoituksiin. “Älä sijoita sellaisia summia, joita sinulla ei ole varaa menettää” on perinteinen nyrkkisääntö, mutta se tarkoittaa eri asioita eri ihmisille. Ylimääräisen rahan käsite on väistämättä köyhälle erilainen — se ei ole fyrkkaa, jolla voitaisiin tehdä kaikenlaisia hauskoja juttuja tai avata uusia jännittäviä mahdollisuuksia, vaan se on tappi, jolla voidaan tukkia padosta reikä, jotta saadaan vähän hengitystilaa.

Se, mitä tietyllä asennemaailmalla varustetut ihmiset eivät koskaan sisäistä on se, että kun peruskansalainen säästää, se ei tarkoita sitä, että lykätään sitä ulkomaanmatkaa tai syödään harvemmin ulkona, vaan sitä, että erillisten, valmistusta vaativien ruoka-aineiden sijasta ostetaan taas sitä purkkihernekeittoa. Starbucksit, leffaliput tai karkkipussit eivät köyhälle ole mitään heräteostoksia, vaan asioita, jotka budjetoidaan etukäteen. Ja usein se säästö ei lopulta ole satasia, vaan ehkä kymppejä. Ja jos ei ole vakituista työpaikkaa, ne kympitkään tuskin jäävät säästöön.

Mutta jokaisella meistä pitäisi olla vähintään kaksi tulonlähdettä. Vähintään.

Se maailma, jota nämä tyypit kovalla tohinalla rakentavat on tehty yksinomaan niille, jotka voivat rakentaa elämänsä näiden periaatteiden mukaisesti. Niitä, jotka eivät tähän kykene ei ole edes olemassa, kun tietyt tahot puhuvat “jokaisesta meistä”.

Ja talkoot jatkuvat.


 


Links



Meta
RSS 2.0
Comments RSS 2.0
WordPress



Copyright © Mikko Rautalahti, All Rights Reserved
WordPress makes with the publishing.