roolipelaajan haudalla

Tue Oct-6th-2009 // Filed under: Ropeltaminen

Kuten monet ovat saattaneet huomata, Roolipelaaja on kuollut.

Se ei tullut minulle yllätyksenä, mutta se on silti kurjaa — vaikka ystäväni ja yhtiökumppanini Juhana Pettersson toimikin lehden päätoimittajana pidempään kuin minä (23:sta numerosta minä tein ensimmäiset yhdeksän, Juhana vastasi lopuista), alkuperäinen idea oli minun. Niinpä Roolipelaajassa oli kiinni tietty määrä eräänlaista henkistä pääomaa — se oli vähän kuin oma lapsi, vaikka se olikin jo muuttanut pois kotoa.

Olin hyvin tyytyväinen siitä, että Juhana otti lehden omakseen ja teki siitä itsensä näköisen. En tiedä, kuka muu olisi voinut tehdä sen silloin, kun itse jätin päätoimittajan tehtävät — jos Juhana ei olisi tarttunut ohjaksiin, lehti olisi luultavasti hyytynyt siihen paikkaan. Se olisi ollut hyvin masentavaa. Nyt ainakin olimme olemassa niin pitkään, että jotain saatiin aikaankin.

Vaan kaikella on aikansa, ja jos toiminta ei kannata, silloin se ei kannata. Tämä päätös oli pakko tehdä. Taistelutahdolla ja yhteiseen harrastukseen kohdistuvalla rakkaudella sitä jaksettiin tehdä pidempään kuin ikuisena pessimistinä odotin, mutta jossain vaiheessa vastaan tulee se piste, jolloin ei enää haluta olla enempää tappiolla. Sellaista se on.

Haluaisin samaan hengenvetoon kertoa, ettei asian tiimoilta spekuloinut Ville “Burger” Vuorela tiedä juuri mitään siitä, miten Roolipelaaja sai alkunsa. Kommentoisin tätä hänen blogissaan, mutta koska se ei tunnetusti ole mahdollista, esitän pienen vastineen tässä.

Roolipelaajan takana oli sen alkutaipaleilla vain yksi ihminen — minä. Burgerin mukaan “lehden takana olleilla ihmisillä” ei ollut hajuakaan siitä, mihin ryhdyttiin. Se siis tarkoittaa, ettei minulla ollut hajuakaan siitä. Jos haluaa sanoa, että olin pihalla, niin voi toki sanoa, mutta sitä ei kuitenkaan voi perustella sillä, mitä joku toinen tyyppi on ehkä sanonut jossain foorumilla jonkun pelin myyntiluvuista. Roolipelaajan takana ei ollut mitään mystistä pohjoismaista elitistipoppoota, joka ei kollektiivisessa tyhmyydessään ja ylimielisyydessään osannut esimerkiksi puhua Fantasiapelien kanssa, eikä ajatusta lehdestä myyty H-Townille juuri millään muilla luvuilla kuin Ropeconin kävijämäärillä. Tiedän, että olisi kätevää ajatella, että kaikki nämä väärin roolipelaavat snobityypit ovat yhdessä rintamassa kunnon roolipelikansaa vastaan, mutta juuri kukaan näistä tämän poppoon edustajista ei osallistunut lehden tekoon millään toimituksellisella tasolla silloin, kun minä päätoimitin sitä.

Emme myöskään missään vaiheessa olettaneet, että levikki olisi esimerkiksi kymmeniä tuhansia, tai että tästä tulisi jonkinlainen suuri lehti. En voi puhua tarkoista luvuista, mutta lehti budjetoitiin sillä oletuksella, että tilaajia saataisiin joitakin tuhansia, eikä kyseessä ollut mikään kovin suuri luku. Roolipelaaja oli kokeilu, jolta luonnollisesti toivottiin enemmän, mutta ei kukaan missään vaiheessa kuvitellut, että tämä olisi suurmenestys ja superhitti. Erikoislehtien tekeminen on joka tapauksessa aina hiton hankalaa hommaa, ja harva niistä selviää hengissä.

En ota kantaa siihen, olisiko Villen konsepti paljon MMORPG-painotteisemmasta lehdestä ollut menestyvämpi. Ehkä! Mutta jos ihan oikeasti ei ole mitään tietoa siitä, minkälainen prosessi on ollut, ei ehkä kannattaisi kauheasti esitellä tällaisia analyysejä siitä, kuka teki ja mitä.

Oli miten oli, kiitän Roolipelaajan kaikkia avustajia panostuksesta ja kiinnostuksesta. Ei myöskään pidä unohtaa H-Townin kundeja, jotka tekivät parhaansa uuden lehden eteen ja näin helpottivat elämääni merkittävästi Roolipelaajan alkutaipaleella. Erityisesti haluan mainita vielä Henri Hakkaraisen, joka toimi lehden ensimmäisenä taittajana päätoimisen työnsä ohella ja jonka kanssa tein monta pitkää iltaa ja yötä aina hyvässä hengessä. Se oli väsyttävää, mutta lopulta aika kivaa.



ummikoiden koukuttaminen

Sun Aug-10th-2008 // Filed under: Ropeltaminen

Jospa pitkästä aikaa puhuisin ihan roolipeleistä, tai ehkä enemmänkin roolipeliharrastuksesta. Nyt, kuten kaikki kunnon nörtit tietävät, on se aika vuodesta, jolloin Ropecon hallitsee suomalaista roolipelikenttää, joten aihe on sopivan ajankohtainen. Osallistuin tässä erinäisiä tunteja sitten paneelikeskusteluun, jossa ruodittiin roolipelaamisen tulevaisuutta Suomessa ja vähän muuallakin, ja siitä sainkin sysäyksen tähän merkintään — tai ainakin puolet siitä.

Toinen puoli lähti sieltä, mistä moni muukin tällainen ajatus: maailman parantamisesta. Ajelimme näinä keskiyön jälkeisinä synkkinä hetkinä ystäväni herra Koskelinin kanssa kotia päin Otaniemen hellästä huomasta. Kuten helposti tällaisissa olosuhteissa saattaa käydä, havaitsimme käyvämme keskustelua harrastuksen yleisestä tilasta ja Ropeconin vaikutuksesta siihen.

Edellä mainitussa paneelikeskustelussa puhuin markkinoinnin tärkeydestä — enkä tarkoita nyt sitä, että ihmisille myytäisiin jotain, vaan siitä, että heille kerrotaan, miksi jonkin asian pitäisi kiinnostaa heitä. Roolipelien ja roolipeliharrastuksen markkinointi uusille ihmisille on perinteisesti ollut varsin hankalaa siksi, ettei kyseessä on melko monimutkainen ja vaikeaselkoinen ilmaisumuoto, jonka muoto on suhteellisen selkeä, mutta sisältö ja tarkoitus jäävät helposti täysin hämärään. (“Mutta mitä järkee siinä on?”) Kyseessähän on kokemus, joka tapahtuu ensisijaisesti mielikuvituksessa, ja sitä on tyypillisesti vaikea sisäistää ilman, että on itsekin kokija. Sitä ei siis ole helppo viestiä eteenpäin.

(more…)


 


Links



Meta
RSS 2.0
Comments RSS 2.0
WordPress



Copyright © Mikko Rautalahti, All Rights Reserved
WordPress makes with the publishing.